Nyt on tullut se hetki, että uskon Selman olevan valmis tarjottavaksi ratsukantakirjaan koulu- ja estekokeilla. Itseasiassa olen sen jo ilmoittanutkin Joensuun tamma- ja varsanäyttelyyn 10.10. Aika hurjaa. Hurjaa se on siksi, että kun haaveilin tammavarsasta ja selailin myytäviä, tiesin jo, että aion tarjota tulevan tammani ensin työkantakirjaan ja myöhemmin ratsukantakirjaan. Ja molempiin täysillä kokeilla (ei siis ajettavuudella työkirjoihin ja ratsastettavuudella ratsukirjoihin...). Selma on täyttänyt kaikki toiveeni tähän saakka ja paljon päällekin. Jotenkin tämä on minulle hyvin liikuttava ja historiallinen hetki, sillä mikäli kaikki menisi edes tämän kerran niinkuin olen ajatellut, minulla on pian kahden suunnan tamma. Vielä vuosi sitten en olisi osannut toivoakaan, että Selma olisi nyt tässä pisteessä. Kaikki kunnia ja kiitos siitä Miralle, joka vuodessa on saanut väännettyä Selman vahva heC/ haparoiva heB -tasolta vahva heB ja haparoiva heA -tasolle. Merkittävää tässä on sekin, että Selma kantakirjattiin T-puolelle sen ollessa 5 -vuotias, eli vuonna 2010. Siitä on viisi vuotta, nyt se on 10-vuotias. Vasta reilu vuosi sitten tuumailin, että viimeistään 15-vuotiaana sinne R-ktk...
 |
| 13.9.2015 |
Koska vuosi on ollut kaikkea muuta kuin helppo, en tietenkään osaa vielä luottaa 100% siihen, että 10.10. aamulla hevonen on valmiina koitokseen. Treenikin on ollut normaaliin nähden talvesta asti melko puolivillaista saikkuilun ja varovaisen treenailun yhdistelmää. Ensin oli tammikuussa pitkä
epäpuhtausjakso, sitten kevättä varjostanut
jänneongelma, kesäkuussa
ähkyiltiin ja lopulta elokuussa oireili suolisto muutenkin
hiekan ja mahahaavan takia. Että suoranainen ihmehän se on, jotta nyt ollaan tässä pisteessä! Mahahaavasta ja hiekasta sen verran, että kolmen viikon GastroGard -kuuri syötiin (ei, vakuutus ei korvannut sitä...) ja psylliumia ennätettiin syödä vain viikko kun kontrollissa kävi ilmi, että hiekka oli hävinnyt kokonaan ja verestävät haavat olivat enää hieman punertavat ja pienet haavat olivat hävinneet täysin. Siksipä treeniä onkin nyt sitten uskallettu jatkaa aikalailla täysiä. Ja onneksi heikko jalkakin on pysynyt menossa mukana. Se ei ole enää turvotellut ollenkaan ja aina treenin jälkeen kylmään sen kylmäyspatjalla ja laitan saven. Estetreenien tai mäkitreenien jälkeen teen saman molempiin etujalkoihin. Tästäkin syystä tuntuu, että nyt jos koskaan kantakirjaukseen. En voi tietää kuinka kauan hyppytreeniä tuo etujalka kestää. Toisaalta mistä sen tietää kauanko koko elukka elää, ei lupaavalta näytä. :P
Selma alkaa olla tasapainoltaan siinä pisteessä, että se kantaa itsensä kaikissa askellajeissa, pysyy tasaisesti tuntumalla sekä kykenee pidentämään ja lyhentämään askellajin sisällä. Sikäli mikäli on hyvä päivä, lihaksista ei kiristä, ötökät ei mene korvaan ja kavaletit ei hypi puskista eteen. Mutta noin niinkuin ideaalioloissa.
