Liikaa saippuaa ja öljyä?

Viime lähijaksolla meillä oli yhtenä päivänä varusteoppia. Kävimme läpi hevosten erilaisia varusteita ja opettaja laittoi meidät miettimään millainen omaisuus lepää esimerkiksi 15 hevosen tallin varustehuoneessa (noin 30 000 euroa keskinmäärin...). Ja hän myös kertoi meille nahkavarusteiden huollosta. Tässä yhteydessä hän kysyi kuinka moni puhdistaa ja rasvaa varusteet kerran viikossa tai useammin. Yksi myönsi pyyhkivänsä hiet pois jokaisen käyttökerran jälkeen ja tarvittaessa saippuan kanssa. Jokunen mutisi jotakin nyökytellen. Kuinka moni kerran kuussa tai useammin? Muutama käsi nousi pystyyn ja loput vilkuilivat toisiaan hieman noloina. Nämä loput (minä mukaan lukien) nostivat kätensä posket punottaen kun kysyttiin kuka huoltaa varusteensa kerran kuussa tai harvemmin. Yllättäen opettaja sanoi, että kerran kuussa on hyvä ja että parempi nahalle harvempi pesu ja rasvaus kuin liian usein tapahtuva. Eli me jotka olemme laiskoja puhdistajia teemme nahalle vähemmän hallaa kuin ne jotka läträävät aineiden kanssa päivittäin tai viikoittain. HUH! Tosin hän painotti, että hiki olisi hyvä poistaa aina puhtaaseen veteen kostutetulla sienellä tai rätillä käytön jälkeen, jottei se haurastuta nahkaa ja ompeleita.

Varusteiden oikeaoppinen huolto on aika helppoa:

1. Älä käytä valjasöljyä vaan mieluummin rasvaa. Öljy voi tehdä nahasta purukumimaisen tai kokonaan veltostuneen joustamattoman ja helposti repeävän. Tämä siis tulos liiallisesta öljyn käytöstä.

2. Rasvaa uudet nahkavarusteet aina heti kevyesti ennen käyttöönottoa.

3. Säilytä varusteet kuivassa tilassa jonka lämpötila on +10-15 'C. Loimia ei saisi kuivattaa samassa tilassa, sillä ilmankosteus kasvaa liian suureksi ja nahka homehtuu -> nahka ja ompeleet haurastuvat.

4. Ei suoraa auringonvaloa eikä muuta kuumaa lähistölle (kuten lämpöpattereita tmv.)

5. Varusteet pestään vain kun ne sitä tarvitsevat, kuitenkin vähintään kerran kuussa.
 
6. Kuraiset (ja suolaiset, mikäli kenttää/rataa suolataan) varusteet kannattaa puhdistaa heti. Nahkalta voi suihkuttaa pahimmat hiekat huoletta juoksevalla vedellä ja tämän jälkeen ne tulee puhdistaa hyvällä saippualla. Pienellä vesimäärällä hiekan hinkkaaminen naarmuttaa nahkaa.

7. Käytä pesemiseen lämmintä vettä, se irrottaa lian parhaiten. Vaihda vesi kun se on likaista.

8. Saippua saa vaahdota vain kevyesti (minimaalisen pienesti). Valitse saippua joka sisältää mehiläisvahaa, se hoitaa nahkaa. Huuhtele saippua huolellisesti pois veteen kostutetulla sienellä ja kuivaa pyyhkeellä. Liiallinen saippuan käyttö ja sen huono huuhtelu haurastuttaa nahkaa ja ompeleita.

9. Rasvaa vain kun tarve vaatii, ei tavan vuoksi. Rasva levitetään juuri pestyyn ja kuivattuun nahkaan johon se imeytyy parhaiten. Pyyhi imeytymätön rasva pois. Liiallinen rasvaus/öljyäminen tuhoaa lopulta ompeleet.

10. Tarkista pesun yhteydessä ompeleet sekä solkien ja nahan kunto.

Oikeiden aineiden valinnassa kannattaa luottaa nenäänsä. Kaikki mikä haisee tinnerille tai muulle pistävälle/voimakkaalle (kenkälankille) ovat huonoja, hunajalle (mehiläisvaha) tuoksuvat puolestaan hyviä valintoja. Kotimaiset valmisteet ovat luotettavia, mutta toki löytyy myös erittäin laadukkaita brittiläisiä ja muita tuotteita.

Ja sitten puunaamaan! Vai...? ;)

Länkien sovitusta ja länkikaavaa (Video)

Nyt on sitten länkikaavavideokin tarjolla. Kaikkea en muista sanoa, joten kysykää jos jäi joku ihmetyttämään. Sen ainakin unohdin sanoa, että valmiiseen länkikaavaan kannattaa merkitä ylä- ja alapää vaikka sanoilla "Ylä" ja "Ala", mutta seppä kyllä infoaa mitä pitää merkkailla.

