Mielensähyvittäjä

Nyt on huilittu stressivapaasti yli viikko ja vasta nyt Mira kipusi taas Selman selkään. Tähän saakka Selman ohjelma on ollut kutakuinkin seuraavanlainen:

La: kantakirjaus
Su: käyntimaasto (ihan ite ratsastin, laittakaa ruksi seinään!)
Ma: vapaa
Ti: vapaa
Ke: hölkkälenkki ajaen, n. 7 km
To: vapaa
Pe: tuntsarina
La: kevyt läpiratsi kentällä + yhden vauvaäiskän satulaterapia (ja ihan ite ratsastin taas, OHO!)
Su: vapaa
Ma: vapaa

Ja sitten tuli se tämäniltainen. Syksy saa ja minä en. Ainakaan järjestelmäkameraa. Niinpä kuvaamisesta on aivan turha haaveilla syyshämärässä. Ja tottakai silloin kun kuvista ei kertakaikkiaan tule mitään, niin tamma leijailee ja kokoaa ja ryhdistää ja ollaan niin avuilla, niin avuilla, että! On se jumankauta. Kyllä minä yritin, että vähän saisi tekstin sekaan pontta kuvista.

Nämä ovat alkuravikuvia. Aika pikaisesti tälläkin vaalean tukan määrällä hokasin, että parempi keskittyä vain asettelemaan maapuomeja jotka olivat päivän aiheena.

Estetreenien alku- ja loppuverkoissa Selmalla on aina ollut tapana pällistellä ihan jo niitä maassa olevia puomeja. Sillä on kuitenkin tehty puomityöskentelyä teinivuosista lähtien, mutta syystä tai toisesta sen mielestä puomit ovat aina yhtä ällistyttäviä ja epäilyttäviä. Siksi päätimme että tuplaamme jollemme triplaa maapuomien käytön koulutreeneissä. Tällä kertaa tehtäviä oli kaksi, kolmesta puomista muodostuva kulma, jossa askeleen pituutta pystyi säätelemään ratsastustien avulla ja kolmen puomin ryhmä suoralla uralla (kentän poikkihalkaisijalla tällä kertaa).

Kulmaviuhka ja aropupukummitus

Tällä kertaa Selma yllätti ja teki käärmemäisiä lähestymisiä vain kaksi kappaletta: ensimmäinen tälle viuhkalle ensimmäistä kertaa tultaessa ja toinen samalle kun oli kyseessä ensimmäinen lähestyminen toisesta suunnasta. Muuten se meni todella hienosti ja sulavasti. Päivän sana oli lyhentäminen ja sekin sujui, malttia löytyi. Suoralla olleilla puomeilla lyhennettiin ensin ravia ja sitten laukkaa. Aluksi laukkapuomien välit olivat n. 1,7 m ja sitten 1,5 m. Paria huonoa lähestymistä lukuunottamatta Selma tsemppasi hyvin ja alkoi itsekin katsoa oikeaa "ponnistuspaikkaa". Se tosiaan ponnisti puomeille niin tehokkaasti, että hyvää pepputreeniä tuli ihan näilläkin.

Puomihommien jälkeen Mira jatkoi lyhennysharjoituksia laukassa ja Selma näytti taas meille jotain uskomatonta. Se kasasi itsensä todella hienosti ja laukkasi sellaista koottua laukkaa, jota ei olla ennen saatu nähdä! Tuli kyllä aivan mahtava fiilis! Taas tajusin sen kuinka paljon viimesyksystä ratsukko on kehittynyt. Ja nyt oikeastaan vasta on päästy alkuun. Aivan huikeaa. Toivottavasti edessä olisi terveitä kuukausia ja vuosia, jotta edistyminen saisi jatkua. Tamma on aivan tajuttoman hieno kun se saa paketin kokoon ja korvat tötteröllä tanssii. Huhhuh. Itsekin olen leijaillut koko illan siitä asti. :D

Hikinen urheilija iltapuurolla

Selma on taas räjäyttänyt talvikarvat kehiin. Jouduin parturoimaan (saksilla...) etujaloista karvat, sillä kylmääminen ei oikein enää toiminut sellaisen eristysvillan läpi. Tällaiset syksyt ovat todella kurjia kun lämmin keli jatkuu kovin pitkään ja turkki ei kun tihenee. Klippaaminen on ulkona treenaavalle ja lähestulkoon asuvalle omasta mielestäni hankala vaihtoehto. Tai jos klippaisin, niin täytyisi todella tarkkaan miettiä mistä kohtaa. En haluaisi yhtään enempää loimitella. Kainalot ovat Selmalla sellainen murheenkryyni, että sinne saattaa tulla kurarupi tai joku muu iho-ongelma kun karvaa on paljon ja kelit leudot. No, jos talvet alkavat olla vastaisuudessakin max -10 astetta, niin kai se on vain vedeltävä turkkia pois.

Seuraavana kalenterissa häämöttää marraskuun puolenvälin kieppeillä Anna Kilpeläisen valmennus Joensuussa. Sitä odotellaan kyllä kuin kuuta nousevaa taas. Huippua! Myös Evan kanssa on juteltu, jotta estetreenit jatkuisivat. Ja Salla Aarion valmennuksiin Mira ja Selma menevät aina kun vain mahdollista. Sallahan käy täällä meidän pikkukylällä joka toinen viikko peräti, mikä on todella hienoa ja tietenkin koitamme hyödyntää näin mahtavan mahdollisuuden!

Terkkuja tuli myös Huldan suunnalta, typykkä on tällä hetkellä edestä 153 cm ja takaa 159 cm! Selma oli itse vuotta vanhempana 152 cm - 156 cm, että tyttärestä tulee kyllä valtava. :)