Lentävä Selma ja Taikamatto (Videoita)

Kas kummaa, tänään estetreenit sujuivat vuorostaan kuin tanssi ja menninkäisiäkään ei näkynyt kentällä. Ei, vaikka Sari oli tuonut paikalle sinisen muovimaton ja tehnyt siitä kavaletin alle "vesiesteen". Hyppykuvia ei nyt ole tarjolla, mutta video tuosta vesiesteestä ja innari-jumpasta löytyy. Oikea kierros oli selkeästi vaikeampi taas, mutta Sari sai hommat sujumaan siihenkin suuntaan.

Mörkökavalettia hypättiin siis vain yksittäisenä ravissa ja laukassa. Videota katsoessani en voi olla nauramatta Selman JÄRKYTTYNEELLE ilmeelle ennen jokaikistä ponnistusta! :D

KAVALETTI-VIDEO

Sitten siirryttiin innaritehtävään jossa oli viisi pystyestettä. Ensin puomit oli maassa. Suunnissa oli suuri ero, sillä oikeaa kierrokseen se ei millään olisi mennyt laukalla puomeja läpi ja välillä sen takajalat touhusivat ihan omiaan.. Kun homma sujui, alettiin nostamaan ja lopussa ne oli 70 cm. Tämä on Selman suosikki tehtävä, kun päästään hyppykorkeuksiin. Kunhan ensimmäiselle esteelle onnistuu lähestyminen nappiin, loppu menee täysin itsestään. Hoksasin  senkin, että tämä harjoitus on Selmalle hyvää psyykkistäkin harjoitusta, koska se saattoi pudottaa alkupään puomeja, sitten se skarppasi ja hoiti loppupuomit priimasti. Toisin sanoen se ei panikoitunut epäonnistumisista vaan pystyi tsemppaamaan itsensä parempaan. Aika mahtavaa tuollaiselta arkajalka-stressaajalta! Lisäksi tämä tehtävä parantaa etujalkojen nopeutta. Selmalla on ajoittain etujalat hitaat, joten tätä kaivataan. Ja tuleehan tässä täydellistä jumppaa myös takapäälle kun ponnistusta on ponnistuksen perään. :)

INNARI-VIDEO

Lopuksi Sari halusi Selman kulkevan maton yli, ja pitkällisen kesytyksen jälkeen se onnistuikin. Ensimmäinen vaihe näytti tältä:

Selma oli tänään taas niin varma ja ihana, että olimme kaikki huippu hyvällä mielellä treenien jälkeen! Kutsu seuran estemestaruuksiinkin tuli ja luokat löytyy 70 cm sekä 80 cm, jonne ilmottaudutaan. Jihuu!

Huonot tavat -haaste

Sain haasteen Annalta ja haaste on peräisin Voitto kotiin -blogista. OHJEET: Nyt paljastateaan meidän ihmisten "huonot tallitavat". Mitä tyhmiä tai liian ison riskin omaavia juttuja teet hevosten kanssa siitä huolimatta, että tiedät niiden olevan huono juttu.

Noh, tässä ne tulee. Kymmenen huonoa tapaa jotka minulta löytyy.

1. Harjaan usein toisen puolen takajalkaa niin, että kurotan takakautta ja pääni on suurin piirtein suoraan hevosen takana. Eli siis jos olen vaikkapa harjannut oikeaa takajalkaa kyykyssä, otan hännän vasempaan käteeni ja kurotan takakautta harjaamaan vasenta takajalkaa. Eikä tietenkään kypärää päässä. :/ Enkä voi edes sanoa, että tekisin näin vain Selman kanssa, teen sitä myös muiden tuttujen hevosten kanssa.

2. Hengailen paljon kengissä joissa ei ole turvakärkiä, jos keli on vähänkään lämmin. Tai liian kylmä.

3. Hengailen paljon makaavien hevosten lähellä...

Minä ja Ahon Humu

Ja olen antanut lapsenkin tehdä samaa...

Selma ja Aino, molemmat 4 vuotiaina.

 Sentään lapsen olen opastanut kaviottomalle puolelle.

