Katso Semmuru loikkaa... Sallan valkussa. (Video)

Ei olisi pitänyt hurrata, että kuume laski. Ei muuten laskenut. Ja koska on mukavaa kiusata kaksi viikkoa kuumeillutta ihmisriepua, niin lykätään sille joku norovirus tai vastaava lisukkeeksi. Siinäpähän itkee illan lattialla silloin kun ei ole istumassa pöntöllä ja juttelemassa sankolle norjaa samaan aikaan. Sellainen oli hevostytön tiistai. Kyllä minä niin mieleni pahoitin. Ja kuume senkun nousi vaan. Mutta saldona oli tyttärien antama hoiva ja parane pian -laulu peltipurkilla säestettynä ja sisään spiikattuna.

No, kaikesta huolimatta raahauduin eilen tallillle, siivosin karsinan ja videoin valmennuksen hyytävässä tuulessa. Saattoi olla, että hieman palellutin itseni taas. Salla tuli siis pitämään estevalmennuksen osa 2 ja enemmän kuin kiinnostuneena halusin nähdä mitä siellä tapahtuu. Tai siis lähinnä miten paljon Selma kieltää.

Pääpointtina tunnilla oli laukan säätäminen, lähestymisien hiominen, ponnistuspaikan löytäminen ja siihen reagoiminen (jos hevonen tulee liian lähelle, älä paina kaasua näin esimerkiksi) ja rataharjoitus eli mummojen muistitestailu.

Liekö samalla tunnilla olevan Uljaan Ritarin edeltä hyppääminen vaikuttaa Selmaan positiivisesti, sillä se ei ole kyttäillyt samaan tahtiin kuin yksin treenatessa. Vaikka se onkin kamalaa kun kaveri pöläyttää esteen rytinällä hujan hajan ihan siinä vieressä. Tästäkin huolimatta Selma ei kieltänyt kuin pari kertaa, ja esitti välillä todella sujuvaa flowta. Ja lopussa rata oli kuitenkin jo 80 cm (paitsi okseri). Aika huisia! Mira teki taas hienoa työtä.

VIDEO (pahoittelen tuulen aiheuttamaa kovaa ääntä)

Saa nähdä miten kauan kentän pohja pysyy hyppykunnossa ennen rospuuttoa. Vai pysyykö ollenkaan. Nyt se oli okserin kohdalta pehmeä ja parista muustakin kohtaa, mutta muuten vielä napakka. Täytyy muuten sanoa, ettei Selma turhaan kyttäillyt videolla esiin tulevaa violettia estettä. Treenin loputtua se nimittäin levisi itsestään hirveällä kolinalla. Selma selvästi tiesi, että se on riivattu.

Katsellaan milloin tämä raato selviäisi itse liikuttelemaan elukkaansa. Harmi kun ajovehkeet on kaikki vielä edellisellä tallilla. Pitäisi peräkärri jostain taikoa.

Hyi en syö ja 1+1= kiima

Viimeiset pari viikkoa allekirjoitanut on pidellyt kuumetta ja käynyt samalla töissä (mikä voi toki vaikuttaa siihen että tauti ei parane, mutta sesonki ei saikkuja odottele), joten  Mira on joutunut vastaamaan Selman liikutuksesta ihan yksikseen. En ole nimittäin kuumehuuruisen työpävän jälkeen oikeasti enää kyennyt kentän laidalle töröttämään, karsinan silti olen siivonnut kuten hyvän hevosenomistajan kuuluu. ;) Nyt on alkuviikko lomaa, ja kuumekin sopivasti laski, niin pääsen paparazzaamaan ja ehkä selkäänkin.

Viime torstaina Mira ja Sempula kävivät Sallan estevalkassa. Se oli mennyt todella hyvin, mikä lämmittää mieltä. Selma ei ole hypännyt kantakirjauksen jälkeen yhtään, joten oli kiva kuulla ettei traumatisoitumista tullut. Ainakaan 60 cm esteitä kohtaan. Selma oli alun pällistelyjen jälkeen alkanut hypätä todella hyvällä meiningillä ja lopuksi Salla oli hehkuttanut näitä typyköitä ja innostanut tulemaan seuraavallekin estetunnille. Mikä on nyt sitten tämän viikon torstaina. Voisin yrittää videoida sen.

