Minä taas tunnilla...

Sain ylipuhuttua eilen (suhteellisen helposti) Miran pitämään minulle tuntia Selmalla. Ja on se vaan huippua kun on joku tarkkasilmäinen ja pitkäpinnainen ihanuus joka korjaa ja korjaa ja korjaa. Tehtävä oli yksinkertainen ja sitä mentiin käynnissä ja ravissa.

 Ajatuksena oli mennä ensin käynnissä niin, että voltit kulmissa mennään niin hitaasti kuin mahdollista, askel kerrallaan, sisään taivuttaen. Voin kertoa että oli meikäläiselle aika hiton työlästä! Selmalla oli kauhea kiire ja itsellä piuhat aivan ristissä. Ulko-ohjalla piti pidättää samaan tahtiin kuin istunnalla, sisäohjalla johtaa sisään, ulkopohkeella pitää takaosa kurssilla ja ja.. Maitohapoilla alkoi olla reidet jo parin kierroksen jälkeen. Suorat välit mentiin askelta pidentäen, mutta paketti kuitenkin kasassa. Kun käynnissä alkoi jotakuinkin sujua ja sain kiinni langasta, Mira lisäsi rääkkiin kierroksia ja siirryttiin raviin. Tarkoitus oli keventää kokoajan ja kevennyksellä hidastaa volteille, mutta siinä oli jo blondille liikaa muuttuvia tekijöitä ja tein kulmat harjotusravissa. Oikea kierros oli vaikeampi ja Selma mielellään oli huomioimatta ulko-ohjan pidätteet, mutta kun en antanut periksi vaan vaadin reaktiota (Miran takoessa tätä asiaa kovaan kallooni) sain kuin sainkin sen myötäämään ja tunsin kuinka se tuli "alleni". Välit sitten saatiinkin mentyä aika hyvin ravissa niin että tuli selkeät siirtymiset pitkästä ravista lyhyeen ennen kulmaa ja päinvastoin. Siihen sain olla tyytyväinen.

Laukat otettiin keskiympyrällä keskittyen siihen että Selma asettuu ja pyöristää selkäänsä. Alkuun se tuntui vaikealta, varsinkin kun menimme ensin oikeaa laukkaa ja se oli Selmalla huonompi nyt kuin vasen. Laukan ylläpitäminen oli haasteellista, sillä jäin helposti puristamaan pohkeella tai suuhun kiinni tai jotakin muuta luvatonta. Ja kun sain yhden korjattua, niin jo syyllistyin toiseen. Käsien kanssa on myös taas pinnalla perisyntini, eli oikea nyrkki nousee 10 cm korkeammalle kuin vasen ja vasen taas hiippailee pikkuhiljaa harjan yli toiselle puolelle. Mira ei maininnut näistä kuin ehkä 100 kertaa. Ja sitten taas uudestaan. Olen minä vaan taitava! :D

 Kuvat on otettu loppuraveista ja Selma tuntui tosi kivalta. Ihan pikkiriikkisen oli sellainen olo, etten ehkä ole aivan toivoton. Suurimmaksi osaksi toivoton, mutta pieni mahdollisuus olisi olla ihan kelpo. Kovalla treenillä. Jospa Mira jaksaisi ruoskia minua jatkossakin, niin palautuisin puskista. Kuvista näkyy miten kaikkea jännää ja ihmistä kiinnostavaa tapahtuu hevosen niskassa. Oletteko huomanneet? Täytyy yhtä tiiviisti tuijottaa kuin Salkkareita.

Treeni oli varsin tehokasta, sillä tänään olen potenut helliä ylä- ja alavatsalihaksia, reisiä ja selkää. Ja Miralla on ollut lystiä sen kustannuksella. ;) Tänään käytiin 12,5 km kärrilenkillä Miran & Mustin kanssa. Aikaa meni 1h 8 min ja keskinopeus oli suunnilleen 13 km/h. Aika paljon mentiin hiljaista hölkkää ja käyntipätkiä väliin. Tosin Selmaa rassasi ruveta kävelemään kesken hyvän hölkkä-flown ja se hölkkäsi paikoillaan ne kohdat kun Musti käveli. Todistettavasti se siis pystyy menemään HIDASTA ravia! :D Vaikka kentällä sitä saa kaivella lapiolla sieltä jostain liikevarastosta. Enää viikko estekisoihin... Jänskää. :)

Hölkkälenkki ja Huldan seuraa

Aamulla lähdettiin Selman kanssa kärreillä hölkkälenkille. Vähän mammaa hirnututti, kun ei ollut lenkkiseuraa ja Huldakin meni tarhaan huutelemaan. Ja aika reippasti se suihki koko 12 km matkan. Alkukäynti meni 8,5 km/h ja loppukäynti 7,1 km/h. Hölkkä oli vaihtelevasti 14,5-17,7 km/h vauhtia. Siksipä meillä menikin tuohon matkaan vain 50 minsaa.

