Tukka ja kanget ratsun tekee

Se on ollut meidän sisäpiirivitsi tässä pari päivää. ;) Selman irokeesi on alkanut kaatua joten sen voi halutessaan kuvitella lyhyeksi ratsutukaksi. Tai sitten vain pöljän näköiseksi liikkeessä heiluvaksi töyhdöksi. Torstaina Selmalle laitettiin kanget toista kertaa suuhun ja Mira kokeili pitkästä aikaa ratsastaa kentällä. Se ei ollutkaan aivan niin kauheassa kunnossa kuin kuviteltiin. Koppura kyllä hieman, mutta murtui ja pehmeni kavion alla niin, että kaikki askellajit pääsi menemään.

Nythän se on valmis ratsu! ;D

Selma on alkanut saada lihaa takapäähänkin. Sen rakentaminen on erityishankalaa Selman perusrakenteen takia. Violetti tökötti takajalassa on haavasprayta. Siinä se kärriin telottu haava komeilee.

Koska kenttä oli mikä oli, Mira hyödynsi olosuhteet menemällä kaikissa askellajeissa mahdollisimman hitaasti. Tavastaan poiketen Selma teki nöyrästi näitä hidastuksia, se yllätti taas suoruudellaan ja hetkellisillä leijailuillaan jota ilmeni ravissa ja laukassa. Se on siis todellakin alkanut saada voimaa takaosaan! Jee! Ja hieroja Timolle on kyllä annettava täydet pointsit. Selman ristiselkä näyttää liikkuvaisemmalta ja sieltäkin jopa pullahtelee liikkeessä jotkin lihakset mitkä ei ennen pystyneet pullahtelemaan jumien takia. :) Voi kuinka paljon tämä hevonen onkaan jo minulle opettanut! Ja on jo sentäs viides treenattavani... Oppia ikä kaikki.

Kuvaamisen kannalta kelit ovat ikävän hämäriä. Koitin kuitenkin muistoksi videoida näistä kankitreeneistä edes pikkupätkiä. Yhden pätkän laitan tähänkin.

KANKITREENI-VIDEO

Selma on ymmärrettävästi vielä ymmällään kun suussa on kaksi kuolainta, mutta normaalisti helposti vastusteleva herkkis on kuitenkin pysynyt päänsä kanssa yllättävän rauhallisena ja on hoksannut hommaa ihan mukavasti. Kanget olivat vain lainassa, joten ne palautettiin jo ja treenit jatkuvat hamassa tulevaisuudessa kunhan saan ostettua vastaavat.

Satula valuu edelleen harjoitusravissa eteenpäin. Koska olen täysi tollukka, tajusin vasta hetki sitten, että minulla on kellarissa Wintecin edestä kohottava vaahtoromaani. Sitä kokeilin itse eilen maastossa eikä satula liikkunut mihinkään, mutta enhän minä harjoitusravia siellä mennytkään. Seuraavat Miran treenit näyttävät onko siitä apua. Keväällä täytyy pistää harkintaan taas satulan vaihto jos tuohon ongelmaan ei tule ratkaisua. Selman lihaksisto kuitenkin on lähtenyt nyt rytinällä muuttumaan niin edestä kuin takaa, että vielä en ehkä kuitenkaan hyppää satulakaruselliin.

Osaa se Selmakin kilahtaa..

Viime aikoina Selman liikutteluun on liittynyt kärrit jollain muotoa. Sitä on joko ajettu tai se on juossut perähevosena. Satulan alla se on käynyt käyntipainotteisilla kiipeilymaastoilla ja toki Miran kanssa viikoittain kerran tai kaksi on tuuppailtu koulua. Pohjat ovat surkeat, joten hyppytreenit on joutunut jättämään kokonaan pois.