Selma on temppuillut muutosta saakka väkirehujensa kanssa. Sehän ei oikeastaan saa väkirehua minkään muun takia kuin että kivennäiset, vitamiinit ja öljy uppoaa, ja olen yrittänyt pitää tärkkelyksen mahdollisimman matalana. Viime kesäkuussa oli edellinen stoppi kun alkoi vanha rehu (silloin pelkkä vehnälese, jota oli tyytyväisenä syönyt vuoden päivät) tökkiä. Pitkällisen kokeilun ja melassisiirapilla läträämisen jälkeen löytyi Black Horsen Mash joka olikin niin suurta herkkua että psylliumitkin meni ihan ryystämällä. Ja nyt ei sitten itse mash millään.

Olen kokeillut melassivedellä velliksi laitettuna, desiä kuivana ja kaikkea siltä väliltä. Valkosipuli pois, kaikki muu pois paitsi vitamiini. Silloin söi puuronsa. Välillä söi kupin tyhjäksi kun laitoin pienempänä annoksena, en kastellut aivan velliksi ja jätin jäkälän pois. Munkinpippuria se on syönyt jo kaksi kesää ja nyt kolmas kausi aluillaan, en usko että se on ongelma. Mutta ongelma on se, että koska se ei ole ottanut kiltisti lääkkeitään, eli munkinpippuria, on ratsastettavuus kärsinyt taas kiiman takia. Syyllinen on todennäköisesti tuo jäkälä. Se olisi erittäin hyvä mahalle ja kyllä nyt harmittaa kun mielipide on rouvalla tuo. Jäkälää söi kuitenkin kolme viikkoa ihan tyytyväisenä vanhassa tallipaikassa...

Tänään on taas joku kiima-ajan taitekohta, millainen oli myös kolme viikkoa sitten: ei taivu, pohjetta ei saa siirtää paikaltaan eikä varsinkaan käyttää, raipalla muistuttelusta pukitetaan ja muuta ei huvita tehdä kuin painaa laukkaa ympäri kenttää. Hohhoijaa. No, painellaan sitten.

Selma oli myös tarhassa harrastanut hyvin mystistä ja epäselmamaista toimintaan äkäilemällä Mimmille niin, ettei ollut päästänyt tätä väliaidalle ollenkaan nuuhkimaan tarhanaapureita. Ilmeisesti tämä kaulimenheiluttaja oli sitä mieltä, että naapuritarhan ruuna kuuluu Selmalle ja vain Selmalle. Eikä kyseinen herra ole suinkaan ainoa mies joka on mieleen nyt.

Yhtään ei pure kuolaimeen eikä varsinkaan pelaa kielellä...

Tänään ei siis ollut puhettakaan siitä, että olisi voinut oikeasti työstää mitään. Selma oli aika jäykkä henkisen jäykkyyden lisäksi. Mutta sitkeästi Mira koitti löytää muutakin askellajia kuin laukkaa ja sai ravinkin löytymään. Ei kyllä todellakaan sitä ravia mitä yleensä.. Mutta jotain kaksitahtista juttua kuitenkin.

Että jos nyt ei ensi sunnuntaina kuitenkaan lähdettäisi Kajaaniin 2-tason kolukisoihin... :D Kassellaan sitten vähän myöhemmin jotain muuta.

Vatsan kautta! (Annan valmennus)

Ratsastus on helppo laji. Eihän siellä kun istutaan, pidetään ohjia kädessä ja lykitään pohkeilla vauhtia. Paitsi jos haluaa ratsastaa niin, että oma selkä olisi ehjä vielä pitkään (mikä minulla on jo menetetty haave) ja että hevonen tajuaisi missä sen pitäisi olla. Ja miten.

Virittelyä pari päivää ennen valmennusta.