Valjastus vähän vaiheessa.. Ostin Selmalle häntäremmiin söpön pehmusteen. ;)

Iso hiki tuli Selmalle ja olin onnellinen että lämpöä on niin paljon, jotta hevosen voi huoletta vielä pestä ja viedä ulos. Tuo ötökkäloimi on osoittautunut hyväksi myös tuollaisena kuivatusloimena. Ja sellaisena "laittaisinko loimea vai en..hikoaa kuitenkin sadeloimen alla" -hetkenä.

Vietyäni tammuskan takaisin tarhaan päädyin kuvaamaan Huldaa pitkästä aikaa.

Heti tissille!

Olipas herkkua...

Antaiskohan se äiskä vielä lisää imeä...

Ei antanut.

Hamppujouhta kasvaa jo tyvestä. :)

Muumipeikko, Pikku Myy..

Pakko päästä samaan heinänkorteen kiinni.

Viitisen viikkoa vielä, niin Hulda lähtee omaan kotiin. Äkkiä on hurahtanut varsa-aika. Vastahan se Selma mahaa kasvatteli. :)

Ei-niin-hyvät-estetreenit (Video)

No, huijariotsikko tuli vähän, koska treenit oli kyllä ihan jees. Selmalla vaan oli se "en pysty, en kykene, ääääää" -moodi päällä mikä näyttää olevan aina silloin kun aurinko paistaa tai kuu ja venus ovat tietyllä linjalla tai vadelmapensaan alaoksat väärin päin ristissä. No, sisukas Sari ei ohijuoksuista, kielloista ja puomien keräilystä välittänyt vaan homma vedettiin kunnialla loppuun saakka.

Eilen siis oli ajatuksena pitää ratatreenit vähän silmällä pitäen seuramestaruuksia, joissa Sarin ja Selman on tarkoitus mennä 60 ja 80 cm radat. Aloitettiin 70 cm nyt ja videolla näkyy 80 cm rata ja 90 cm rata joka ei sitten ollut niin kovin sujuva enää. Ongelma ku ei ole siinä etteikö se pääsisi 90 cm ratana, vaan siinä kun demonimörkö saattaa yhtäkkiä nostaa päätään satunnaisen esteen takaa juuri ennen ponnistamista. Siinäpä sitä työsarkaa meille riittää.

Okserin esiaste

Okseri 70 cm

Pysty 80 cm

Tästä puomi putosi.

Tulevissa kisoissa on selvää, että se 60 luokka on Selmalle yhtä pällistelyä, poukkoilua ja kieltoa. Se on juuri se korkeus missä tontut ja meniinkäiset vilistää ympäri kenttää. Jostain syystä tontut vähenee 70 cm korkeuksissa, 80 cm ne häviää kokonaan ja 90 cm niitä joko ei ole, tai todellakin on. Jännittävää siis nähdä millainen päivä sattuu sitten kisapäiväksi osumaan. Pilvistä keliä me toivomme ainakin, niin ei aurinko aiheuta valkoisissa esteissä lisäjännitystä. ;)

Tässä siis VIDEO jossa ensin 80 cm rata puhtaasti ja sitten loppuhämmennystä. :D Sari välillä unohti jatkaa "rataa" hyvän hypyn jälkeen, siitä nuo kikatukset ja Alman ja Miran huutelut loppuvaiheessa. 

Mamman kaunokainen...

Tänään oli vuorossa palautteleva maastoreissu, joka sisälsi kiipeilyä hiekkaharjulla. Hiki tuli siis hieman, mutta hauskaa oli.

Sports Tracker oli päällä ja matkaa tuli n. 9 km ja aikaa kului n. tunti. Käyntiä mentiin valtaosa ajasta 6-6,6 km/h joku alamäki kömmittiin hitaammin ja pari lyhyttä ravipätkää oli samoin kuin laukkapätkät jolloin vauhti oli nopeampi. Hypättiin Selman kanssa kaatuneen puun yli! :D Jee, hyvä minä. Ja vielä koulusatulalla... Noh, menihän tuo silläkin.

