Satulaa ja pikkukavioita

Tänään kokeilin taas uutta koulusatulaa Selmalle Miran kanssa ja tallitoverin Cliff Barnsby vaikuttaisi aikalailla hyvältä. Kaupat siitä tein ja nyt sitten kyttäillään ja seuraillaan miten selkä pidemmällä aikavälillä satulaan reagoi vai reagoiko. Ainakin paneelit tulivat edestä taakse tasaisesti selkää vasten, mistään ei puristanut ja Selma liikkui myös ihan normaalisti. Satulahuovan hikiläntit paljastivat myös sen, että paino jakautuu symmetrisesti ja tasaisesti molemmilla puolilla edestä taakse. Vielä kun valkkuni Pake tulee ratsimaan Selmaa, niin saa hänkin tehdä oman arvionsa. Voi kun niin toivon että tämä olisi nyt Se Satula (ainakin siihen asti kunnes selkä taas päättää muuttua...). Myös oma kermaberberini tykkäsi satulasta joten ilmassa leijuu odottava toive siitä että tämä suhde olisi kummallekin osapuolelle parasta A-luokkaa. Hehhee. Kuvia otin tietysti kunnon auringonpaisteessa, että varjot ovat varmasti mustia eikä niistä näe mitään ja sitten kun oli pilvisempää niin huopa oli jo paikoillaan. Hyvä minä. Mutta tässä nyt kuitenkin mahtavat otokseni.

Cliff Barnsby. Vaikka se ei tässä kohden lavoille tullutkaan, kokeilimme sitä ratsastaen aavistuksen taaempana. Selmalla kun tuota satulansijaa riittää... ;)

Rouvan harjakattoselkä. Lihakset mukavasti pudonneet, mutta kyllä ne sieltä takaisin löytyy.

Selman oma kouluvyö ei ihan mennyt kiinni huovan kanssa, mutta onneksi satulakauppaan sisältyi pidempi vyö. Selman yleis/estevyöhän on normaalissa treenikunnossa 115 cm ja kouluvyö taitaa olla 65 cm muistaakseni, jollei 60 cm. Että hieman on vielä mammamahaa tallella! Noh, nyt on sitten estesatula ja koulusatula tyylitietoisesti samaa merkkiä, hahhah.

Tiistaina Selman kaviot vuoli meille uusi kengittäjä ihan vain siksi että oli tulossa Pomon hepat kengittämään ja ajattelin ettei tarvitse höykyttää "omaa kengittäjää" pelkän vuolun takia paikalle. Huolellista työtä teki kyllä tämä kengittäjä, mutta ehkä aavistuksen liian lyhyeksi vuoli sillä me kun ollaan kengättömiä nyt tämä kesä, niin kyllä oli mammalla tänään aika lyhyt askel kun soratietä piti laitumelta kulkea... Onneksi kentän pehmeä hiekka ei käynyt anturoihin ja liike oli siellä ihan normaalia. Ja onneksi on laidunkausi niin kaviot kasvaa kohisten. Eiköhän viikossa ole tilanne jo ihan ok. Eikä tässä tietysti sorateillä olla muuten menossakaan, kun ei tuota pikku rasavilliä viitsi autojen sekaan ottaa.

Josta puheenollen katsokaas miten hauskan väriset kaviot sillä on nyt, kun on äiskältä perinyt tumman sarveisen (ja vähän isiltäkin toki :P):

Sepolla kasvoi ihan samalla tavalla silloin aikanaan. Hih.

Huldalla meinasi olla tylsää kun äiskä teki Miran kanssa ratsunhommia ja se häiriköi minua sitten kokoajan. Tuossa alemmassa kaviokuvassa istun puutarhatuolilla ja tuolla etäisyydellä oli Huldasta juuri hyvä pönöttää ja maistella kaikkea. Sekä työntää tissimaitoturpaa naamaan. <3 Noh, kävin sitten tallista päitset ja pitkän narun ja tehtiin talutusharjoituksia. Ensin laitoin narun pyllyn takaa ja se oli Hudasta ihan kauheaa. Kunnes se päätti juurtua aloilleen. Askel kerrallaan paineen ja myötäämisen avulla se kuitenkin pian hoksasi, että elämä on mukavaa kun vaan kulkee tätin perässä. Tosin suuri valaistuminen tapahtui kun kävi hakemassa lohtumaitoa äiskältä ensimmäisen 2 minuutin "kiusaamisen" päätteeksi. Sen jälkeen typsykkä tuli löysällä narulla perässä kuin koira. Ja siis ihan normaalisti taluttaen, ei naru pyllyn ympäri. Mitenkä lie herneet kolahti purkkiin siellä päässä maitoa syödessä. Neljä tällaista 2 minuutin sessiota pidettiin sen jälkeen ja talutin vielä kentältä tallin pihaan. Hieno neiti!

"Ilmeisesti haluut että kävelen samaan suuntaan? Ei laukkaa?? Mikä lie pointti tässä..."

"Tää naru oli paljon kivempi suussa. Ikävän rajoittunut olo."

"No? Kävelläänkö sitä vai paparazzitaan? Kyllä mie osaan nää hommat jo, let's go!"

Selmalla ja Miralla sujui koulutreenit mukavasti. Mira totesi sen saman jutun mikä Selmalla on ollut ongelmana jo pitkään, että oikeassa kierroksessa ei haluaisi asettua kaulastaan normaalisti vaan vääntää kaulan ja pään ihan mutkalle. Sanoin, että sillä on lavat jumissa ja ratsin jälkeen käpälöitiin niitä lapoja. Ja juu, on molemmat jumissa mutta vasemman lavan alle sentään saa sormiaan työnnettyä, oikeaan ei juurikaan. Paitsi kun aikansa leipoi. Huomenna ajattelin hieroa lavat kunnolla ja samoin takapään. Jos Hulda malttaa olla kiltisti.