Paniikkihörhön lopputreenit ja tukkakriisin tulos (videoita)

Viikonloppu meni suunnitelman mukaisesti. Lauantai oli vapaa ja sunnuntaina Mira kävi pitkällä kentällä treenailemassa ja teki samalla myös laukkatreeniä raviradalla minun (hermo)lomaillessa poissa paikkakunnalta. Muuten suunnitelmat niin sanotusti kusahtivat taas vaihteeksi estetreenin puolelta. Jostain syystä kaikki kysytyt esteratsastajat saavat aina h-hetkellä "kiireitä" ja niin kävi taaskin. Ymmärrän kyllä. Minullakin olisi "kiireitä" jos pitäisi tuolla pöljällä hypätä 90 cm ratana.. No joo, tuuri vain ei nyt ole meidän puolella mitenkään tässä asiassa. Ehkä kohtalo yrittää vihjailla, ettei kannattaisi lähteä kokeilemaan. Mutta milloinkas minä semmoisia olisin kuunnellut!

Kulorautias kuuraisessa maassa 7.10.2015

Tukkakriisi kulminoitui myös. Pitkällisestä vastarannankiiskeilystä, yleisestä jänkkäämisestä ja ennen kaikkea puolen vuoden varjelusta huolimatta, alistuin Miran tahtoon, Sniiiisk. Sillä on taas ratsun tukka.

Mutta tottahan se on, mitä Mirakin minulle takoi kalloon, että se on huomattavasti siistimpi ratkaisu, kuin se, että harja on ratsunmitassa niskasta ja keskeltä kaulaa (20 cm matkalta) ja muualta puoleen kaulaan.

Maanantaina Selmalla oli kengitys. Nyt pitäisi popot olla vimpan päälle. Eilen hypättiin kotona sitä kuuluisaa kantakirjausrataa, mutta edelleen alamittaisena. Kieltoja tuli ja sujuvat hypyt oli melko harvassa. Okserit kuitenkin jo venytettiin 95 cm leveyteen ja ne ylittyi 70-80 cm korkeudelta loistavasti kun neitirouva vain suostui ylipäänsä lähtemään yli. On se kyllä niin väärin että on suomenhevosia joilla ei runko ja ponnu ole tarkoitettu 90-100 cm radoille ja ne silti hyppää kaiken mitä eteen laittaa. Sitten on elukka jonka runko ja ponnu menisi heittämällä 110 cm ja ristikotkin pelottaa. Aargh. No, Selma olisikin liian täydellinen jos se olisi kaiken hyvän lisäksi vielä rohkea ja pelotonkin.

Pysty 70 cm. Kännykkä venyttää aina Selman naaman ihan puikulaksi. :D

Tällä hetkellä tilanne on siis se, ettei se ole mennyt vielä kertaakaan koko rataa 90 cm korkeudella. Kyllähän se hirvittää, koska elin siinä uskossa että noille korkeuksille päästään jo tähän mennessä. Se on kuitenkin viime vuonna hypännyt ratana sitä korkeutta, nyt aikaa ja hyppyjä (=voimia) kuluu turhaan kieltojen takia. Pakko kuitenkin aina lopettaa kun tulee hyvät hypyt, olipahan korkeus sitten mikä tahansa.

Kuvasin Miran kännykällä koko radan. Laatu on valitettavan huono, mutta näkee siitä ettei sujuvuus aivan kokoajan ole hyvää, ja senkin että joillekin esteille sujuu sitten ihan vallan mainiosti. Ja jokaista estettä pitää pällistää ennen ponnistusta. Voisikohan tuolle tehdä lobotomian ennen lauantaita?

RATAVIDEO

VIIMEINEN SARJA -VIDEO, jossa okseri 80 cm korkea ja 95 cm leveä.

Nooh, huomenna käydään vieraassa paikassa vielä treenaamassa esteitä viimeisen kerran. Sitten on kaikki käytettävissä ollut aika käyttetty. Banaanijalan kosto yltää tänne saakka.

