Hyvinvoinnin tuottaminen hevosen avulla

Olen tuottanut hyvinvointia itselleni Selman avulla viime viikonlopun. Perjantaisen hölkkälenkin jälkeen kävin lauantaina tekemässä mäkitreeniä pitkästä aikaa (viimeksi on päässyt kiipeilemään toukokuussa) harjulla. Tamman kanssa täytyi käydä sama keskustelu aina mäen alla:

Selma: Jos minä laukalla tästä nytten?
Minä: Ei, kun kävellään.
Selma: Pikkasen laukalla tästä...
Minä: Kävellään.
Selma: Ravia ees?
Minä: Käynti.

Ja kävellen mentiin. Mutta yllättävän sitkeä sissi oli, vasta kuudennen rinteen juurella tarjosi pelkästään ravia.

Seuraavana päivänä oli vuorossa palautteleva maastolenkki. Tarkoitus oli pysytellä metsäautotiellä koko ajan, mutta Selmalla oli parempia visioita...

Se on jo pidempään vilkuillut tieltä haarautuvia, melko isokivisiä metsäkoneen uria. Joskus se on lähtenyt alkuun, pysähtynyt siihen pissille ja hetken tuumailtuaan palannut takaisin tielle (tästä voi tarkkaavaisimmat päätellä kontrollin tason kun allekirjoittanut maastoilee mussulla). Mutta nyt oli se päivä, että lähdettiin kokeilemaan. Ensimmäinen yritys ei tuottanut muuta tulosta kuin louhikoita vainoharhaisesti panikoivan ratsastajan, joten paluu päätielle ja  parin kilometrin jälkeen uusi yritys.

"No joko se paparazzaaminen alkais välttää?"

Kyllä sitä taas täytyy iloita miten huippuhienot treenimahdollisuudet meillä onkaan! Ja tietysti täytyy välillä muistuttaa itsellenikin, ettei hevonen jolla voi yksin maastoilla vaikeissakin maastoissa ole mikään itsestäänselvyys. Se on kallis aarre.

Kallis aarre loimitettuna villalla ja kuoriloimella matkalla treenin jälkeen tarhaan.

Sitten kävi niin hassusti, että päätimme lähteä tulevana sunnuntaina Kajaaniin ihastuttavan Kajaanin ratsastusseuran (KRS) järjestämiin 1-tason koulukisoihin, kun ne niin sopivasti on. Meillähän on se "sääntö", että 1-tasolla heA:ta ja 2-tasolla heB:tä, mutta nyt tarjolla oli heB:ssä K.N. Special, jonka Mira ja Selma ovat menneet ennenkin. Selmalle itseasiassa se olisi jo kolmas K.N. Special. Mutta heA:kin vaikutti oikein mukavalta ohjelmalta. Se on Kenttäkilpailuohjelma N:o 6 2009. Kahden radan meneminen on ollut Miralle aina etukäteen stressaavaa, koska muistamista on paljon. Jossain vaiheessa päätettiin sekin että vain yksi luokka, Miran stressin minimoimiseksi. 

Rataharjoitukset 28.10.

Mutta koska tuollaiset tylsät päätökset rajoittavat jännittävää elämää ihan liikaa, tilanne on nyt se, että ilmottauduttu on niin heB:hen kuin he:A:hankin! Koko rahan edestä nyt sitten kun kerran paikalle raahaudutaan. :D

Itse tykkäsin kovasti tuosta A:n ohjelmasta. Mikä tietysti on hyvin olennaista näissä hommissa. ;) Rata on hyvin symmetrinen, looginen ja hevosystävällinen. Esimerkikisi harjoituslaukalla tehtävän kolmikaarisen kiemurauran jälkeen tulee keskilaukkalävistäjä ikään kuin "palkaksi". Se sopii Selmalle paremin kuin hyvin! Selmalla on molemmissa radoissa omat haasteensa koulutuksen tässä vaiheessa, mutta kun se vain keskittyy ja kuuntelee mitä Mira sanoo eikä sooloile tai hössötä, se pystyy kyllä suorittamaan kaiken ihan ok:sti. Haasteellisimmat kohdat ovat K.N. Specialissa toiselta laukkalävistäjältä siirtyminen suoraan käyntiin (vasta aivan viimeaikoina Selman laukkaa on saanut lyhennettyä oikeasti, ja se on aika olennainen osa tämän tehtävän sujuvuutta) ja tietysti A:ssa se kiemuraura, jossa tamman kohdalla on aina riski että se vaihtaa laukan. Treeneissä se sujui kyllä yllättävänkin mukavasti.

Noh, koska odotukset on aina matalalla, niin voi lähteä hyvillä mielin matkaan. KRS:n kisoissa on aina todella kivaa ja järjestelyt ovat huippuluokkaa. :)