Sunnuntaina lähdimme kahden hevosen ja kolmen naisen voimin kohti Joensuuta ja siellä Kantelesärkän maneesia. Vahvistuksena mukana oli myös Virva ja Hertsi jotka ovat vilahtaneet blogissa aiemminkin. Virvan luvalla saan laittaa koko valmennusvideon leikkaamattomana tähän.

"Missäs keleessä me nyt ollaan?"

Selmalle ja minulle paikka oli täysin vieras, mutta kun oli kaveri mukana, ei Selma ollut sen enempää moksiskaan kuin kisamatkoillakaan. Silmät olivat taas pyöreät kuin golfpallot, mutta ei mennyt edes maha kuralle muualla kuin kotona juuri ennen lähtöä.

Kirjoitan tähän tiivistelmän tunnin sisällöstä niille, jotka eivät syystä tai toisesta aio katsoa tuota vajaan tunnin mittaista (erittäin antoisaa) videota. Tunnilla ei juurikaan tehty tehtäviä (ympyrän pienentämistä ja suurentamista sekä siirtymiä lukuunottamatta) vaan tehtävänä oli tutkia omaa kehoa ja aktivoida oikeat lihakset käyttöön sekä ottaa väärät lihakset pois käytöstä. Ei siinä enää kenenkään aivot mihinkään tehtäviin riitä!

- Ratsastajan tuki on kaiken perusta ja ratsastajan on työstettävä oma kroppansa siihen kuntoon, että kykenee tuellaan tarjoamaan hevoselle oikeat raamit. Ja ei, nyt ei puhuta ohjastuesta. Tuki tulee vatsan kautta, vatsalihakset aktivoiden, kädet pehmeänä hevosta kohden ja lonkat auki. Painopiste hevosen painopisteen päällä.

- Videolla korjataan notkoselkäistä ja takakenoista asentoa ja annetaan runsaasti mielikuvia millä selkänsä saa oikeaan asentoon. Asentoon, joka ei altista ristiselän alimpia nikamia sille kaikelle iskulle mitä hevosen selän kautta tulee...

- Pehmeä käsi suuhun päin.

- Hevosen selän täytyy päästä nousemaan ja täyttymään ratsastajan alla. Sisäreisillä ja nivusilla ei saa puristaa, tai ratsastajasta tulee kuin pyykkipoika, joka nippaa satulasta nostaen itseään hevosesta pois päin ja työntäen samalla hevosta pois päin.

- Ratsastajan paino pitää olla enemmän selkärangan etureunalla kuin takareunalla (mielikuva...). Ei pidä ojentua liian pitkäksi, vaan aktivoida vatsalihakset sekä ylhäältä, että alhaalta. Tunne pitäisi ylävatsassa olla sama, kuin silloin kun selällään jalat koukussa maaten nostetaan vatsalihaksilla pää ja hartiat irti lattiasta. Ja alavatsassa samaan aikaan sama fiilis, kuin kun jalat koukussa maaten nostetaan lantio irti lattiasta. Lantionpohja aktiivisena. Ja sitten selkä leveänä, hartiat kaukana korvista.

-Lankutus on ratsastajan liike. Siinä pitäisi pystyä olemaan pidempäänkin, sillä kaikkia niitä lihaksia tarvitaan koko ratsastustreenin ajan, jotta hevoselle pystyy tarjoamaan kunnollisen tuen ja tasapainon.

Paljon lisää ja syväluotaavampana tässä:

VIDEO

Video kestää siis n. 55 min. Että kahvia tai teetä pannu täyteen ja viltin alle tunniksi. ;) Varoitan kuulokkeilla kuuntelijoita, että Anna laittaa äänentoiston päälle n. 10 minuutin jälkeen ja volyymi nousee äkisti.