Nyt on Sempulalla hyvin ansaitut vapaapäivät tiedossa. Treenit jatkuu luultavimmin tiistaina.

Baana auki! (Videoita)

Koska kenttä on tällä hetkellä sateiden jälkeen estetreenien kannalta käyttökelvoton, otimme korvaavaksi treeniksi laukkaa ravidalla. Ajoin kirittäjänä Sannilla ja Sari kirmaili Selmalla perässä.

Punkkari etusuoralla.

Matkaa radalle on n. 4,5 km suuntaansa ja koska hölkkäsimme alkuun kaksi kierrosta (2 km) verryttelyksi, laukkasimme sitten vasempaan kierrokseen 3 km putkeen, kävelimme puoli kierrosta ja laukkasimme 2 kierrosta oikeaan, ravailimme ja laukkasimme vielä yhden kierroksen plus ravasimme yhden, kertyi kilometrejä huomaamatta lähemmäs 18. Reissuun kului 1h 20 min ja käynnin vauhti vaihteli 5,7 km/h - 6,7 km/h, ravi oli välillä 9,4 km/h - 18,6 km/h ja laukka 21,4 km/ - 34,5 km/h. Nämä siis koskee Selmaa, Sanni toki meni ravia koko ajan yhtä pientä laukkahyppyä lukuunottamatta. Hyvin jaksoivat tytöt, kuumua jaksoivat ihan loppuun asti. Kotona tosin seisoi sitten kaksi hyvin rauhallista kavioeläintä pestävänä. ;)

Meillä oli alunperin tavoitteena laukkuuttaa Selmaa 2 km suuntaansa ja oikeassa kierroksessa se tuntuikin riittävältä. Ensimmäisen kierroksen se jaksoi laukata reippaasti pysyen Sannin perässä, mutta toisella kierroksella alkoi vähän jäädä ja me himmailtiin sitten myös Sannin kanssa. Välikäyntien ja hengähdysten jälkeen kun vaihdettiin suuntaa se sitten painalsikin 3 km todella hyvin Sannin perässä. Otin vain suorille vähän vauhtia lisää ja hiljensin suoran lopussa. Hienosti kiri Selma. Alma saatiin videoimaan vasta kaiken tämän jälkeen, joten  juostiin malliksi se puuttuva kilometri vielä vasempaan.

Matkalla radalle. Hirvittävän isoja ja herkullisen näköisiä puolukoita, mustikoitta ja tatteja... Vaikea keskittyä liikenteeseen. ;)

Minä vieraissa.

Sivusta on todella hauska katsoa kuinka Selman koko kroppa työskentelee laukassa. Todistettavasti sen ristiselän jäykkyys on hävinnyt mukavasti laukkatreenin myötä (samoin kuin se monttu ristiselässä) ja tein kuvaamaani videoon hidastuksia ihan vain sitä varten että voin katsoa miten esimerkiksi takapää liikkuu tai selkä tai kuinka vatsalihakset supistuu tai miten se tasapainottaa liikettä kaulallaan... Hyvin mielenkiintoista! Musiikkia piti lisätä kauhen suhinan ja kolinan takia. :D Tosin nyt jäi pois jännittävä keskustelu siitä, että hanskani putosi kuvauksen aikana.

VIDEO

Lopuksi Alman kuvaamat pätkät maalisuoralta:

VIDEO

Eilen kävin Selman kanssa kärriajelulla lähestulkoon vuoden tauon jälkeen! Se ei mahtunut enää mahansa kanssa aisojen väliin loppuvuodesta ja sitten piti odottaa kenkiä. :) Nyt se onnistui! Matkaa tuli n. 9 km joka mentiin kokonaan höpöhölkkää aika tarkalleen 13,7 km/h - 17,7 km/h. Yllättäen kotiin päin ravi oli vauhdikkaampaa. ;) Käynti oli n. 7  km/h. Todisteena on pieni pomppiva video, josta käy myös ilmi miten vastuuttoman rennosti otan Selman kanssa... Löysin ohjin (liian lyhyillä ohjilla vieläpä, ohjaslenkit on jossain pyllyn paikkeilla..) humputellaan ja toisella kädellä kuvataan kun auto tulee vastaan. Aijai. Noh, täytyy sanoa, että toimin näin VAIN ja ainoastaan Selman kanssa. Luotan siihen 99,9% ja jos se 00,1% prosentin todennäköisyydellä tapahtuva vahinko sattuu, niin  olen sen ansainnut. Sitä, että kuvasin Selmaa samalla kun ajoin Sannia, ei lasketa koska raviradalla ei tule autoja vastaan! :D Ja ohjatkin oli jopa tarpeeksi pitkät.

