Kiimahirviöstä Selmaksi

Huh, se on tällä erää ohi. Se aika, kun Selma elää takaosa hellänä omassa vaaleanpunaisessa kuplassaan missä soi taustalla taukoamatta "Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa...".  Se jäykkä, turta ja vastentahtoinen möykky satulan alla on muuttunut takaisin Selmaksi. Muutos alkoi jo estevalmennuksen aikaan ja viime viikonloppuna koin ensimmäistä kertaa muuton jälkeen, että Selma alkaa olla oma itsensä. Kävin sillä tunnin käyntimaastossa lauantaina ja toisen kerran maanantaina.

Kuva: Pasi Ihalainen

Kuva: Pasi Ihalainen

Kuva: Pasi Ihalainen

Tiet ovat olleet nyt sulat, mutta pakkasten takia kovat ja käynti on ollut ainoa mahdollinen askellaji. Seudut ovat sentään mäkisiä, joten treeniä on pylly saanut.

Mira on myös jatkanut koulutreenejä. Horisontissa siintää Vuokatissa olevat koulukisat 10.4. Jospa sinne lopultakin, kun muut kisat ovat valuneet hyppysistä syystä jos toisesta. Tänään sain sentään kuvattua hieman, vaikka valo ei taaskaan riittänyt.

Selma on tänään ja eilen ollut oma herkkä, kuuliainen, yritteliäs, pehmeä ja mussukka itsensä. Menohaluja riittää, mutta keskittymistä myös.

Pari päivää sitten Selma oli kompuroinut kerran ja sen jälkeen ollut ajoittain epäpuhdas, mutta nyt liikkeessä ei näkynyt mitään silmiin pistävää. Pohja tosin on vaihteleva ja se näkyy liikkeessä. Mutta laukka pyöri ja ravi oli letkeää.

VIDEO päivän menosta.

Ruoka uppoaa välillä ja välillä ei. Vielä en ole luovuttanut rehujen suhteen. Syömäpäivät tuovat toivoa, että pian makunystyrät ovat palautuneet ennalleen ja entinen eväs maistuu. Eiliset iltaeväät oli hävinneet, aamupöperöstä oli jäljellä puolet. Toivossa on hyvä räpiköidä.

Sitten pukkiloikka kirjojen maailmaan. Hommasin pitkästä aikaa hevostietokirjan.

Olen haaveillut kyseisestä teoksesta jo kauan ja nyt tuli tunne, että se on saatava. Vudekalta oli helppo ja nopea tilata. Kun kirja muutama päivä myöhemmin sullottiin postiluukusta, luin sen yhdeltä istumalta. Kirja kertoo laajalti pihaton vaikutuksesta niin hevosen kuin sen hoitajienkin elämään verrattuna karsinatalliin. Itseä pihatto houkuttaa kovasti kaikkien 12 vuoden tallinpidon jälkeen ja olenkin vakaasti päättänyt, että sitten kun pystyn pitämään hevosia taas omassa pihassa, ratkaisu on ehdottomasti pihatto. Ja tiedän, että Selmallekin se olisi kaikkein mieluisin vaihtoehto. Joka tapauksessa suosittelen kyseistä kirjaa kaikille, joita tällaiset asiat kiinnostavat.