Valkka oli sen verran tehokas, että Mira oli seuraavana päivänä kuin katujyrän alle jäänyt, Virvalla oli toinen Annan tunti seuraavana päivänä, mutta en ole kuullut missä hapossa oli lihakset. :D Paluumatkalla sai kuunnella kolmesta suusta hehkutusta tunnista ja kahdesta suusta parkua, ettei osaa ratsastaa ollenkaan. Pitänee Mirankin alkaa treenata niin että laittaa tämän videon kännykästä päälle ja kuulokkeet korville. ;) 10 000 toistoa sille lantionpohja-alavatsa-ylävatsa -mantralle ennen kuin jää lihasmuistiin ja voi alkaa suorittaa koulurataa täydellisesti. Hehhee.

Citykani. Ei kun -tamma.

Muutto meni aikalailla kuivin pyllyin jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Ikävästi pienen hädän hetken aiheutti se, että juuri siinä kohtaa kun pakkasimme Miran kanssa omaisuutta kyytiin, läksi tarhakaverit lenkille (ne ainoat kaksi) ja Selma ennätti hätääntyä jäädessään yksin. Ja siihen paniikkiin sai lisäpontta kun näki trailerin pihassa. Hain Selman tarhasta heti muiden perään, joten se hengaili meidän kanssa seinässä kiinni ja katseli pakkaamisen etenemistä pienen hetken ennen kuin meni kyytiin. Mutta irti se ei tepastellut traikkuun, niin kuin normaalisti.

Matka kesti huimat 6 minuuttia (no en katsonut kellosta) ja sitten tuli kiire päästä ulos kyydistä. Irti tuli kyllä ja aika rivakasti. Ja totesi että "Aaaai, me ollaan taas täällä". Karsina tuntui aika pieneltä edellisen 3,5 m x reilu 4 m jälkeen (en mitannut). Tuollainen 170 cm pitkä tukkirekka kun kääntyy 3 x 3 m kopissa, näyttää kämppä aika pieneltä. :D Mutta näillä mennään. Rouva oli itse sitä mieltä, että ei tässä mitään. Naapureista vasemman puoleinen tuttava Nyhtyri oli selkeästi kiinnostavampi ja toki tutumpi, mutta ruuna halusi laittaa Selman heti ruotuun vinkumalla ja uhoamalla. Selma vain painoi nenänsä tiukemmin kalterien väliin. Toisen puolen uusi tuttavuus Eve oli sitä vastoin tervehdittävä korvat niskassa. Oppii ettei tule nenille hyppelemään. Heinää ei oikein muistanut mamma syödä kuin harvakseltaan ja hajamielisesti. Mutta  mitään pyörimistä, vouhottamista tai kolistelua ei ollut, mitä sillä nyt ei ikinä ole muutenkaan. Silmät olivat kuin teevadit, mutta muuten suht levollinen tamma.

Vanki.

Seuraavana päivänä Selma pääsi tarhailemaan jo uuden kaverin kanssa, Mimmin. Mimmillä ei ole kenkiä, joten itse sain Selman puolesta huokaista helpotuksesta, mutta toivoin että juniori älyää väistää tätä pirttihirmua hyvän sään aikana eikä ota tuntumaa kuuteen hokkiin jossain päin kehoaan. Ja hyvin väistää, toistaiseksi. Minulla on ollut joku kumma karma siinä, että kaksi viikkoa on ventovieraat hevoset tarhanneet ongelmitta ja sitten alkaa tapahtua. Selma näkyy alistuvan ruunille, mutta pahapäisemmätkin tammat se on laittanut ruotuun, ja joskus rajustikin.

Tämän kevään uutuuspeli: Bongaa Selma puttejonosta. Huomaa sivilisaation läheisyys, Abc:n tolppa näkyy tarhalle asti. ;)

Ihmisten kanssa aivan tuntematon ilme. Tämä oli yksinoikeudella omistettu Mimmille joka kehtasi tulla haistelemaan MUN MAMMAA.

"Joko myö lähettään kottiin?"

Ensimmäisenä yönä heinää oli valitettavasti mennyt enemmän mahan alle kuin sisään, mutta jo toisena yönä oli eväät syöty huolella. Koska heinää ei olekaan enää tarjolla koko ajan niin kuin ennen, sitä alkaa öisin kulua varmasti tavallista enemmän. Hanakalaa sopivan heinämäärän syöttämisestä tekee sekin, että tarhakaveri on helposti lihovaa sorttia eikä sen tarvitsisi syödä heinää niin paljon kuin Selman.