KÄRRYTTELY VIDEO

Oli kyllä ihanaa päästä ajamaan Sempulalla niin pitkän tauon jälkeen. Ja mammakin hölkytteli hyvin tyytyväisenä. Iso hiki tuli, mutta ei se haittaa kun suihkuun pääsi.

Puoliksi purettuna jo. Uudet pehmusteetkin koeajettiin. :)

Laukkatreeni raviradalla

Tänään mamma pääsi KUUKAUSIEN tauon jälkeen maastoon! Ja ekaa kertaa Hulda myös oli pidemmän ajan äiskästä erossa. Päätettiin siis kokeilla kuinka kengätön Selma pystyy köpöttelemään raviradalle ja lenkkikaveriksi lähti 3 v. lv-tamma Nakki, jolla minä ajoin. Mira teräskuntoisena ratsasti Selmalla perässä. Reissu meni yllättävän hyvin, vaikka joduttiin kiertelemään ja kaartelemaan radalle tavallista pidempää reittiä, koska tielle oli ilmestynyt portti ja 7 kaatunutta puuta. Niinpä päädyimme myös Joensuu-Kajaani tien reunaan ja täytyi alittaa Nurmeksesta Kuopioon vievän tien siltakin. Selma meni ensimmäistä kertaa sillan ali ja ensimmäistä kertaa se myös pääsi juoksemaan raviradalle. Sillan alla piti kyyristyä (ettei pää osu kattoon), mutta muuten sujui hienosti kaikki. Paikkana ravirata on kyllä tuttu sille, koska 2 v. varsanäyttely oli varikolla samoin kuin viimesyksyiset aluekoulukisat joissa Selma starttasi (siellä on ratsastuskenttä radan keskellä).

Minulla ei ollut aavistustakaan kuinka paljon Selma jaksaa laukata. Tavoite oli ottaa kovempia kiitolaukkapätkiä ja muutenkin reipasta laukkaa ja ravia. Laukkaa suuntaansa yksi kokonainen kierros putkeen. Rata on 1 km pitkä. Selman "ongelma" laukassa on ollut aina se, että se lähtee kyllä räjähtävästi liikkeelle, mutta 10 m jälkeen se alkaa hidastella ja sen jälkeen sitä joutuu pyytämään paljon. Varsinkin yksin. Nyt meillä oli vetohevonen ja baanaa loputtomasti. Aloitimme oikeaan, joka tällä hetkellä tuntuu olevan Selmalle se helpompi suunta. Oikea laukka nousi rauhallisesta ravista ja sitten annoin Nakille käskyn mennä. Ja sehän läksi, Selma sai kirmata kyllä reippaasti pysyäkseen perässä! Tässä vaiheessa aloin harmitella että kuvaaminen oli mahdotonta. Täytyy kokeilla Ninan tekniikkaa ja teipata luuri turvaliivin selkään sille joka ajaa edellä! :D

Selma jaksoi laukata todella hyvin kokonaisen kierroksen. Vauhti vaihteli kiitolaukan ja todella reippaan laukan välillä. Tamma oli aivan tohkeissaan, eikä muistanut edes hirnua kertaakaan Huldan muistoksi! Silmät loistivat ja se painatteli Nakin perässä myös todella pitkää ja voimakasta ravia. Mira sanoi myös, että laukan jälkeen pehmeni se oikea ohjakin, johon Selma on purrut kiinni. Lihasjumi siis laukesi, niin kuin olimme toivoneet.

Laukatun kilometrin jälkeen ravasimme puoli kierrosta ja sitten kävelimme suoran verran toiseen suuntaan, eli vasempaan kierrokseen. Tarkoitus oli tähänkin suuntaan laukkuuttaa (Selmaa, Nakki pistälsi ravia) yksi kokonainen kierros. Selma lähti taas hienosti ja kun kierros oli täynnä, Nakki sai vasta menovaihteen kunnolla silmään. Niinpä vilkaisin Miran ja Selman menoa ja kun se näytti varmalta ja hyvältä, annoin Nakin ampaista kunnon vauhtiin toiselle kierrokselle. Vasempaan Selma laukkasi siis 2 km ja sitten riitti harjoitus sillä kertaa. Vasen laukka sillä on ollut nyt huonompi, niin ehkä oli sittenkin ihan hyvä ajatus treenata sitä enemmän.

