Jumppaa esteillä

Juhannus on käyty lomailemassa kaukana tallista ja tekihän se kyllä ihan hyvää, täytyy myöntää. Tälle päivää sovittiin taas estetreenit Sarin kanssa ja aluksi suunnittelimme että kasaamme kantakirjauksessa olevan estekokeen esteet, mutta sitten päädyimme kuitenkin laukan säätöön, okseriin ja mörköpystyyn. Yritämme joka kerran tehdä ainakin yhden mörköesteen, jotta Selman pällistely loppuisi joskus. Pahimmat sen mielestä ovat valkoiset tai keltaiset esteet tai puomit joissa on hohtavan valkoisia raitoja. Jumppatehtäväksi tuli sitten tällainen:

 

Kavaletin ja ristikon väliin tuli yksi laukka-askel. Ristikko muuntui sitten pystyksi ja lopulta okseriksi. Pituutta ei vielä laitettu okseriin sitä 1 metriä, mikä on kantakirjakokeessa.

Pelottelupysty. ;)

Kun hain Selman laitumelta sain ikäväkseni huomata, että Juhannuksen aikaan rouva oli päättänyt hinkata harjansa kaljuksi yhdestä kohtaa. Aargh. Ötökän puremia ei ole, mutta harjamarto vain kutisee.

Tuossa säällä olevan tupsun alla on myös kohta josta on piehtaroidessa kulunut karvat pois. Onneksi satula ei osu siihen. Joensuussa käydessäni ostin Selmalle Relaxant seerumia, jota suihkin nyt harjamartoon kutiseviin kohtiin ja sään molemmin puolin. Hännäntyveenkin laitoin vähän. Häntä on aikalailla hyvässä kunnossa. Karsinassa vietettyjen sateisten öiden aikana se on vähän hangannut siitä jouhia katki ihan tyvestä, mutta ei kyllä merkittävästi. Muuten se vaikuttaa ihan normaalilta, ei ole mitenkään rauhaton, tuskaisen kutiseva tai mitään sellaista. Sillon kun jouhia selvittää se kallistuu vähän puoleen, kun tuntuu hyvältä ja laitumella saattaa tulla luokse ja työntää kutiavan kohdan kädenulottuville. Täytyy eläinlääkärin kanssa keskustella olisiko tuohon allergiseen kutinaan (syödystä valkuaisesta johtuvaan) jotakin...kortisonia kenties? Ei nyt raskisi kieltää siltä laiduntakaan loppuiäksi, kun ei näytä kärsivän siellä ollessaan kuitenkaan. Puuh, hankalaa ja stressaavaa...

Noh, takaisin iloisempiin asioihin. Eli treeniin! Koitin kännykällä räpsiä kuvia ja aika onnettomia olivat räpsäisyt. Homma sujui kuitenkin aivan ennennäkemättömän hyvin, sillä Selma ei pällistellyt esteitä juuri lainkaan, eikä varsinkaan pudottanut laukkaa ennen esteitä! Aivan huikeaa! Se oli energinen, pyrkivä, kuumuva jopa ja todella tohkeissaan. Lopetettiin kun saatiin hyvät suoritukset ennen kuin se väsyi. Loppuraveissakin, kun laitettiin maapuomit pitkillä väleillä, se vielä tuntui kuumalta ja odotti selvästi että jostain ilmestyisi este eteen.

Alkuverkkaa.

Laukka lyheni hyvin. Kuumuessaankin Selma on kontrollissa.

Muuan pökötin pököili välillä seassa... Onneksi sentään on jo oppinut tulemaan kutsusta luokse, niin ei tarvinnut käydä työntämässä pois esteiden edestä.

Mörköeste ei ollutkaan enää mörköeste. <3

Sari on ilmeittensä kanssa jo legenda! :D

Mörköeste maksimikorkeudellaan. Taisi olla 90 cm.

Ilme on Selmalla tässä kuvassa kyllä ihan kummallinen! :D Näyttää hyvin happamalta, mutte ei se sitä kyllä ollut.

Loppuravit ihan todella pitkillä väleillä. Jotenkin tuntuu, että on varsa sylissä aina kun koittaa kuvata...

Tuli kyllä todella hyvä mieli kun Selma lähestyi niin rohkeasti ja itsevarmasti tällä kertaa! Viime kesänä kaikki tuntui välillä niin epätoivoiselta kun tamman piti silmänsä pudotta jokaisen esteen eteen ja kiellot oli aina riskinä. Nyt ei puhettakaan kielloista tai mistään mutkuiluista. Ihan mahtavaa! Ei meillä ole mitään hätää sen kantakirjauskokeen kanssa. Ainakaan siis esteosuudella. ;) Haaveena kuitenkin olisi onnistua saamaan puhdas 90 cm rata alle vieraassa paikassa ennen kuin kantakirjauskoetta lähdetään tahkoamaan.