Selma on löyhällä vetosolmulla kiinni kärrin perässä kun pidän sitä perähevosena. Se on todellakin maailman toimivin siinä hommassa, koska lukee tarkasti muita hevosia. Lisäyksenä, että en suosittele kyseistä tapaa kenellekään turvallisuussyistä. Minimiriski tässä on että Selma kompastuu ja rikkoo päitsensä. Toisaalta riski on myös siinä, että kädessä on ohjien lisäksi liina tai talutusnnaru, ja olen valinnut näistä riskeistä tämän hevosen tuntien en, että kädet ovat vapaina ohjaamaan ajohevosta ja Selma tulee omin nokkinensa.

Olen aiemminkin maininnut, että Selma on ääniherkkä ja suhteellisen säikky tapaus. Siihen nähden on aika uskomatonta mitä kaikkea sillä on voinut tehdä, koska se ei todellakaan ole mikään "tykkiruuna" joka hieman hytkähtää kun joku polkee miinaan vieressä... Ei suinkaan. Selma kyllä REAGOI ja se reaktio on aina potku taakse kahdella kaviolla. Kärrit ovat olleen solmussa kaksi kertaa, edellisen kerran syksyllä 2011 kun Alma ajoi sillä ensimmäistä kertaa vuoden tauon jälkeen kärreillä ja paikkana sattui olemaan laidunpelto jonka ruho sattui olemaan jäätynyttä. Ja siitä sattui kuulumaan ääni. Ja sattui olemaan pimeää. Ja potkuremmi sattui olemaan liian löysällä. Noh, vain kärrien etureuna sai vauriota, Selma säästyi naarmuitta. Toissapäivänä ei käynyt niin hyvin.

Historiaa vielä sen verran, että Selma on kaikesta huolimatta hoitanut homman hienosti esimerkiksi laskiaisriehassa rekiajelutushevosena kolmena talvena, ensimmäisen kerran 3-vuotiaana. Sen kyydissä on ollut laumoittain lapsia, reessä, työkärreissä... Omilla koppakärreilläni olen pitänyt kyydissä molempia lapsiani useita kertoja. Lisäksi sillä on ajelutettu kymmeniä kertoja erilaisia asiakasryhmiä.

Noh, toissapäivänä lähdimme Miran ja Mustin kanssa hölkkälenkille ja minulla oli tallilla nuorempi tyttäreni (7 v.) mukana. Tietysti otin hänet kärrin kyytiin. Kaikki meni mainiosti kunnes tyttö keksi ojentaa käden sivuun koskettaakseen tien laidassa olevia mukavasti jäätyneitä pajunvarpuja joista lähti kiva ääni. ÄÄNI. Niin. Noh, hetken kuluttua saimme ihailla Selman takakavioiden pohjia ja katsoa kun potkuremmi katkeaa kappaleiksi. Siinä hetkessä kun pukin seurauksena vasen ohja joutuu takajalkojen väliin, edellä menevä Musti ei säikähdykseltään meinaa pysähtyä ja sinulla on kallein aarre maailmassa siinä vieressäsi hiiren hiljaa, sitä alkaa miettiä miksi hitossa harrastaa tätä lajia. Että eikö sittenkin pitsinnyplääminen toisi riittävää jännitystä elämään. Ja olisi ihan hienoa jos ei itse ainakaan aiheuttaisi jälkikasvulleen vammoja tai vajaamittaista elämää. Onneksi seuraava pukki vapautti ohjan pinteestä ja nuo ajatukset pyyhkiytyivät pois.

Tilanne pysähtyi kun Musti pysähtyi ja Selma lopetti poukkoilun. Nousin kärreiltä fiksaamaan potkuremmin jämän jotenkin uudestaan kiinni. Silloin huomasin vasemmassa takajalassa 10 cm pitkän viiltohaavan joka vuosi verta. Onneksi se oli vain pinta raapaisu, mutta niin typerästä aiheesta tullut... Jatkoimme lenkin loppuun ja tyttö piti kätensä visusti sylissä koko loppumatkan. "En tiennyt ettei kättä saa laittaa sivuun. Nyt tiedän." Äkkiä sitä oppii kun luulee kuolevansa. Näin jälkeen päin ajateltuna varmasti vinkeää olla tuossa tilanteessa pienenä ihmisenä ja istua siinä toivoen että äiti handlaa homman. Huhhuh.