Oli hienoa nähdä Selman hengittävän sieraimet suurina, kun näki miten keuhkot saivat myös treeniä. Tuollaiseen kunnon puhaltamiseen ei koskaan pääse kentällä, eikä samoihin sykkeisiin. Kiitolaukka aukoo lihasjumeja lavoilta, selästä ja takaosasta sekä vahvistaa vatsalihaksia. Aivan mahtavaa että on tuollaiset puitteet treenata ja hevonen joka on istunnalla pysäytettävissä vaikka kesken kiitolaukan. Hassua oli myös todeta, että kun ei ole ravitaustaa, ei kilpasuuntaan kääntyminen aiheuttanut mitään reaktiota Selmalle. Kätevää.

Selma hirnui ensimmäisen kerran vasta takaisin tallin pihaan tultuamme. Se näytti silminnähden nauttivat pienestä irtiotosta tavalliseen vauva-arkeen. Ja kaikki me äidit kyllä tiedämme tunteen. ;) Sitä suuremmalla innolla jaksaa taas helliä pienokaistaan kun on saanut tuulettua edes hetken. Huldakin oli Sanni-tädin kanssa ihan rauhassa tallissa. Kiire sillä oli päästä äitin luo, mutta kun tissiä oli imutettu pikku hetki, se läksi taas omille retkilleen. Helpottavaa huomata, että treenaaminen on mahdollista jo ilman varsaa. Niin ne lapset vaan kasvaa!

Tuoreita kuvia ei nyt siis ole tarjota, mutta ehkäpä ensi kerralla jotakin.

Jotta jatkossa voi verrata treenejä, niin laitan Sports Trackerin tiedot tähän:

Matka: 15,8 km
Keskinopeus 9,2 km/h
Maksiminopeus 37,6 km/h 
Kesto n. 1,5 h  

Hyvin kesti Selman kaviot mennä. Ei se juurikaan arkonut ihan yksittäisiä kivelle astumisia lukuunottamatta. Mira kehui kuinka hienosti se itse katsoi sopivat paikat kulkea ja muutenkin oli tarkkana jaloistaan. Vanha puskaratsu. ;) 2-vuotiaasta kun on räpistellyt ties missä louhikossa ja kiipeillyt liki pystysuoria rinteitä ylös ja alas, niin on jotain jäänyt muistikortille. Kengitystä kuitenkin jo suunnittelen. Pääsisi ajamaan ja muutenkin liikkumaan säännöllisesti maastossa.

"Anna hevosen murehtia, sillä on iso pää." Selma on ottanut vähän turhan kirjaimellisesti tuon vanhan viisauden, koska se näyttää aina olevan niin HIRVEÄN huolissaan. :D Reppana pieni.

 

Varsakuume nousee...

Pikkuhiljaa viikot vähenee, laskettuun aikaan on enää kolme jäljellä! Tissit eivät ole muuttuneet merkittävästi, ehkä etupuolelta vähän täyttyneet, mutta nisät on edelleen ylhäällä. Pesisin muuten sieltä, mutta jo käsin koskettelu ärsyttää Selmaa ja se viuhtoo takasillaan mikä on täysin sen luonteenvastaista. Enpä siis mene sorkkimaan enempää. Edellisen varsan kohdalla Selman vahatipat huomattiin aamulla (ne olivat kirkasta nestettä eivätkä valkoiset) ja muutaman tunnin päästä se varsoi ulos laitumelle.

Muutosta on nyt jo tapahtunut takapään lihaksissa: hännän molemmin puolin on peppulihat pehmenneet kämmenenkokoiselta alalta. Kävelytahti on myös aavistuksen rauhallisempi, mutta mielellään mamma lähtee käyntimaastoon. Tänään mentiin tunnissa n. 6 km matka keskinopeuden ollessa 5,2 km/h (helmikuussa se oli 7,3 km/h). Pissihätäkin vaivaa ja ei vissiin huvita tielle pissata (roiskuu...), niin sitten vaaputaan hitaammin koko lenkki.

Hyvin syö 4 kg kuivaheinää kolmesti päivässä ja juo myös reilusti. Eläinlääkäri kävi piikittämässä viimeviikolla sen influenssarokotteen ja kehui että hyvässä kunnossa on tamma: ei liian lihava eikä laiha. Ja hyvä että liikkuu. Kaikki tammat ei tykkää liikkua viimeisillään, mutta Selma onneksi tykkää.

