Citykani. Ei kun -tamma.

Muutto meni aikalailla kuivin pyllyin jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Ikävästi pienen hädän hetken aiheutti se, että juuri siinä kohtaa kun pakkasimme Miran kanssa omaisuutta kyytiin, läksi tarhakaverit lenkille (ne ainoat kaksi) ja Selma ennätti hätääntyä jäädessään yksin. Ja siihen paniikkiin sai lisäpontta kun näki trailerin pihassa. Hain Selman tarhasta heti muiden perään, joten se hengaili meidän kanssa seinässä kiinni ja katseli pakkaamisen etenemistä pienen hetken ennen kuin meni kyytiin. Mutta irti se ei tepastellut traikkuun, niin kuin normaalisti.

Matka kesti huimat 6 minuuttia (no en katsonut kellosta) ja sitten tuli kiire päästä ulos kyydistä. Irti tuli kyllä ja aika rivakasti. Ja totesi että "Aaaai, me ollaan taas täällä". Karsina tuntui aika pieneltä edellisen 3,5 m x reilu 4 m jälkeen (en mitannut). Tuollainen 170 cm pitkä tukkirekka kun kääntyy 3 x 3 m kopissa, näyttää kämppä aika pieneltä. :D Mutta näillä mennään. Rouva oli itse sitä mieltä, että ei tässä mitään. Naapureista vasemman puoleinen tuttava Nyhtyri oli selkeästi kiinnostavampi ja toki tutumpi, mutta ruuna halusi laittaa Selman heti ruotuun vinkumalla ja uhoamalla. Selma vain painoi nenänsä tiukemmin kalterien väliin. Toisen puolen uusi tuttavuus Eve oli sitä vastoin tervehdittävä korvat niskassa. Oppii ettei tule nenille hyppelemään. Heinää ei oikein muistanut mamma syödä kuin harvakseltaan ja hajamielisesti. Mutta  mitään pyörimistä, vouhottamista tai kolistelua ei ollut, mitä sillä nyt ei ikinä ole muutenkaan. Silmät olivat kuin teevadit, mutta muuten suht levollinen tamma.

Vanki.

Seuraavana päivänä Selma pääsi tarhailemaan jo uuden kaverin kanssa, Mimmin. Mimmillä ei ole kenkiä, joten itse sain Selman puolesta huokaista helpotuksesta, mutta toivoin että juniori älyää väistää tätä pirttihirmua hyvän sään aikana eikä ota tuntumaa kuuteen hokkiin jossain päin kehoaan. Ja hyvin väistää, toistaiseksi. Minulla on ollut joku kumma karma siinä, että kaksi viikkoa on ventovieraat hevoset tarhanneet ongelmitta ja sitten alkaa tapahtua. Selma näkyy alistuvan ruunille, mutta pahapäisemmätkin tammat se on laittanut ruotuun, ja joskus rajustikin.

Tämän kevään uutuuspeli: Bongaa Selma puttejonosta. Huomaa sivilisaation läheisyys, Abc:n tolppa näkyy tarhalle asti. ;)

Ihmisten kanssa aivan tuntematon ilme. Tämä oli yksinoikeudella omistettu Mimmille joka kehtasi tulla haistelemaan MUN MAMMAA.

"Joko myö lähettään kottiin?"

Ensimmäisenä yönä heinää oli valitettavasti mennyt enemmän mahan alle kuin sisään, mutta jo toisena yönä oli eväät syöty huolella. Koska heinää ei olekaan enää tarjolla koko ajan niin kuin ennen, sitä alkaa öisin kulua varmasti tavallista enemmän. Hanakalaa sopivan heinämäärän syöttämisestä tekee sekin, että tarhakaveri on helposti lihovaa sorttia eikä sen tarvitsisi syödä heinää niin paljon kuin Selman.

Sallan valkka olikin tältä päivältä peruttu. Mira kävi silti ratsimassa ja hoitelemassa Sempulan. Minulle siunautui tallivapaa päivä. Herran pieksut.

Tai no, kävin minä aamulla viemässä Selmalle täyden melassipöntön ja toteamassa, että aamupuuro oli kupissa koskemattomana. Pannahinen.