Onneksi jalkaan ei vielä *kop kop* ole tullut impparia. Se on aavistuksen lämpimäpi kuin toinen ja hieman kerännyt nestettä. Onneksi on pakkasta ja hieman lunta maassa, ei tarvitse paketoida sitä. Eilen kävin Selmalla taas ajamassa, sillä käytiin mäkitreeniä puksuttamassa Mustin kanssa. Keräsin katastrofin aineksia ihan urakalla ja otin Sannin perähevoseksi. Selma toimi taas kuin unelma. Ei mitään ongelmaa. Se oli jo aamutallissa jotenkin erilainen kuin yleensä. Normaalisti se on aika neutraali kun sitä käy ruokkimassa, mutta tuolloin se tunki päätä syliin ja oli inhimillistäen kuin olisi halunnut sanoa "Anteeks, kun sekoilin. En sekoile enää..". Ja todisti sitten sen lenkillä. Otapa tuosta selvää. Ihan apina.

Tänään on Selmalla ollut vapaapäivä ja huomenna on sitten Miran treenipäivä. Kangetkin saatiin kokeiltua ja alkuhämmennyksen jälkeen Selma hyväksyi ne kivasti. Meillä on lainakanki, että jos jollain on myydä 13,5 cm kanki, niin laittaatten mailia maiju.a.okkonen@gmail.com. :) Tuo mitä kokeiltiin oli Sprengerin, melko painava ja about 2 cm paksu. Varsi taisi olla n. 6 cm.

Niin ja sekin unohtui sanoa, että Timo kävi hieromassa Selman toistamiseen sillon kun olin Hinkulassa. Kuulemma paljon kehitystä oli tapahtunut, lihakset olivat paljon paremman tuntuiset käteen ja vinouttakin oli lonkissa jäljellä enää sormen mitta. Hyvin suoranoloinen se on kyllä ollutkin. Huippua! :)

Iilimatoja Hingunniemessä

Nyt on esimiehenätoimimisen tutkintotilaisuuskin suoritettu, koulun käynti alkaa olla jo puolen välin yli reippaasti. :) Hingunniemessä majailen torstaihin asti, niin nyt onkin aikaa bloggailla. Tänään saimme viettää koko päivän kuppari/hieroja/iilimatohoitaja Mari Kivelän seurassa kun aiheena oli vaihtoehtoiset hoitomuodot. Mari teki kranio- ja iilimatohoitoa hevosille ja muutamille halukkaille ihmisille.

Kraniohoidon tarkoituksena on vähentää jännityksiä tuki- ja liikuntaelinsysteemistä. Se on hyvin hellävarainen ja syvästi vaikuttava manuaali hoitomenetelmä. Sitä käytetään akuutteihin ja kroonisiin häiriötiloihin, hermojärjestelmän ja aivonestekierron parantamiseen, lihasten ja kalvojen kireyksien poistamiseen, tasapainoisen liikkumisen saavuttamiseksi ja immuunijärjestelmän sekä ruuansulatuksen ongelmiin.

Käsittely ei ole kovin "näyttävän" näköistä, sillä hoitaja vain pitelee käsiään tietyillä alueilla koskettaen hoidettavaa hyvin hellävaroen. Tulokset saivat kyllä pahimmatkin skeptikot ymmälleen. Ensimmäiset käsittelyt Mari teki hevosille maneesissa, jossa katsoimme kahden ratsukon liikettä käynnissä ja ravissa. Mari arvioi hevosen liikeradat, vinoudet.. Toinen ratsuista mm. kiersi oikeaa takajalkaansa eikä takajalkkojen liike venynyt juurikaan vatsan alle. Vain hyvin yhyen käsittelyn (lavat, rinta, risti ja reidet) jälkeen hevonen liikkui aivan letkeästi ja ratsastaja ihmetteli että alla on kuin eri hevonen. Se ei punkenut ulkolapaansakaan ulos lainkaan mitä teki juuri 10 minuuttia aikaisemmin ennen käsittelyä.

