torstai 26. kesäkuuta 2014

Kentän lanaus hevosella

Tänään päästiin lopultakin Selman kanssa kokeilemaan kuinka kentän lanaaminen sujuu. Ennen ei ollut kenttää mitä lanata, mutta nyt on ja nyt on kaikki vehkeet ja vermeet mitä hommaan tarvitaan. Eli lähinnä kakkula-aisat. Ja hommahan sujui kuin tanssi kesäisellä kukkaniityllä! Selma taisi muistaa viimeisimmän karhitsemiskokemuksensa 3 vuoden takaa (vai joko siitä on neljä..), koska se tiesi heti mitä tässä touhutaan. Aikaa kului kentän lanaamiseen noin 20 minuuttia ja se oli kyllä todella tehokasta lihastyötä. Ensin tietysti täytyi verrytellä ja sen teimme ratsain. Ohjelmassa oli kylläkin parin karanneen pollen pyydystämistä sun muuta siinä sivussa, mutta onneksi meitä oli kolme henkeä niin tilanne oli hallussa varsin mallikkaasti. Koitimme arvioida paljonko lana painaa, sillä en saanut sitä liikahtamaankaan kun itse yritin. Pomo arvioi että ainakin 100 kg ja koska Selma veti vetokokeessa 600 kg painoista rekeä hiekalla, luotin että se saa moisen härvelin liikkeelle. Ja saihan se! Siinä piti eukon perässä lähes juosta kun mamma rupesi TÖIHIN. Meillä ollaan siis urakkatyöläisiä, ei todellakaan tuntipalkalla... Hommat tehdään mahdollisimman pian loppuun. ;)




Alunperin ajateltiin että lanataan vain osa kentästä, ettei längensijat kipeydy ja lavat jumitu, mutta Selma oli sitä mieltä että loppuun saakka vaan. Minä ohjastin ensimmäiset kierrokset reunoja pitkin, sitten laitoin Pomon ohjiin ja ylimmäinen avustaja Alma ohjasti loppuun. Katsotaan huomisen ratsastuksen yhteydessä kuinka kroppa reagoi.

Koitettiin miettiä miten kentän keskikohta onnistuisi lanata ilman tiukkoja kurveja, mutta Selma oli automaattiohjauksella taas ja meni ihan itse mistä parhaaksi näki. Sitten kun koitettiin jo lopettaa, Selman mielestä jonnekin jäi kohta lanaamatta ja se lähti topakasti vielä kerran kierrokselle. :D Ihan hupsu!

Pomo koittaa toppuutella vauhtimammaa.

Takaosa on se joka työajossa treenaa. Hevonenhan ei "vedä" vaan se työntää takaa vasten länkiä.

Malttoi sekunnin seistä...

Kakkula-aisoissa aisat tulevat vetokarttuun (poikittainen kepakko johon vedettävät härvelit tulee kiinni) kiinteästi kiinni nivelillä, eli aisoja ei saa kartusta irti. On olemassa myös vetokarttuja joissa on päissä "siansaparot" joihin käy tavalliset sivuaisat (eli ne irralliset aisat millä rekeäkin vedetään). Lanamme koostuu jostakin kalterinkappaleesta ja suuresta renkaasta.



Pyllyjumppaa.

Alma koittaa kipittää perässä. :)

Kenttää ei kannata ruveta lanaamaan millä tahansa valjasvirityksellä. Se on niin raskasta, että esimerkiksi rintaremmillä vetäminen käy todella kipeästi. Luokki moninkertaistaa hevosen voimat vanhan kansan viisauden mukaan ja se säästää hevosta huomattavasti. Raskaassa ajossa on myös äärimmäisen tärkeää että länget ovat hevoselle juuri sopivat ja vetopisteet (rahkeen paikat) tulevat oikealle kohdalle. Muuten olat kipeytyvät ja lavoille tulee seuraavana päivänä "märät läntit" jotka kertovat länkien hanganneen ja painaneen. Yleensä näin käy kun länget ovat liian pitkät ja vetopiste tulee liian alas.