4. Ajan välillä ilman kypärää. Tähän kyllä on tullut hieman parannusta ja muistan laittaa kypärän päähän jo 9/10 kerrasta. Asiaa vauhditti kun tänä kesänä lensin kärrin kyydistä metsässä. ;)

5. Talutan välillä ilman hanskoja. Vaikka olen polttanut kämmennahkani monesti kun hevonen on vetänyt nailonisen salmiakkinarun kädestä säikähtäessään... Tyhmä mikä tyhmä. Tai oikeastaan hajamielinen, koska hanskat on aina hukassa.

6. Talutan päivittäin kahta hevosta yhtäaikaa. Tiesittekö, että jos harjoittelija tallilla taluttaa kahta hevosta yhtäaikaa ja jotkakin sattuu, vakuutus ei korvaa... Minä en tiennyt.

7. Pidän Selmaa irti esimerkiksi jos ollaan menossa lanaamaan kenttää ja kannan luokkia kahdella kädellä. Selma kyllä seuraa, mutta onhan se turvallisuusriski. Valjastan Selmaa myös irti ja jätän sen irti pihalle kun käyn vaikkapa varustehuoneesta jotakin.

8. Menen maastossa valtaosan ajasta löysin ohjin. Kaikkia askellajeja. Vaikka minulla on reaktiivinen ja säikky hevonen.

9. Teen usein maastossa hetken mielijohteesta asioita. Kuten lähden umpimetsään katsomaan mitä siellä on, hyppään kaatuneen puun tai ojan yli, tutkin uusia teitä ja polkuja... Olen uponnut suohon ja tiehen sekä melkein katkaissut hevosen kintun järkyttävässä louhikossa jossa oli kavion mentäviä metrin syvyisiä onkaloita kivien välissä... Hui. Ja ojaa ylittäessä taluttamalla olen saanut niskaani takana hyppäävän ratsukon.

10. En käytä Selmalla ajohommissa korvatulppia vaikka se on ääniarka. Se on potkinut kärrit solmuun kolmesti, yhdesti se veti rodeota kultivaattori perässä jne. Mutta ei se vieläkään aisakammoinen ole. :P Mutta omaa typeryyttä. Luulen että se muka ottaisi pulttia enemmän korvatulpista kuin siitä metelistä mikä syntyy kun vaikka takakavio kilahtaa pukittaessa kärrin metalliosaan...

Joskus täytyy ihmetellä miten sitä vielä ollaan elossa.. Mottoni taitaa olla, että luota hevoseen niin mitään ei tapahdu. :D Mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Elän vain sellaisessa illuusiossa. 

Haastan Viba -monitoimitamma -blogin Jennyn ja Suomenhevosten matkassa -blogin suokkitytön. ;)

Ei-niin-hyvät-estetreenit (Video)

No, huijariotsikko tuli vähän, koska treenit oli kyllä ihan jees. Selmalla vaan oli se "en pysty, en kykene, ääääää" -moodi päällä mikä näyttää olevan aina silloin kun aurinko paistaa tai kuu ja venus ovat tietyllä linjalla tai vadelmapensaan alaoksat väärin päin ristissä. No, sisukas Sari ei ohijuoksuista, kielloista ja puomien keräilystä välittänyt vaan homma vedettiin kunnialla loppuun saakka.

Eilen siis oli ajatuksena pitää ratatreenit vähän silmällä pitäen seuramestaruuksia, joissa Sarin ja Selman on tarkoitus mennä 60 ja 80 cm radat. Aloitettiin 70 cm nyt ja videolla näkyy 80 cm rata ja 90 cm rata joka ei sitten ollut niin kovin sujuva enää. Ongelma ku ei ole siinä etteikö se pääsisi 90 cm ratana, vaan siinä kun demonimörkö saattaa yhtäkkiä nostaa päätään satunnaisen esteen takaa juuri ennen ponnistamista. Siinäpä sitä työsarkaa meille riittää.

Okserin esiaste

Okseri 70 cm

Pysty 80 cm

Tästä puomi putosi.