Hevoset rentoutuivat silminnähden hoidon aikana.

Kengityspajassa käsiteltiin kolme hevosta, joista kahdelle laitettiin myös iilimatoja.
Hirudoterapia eli illimatohoito on ikivanha, antiikin ajoilta peräisin oleva hoitomuoto. Hoidoissa käytetään vain tiettyä iilimatolajia joka on sertifikoitu. Lääkinnälliset juotikkaat ovat luonnosta lähestulkoon kadonneet, joten kaikki kinttuun tarttuvat madot eivät ole näitä "hoitomatoja". Tämä laji nimittäin erittää n. 120 erilaista lääkeainetta imiessään verta. Hirudiini estää veren hyytymistä ja avaa tukoksia, hyalyronihappo sitoo vettä soluihin ja solut voivat paremmin (suosittu aine ryppyvoiteissa), destibilaasi hajoittaa tukoksia, orgilaasi aktivoi lepääviä suonia, bdelliini ja engliini stimuloivat immuunijärjestelmää jne. Kaikilla näillä on suuri merkitys patologisten prosessien ja tulehdusten ehkäisyssä. Hevoselle iilimatoja voidaan käyttää jännevammoissa, lihasongelmissa, kaviokuumeessa, haavoissa (poistaa arpikudosta), aineenvaihdunnan elvyttämiseen, kesäihottuman hoitoon jne.

Iilimadolle tarvitaan karvaton "laskeutumisalusta". Sakset ja partahöylä ajoi asian.

Mari pyydystää iilimadon ruiskuun josta on katkaistu pää. Sitten odotellaan onko mato suostuvainen tarttumaan kiinni. Jos ei, niin vaihdetaan matoa. Hanskat ovat kädessä siksi, ettei mato tartu omaan sormeen.

Iilimato hankkarivammaa hoitamassa.

Madot ovat kertakäyttöisiä ja ne kokevat polttohautauksen hoidettuaan hommansa. Ne imevät verta niin paljon, että paisuvat noin peukalon levyisiksi ja n. 10 cm pitkiksi. Sitten ne pudottautuvat pois. Aikaa tuohon kuluu n. 30-40 min, mutta aina hoito ei kestä niin kauaa. Esimerkiksi ihmisen kasvojen alueella matoja pidetään vain 2-3 min.

Kraniohoitoa saaneella hevosella oli ristiselkä aivan jumissa, joten sille laitettiin myös maunoja selkään.

Mauno Mato ja sen kaveri.

Verta imevä pää on oikeanpuoleinen.

Toinen mato hyppäsi jo pois saatuaan tarpeeksi ja tämäkin vetelee viimeisiään. Tässä imupää vasemalla puolella.

Verta tosiaan vuotaa pitkän aikaa näistä pienistä rei'istä, sillä matojen erittämä veren hyytymistä estävä aine on hyvin tehokas.

Sitten ihmiskokeiluihin. Kraniohoitoa annettiin jo luokassa parille halukkaalle lonkkien aukaisemiseksi.

Matolaatikko

Osaa alkoi hoidon jälkeen huimaamaan, kaikilla tuntui että jalat olivat kuin makaroonia, kivut hälvenneet ja kävely hieman raskasta. Plus kaikille tuli pissahätä melkein välittömästi. :D

Luokkatoverini ja opettajani pääsivät matojen kanssa hengailemaan, mistä olen piiiikkuisen katkera (olisin halunnut ottaa kipeisiin polviin matohoitoa, mutta olin kai yli-innokas niin jäin paitsi).