Sallan valkka olikin tältä päivältä peruttu. Mira kävi silti ratsimassa ja hoitelemassa Sempulan. Minulle siunautui tallivapaa päivä. Herran pieksut.

Tai no, kävin minä aamulla viemässä Selmalle täyden melassipöntön ja toteamassa, että aamupuuro oli kupissa koskemattomana. Pannahinen.

Hämärä kun metsään hiipi...

Yhdistettyä koulu- ja hankitreeniä on jatkettu tämä viikko pimeässä. Torstaina uhmasin luonnonvoimia ja koitin kuvata sekä videoida vähästä valosta huolimatta, jotta Miralla olisi jotain käsitystä miltä kaikki tuntumisen lisäksi näyttää. Ja hyvältähän se näytti.

Mira on mennyt nyt kolme kertaa peräkkäin ilman satulaa koska Selma liikkuu paljon paremmin näin ja sen heikomman puolen (oikea) selkälihakset on nopeampi aktivoida kun kankkuun tuntuu heti jos ne alkavat laiskotella.

Perustyön lisäksi jo jonkun aikaa harjoituksiin on kuulunut laukanvaihtojen alkeet. Selmalle on vielä aavistuksen epäselvää että sekä oikealle että vasemmalle laukalle on oma apu, eikä nostettavaa laukkaa suinkaan kuuluisi lotota mentävän kierroksen tai tuulen suunnan mukaan. Sopivaa harjoitusta, jossa tätä asiaa voisi teroittaa ilman, että se sotkee vasta vauhtiin päässeitä vastalaukkatehtäviä, on mietitty. Tällä hetkellä virkaa toimittaa kahdeksikko jonka keskellä tehdään pysähdys ja laukkaa vaihdetaan jokaisen pysähdyksen jälkeen. Tämä harjoitus on meidän tarpeisiin siksikin hyvä, että Selman siirtymät laukasta käyntiin on edelleen hieman ravipainotteisia. Siksi laukka-seis-laukka herättelee sitä kuuntelemaan. Mutta toki ei siirtymät edelleenkään mene täydellisesti.

Seuraavalla videolla on alussa ravityöskentelyä (lyhentämistä ja eteen ratsastusta yms), edellä kuvailtua laukkakahdeksikkoa ja loppuun oli pakko liittää jo hyvinkin pimeää filmiä siitä, kun typsyt tansahtelivat auratulla tallin piha-alueella. Ihan vain siksi, että alue on tunnettu siitä että se on täynnä kaivureita ja niiden kauhoja ja mitä kaikkea. Siellä keskellä voi kyllä korvat tötteröllä mennä flow-kuplassa, mutta auta armias kun laitetaan valkoiset aidat kouluradalle ja siellä pitäisi päästä samaan... Ei onnistu. Ja tässä kohtaa ei voi käyttää sitäkään korttia, että tuo kaivureiden viidakko olisi tuttu paikka. Ei se ole. Siellä on ratsastettu ehkä kolmesti ja ajolenkeille menty vierestä (jolloin kauhoja pitää tuijotella ja niille turista). Kuinka loogista! Munkinpippuri on jo alkanut vähentää kiimasta johtuvaa jäykkyyttä. Helpottaa liikettä kummasti.

VIDEO

Tänään päästiin paikalle sitten oudon valoilmiön aikaan. Siltikään puhelimeni ei halunnut ottaa kamalan hyviä kuvia, mutta se nyt ei ole uutinen enää kenellekään. Selmalla oli oikeassa takajalassa pitkä hokinpolkema. Se oli sinällään jännittävä, että iho oli ehjä. Se oli vain kaltattu verekselle paljaalle nahkalle. Eipä laiteta suojia (tai mitään muutakaan) sitten sinne ennen kuin karvat on kasvaneet takaisin,

Alkuun Aino jatkoi ratsastusopintojaan ja hienosti Selma reagoi noinkin pienen tilliäisen painoapuihin ja lopulta pysähtyikin melkein pelkästään istunnalla (vaikka voin vannoa ettei satulan läpi kovin paljoa tunnu...).