Tulevissa kisoissa on selvää, että se 60 luokka on Selmalle yhtä pällistelyä, poukkoilua ja kieltoa. Se on juuri se korkeus missä tontut ja meniinkäiset vilistää ympäri kenttää. Jostain syystä tontut vähenee 70 cm korkeuksissa, 80 cm ne häviää kokonaan ja 90 cm niitä joko ei ole, tai todellakin on. Jännittävää siis nähdä millainen päivä sattuu sitten kisapäiväksi osumaan. Pilvistä keliä me toivomme ainakin, niin ei aurinko aiheuta valkoisissa esteissä lisäjännitystä. ;)

Tässä siis VIDEO jossa ensin 80 cm rata puhtaasti ja sitten loppuhämmennystä. :D Sari välillä unohti jatkaa "rataa" hyvän hypyn jälkeen, siitä nuo kikatukset ja Alman ja Miran huutelut loppuvaiheessa. 

Mamman kaunokainen...

Tänään oli vuorossa palautteleva maastoreissu, joka sisälsi kiipeilyä hiekkaharjulla. Hiki tuli siis hieman, mutta hauskaa oli.

Sports Tracker oli päällä ja matkaa tuli n. 9 km ja aikaa kului n. tunti. Käyntiä mentiin valtaosa ajasta 6-6,6 km/h joku alamäki kömmittiin hitaammin ja pari lyhyttä ravipätkää oli samoin kuin laukkapätkät jolloin vauhti oli nopeampi. Hypättiin Selman kanssa kaatuneen puun yli! :D Jee, hyvä minä. Ja vielä koulusatulalla... Noh, menihän tuo silläkin.

Nyt on Sempulalla hyvin ansaitut vapaapäivät tiedossa. Treenit jatkuu luultavimmin tiistaina.

Kenttä kuntoon

Alma tuli treenaamaan Selman kanssa näyttelyhommia toistamiseen ja hyödynnettiin hölkkäilyt lämmittelynä ennen kentän lanausta. Nyt Selma lähti jo terävämmin Alman rinnalla ravaamaan kolmiouraa, kun otettiin ääniapu "Ravi!" mukaan kääntymiskulmissa. :) Meno näytti todella hyvälle!

Lanasin itse ensimmäisen kierroksen, kun ohjat jäi käteeni, mutta sitten vaihdettiin että pääsin kuvaamaan (osasyy oli myös ylisuuret teräskärkiset kumpparit jotka ei varsinaisesti ole tehty pikajunan perässä hölkkäämiseen...)

Mäkivyöt vähän valahti toiselle kyljelle työntouhussa. :)

Takapään työntöä. Selkä pyöristyy myös kun veto on rento.

Tanssii lanaajan kanssa... :D Selman itseohjautuvuus herätti hilpeyttä.

Topakkaa työläistä puhalluttaa.

Työmaa.

Selmalla oli kentän metsäpäädyssä joku viiraus ja se kääntyi siitä kohtaa mistä sen mielestä piti kääntyä. Alma yritti paikkailla aiemmilta kierroksilta lanaamatta jääneitä juovia, mutta tamma oli rautaisesti sitä mieltä, että keskellä oli enemmän tekemistä ja suuntasi sinne. :D Alma tuumasikin, että vinha tunne, kun hevonen ajaa itse itseään. Eipä siinä muuta kun kannattelet ohjia. Hyvin toimi myös suuntien huutelu!

Positiivista oli että irtiotot (kuorman liikkeelle vetäisyt) sujui nyt parhaiten ikinä. Selma on ollut aina sellainen hätäinen rytkäisijä ja saikin maininnan silloin kantakirjauksessa siitä. Se riuhtaisee ja jos ei liikahda, niin pysähtyy, riuhataisee uudelleen jne. Oikea tekniikka olisi nojata vasten länkiä ja painamalla saada kuorma liikkeelle. Siihen tuskin koskaan päästään, mutta tämä oli jo edistystä, että noin rauhassa sai lanan liikahtamaan. :)

Huomenna olisi tavoitteena palautteleva maastoilu ja perjantaina luvassa hyppyjä kera Sarin. :)

Painoa takatassuille (Videoita)

Tallilla on jo siirrytty syyselämään, hevoset on tuotu laitumilta tarhoihin ja ovat vapaalla heinällä. Hetken mietittiin kuinka yhdistää vapaa heinä (=pyöröpaali syöttötelineessä) ja kaksi tarhaa, mutta sitten välähti:

Langat vain korkealle, niin että kuormaajalla saa paalin paikoilleen ja teline tiiviisti kahden puun väliin niin näin koko lauma saa ruokailla sosiaalisesti ilman potkumahdollisuutta! :) Kuinka nerokasta.

