Hevosen uittaminen

Koska vuodenaikoja on hyvä hyödyntää valmennuksessa, on nyt oikea ajankohta lähteä hevosen kanssa pulikoimaan. Mielenvirkistystä on jo vedessä pärskiminen ja kahlailukin, mutta jos halutaan uiminen osaksi treeniä täytyy sitä pohdiskella ensin monelta kantilta.

Uittotapoja on oikeastaan muutamia erilaisia (nyt siis puhutaan siitä, että hevonen ui matkaa niin syvällä, ettei kaviot osu pohjaan): veneen perässä, rinnalla uiden ja uittoaltaassa liinassa. On myös melko jännittävä tapa, jossa hevonen ohjasajetaan järveen ja sitten roikutaan sen hännässä kun se lähtee uimaan, mutta minulle ainakin se kuulostaa liian extremeltä. Itse olen tähän saakka suosinut rinnalla uimista, mutta siinä ongelmaksi voi muodostua vaaratilanne mikäli hevonen haluaa uida muualle kuin minne minä haluan. Sama voi tosin käydä myös veneen kanssa. Joskus 15 vuotta sitten kokeiltiin armaan Kaurahattu-vainaan kanssa sitä ja kun herralle tuli nälkä heti alkuun, niin sehän veti venettä soutajineen perässään kuin pulkkaa ja niinpä uintireissusta tuli syömäreissu. Koulussa testasimme veneen perässä uittamista kolmen ravisuokin kanssa, joista kaikki olivat kokeneita uimareita. Soutajana toimi opettajamme Timo Vääränen, joka on kokenut ravivalmentaja ja taustamies mm. sellaisen hevosen takana kuin Noriko.

Onkeeni tarttui isompi vonkale. ;) Kuva: Jenni Hekkala

Ranta oli aika äkkijyrkkä, joten hevoset uivat lähelle rantaa ennen kuin saivat kaviot pohjaan. Kuva: Jenni Hekkala

Kuva: Jenni Hekkala

llKuva: Jenni Hekkala

Uittaminen on hyväksi hevosen hengityselimistölle, sillä uidessa se hengittää perusteellisesti ja keuhkojen ilma vaihtuu täydellisemmin. Uidessa hevosen hengitystiheys on n. 5-15 kertaa minuutissa, kun se reippaassa ravissa (hiitti) on 100-130 henkäystä minuutissa ja tämä on nopeaa, pinnallista "läähätystä" joka ei tyhjennä keuhkoja kokonaan missään vaiheessa. Lisäksi uinti puhdistaa röörejä, sillä hevonen hengittää ne täydelliset henkäyksensä sieraimet aivan vedenpinnan yläpuolella ja saa "vesihöyryä" eli todella kosteaa ja puhdasta ilmaa sisäänsä. Tämä poistaa hengitysteistä kaikkea sinne kertynyttä möhnää ja monella hevosella nenä vähän vuotaakin vaaleaa vuotoa kun uinti on ohi.

Jalkaterveyden kannalta uittaminen sopii hyvin myös toipilaille (esim. hankkarivammat jne) sillä se ei rasita jänteitä eikä niveliä. Ainoana poikkeuksena ovat kinnervaivaiset joille uintia ei suositella ollenkaan, sillä takajalan voimakas uintipotku voi tehdä jo vammautuneen kintereen kipeäksi.

Uittaminen valmennusmuotona on verrattavissa vauhtikestävyysharjoitteluun, jossa liikutaan aerobisella tasolla (happea käyttäen) ja josta hevonen palautuu nopeasti. Yksilöstä riippuen hevosen syke uidessa on 150-170 lyöntiä minuutissa. Vertailuksi:

- Käynnissä normaali syke on 80-100
- Hölkässä 120-160 (samoin kuin kahlatessa 50 cm syvässä vedessä/lumessa)
- Reippaassa ravissa nousee 190
- Hiitissä 180-210

Jos hevonen jännittää uimista, sen syke on korkeampi kuin kokeneella kroolaajalla samoin kuin hengitystiheys. Kokematon hevonen voi myös rehkiä uidessa niin kovasti, että se polskii anaerobisesti eli tuottaa maitohappoa. Tällöin palautuminen on hitaampaa. 10 minuutin uitto vastaa tunnin koppakärrylenkkiä ja 5 minuutin uitto on energiankulutukseltaan sama kuin mailin helppo hiitti. Jos hevosen ei tahdo hoikistuvan uittotreenissä, täytyy ruokaa lisätä.

Uittorannan tulee tietenkin olla turvallinen ja helppo hevosen mennä veteen. Sopiva veden lämpötila on +14 astetta (minimi) keväisin, tottunut uija voi syksyllä uida vielä +10 asteessa. Kylmässä lyhyempi lenkki ja viileämmillä keleillä uiton jälkeen loimitetaan (kannattanee myös huuhdella kotona puhtaalla vedellä levät ynnä muut pois hevosesta).

Uittaminen on alkuun raskasta hommaa ja sitä kannattaa tehdän maltillisesti. Aluksi 200-300 m /4-5 min jonka jälkeen 1-2 min palautuminen jolloin hengitys tasaantuu ja taas uusi veto. Pikkuhiljaa vetojen määrää voi lisätä (3-6 lenkkiä). Uittaa voi esimerkiksi 1-3 kertaa viikossa, jotkut uittavat päivittäinkin. Liiallista uittamista liian nopeasti kannattaa kuitenkin välttää, sillä vaarana on mm. selkälihasten jumiutuminen.

Uittaminen ei kuitenkaan sovi kaikille hevosille. Osa pelkää vettä tai muuten kokee olonsa uhatuksi ja treenistä ei ole mitään muuta kuin vahinkoa. Se on myös riskialtista puuaa, sillä hevonen voi mennä veneen allekin tai vetää vettä keuhkoonsa hätääntyessään. Rauhallisesti siis. Uittaminen ei myöskään korvaa juoksulenkkejä tai muuta normaalia treeniä, sillä se ei paranna koordinaatiokykyä, huonoja liikkeitä tai juoksutekniikkaa, ei paranna hevosen nopeutta eikä myöskään vahvista tukikudoksia (jänteet, luut, nivelet).

Meilläkin on tallin lähellä ranta jossa pääsee ainakin kahlailemaan. Selman kanssa ollaan kyllä järvessä polskittu, mutta en ole sitä päässyt ihan kunnolla uittamaan. En tiedä mitä se veneestä sanoisi, mutta rinnalla voisin uida jonkun matkan. En tosin +14 asteisessa vedessä enkä 6 x 300 m!

Lähteenä infolle oli saamamme opetusmateriaali joka puolestaan oli koostettu Antero Tupamäen luennosta.