Luokkakaverilla oli selkä hyvin kipeä ja seisominen sekä istuminen tuottivat tuskaa. Niinpä "pakotimme" hänet sekä kranioo että iilimadotukseen. Hän kuvaili tuntemuksiaan matojen laittamisen jälkeen puutuneeksi ja rokotusta muistuttavaksi. Kirvely tuli aaltoina. Opettajamme suostui ottamaan madon niskaansa. Hän puolestaan kuvaili puremaa ampiaisen pistoksi. Niska on herkempi alue ja jokainen kokee madon pureman eri tavalla.

Imupää vasemmalla. Myös hännässä on imukuppi, mutta ei hampaita eikä muutakaan "suuta". Kakkaa sieltä tulee kyllä.

Opella taisi olla mato noin 20 minuuttia ja kun se otettiin pois, hän sanoi että tunne on sama kuin olisi hartioille laitettu jääsalvaa. Niskaa kuumotti (missä mato oli ollut), päässä kihelmöi ja hartioissa tuntui viileältä ja kihelmöivältä. Jännää!

Mari on käynyt kahdesti meidän tallilla, mutta Selma oli sillon tiine eikä sitä voinut hoitaa. Kiinnostaisi kokeilla matoja kesällä Selman kutinaan, siihen jäykkään ristiselkään sekä kuulemma madoilla saisi jännetupeilta nesteet pois. Selmalla on hieman kroonisesti takajaloissa jännetupit vähän täyttyneet. Ei nyt kauheat röllykät, mutta etusten kuiviin niveliin verraten on eroa kuitenkin. Katsellaan miten olisi mahdollista saada Mari Selmaakin hoitamaan. :)

Kisakauden päätös (video)

Meidän suunnattoman pitkä kisakausi veteli viimeisensä eilen seurakisoissa Kajaanissa. Nyt siirretään vähäiset rahavarannot valmennuksiin ja ehkäpä keväällä on Selma taas valmiina uusiin koitoksiin.

Kajaanissa siis Mira ja Selma starttasivat heC ja heB. Aamu oli hieman paniikinomainen, sillä meillä oli aika tiukkaan laskettu aikataulu ja tarkoitus oli lähteä klo 8:00 kohti Kainuuta, mutta laina-auto ei ollutkaan sitten heti lähtövalmiina ja päästiin hevosten kanssa liikkeelle puoli tuntia myöhässä. Verkka-ajasta se oli sitten pois eikä Mira kauaa ennättänytkään Selmaa ratsia ennen starttia. Se kostautui hieman siinä, ettei Selma ennättänyt rentoutua eivätkä avut menneet aivan puhtaasti läpi. Pikkuvikana Mira teki lopputervehdyksen I:n kohtaan a

HeC Aikuisohjelma -Video

Radan jälkeen Mira oli aivan varma ettei sijoittunut palkittavien kolmen parhaan joukkoon ja hävisi kahville ilman puhelinta. Minä jäin taluttelemaan Selmaa verkkamaneesiin jotta kuulisin tulokset. Kuuntelin että kaikilla kenen tuloksia lueteltiin oli prosentit 50 ja jotain. Sitten kuului Miran tulos: 62,5%. Kun kolme ratsukkoa oli jäljellä, kerrottiin Miran ja Selman olevan johdossa. Laitoin Miralle tekstaria jotta alkaisi kipittää takaisin, sillä mahdollisesti sijoitus olisi tulossa, mutta eihän se vastannut kun ei ollut puhelin lähimaillakaan. Meinasin jo taluttaa Selman kahvion ikkunan alle, jotta älyäisi tulla, mutta kipittihän se tyttö sieltä lopulta. Järkytys oli suuri kun kerroin tilanteen! :D Ja niin vain kävi ettei kukaan enää kiilannut Miran ohi ja voitto paukahti!