Pohja oli nyt jo todella raskas. Kun Mira vaihtui puikkoihin kävi pian selväksi ettei tänään ollut mitään mahdollisuutta oikeasti työstää yhtään mitään. Niinpä toimitus sisälsi lähinnä isoa liikettä ravissa ja laukassa.

Kaksi yötä muuttoon on, laskin aivan itse äsken. Siitä syystä Selmalla on luvassa lepopäiviä ja rentoilua alkuviikolle. Muutto tapahtuu maanantai-iltana. Torstaina olisi luvassa Sallan estevalkka, mitkä ovatkin sitten ensimmäiset hypyt kantakirjauksen jälkeen. Viikon päästä sunnuntaina ollaan Joensuussa Anna Kilpeläisen valmennuksessa. Mikä on aivan huippua!

"Saapikohan se laps'rukka sen narun irti ilman että tallaan vahingossa jalalle tai se kaatu tai..." Huoli on aina kova, kaikesta. :D

Jäkälää ja mullistuksia

Yrttitilaus on taas tehty ja tällä kertaa munkinpippurin lisäksi mukaan tarttui 500 g islanninjäkälää.
Islanninjäkälä (suomalaisessa metsässä isohirvenjäkälä) on kivennäispitoisuuksiltaan merilevää vastaava kasvi, mutta sen lisäksi sillä on ulostuttava, paksusuolta vahvistava ja se auttaa mahahaavaan, vatsa- sekä suolistokatarriin. Siinä olevat lima-aineet muodostavat suojaavan kalvon vatsaan ja suolistoon (Lähde: Eläintenhoitajan yrttiopas, Anne Tuomivaara, Atena 2009). Kokeillaan nyt tämäkin kisakauden lähestyessä.

Ylempi on 750 g munkinpippuria ja alla 500 g islanninjäkälää.

Tähän asti Selmalle on ainakin maistunut myös jäkälä. Ruokinnassa muutosta tuli kolmisen viikkoa sitten myös sinkin ja kupari osalta, kun tajusin että olen jostain syystä vanhasta tottumuksesta syöttänyt Black Horsen Zn-Cu -jauhetta yhden reilun mitallisen päivässä. Mutta pitäisi syöttää kaksi. Plääh. Ei tarvitsisi tuollaisia mokia tulla, varsinkin kun ihon ja suoliston kanssa ongelmia. 

Mira on joutunut treenailemaan enemmän nyt ilman kuvaajaa ja videointeja, kun minulla pitää kiirettä töissä ja kotonakin. Sentään välillä pääsen mukaan, mutta silloin on pimeää eikä kuvaaminen tietenkään onnistu. Torstaina kävin itse ratsailla pitkästä aikaa iltamaastossa.

Sininen hetki 18.2.

Mullistuksia on tulossa, sillä vaihdamme kuun vaihteessa tallia. Valitettavasti ihana tallimme meni myyntiin ja kaksi muuta asukkia ovat myös myynnissä/ylläpitopaikkaa vailla, joten epävarmasta tilanteesta stressaavana ihmisenä tein päätöksen siirtää Selma jo nyt, enkä jäänyt odottamaan milloin kaupat tilasta mahdollisesti tapahtuu tai tallikaverit häviää ja Selma jää yksin. Tämä tallipaikka on ollut sellainen helmi, että toista ei varmasti vastaan tule, ennen kuin saan tallin omaan pihaan. Haikein mielin jätetään taakse tämä elämänvaihe.

Selma muuttaa ratsastuskoululle joka on todella lähellä kotiani. Pääsen sinne siis vaikka kävellen tai pyörällä. Ja Ainon koulu on aivan vieressä, niin pääsee typsykkäkin moikkaamaan Selmaa vaikka koulun jälkeen. Selma asuu paikalla puolihoidolla, eli minulle jää karsinan siivous ja ruokien laitto valmiiksi. Toki hyvänä puolena tässä on se, että aikaa jää hieman enemmän kun aamu- ja iltatallivuorot jäävät tältä osin historiaan. Talli on myös työmatkani varrella joten on helppo lepopäivinä käydä töistä tullessa tai sinne mennessä siivoamassa karsina.