Hulda on päässyt jo elämänkoulun makuun ja on viettänyt yönsä sunnuntaista lähtien omassa karsinassaan Selman vieressä. Se on sujunut todella rauhalisesti ja ensimmäisenä aamuna hän oli Hirvittävän Iso Tyttö Jo. ;) Vaikkakin tissille piti päästä aamukaurojen aikaan...  Tänään testasimme myös voiko sen tarhata yksin silloin kun Selma on kentällä. Karsinaanjättö tuntuu pahalle, kun joutuu olemaan tallissa yksin. Tarhassa sentään olisi seuraa aidan takana. Eilen laumaan liittyi uusi jäsen, kun talliin muutti Musti-niminen lv-ravuri. Jatkamme siis ainoana suokkina rempseässä raviseurassa! :D Mutta niin, hyvin viihtyi Hulda tarhassa.

Tummuu tummuu...

Apuva, äiskä on tuolla langan ja puuaidan takana!!

 Alkuun Mira verkkasi Selman taas reippaalla tahdilla ja pitkällä ohjalla eteen, ensin ravissa ja sitten laukassa.

Vetreä Selma

 VIDEO alkuverkasta (taustalla hirnuu Hulda)

 Sitten oli väistöjen vuoro.

Etujalkojen välissä näkyvä jalka on oikea takajalka. Ihan pitkälle se venyy ristiin mahan alle. :)

Sama toiseen suuntaan.

Sitten oli vuorossa pienimuotoista kokoamista ja ajatusta painon siirtämisestä takajaloille. Oli ilahduttavaa nähdä ne pienet sekunnit kun se onnistui, säkä nousi ylös, niska oli korkein kohta ja turpa pysyi luotiviivan etupuolella! Huippua!

RAVITREENI-VIDEO

Sen jälkeen oli laukkatyöskentelyn aika...

Myös vastalaukkoja treenattiin tänään. Ne sujuivat mukavasti kun Mira kaartoi pitkältä sivulta keskelle päin ja takaisin uralle.

LAUKKAVIDEO

"Äitiiii!!" Ihan vaan jos ei mamma satu muuten huomaamaan niin pikkasen hirnahdan tässä..

Minun ei tarvitsekaan ostaa Selmalle kallista ötökkäloimea, koska Pomon varastosta sattui löytymään hieman ompelukonetta tarvinnut kappale! Siispä eilen illalla ompelin sen kuntoon ja tänään Selma liittyi muumikerhoon. Huldakin jopa tunnisti sen kaikesta huolimatta emäkseen ja meni tissille. Vähän piti kyllä mieltä osoittaa, kun kehtasi mutsi hävitä hommiin ja jättää lapsen ypöyksin...

Mutta olipa kiva illalla katsoa kun muut pollet huiskivat polttiaisparvessa (minuakin ne imijät söivät..) ja Selma seisoi aivan tyynenä eikä häntäkään heilahtanut. :) Kyllästin loimen vielä Dr Repelillä, niin pitäisi nyt olla mammalla hyvä elämä.

Baana auki! (Videoita)

Koska kenttä on tällä hetkellä sateiden jälkeen estetreenien kannalta käyttökelvoton, otimme korvaavaksi treeniksi laukkaa ravidalla. Ajoin kirittäjänä Sannilla ja Sari kirmaili Selmalla perässä.

Punkkari etusuoralla.

