Vatsan kautta! (Annan valmennus)

Ratsastus on helppo laji. Eihän siellä kun istutaan, pidetään ohjia kädessä ja lykitään pohkeilla vauhtia. Paitsi jos haluaa ratsastaa niin, että oma selkä olisi ehjä vielä pitkään (mikä minulla on jo menetetty haave) ja että hevonen tajuaisi missä sen pitäisi olla. Ja miten.

Virittelyä pari päivää ennen valmennusta.

Sunnuntaina lähdimme kahden hevosen ja kolmen naisen voimin kohti Joensuuta ja siellä Kantelesärkän maneesia. Vahvistuksena mukana oli myös Virva ja Hertsi jotka ovat vilahtaneet blogissa aiemminkin. Virvan luvalla saan laittaa koko valmennusvideon leikkaamattomana tähän.

"Missäs keleessä me nyt ollaan?"

Selmalle ja minulle paikka oli täysin vieras, mutta kun oli kaveri mukana, ei Selma ollut sen enempää moksiskaan kuin kisamatkoillakaan. Silmät olivat taas pyöreät kuin golfpallot, mutta ei mennyt edes maha kuralle muualla kuin kotona juuri ennen lähtöä.

Kirjoitan tähän tiivistelmän tunnin sisällöstä niille, jotka eivät syystä tai toisesta aio katsoa tuota vajaan tunnin mittaista (erittäin antoisaa) videota. Tunnilla ei juurikaan tehty tehtäviä (ympyrän pienentämistä ja suurentamista sekä siirtymiä lukuunottamatta) vaan tehtävänä oli tutkia omaa kehoa ja aktivoida oikeat lihakset käyttöön sekä ottaa väärät lihakset pois käytöstä. Ei siinä enää kenenkään aivot mihinkään tehtäviin riitä!

- Ratsastajan tuki on kaiken perusta ja ratsastajan on työstettävä oma kroppansa siihen kuntoon, että kykenee tuellaan tarjoamaan hevoselle oikeat raamit. Ja ei, nyt ei puhuta ohjastuesta. Tuki tulee vatsan kautta, vatsalihakset aktivoiden, kädet pehmeänä hevosta kohden ja lonkat auki. Painopiste hevosen painopisteen päällä.

- Videolla korjataan notkoselkäistä ja takakenoista asentoa ja annetaan runsaasti mielikuvia millä selkänsä saa oikeaan asentoon. Asentoon, joka ei altista ristiselän alimpia nikamia sille kaikelle iskulle mitä hevosen selän kautta tulee...

- Pehmeä käsi suuhun päin.

- Hevosen selän täytyy päästä nousemaan ja täyttymään ratsastajan alla. Sisäreisillä ja nivusilla ei saa puristaa, tai ratsastajasta tulee kuin pyykkipoika, joka nippaa satulasta nostaen itseään hevosesta pois päin ja työntäen samalla hevosta pois päin.

- Ratsastajan paino pitää olla enemmän selkärangan etureunalla kuin takareunalla (mielikuva...). Ei pidä ojentua liian pitkäksi, vaan aktivoida vatsalihakset sekä ylhäältä, että alhaalta. Tunne pitäisi ylävatsassa olla sama, kuin silloin kun selällään jalat koukussa maaten nostetaan vatsalihaksilla pää ja hartiat irti lattiasta. Ja alavatsassa samaan aikaan sama fiilis, kuin kun jalat koukussa maaten nostetaan lantio irti lattiasta. Lantionpohja aktiivisena. Ja sitten selkä leveänä, hartiat kaukana korvista.

-Lankutus on ratsastajan liike. Siinä pitäisi pystyä olemaan pidempäänkin, sillä kaikkia niitä lihaksia tarvitaan koko ratsastustreenin ajan, jotta hevoselle pystyy tarjoamaan kunnollisen tuen ja tasapainon.

Paljon lisää ja syväluotaavampana tässä:

VIDEO

Video kestää siis n. 55 min. Että kahvia tai teetä pannu täyteen ja viltin alle tunniksi. ;) Varoitan kuulokkeilla kuuntelijoita, että Anna laittaa äänentoiston päälle n. 10 minuutin jälkeen ja volyymi nousee äkisti.

Valkka oli sen verran tehokas, että Mira oli seuraavana päivänä kuin katujyrän alle jäänyt, Virvalla oli toinen Annan tunti seuraavana päivänä, mutta en ole kuullut missä hapossa oli lihakset. :D Paluumatkalla sai kuunnella kolmesta suusta hehkutusta tunnista ja kahdesta suusta parkua, ettei osaa ratsastaa ollenkaan. Pitänee Mirankin alkaa treenata niin että laittaa tämän videon kännykästä päälle ja kuulokkeet korville. ;) 10 000 toistoa sille lantionpohja-alavatsa-ylävatsa -mantralle ennen kuin jää lihasmuistiin ja voi alkaa suorittaa koulurataa täydellisesti. Hehhee.