B:n verkkaa katsellessani kiinnitin huomiota kun Miralla oli hymy korvasta korvaan. Piti ihan kysyä että mikäs se niin hymyilyttää. En ollut huomannut kun Mira treenasi lävistäjälle tulevia keskiravipätkiä ja Selma oli väläyttänyt aivan tajuttoman hienoja askeleita! Oho! HeB oli K.N. Special ja taso tiedettiin olevan aivan helkkarin kova. Moni heA:ta starttaava meni sen "verkkana". Radan videointi ei sitten mennyt ihan putkeen, sillä kännykän muisti päätti tulla täyteen kesken kaiken. Selma ei ihan tulut niin pyöreäksi kuin olisi vaadittu, se myös nosti toisen laukan viiveellä. Mutta laukkalävistäjät menivät todella hyvin, sillä Selma ei vaihtanut laukkaa eikä lopettanut liian aikaisin. Prosentteja tuli 59,5% mihin sai olla tyytyväinen Selman sen hetkisellä esityksellä. Sija oli sitten jaettu 9. Tulokset kokonaisuudessaan löytyy täältä.

Kehityskommenteissa tuli mainintaa, että hevonen saisi liikkua aktiivisemmin takaa eteen, mikä nyt ei ollut meille suuri uutinen ja tempon lisäyksiin ja keskiraveihin "lisää" ja "enemmän". Talven aikaan treenaillaan siis niitä, vastalaukkaa ja kokoamista. Kankihommelitki täytyypi aloitella pikkuhiljaa. Tästä on hyvä jatkaa!

Tänään Selma sai palautuksena tulla mukaan kun koko muu poppoo oli kärrilenkillä. Minä ajoin Sannia ja otin Selman narunpäähän perähevoseksi.

Minä pinkeissä ja typsyt. Kuva: Mira Tolvanen

Koko tärähtänyt tallipoppoo liikekannalla. ;) Kuva: Mira Tolvanen

Selma oli hyvin tyytyväinen ja se onkin aivan mainio perähevonen. Se tarkkailee muita jatkuvasti ja lähtee ravaamaan heti kun toiset ja pysähtyy myös samantien. Ei sitä oikeastaa edes juuri huomaa siellä perässä jollei katso. :) Hyvää tekee joskus lenkkeillä aivan vapaasti ilman ratsastajaa tai kärriä.

Loppukevennyksenä täytyy kertoa, että tallissa on levinnyt tauti nimeltä aamuvenytys. Sen laittoi liikkeelle nyt jo pois muuttanut puoliverinen tamma, joka harrasti kissamaista venytystä aamulla. Siis sitä missä etuset on pitkällä edessä ja pyllistetään taakse selkää venyttäen. Nooh, tämä tarttui Sannille. Joka tartutti sen Nakille, jonka viereisessä karsinassa Musti oppi sen ja toissa-aamuna Selma esitti saman kun vein sille aamuruuat! :D On meillä notkeita hevosia talli täysi!

Rapa roiskuu ja Seppokin seikkailee

Eilen käytiin Miran ja Mustin kanssa hölkkäilemässä vajaa 14,5 km lenkki. Oli mukavaa ja hepatkin tunti tyytyväisiltä.

Tänään Selmalla oli vapaa päivä, joten ajoin vain pomon hepan ja ennätin posettaa Mustin kanssa.

 Huomenna rataharkat ja sitten sunnuntaina kohti Kajaania... Huijui. :) Onneksi ei itse tarvitse olla satulassa! 

Seppokin on saanut oman blogin missä seikkailla! Käykäähän vilkaisemassa jos tulevan siitosoriin taival 2-vuotiaasta teinistä aikuiseksi ratsuksi kiinnostaa. Tai ehkä se ruunataankin ennen sitä. ;)

Selityksen makua -blogi

Villiä treeniä ja kisahermoilua (Video)

Tällä viikolla Selman treenit on koostuneet minun kanssa maastoilusta, radalla tykittelystä ja Karkun valkasta. Sunnuntaina on sitten Kajaanissa seurakoulukisat jonne Mira ja Sempula on ilmoitettu luokkiin heC Aikuisohjelma ja heB K.N. Special.

