Hyi en syö ja 1+1= kiima

Viimeiset pari viikkoa allekirjoitanut on pidellyt kuumetta ja käynyt samalla töissä (mikä voi toki vaikuttaa siihen että tauti ei parane, mutta sesonki ei saikkuja odottele), joten  Mira on joutunut vastaamaan Selman liikutuksesta ihan yksikseen. En ole nimittäin kuumehuuruisen työpävän jälkeen oikeasti enää kyennyt kentän laidalle töröttämään, karsinan silti olen siivonnut kuten hyvän hevosenomistajan kuuluu. ;) Nyt on alkuviikko lomaa, ja kuumekin sopivasti laski, niin pääsen paparazzaamaan ja ehkä selkäänkin.

Viime torstaina Mira ja Sempula kävivät Sallan estevalkassa. Se oli mennyt todella hyvin, mikä lämmittää mieltä. Selma ei ole hypännyt kantakirjauksen jälkeen yhtään, joten oli kiva kuulla ettei traumatisoitumista tullut. Ainakaan 60 cm esteitä kohtaan. Selma oli alun pällistelyjen jälkeen alkanut hypätä todella hyvällä meiningillä ja lopuksi Salla oli hehkuttanut näitä typyköitä ja innostanut tulemaan seuraavallekin estetunnille. Mikä on nyt sitten tämän viikon torstaina. Voisin yrittää videoida sen.

Selma on temppuillut muutosta saakka väkirehujensa kanssa. Sehän ei oikeastaan saa väkirehua minkään muun takia kuin että kivennäiset, vitamiinit ja öljy uppoaa, ja olen yrittänyt pitää tärkkelyksen mahdollisimman matalana. Viime kesäkuussa oli edellinen stoppi kun alkoi vanha rehu (silloin pelkkä vehnälese, jota oli tyytyväisenä syönyt vuoden päivät) tökkiä. Pitkällisen kokeilun ja melassisiirapilla läträämisen jälkeen löytyi Black Horsen Mash joka olikin niin suurta herkkua että psylliumitkin meni ihan ryystämällä. Ja nyt ei sitten itse mash millään.

Olen kokeillut melassivedellä velliksi laitettuna, desiä kuivana ja kaikkea siltä väliltä. Valkosipuli pois, kaikki muu pois paitsi vitamiini. Silloin söi puuronsa. Välillä söi kupin tyhjäksi kun laitoin pienempänä annoksena, en kastellut aivan velliksi ja jätin jäkälän pois. Munkinpippuria se on syönyt jo kaksi kesää ja nyt kolmas kausi aluillaan, en usko että se on ongelma. Mutta ongelma on se, että koska se ei ole ottanut kiltisti lääkkeitään, eli munkinpippuria, on ratsastettavuus kärsinyt taas kiiman takia. Syyllinen on todennäköisesti tuo jäkälä. Se olisi erittäin hyvä mahalle ja kyllä nyt harmittaa kun mielipide on rouvalla tuo. Jäkälää söi kuitenkin kolme viikkoa ihan tyytyväisenä vanhassa tallipaikassa...

Tänään on taas joku kiima-ajan taitekohta, millainen oli myös kolme viikkoa sitten: ei taivu, pohjetta ei saa siirtää paikaltaan eikä varsinkaan käyttää, raipalla muistuttelusta pukitetaan ja muuta ei huvita tehdä kuin painaa laukkaa ympäri kenttää. Hohhoijaa. No, painellaan sitten.

Selma oli myös tarhassa harrastanut hyvin mystistä ja epäselmamaista toimintaan äkäilemällä Mimmille niin, ettei ollut päästänyt tätä väliaidalle ollenkaan nuuhkimaan tarhanaapureita. Ilmeisesti tämä kaulimenheiluttaja oli sitä mieltä, että naapuritarhan ruuna kuuluu Selmalle ja vain Selmalle. Eikä kyseinen herra ole suinkaan ainoa mies joka on mieleen nyt.

Yhtään ei pure kuolaimeen eikä varsinkaan pelaa kielellä...

Tänään ei siis ollut puhettakaan siitä, että olisi voinut oikeasti työstää mitään. Selma oli aika jäykkä henkisen jäykkyyden lisäksi. Mutta sitkeästi Mira koitti löytää muutakin askellajia kuin laukkaa ja sai ravinkin löytymään. Ei kyllä todellakaan sitä ravia mitä yleensä.. Mutta jotain kaksitahtista juttua kuitenkin.

Että jos nyt ei ensi sunnuntaina kuitenkaan lähdettäisi Kajaaniin 2-tason kolukisoihin... :D Kassellaan sitten vähän myöhemmin jotain muuta.