Tällainen hevonen yleensä lihoo hyvin helposti. Ovat siis juuri näitä joille ei tarvitse kuin vilauttaa heinää, niin tuli 50 kg painoa lisää. Tehokas rehunkäyttäjä siis hienosti sanottuna. Näillä on usein myös lyhyt selkä, ei toki välttämättä. Mutta kuten Kaurahatulla yllä, satulan takaa alkoi häntä. Noin suurin piirtein. (Lisää jos tämän hevosen rakennetta haluaa puntaroida, niin sillä on kantava lanne, äärimmäisen suorat kintereet ja vennot vuohiset.)
Selma puolestaan on malliesimerkki huonosta rehunkäyttäjästä ja avosta rungosta:
 |
| Klikkaa suuremmaksi! |
Jos mielikuvitustaan käyttäen poistaa Selman rungosta tuon punaisten viivojen välin ja liittää etu- ja takaosan siitä kohti yhteen, niin voi jokainen todeta, ettei se tosiaan ole laiha. Pitkän ja avon rungon takia vatsalinja nousee loppua kohti jyrkästi ylös. Tällainen hevonen yleensä ei liho helposti vaan pysyy sutjakkana vaikka söisi kuinka. "Läpipasko", "sporttinen", "silakka", "muikku"...kutsumanimiä näille löytyy. Omaksi henkselien paukutteluksi sanon tähän väliin, että olen saanut sekä Haksun (Kaurahattu) että Selman pysymään normaalissa lihavuuskunnossa. Toki Haksu jojotteli aikanaan enemmän painonsa kanssa sen 13 vuoden aikana joka kavioliittomme kesti, Selma on pysynyt omassa kuosissaan jo 7 vuotta.
Hevosten lihavuuskunto arvioidaan aina näppituntumalla kokeilemalla kylkiluiden päältä, sään päältä, lautasilta ja harjamarrosta. Valokuvista näkee toki jos luut törröttää pinnassa tai jos hevonen on oikeasti läski, mutta esimerkiksi normaalin ja lihavahkon ero voi olla vaativaa tarkastella pelkästään kuvasta. Varsinkin jos hevonen on tiivisrunkoinen.
On tietenkin hyvä asia, että ihmiset ovat huolissaan toistensa hevosenhoitotaidoista, mutta se ei aja asiaa että kilpaa huudellaan milloin jonkun hevonen on lihava ja milloin laiha. Minua henkilökohtaisesti tympäisee että tuttavat, joilla olisi mahdollisuus tulla kopasemaan niitä kylkiluita ihan omin käsin, huutelevat netissä niin kovin huolissaan tammani kunnosta. Ja kun kokemusta ei välttämättä hevosten pidosta ole puoliakaan siitä mitä minulla on (ja joo, ei minullakaan ikäni puolesta voi kovin paljoa enempää olla kun 16 vuotiaana ensimmäisen oman hevoseni sain). Lähinnä siis vaan ihmetyttää motiivit. Selman on kuitenkin nähnyt jo viimeisen kolmen kuukauden aikana eläinlääkäri, kolme eri kengittäjää, hierojia jne. Plus päälle kaikki muut hevosalan ammattilaiset joita tallillamme pyörii, eikä kukaan ole sanonut siitä mitään muuta, kuin että on erinomaisessa kunnossa tamma. Ja niin se on minunkin mielestäni. Minä en siis sitä edes ladon takana rääkkää. ;)
Selma on silmäteräni ja tarkkailen sen hyvinvointia, lihavuuskuntoa, jalkojen nestettä ja jouhien katkeilua jokaikinen päivä. Ehkä jopa liiallisuuksiin asti. Ei tuollaiset kommentit tietenkään arkeeni vaikuta mitenkään, mutta joskus vaan tuntuu että minkä hiton takia tätä alaa harrastaa edelleen melkein 30 vuoden jälkeen, miksi haluaa hoitaa itse hevoset omassa pihassaan, miksi ihmeessä vielä opiskelee alaa vuosi vuoden jälkeen jos minä kerran olen edelleen niin typerä ja vastuuton pölvästi, jona jotkut tuttavat minua pitävät? :D Ikinä tässä lajissa ei valmiiksi tule ja hevonen on niin kiehtova otus että siitä oppii päivittäin jotain uutta. Olen äärimmäisen tiedonhaluinen ihminen ja opiskelen kiinnostukseni kohteesta (hevosesta) kaiken mahdollisen. Koska janoan sitä tietoa. En väitä olevani ihminen jota ei tarvitse koskaan neuvoa ja olen kyllä aina ensimmäisenä esittämässä tyhmiä kysymyksiä kun saan ammatti-ihmisen paikalle. Ei ole kyse siitä ettenkö kestä jos minua neuvotaan. Mutta neuvojilla pitäisi olla aiheesta parempi tieto kuin minulla. ;)
Noh, se siitä. Anteeksi purkautuminen, mutta jospa noista kuvista olisi jotain iloa, jos tästä vuodatuksesta ei niin olekaan.