Kävin siis maanantaina pitkästä aikaa Selman kanssa normaalilla maastolla ilman varsinaista muuta missiota kuin reipasta etenemistä. Toki maaston muodot on sellaiset täällä ettei mihinkään pääse niin sanotusti ilman mäkitreeniä ja nytkin tiemme vei muuan vaaran laelle. Matkaa tuli 9,6 km. Yllätyin itse kuinka hyvin jaksoin mennä kilometrisotalla kevyttä ravia, kun yleensä tuskan hiki pukkaa parin kilometrin jälkeen. :D Aloittamani lenkkeilyharrastus on selkeästi tuottanut jo tulosta. Käyn siis vähintään 4 krt/viikossa kävelemässä 6-8 km lenkkiä n. 6 km/h vauhtia. Tarkoitus on pidentää pikkuhiljaa ja harrastaa itsekin mäkitreeniä mikä on meidän kaupungissa aika helppoa. Ja lopultakin tulee pian salikortti hommattua. Hui. Ihana ystäväni Jarmo lähtee salikaveriksi, niin saadaan piiskattua toisemme treenaamaan sohvien pohjilta. ;)

Noniin, takaisin Selman treeniin. Tosiaan eilen kelit olivat sulattaneet raviradankin taas hyvään kuntoon ja sain työmääräykseksi hiitata Sannin. Mira lähti sitten mukaan Selmalla, sillä viimeaikoina huonot pohjat eivät ole antaneet mahdollisuutta kunnolliseen laukkatreeniin ja Selma vaikutti taas jäykältä rististään. Teimme niin, että otimme kovempia vauhteja vain etusuoralla ja muuten pyrittiin menemään hieman rauhallisemmin. Tämä tarkoitti Selmalla suurin piirtein keskilaukkaa muun kierroksen ja kiitolaukkaa etusuoran. Se oli todella kuumuvainen ja vastasi Sannin kiihdytyksiin hyvin. Aloitimme vaikeasta eli oikeasta kierroksesta ja heti kun Sanni alkoi kiihdyttää, Selma laukaisi yllättäen pukkisarjan! Tätä ei todellakaan tapahdu yleensä! Se oli vaihtanut pukkien aikaan laukan vasemmaksi minkä tajusimme vasta takasuoralla. Ilmeisesti ristiselässä oli kiristänyt jotain oikeassa laukassa ja siitä pukit. Löytyi se oikea laukkakin sieltä kuitenkin. Laukattiin (tai siis Selma laukkasi) oikeaan kolme kierrosta putkeen ja vasempaan kaksi. Sitten alkoi paukut loppua hieman, niin lopetettiin ennen kuin tulee väsy. Matkaa kertyi koko rataseissulta matkoineen 16,5 km ja maksiminopeus oli 39,4 km/h.

Tänään sitten typsyt pääsivät toisen kerran Karkun silmän alle. Valitettavasti kamera ei taaskaan ollut yhteistyöhaluinen. Haaveissa vain on järkkäri...

Karkku tuli ensimmäistä kertaa valmentamaan meidän lähimmälle ratsastuskoululle ja kerrankin oli todella lyhyt kuljetusmatka. Selma ennätti kuitenkin saada matkustustutinat ja hätäkakat aikaiseksi. ;) Paikan päällä se kuitenkin oli kuin kotonaan ja hyvin tyytyväinen kun sai seurakseen kentälle kaksi muuta hevosta. Muut ratsukot halusivat treenata heA:n asioita joten Selmakin pääsi hommiin.

Selma liikkui alusta lähtien todella letkeästi ja isosti, eikä se purrut edes oikeaan ohjaan kiinni. Kannatti siis käydä eilen radalla rälläämässä. :D Kuolaintakin vaihdettiin, nyt palattiin Sprengerin KK Ultra kolmipalaan jonka aikanaan onnistuin löytämään hevostalli.netin markkinoilta 40 eurolla. ;) Mirasta kuolain vaikutti sopivan paremmin kuin perusnivel jolla on menty. Se sopii myös bridongiksi sitten kun kankisuitsitusta testaillaan.