Näillä mietteillä nautitaan kevään auringosta...ja ODOTETAAN!

Käyntimaaston kellotusta

Kävin tänään Selmalla ensimmäistä kertaa yksin maastossa uudella tallilla ja vieläpä uudella reitillä. Kerrankin muistin satulaan noustuani, että kännykässäni on Sports Tracker, jolla voisin mitata reissun pituuden ja katsoa samalla kuinka nopsaan Selma kävelee. Niinpä ensin laitoin hälyytyksen tasan puolen tunnin päähän (jolloin on aika kääntyä takaisin tallia kohti) ja sitten laitoin Trackerin päälle. Mielenkiintoista!

Selmasta kaikki oli hirvittävän jännää, metsästä kuului sulavan lumen sirinää, lunta myös tipahteli puista niin että piti hypähtää säikähdyksestä ja asuinalueen läpi mentäessä ei tamma-polo tiennyt mitä pelkäisi eniten: maitolaitureita, postilaatikoita, pensasaitoja vai pihoilla liikkuvia ihmisiä. Autot eivät olleet ongelmallisia, paitsi linja-auto joka tuli aika kovaa mutkasta, mutta siitäkin selvittiin pelkällä tutinalla häntä koipien välissä. Vieras hevonen erehtyi hirnumaan meille ja sekös pisti töppösiin vipinää! Tiesittekö, että on aivan mahdotonta kävellä samalla kun hirnuu? Voi vain joko seistä tai ravata. Löytyi se hirnumiskäyntikin sitten kun asiasta neljästi keskusteltiin. Ja hätäkakat piti tietysti tehdä tien laitaan. (Hohhoijaa, eihän tässä maastoja olla talsittu kuin 7 vuotta kimpassa ja kilometrejä takana aika paljon...)

Selma on tunnettu siitä, että se kävelee ihan tajuttoman kovaa. Tallikaverit eivät yleensä pysy millään perässä kun kävellään. Ravi on aikalailla normaali, ei mitenkään erityisen reipas, jollei satu olemaan kotiin kiire. Mutta käynti on kyllä aivan omaa luokkaansa. Selässä istujalla tuntuu sisuskalut menevän sekaisin pelkästä ketkutuksesta mitä rivakka askellus aiheuttaa. Voisin kuvitella, että nopeutettu kameli tuntuu aikalailla samalta... Silti yliastuntaa ei yleensä tule n. 15 cm enempää, useinmiten takakavio polkee vain etukavion jäljen päälle. Pitkä  runko on tietysti tässäkin osasyyllinen. Löysin ohjin Selma kävelee aina kaikkein nopeiten. T-kantakirjauksessa on kävelykoe, jossa työkärreihin lastataan 500 kg kuorma ja kävellään yksi kilometri aikaa ottaen. Mitä kovempaa kävelee, sen parempi. Selma käveli kokeessa aika hyvin, tosin kuski ei uskonut että löysällä ohjalla tulee parempi aika vaan piti ohjat tuntumalla sanoistani huolimatta. Aika oli kuitenkin 8:52 min/km ja toi 8 pistettä. Ajanoton jälkeen lautakunnan jäsen koeohjasti Selman ja hän tuumasi sitten heti, että "tämähän kävelee löysällä ohjalla paljon kovempaa!". Noh, hyvä aika tuli kuitenkin.

Tänään ei varsamahan kanssa ihan päästy samaan vauhtiin (eikä kyllä ollut tavoitteenakaan). Tässä lopputulos:

Kesto: 57:31 min
Matka: 7,01 km
Keskinopeus: 7,3 km/h
Keskivauhti: 08:12 min/km
Maks. nop. 45,1 km/h (mörköjä ja se vieras hevonen...)

Hauskaa oli saada nämä tiedot! Voi kun jo innolla odotan ensikesän ravi ja laukkatreenejä Sport Trackerin kanssa! Pääsee seuraamaan kehitystä kenties.

Lopuun pari kuvaa viime talvelta. Treenejä odotellessa...

Helmikuussa 2013 mennään Selman kuuluisaa 'keijukaislaukkaa'. ;) Kuva: Virva Hakala

Selma ja minä Paken valkassa 9.4. 2013, kuva: Virva Hakala. Siellä se pitkäkoipi taas koittaa muka saada pohkeensa kohdalleen. Huhhei.