Estetreenin jälkeen Selma sai taas Miialta hierontaa. Liki parituntisen kokovartalokäsittelyn. Kaikki meni siihen asti hyvin kun käsiteltiin kaula ja lavat, mutta kun kohteena olisi ollut takaosa, Selma veti hepulit jostakin ulkona olevasta meille mysteeriksi jääneestä asiasta ja alkoi tutista taas kuin hyytelö. Sehän kyllä huolestui jo lähtökohtaisesti kun varustimme sen estetunnille tallissa emmekä ulkona. Se on jo yhdistänyt tallissa varustamisen kisoihinlähtemiseen, vaikka talvikaudet ollaankin varustettu tallissa ihan aina, eikä vain kisa-aamuina. Ja sekin oli tavallisuudesta poikkeavaa, että treenin jälkeen jäätiin talliin hieroskelemaan eikä päässyt Mustin luo. Noh, eihän se auttanut kun käydä tämä miesrelaxantti sieltä tarhasta talliin madamen kaveriksi. Loppui se tutina samantien ja saatiin pyllykin käsiteltyä. Selma oli melkolailla kokovartalojumissa, mutta oikealta puolelta pahemmin kuin vasemalta. Lannealueelta lihakset olivat juntanneen rankaan aivan kiinni, niin kuin tiesinkin. Selmalla on taas ollut se monttu ristin kohdalla ja nikamat sen etupuolella koholla. Oikea sisäreisi oli jumikipeä samoin kuin vasen issias.

Selmaa on nyt loimitettu kuin parastakin ratsua. Enää ei onneksi ole polttiaisia, mutta mitä lähemmäs lauantai hiipii, sitä tehokkaammin yritetään pitää sen lihakset lämpiminä. Kunhan koittaa sunnuntai, niin palataan normaaliin loimitusarkeen, mikä tarkoittaa, että nakuna pihalle aamulla aina kun ei tule taivaalta jotain märkää tai tuule yli 5 m/s. Tai molempia.

Tänään olimme reippaita ja siirryimme taas raviradan kentälle treenaamaan koulukokeen radan vielä kerran läpi. Selma oli edelleen vino, puri oikeaan ohjaan ja heitti takapäätä oikealle, mutta ei minun silmään niin radikaalisti kuin ennen hierontaa. Muuten se liikkui ihan hyvin, mitä nyt pohja oli vaihteleva ja välillä ei niin hyvä. Lanaamista ei tuolla raviradan kentällä harrasteta.

Alkuun Selma roikkui aika paljon kädellä eikä avut menneet läpi, mikä on tyypillistä aina kaikkialla muualla kuin kotikentällä. Rata pitäisi edelleen saada ratsastettua pyöreämmässä muodossa, mikä on ihan hirvittävä työ silloin kun se on tuollainen. Parhaimmillaan kun Selma toimii millin pienillä avuilla ja on itse aktiivinen. Mira meni radan kolmesti läpi, ja vasta viimeisellä kerralla avut alkoivat mennä läpi ja laukkaakin pystyi lyhentämään ja pidentämään. Tuossa radassa on Selmalle hankala paikka se, että laukkojen jälkeen tulee käyntiosuus ennen lopputervehdykseen ravaamista. Sille jää aina laukka henkisesti päälle ja jos ei muuta, niin se alkaa taas roikkua käsillä. Vaihtoehtoisesti se kipittää jotakin etäisesti käyntiä muistuttavaa.

Sain viimeisen radan videolle, se jää nyt siis viimeiseksi koulutreeniksi sitten. Glups.

VIDEO

Asiaan varmaan kuuluu että nyt on varsin epätoivoinen olo koko homman suhteen? Aikataulukin tuli samoin kuin paljastukset lautakunnanjäsenistöstä sekä koeratsastaja. Aikatauluhan sínällään on taas Hermoheikkohyytelön kannalta hilpeähkö, kun kokeet on klo 9:00 paikassa A ja rakennearvostelu klo 14:15 paikassa B. Liikkuminen näiden välillä vie trailerin kanssa n. 25 minsaa. Katsotaan nyt miten kauan kokeissa menee. Selma kun ei tunnetusti kestä jonnekin karsinaan jättämistä tai katoksessa seisottamista (trailerikaan ei ole sen mielestä turvallinen ja rauhoittava vaihtoehto). Seisoohan se, kuin tatti, mutta se tutina ja ripulointi... Toisaalta jos se jäkittää itsensä jumiin panikoimalla, niin ei se enää kokeiden jälkeen niin maailman loppu ole. Jospa ne näyttelyn varsat saisi jotkut äitiendorfiinit virtaamaan ja se unohtaisi stressata.


Tähän loppuun Eero Perttusen ohjeistuksesta näyttelyyn valmistautumiseen, listan viimeinen kohta:

"Hevonen on kaunis eläin ja eläimistä ehkä jaloin. Niinpä sen kanssa ei saa olla suru puserossa, vaan tulee esiintyä iloisesti ja reippaasti, kun on päässyt tuttavaksi niin suuren ja komean eläimen kanssa."

Näillä mennään!!

Kuvan kaunis töyhtöhyyppä. >.<