Olemme aiemmin käyneet Selman kanssa tällä kanssa tallilla Salla Aarion valmennuksissa, joten se on Selmalle tuttu paikka. Siellä asustaa myös vanhat tallikaverit Peikko ja Nyhtyri ja kisakaveri Mimmi. Nyhtyristä tulee jopa karsinanaapuri, mikä on todella hyvä. Kyllä ne toisensa muistavat varmasti. Muuten olen aika samoissa fiiliksissä kuin tämän blogin historian toisessa postauksessa jonka nimi oli Muuttopuuhia. Tavaraa nimittäin on jonniin verran...

Eukot edustavana tänä iltana. 

Pimeyttä ja pupuloikkia

Kun suomen suvi näyttää huonoimman puolensa, on matkailualalla sesonki kuumimmillaan. Ei kun oliko se sittenkin talvi.. Hmm.. No, suksilla ja lumikengillä mennään töissä kovasti. Lunta siis on, vielä. Selmalla on keskitytty pari viikkoa ajohommiin ja nekin on pitänyt hoitaa pimeässä peiton alla. Kaikkien näiden 26 hevosenhajuisen vuoden jälkeen virittelin ensimmäistä kertaa rekeen ja kärriin ajovalot! Tai yhden valon. Otsalamppu se oli, mutta siihen aisannokkaan pistin. Aika kätevä oli, eikä Selma edes nähnyt mörköjä tavallista enempää. Voisi viritellä toisenkin lampun toiselle puolelle.

Mira katosi hetkeksi etelän lämpöön ja senkin takia Selma on päässyt vähän vähemmillä liikutuskerroilla. Vuorokaudessa ei meinaa minulla riittää tunnit tällä hetkellä ja kroppa alkaa vaatia osaansa jos joku tunti olisikin. Mutta nou hätä, tasaisesti on tamma liikkunut ja Mirakin on takaisin loskapaskassa, joten treenit pääsee jatkumaan.

Tästä on mennyt kissa ja Selmus pupumus matkalla tarhaan. Ilmeisesti oli energiatehokkaampaa laukata valmista, kissan tekemää polkua kuin kahlata neitseellisessä hangessa.. Fiksu mimmi. 

Laadukas kuva rekiretkeltä. "Umpihangessa käyntiä" on ollut teemana lähiaikoina.

Tänään kaivauduin viimeisillä voimilla ja ajalla itse satulaan ja jumppasin kentällä pääasiassa käynnissä lapoja ja ristiselkää väistöillä, käännöksillä ja peruutuksilla.

Sää ei jostain syystä suosinut. Ja korvaankin satoi vettä. >.<

Menin siis neliön muotoista uraa (n. 10 m x 10 m), jossa alkuun tein ennen kulmaa pysähdyksen (istunnalla),  ja sitten johtavan ohjalla ja ulkopohkeella lapaa avaten käännös sisäetujalka edellä. Sitten tein kulmat käännöksenä etuosan ympäri, sitten tein kulmiin pienen pienet voltit, ja suorille peruutuksia, tälle pienelle alueelle 3-kaarista kiemurauraa jossa kiemuralla takaosa ulos liioitellusti. Loppuun tein vielä pohkeenväistöjä. Hyvin tuli avuille ja alkujäykkyyskin pehmeni. Huomenna näkee sitten miltä tuntuu Miran alla. Laukkaa en mennyt, enkä ole laukkuuttanut muutenkaan nyt viimeaikoina, koska tosiaan ajolenkit ovat olleet joko hankiajoa reellä käynnissä tai hölkkää kärreillä. Ratsain en ole nyt liikuttanutkaan tätä päivää lukuunottamatta.

Onneksi päivä on jo vähän pidentynyt. Munkinpippuri pitääkin laittaa tilaukseen ennen kuin kiimat alkaa!