Tehtävinä oli ravipohkeenväistöt, vastalaukka ja takaosakäännökset. Ensimmäisenä väistöt, jotka tehtiin kerran käynnissä ja sitten ravissa.

Väistö siis aloitettiin keskikirjaimesta ja lopetettiin keskihalkaisijalle, päädyssä suunta vaihtui. Selmalla väistöt sujui ihan ok. Se oli kyllä aavistuksen jännittynyt niissä, mutta petrasi koko ajan.

Sitten mentiin välissä takaosakäännöksiä jotka ajohevoselle on tietysti helppo juttu, mutta kun pitäisi hoksata ratsastajan avuistakin että samaa juttua haetaan. Selmalla on kyllä tehty niitä aiemmin myös Päivi "Pake" Kinnusen toimesta (Pake siis itse ratsailla) ja homma on Selmalle jonkin verran tuttua. Nyt on kuitenkin aikaa kulunut ja Mira ei ole tainnut kertaakaan näitä tehdä Selmalla, niin alku oli vähän muistuttelua ja opettelua. Mutta helpompaan suuntaan ne sujui ihan mukavasti, vaikeampi suunta oli..vaikeampi.

Vastalaukkaharjoitus oli alkuun tällainen:

Selma onnistui vaihtamaan ensiyrityksellä laukan myötälaukaksi noin neljä kertaa tuon ison kaaren aikana, joten suosiolla Karkku muutti tehtävän sen kohdalla käsittämään pelkästään tuon pienemmän täyskaarron. Olin aivan varma, että sekin on Selmalle liikaa varsinkin kun mennään oikealla laukalla, sillä se hyvin mielellään (ja aivan äärettömän nopeasti) vaihtaa vaikeammasta laukasta helpompaan eli oikeasta vasempaan. Mutta Mira oli TAITAVA ja sai onnistumisia aikaan molemmissa kierroksissa! Jipii! Todiste:

VASTALAUKKA -VIDEO

Pakko laittaa vielä Google+:n höpsö panoraamakuva, on se niin hauska!

Ja nyt vielä kärrilenkki alle ennen kisoja, niin Selma on valmis koitoksiin. :)

Läpiratsi puistikossa

Ollaans ovittu Miran kanssa, että hän ratsastaa Sempulaa aina kahtena päivänä peräkkäin, jolloin hyöty on suurin. Ensimmäisenä päivänä läpiratsastetaan ja toisena sitten tosissaan treenataan. Yhden päivän tekniikka menee vähän niin, että 40 minuuttia menee jotta avut on läpi ja sitten 15 min pääsee tosissaan treenaamaan. Tämä siis paremmaksi todettu helposti metsittyvälle tammuskalle. ;)

Selma on alkanut kannatella häntäänsä! Se on mullistava muutos, sillä sen häntä on aina roikkunut jalkojen välissä ja se on potkinut sitä takasillaan pois edestä. :D Mielenkiintoista...

Selma on edelleen kesäkengässä. Etusiin tarttuu tilsat, mutta takaset on ne jotka liukastelee. Etukengissä on itseasiassa hokinreijät ja ehdotinkin kengittäjälle, että jos ruuvattaisiin etusiin ne 4 hokkia ja takasiin vaihdettaisiin jo talvikengät 6:lla hokilla. Haaveissa olisi koulukisat Kajaanissa 2.11., ja alkaa vähän jäntskättämään miten treenit sujuu. Tuossa puistikossa ravi oli letkeää ja käyntikin meni ihan hyvin,  mutta laukassa liukasteli joten ei sitä uskalla mennä juurikaan. Kenttä on koppuralle jäätynyt ja päällä lunta... Kisat on kyllä maneesissa, että ehtiihän siinä verkassa treenaamaan radat läpi. :P Noh, kelit taitaa taas muuttua, katsotaan miten käy...