Selman länget on tehty sille mittatilaustyönä ja ne eivät ole sitä koskaan painaneet eivätkä hanganneet. Längentekijöitä löytyy ja meille on tehnyt Rautalammilta Pakarisen Eero kahdet kappaleet pahvikaavan mukaan (voin joskus tehdä videon kuinka tuo pahvikaava hevosesta otetaan jos kiinnostusta on) ja hän on kyllä taitava. Länget maksaa noin 200-300 e mittatilauksena ja aika usein "modernille" suokille tehdyt länget käy toisellekin "modernille" suokille. Tällä tarkoitan sitä, että ne riihestä löydetyt 50-luvun länget ovat nykysuokille usein liian pitkät ja liian kapeat. Hevoset olivat eri mallisia silloin.  Noh, näistä längistä on varmaan tehtävä erikoispostaus kun juttua riittää. ;)

Se miksi halusin nimenomaan kakkula-aisat tähän hommaan oli yksinkertaisesti se, että kun on kyseessä ääniarka, huolestunut, hieman säikky ja melko reaktiivinen tamma, en halunnut joutua tilanteeseen että tavallinen sivuaisa pääsee irtoamaan vetokartustan ja aiheuttaa vaaratilanteen. olen tottunut käyttämään kakkula-aisoja parivaljakolla karhitessa ja luotan siihen enemmän kuin tavalliseen yhdistelmään. Kaurahattu-vainaalla oli aivan sama mitä käytti, kun sen nopeus oli 1/5 Selman nopeudesta ja sen reaktio kaikkeen oli pysähtyminen. ;)

Ja toinen turvallisuusasia on se, että ÄLÄ KÄVELE LANAN EDESSÄ. :D Nimimerkillä eksyin sinne ja meinasi käydä huonosti. Pitää keskittyä aika moneen asiaan yhtäaikaa: ohjaamiseen, vauhdin hallintaan ja omiin jalkoihin. Blondille liian monta juttua vissiin.

Kyllä noinkin lyhytkestoisin rehkinnän jälkeen tamma puhalsi sieraimet suurina ja hiki oli kaulalta ryntäille ja lavoille sekä reisillä ja takajalkojen välissä. Pian kuitenkin henki tasautui kun irrotettiin lana aisoineen ja käytiin loppukäynnit talutellen.

6 kommenttia:

  1. Ihanaa, kun te puuhaatte Selman kanssa kaikkea! Varmasti hyvää treeniä tuollainen. Missä Hulda-vauva oli, kun ei näy kuvissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sitä kun pitää päästä toteuttamaan itseään, niin päätyy hevonenkin mukaan monenmoiseen. ;) Hulda oli ensin Almalla ja sitten minulla käsihevosena narun päästä. Kokeiltiin hetki irti ja neiti otti vähän liikaa kiksejä lanasta joten päädyttiin tähän ratkaisuun. Tulipahan talutustreeniä sitten samalla. :) Ja hyvin toimikin taluttaessa.

      Poista
  2. Mie haluan videon tuosta pahvikaavasta!! Meillä on vaikka minkämoisia länkiä tallissa, mutta eihän ne tuolle sikaniskalle sovi ;(

    VastaaPoista
  3. Se on kyllä niiin tyypillistä! :D Joo, vähän on teknisiä vaikeuksia saada ainaki kännykällä kuvattuja videoita, mutta koitan saada jonkun kuvaamaan. :)

    VastaaPoista
  4. Minuakin kiinnostaisi länkipostaus! Itselle kun on nuo työhevospuolen asiat vähän vieraampia.

    VastaaPoista

En tietoisesti julkaise minkäänlaista perustelematonta negaa, sitä saa elämässä vastaansa muutenkin. Tämä on minun muumimaailmani. ;)