Jotenkin on taas niin onnellinen pieni ihminen. Kesä on kukkeimmillaan, hellettä piisaa, heposet saa syödä päivätyökseen... Ja Selmaakin voi treenailla. Tarvitsisin kyllä kipeästi opetusta, koska jotenkin itsenäisen ratsastelun motivaatio on taas niin hukassa, että hävettää! Maastoillakaan ei voi nyt kun pikku Hulda on kuvioissa. Ja ihanaa kun on! Siitä tulee kyllä niin hyvälle mielelle joka päivä. Onneksi Huldan omistajalla motivaatiota piisaa ja pönkkäsinkin hänet viime tiistaina Selman selkään. Kuvia tapahtuneesta tulee lisää myöhemmin, mutta tuossa nyt yksi luurilla otettu:
 |
| 3.6.2014 |
Selma oli niin hieno. Ja innokas! Laukkaa olisi vaan pitänyt mennä, mutta malttoi se kuitenkin mennä sitä mitä kuski halusi. Tuo satula vaan on edelleen ihan kammottava. Kova ja laittaa kaikki istumaan tuoli-istuntaan. Koitan saada koulupenkkiä sovitukseen pian, ei kestä istuinluut eikä psyyke enää tuota estesatulaa! Jääköön se rakkaan pikku este-apinaiseni Sarin käyttöön joka treenaa sillä ihan tyytyväisenä.
 |
| Minä, Selma ja pikkuriiviö jota piti kiusata kun tuppasi lähelle. ;) 3.6.2014 |
Hinkulaan suuntaan taas maanantaina ja lukkari näytti kyllä taas niin ihanalta, että innolla odotan: valmennusfysiologiaa, valmennusta, lihashuoltoa, varusteita ja juoksuttamista. Jippii jippii jippii..!!
Jeee, se tarkoittaa parhaita, asiapitoisia, mutta ymmärrettäviä päivityksiä! En malta odottaa! Ei paineita =D
VastaaPoistaJa tiedän niin tuon satulan kanssa turhautumisen tunteen..
Sain illan hihitykset tuosta siun ekasta lauseesta! :D Mitääh? Onksmiulla fani?? :P
PoistaNooh, toivossa on hyvä elää, että Selman selkä koittais pikkuhiljaa päättää onko se kaarevahko vai edelleen suora. ;)
Todellakin on =)
VastaaPoista