Matkaa radalle on n. 4,5 km suuntaansa ja koska hölkkäsimme alkuun kaksi kierrosta (2 km) verryttelyksi, laukkasimme sitten vasempaan kierrokseen 3 km putkeen, kävelimme puoli kierrosta ja laukkasimme 2 kierrosta oikeaan, ravailimme ja laukkasimme vielä yhden kierroksen plus ravasimme yhden, kertyi kilometrejä huomaamatta lähemmäs 18. Reissuun kului 1h 20 min ja käynnin vauhti vaihteli 5,7 km/h - 6,7 km/h, ravi oli välillä 9,4 km/h - 18,6 km/h ja laukka 21,4 km/ - 34,5 km/h. Nämä siis koskee Selmaa, Sanni toki meni ravia koko ajan yhtä pientä laukkahyppyä lukuunottamatta. Hyvin jaksoivat tytöt, kuumua jaksoivat ihan loppuun asti. Kotona tosin seisoi sitten kaksi hyvin rauhallista kavioeläintä pestävänä. ;)

Meillä oli alunperin tavoitteena laukkuuttaa Selmaa 2 km suuntaansa ja oikeassa kierroksessa se tuntuikin riittävältä. Ensimmäisen kierroksen se jaksoi laukata reippaasti pysyen Sannin perässä, mutta toisella kierroksella alkoi vähän jäädä ja me himmailtiin sitten myös Sannin kanssa. Välikäyntien ja hengähdysten jälkeen kun vaihdettiin suuntaa se sitten painalsikin 3 km todella hyvin Sannin perässä. Otin vain suorille vähän vauhtia lisää ja hiljensin suoran lopussa. Hienosti kiri Selma. Alma saatiin videoimaan vasta kaiken tämän jälkeen, joten  juostiin malliksi se puuttuva kilometri vielä vasempaan.

Matkalla radalle. Hirvittävän isoja ja herkullisen näköisiä puolukoita, mustikoitta ja tatteja... Vaikea keskittyä liikenteeseen. ;)

Minä vieraissa.

Sivusta on todella hauska katsoa kuinka Selman koko kroppa työskentelee laukassa. Todistettavasti sen ristiselän jäykkyys on hävinnyt mukavasti laukkatreenin myötä (samoin kuin se monttu ristiselässä) ja tein kuvaamaani videoon hidastuksia ihan vain sitä varten että voin katsoa miten esimerkiksi takapää liikkuu tai selkä tai kuinka vatsalihakset supistuu tai miten se tasapainottaa liikettä kaulallaan... Hyvin mielenkiintoista! Musiikkia piti lisätä kauhen suhinan ja kolinan takia. :D Tosin nyt jäi pois jännittävä keskustelu siitä, että hanskani putosi kuvauksen aikana.

VIDEO

Lopuksi Alman kuvaamat pätkät maalisuoralta:

VIDEO

Eilen kävin Selman kanssa kärriajelulla lähestulkoon vuoden tauon jälkeen! Se ei mahtunut enää mahansa kanssa aisojen väliin loppuvuodesta ja sitten piti odottaa kenkiä. :) Nyt se onnistui! Matkaa tuli n. 9 km joka mentiin kokonaan höpöhölkkää aika tarkalleen 13,7 km/h - 17,7 km/h. Yllättäen kotiin päin ravi oli vauhdikkaampaa. ;) Käynti oli n. 7  km/h. Todisteena on pieni pomppiva video, josta käy myös ilmi miten vastuuttoman rennosti otan Selman kanssa... Löysin ohjin (liian lyhyillä ohjilla vieläpä, ohjaslenkit on jossain pyllyn paikkeilla..) humputellaan ja toisella kädellä kuvataan kun auto tulee vastaan. Aijai. Noh, täytyy sanoa, että toimin näin VAIN ja ainoastaan Selman kanssa. Luotan siihen 99,9% ja jos se 00,1% prosentin todennäköisyydellä tapahtuva vahinko sattuu, niin  olen sen ansainnut. Sitä, että kuvasin Selmaa samalla kun ajoin Sannia, ei lasketa koska raviradalla ei tule autoja vastaan! :D Ja ohjatkin oli jopa tarpeeksi pitkät.

KÄRRYTTELY VIDEO

Oli kyllä ihanaa päästä ajamaan Sempulalla niin pitkän tauon jälkeen. Ja mammakin hölkytteli hyvin tyytyväisenä. Iso hiki tuli, mutta ei se haittaa kun suihkuun pääsi.

Puoliksi purettuna jo. Uudet pehmusteetkin koeajettiin. :)