Mira on ratsastanut kantakirjauksessa mentävän kouluohjelman nyt muutaman kerran läpi. Sehän on aika simppeli tammoilla. Lävistäjillä temponlisäykset ravissa, jotka saa keventää, kolmikaarinen kiemuraura, sitten lävistäjä käynnissä vapain ohjin, jonka jälkeen ravin kautta päädyssä laukka, laukkaympyrä päätyyn, uraa pitkin toiseen päätyyn josta lävistäjällä temponlisäys laukassa, ravi ja uusi nosto toiseen suuntaan samalla kaavalla. Sitten käynnissä tehdään kulmikas siksak uralta toiselle ja lopputervehdykseen. 65 prosentilla irtoaisi I palkinto, 60 prosentilla II.
Selma työskentelee nyt todella innokkaasti ja on ihanasti "messissä" kaikessa. Käyntiosuudet eivät edelleenkään ole sen mielestä kivoja, laukkaa ja ravia ja kaikenlaisia vaihtelevia tehtäviä saisi olla koko ajan. Nyt se on alkanut loistaa pysähdyksissä. Ne tulevat säntillisesti, paino takasilla ja jalat tasan. Ja mikä parhainta, nenä ei nouse ylös!
Mira siis esittää Selman koulukokeessa. Estekokeessakin taisi nyt käydä niin, että Miran siitä on selvittävä. Hyppytreenit on aloitettu myös ja sehän sujuu oikein hienost. Miralla on jo niin vahva perstuntuma Selmasta ja tamma luottaa häneen niin paljon, ettei kyttäilyä ja kieltelyä ole ollut treeneissä juurikaan mukana. Eva Julkunen käy jeesimässä hyppäämällä Selmalla kotona. Yhdesti on Eva jo käynyt ja silloin pomppivat erittäin hienosti 80-rataa. Kerta ennätetään vielä ennen h-hetkeä ja silloin olisi tarkoitus hypätä kantakirjausrata sellaisenaan kun se on. Ratahan ei kummoinen loppujen lopuksi ole. Tai siis on, muttei pitkä ainakaan. Ensimmäisenä on yksinäinen okseri pitkällä sivulla, joka on edestä 85 cm, takaa 90 cm ja pituutta 100 cm. Tämän jälkeen kurvataan lävistäjän suuntaisesti oleva 90 cm pysty, josta toisella pitkällä sivulla oleva sarja, jonka ensimmäinen osa on maapuomilla varustettu 85 cm pysty ja hevosesta riippuen 6,5-7 m päästä samanlainen okseri kuin ensimmäinen. Verkata saa minimissään 60 cm korkeana pystyllä ja okserilla. Sarjalle pitää mennä sitten "kylmiltään".
Lisäksi kantakirjauksessa on tietysti ratsastettavuuskoe, jossa lautakunnan jäsen kipuaa Selman satulaan ja tarkistaa kuuliaisuuden, liikkeiden tasapainon, taipuisuuden ja kantavuuden. Selmalta kyllä löytyy vaaditut kolme puhdasta askellajia ja niissä on vieläpä säännöllinen tahti niinkuin pitääkin. Sama koeratsastaja tekee myös luonneanalyysin, ja luulisin että Selma kyllä handlaa sen olemalla yhteistyöhaluinen, eteenpäinpyrkivä, herkkä ja kiltti, niinkuin täyden kympin tamman kuuluukin. Paitsi jos Merkurius ja Uranus eivät ole otollisilla paikoillaan.
Nyt ollaan tarkoituksella pidetty "kankikuuria", vaikka kantakirjaus suoritetaankin nivelsuitsituksella. Seuraava kerta menee todennäköisesti nivelellä. Koulurataa pitäisi käydä taas treenaamassa myös sillä pitkällä radalla (eli raviradan kentällä), koska oma kenttä on lyhyt. Nyt ollaan menty sellaista töpöversiota siitä. :D
Mutta sellaista tähän hetkeen.