Ja en ole raskaana vaikka ehkä siltä näyttää, se on ihan vaan läskiä. ;)

VIDEO LÖYTYY TÄSTÄ

Ja ne mainitsemani "märät läntit" tulee siis alemmas kuin näyttämääni kohtaan, yleensä lapaluun alaosan ja olkanivelen paikkeille. Ne näyttää siltä, että on hionnut, mutta tulevat vasta seuraavana päivänä. Sopimattomat länget (liian pitkät) on siis hiertäneet.

Kieltojen päivä (Video)

Eilen oli aika kuuma päivä ja olosuhteiden pakosta estetreenit jouduttiin aloittamaan 11:00 aikaan. Päätettiin, että treenataan sitä okseria joka on kantakirjauksessa ja aika nopealla tempolla koitetaan päästä siihen vaadittavaan 1 m leveyteen ja korkeustavoite oli tänään 90 cm. Käytettiin kavalettia kaverina ja väliä näillä oli 5,5 m.

Letitin Selman harjaa, että ilma pääsisi kiertämään kaulalla ja otsalla paremmin. Hikeä oli joka tapauksessa tiedossa...

Jos joku osaa näyttää järkyttyneeltä, niin Selma! :D

Eikö ole kaunis harja? Kyllä tällä kelpaa lähteä Valtakunnalliseen Suomenratsujen näyttelyyn!

Selmalla oli tänään taas pienten vihreiden miesten päivä. Se päätti kiellellä okserille heti ensiyrittämällä, kun sillä oli korkeutta 80 cm. Ja myös kun pienensimme sen 70 cm:iin.

Kun vaihdoimme sinivalkean puomin etummaisen esteen alemmaksi puomiksi, niin ongelma hävisi. Hohhoijaa... Hypyt alkoivat kulkea hyvin ja levensin okseria kohti vaadittua metriä.

Takapuomi 70 cm.

Takapuomi 80 cm ja väliä suunnilleen reilu 80 cm.

Pääsimme tavoitteeseen ja saatiin muutama onnistunut hyppy okserille sen ollessa 90 cm korkea ja 1 m leveä. Pudotuksia ja kolautuksia tuli myös ja koska Selma on herkkäsieluinen järkyttyjä, videollekin tallentui kuinka pudotusta seuraavalle hypylle tulee helposti kielto. Itsetunto kokee kolausen vissiin samalla hetkellä kuin puomikin. Onneksi niistä pääsee yli, molemmista. ;)

VIDEO ON TÄSSÄ

Pakko oli lämpötilan vuoksi lopettaa vähän "kesken" ja Saria jäi kaivertamaan kun ei tullut loppuun onnistunutta hyppyä vasemmasta kierroksesta. Videolla näkyvä viimeinen hyppy jäi tosiaan viimeiseksi ja se oli onnistunut. Mutta oikeasta kierroksesta. Lohduttelin kuitenkin, että ensiviikolla on viileämpää ja syksyä kohti kelit vain paranee. Ja kohta päästään lähtemään muuallekin valkkoihin kun Hulda kasvaa jne. Minä itse olin hyvin tyytyväinen, että Selma meni oikein helponnäköisesti omasta mielestäni Hirvittävän Suuren esteen. :D Nyt oli kuitenkin vasta eka kertamme kun päästiin sillä kantakirjakokeen leveydellä kokeilemaan. Ensikerralla olisi suunnitelmissa rakentaa se koko kantakirjarata ja treenailla sitä.

Muuli. (Ja ei, en ole leikannut sille tuota siiliä. Ihan on itse sen takakaviolla rapsutellut.) Kuva: Sari Mannermaa-Huotari

Ergonominen aurinkotuoli, jossa käsienpesu-ominaisuus. Kuva: Sari Mannermaa-Huotari

Kuva: Sari Mannermaa-Huotari

Hulda polskii (Video)

Kenttä saatiin lanattua tänään, kun lähdettiin rakkaan ystäväiseni Kirpun kanssa tallille jo aamuseitsemältä. Selma lanasi reippaasti ilman viimekertaisia jumeja, tosin kerran se oli sitä mieltä, että varsavahti aikoo viedä jälkikasvun nyt muihin maisemiin ja pysähtyi portin kohtaan. Alku oli kyllä nyt hieman dramaattinen, sillä lana säilytetään kentän lähellä, aitojen ulkopuolella ja kun se vedetään kentälle mennään aika läheltä satulaannousuramppia. Noh, nyt sitten otettiin siihen osumaa ja se lähti meidän mukaan. Selma kyllä pysähtyi ja minä koitin vähillä voimillani saada lanan kulmaa nostettua rampin sillan päältä. Huhhei. Onneksi kaksi naista lopulta riitti irrotukseen ja Selma oli kauhusta jäykkänä niillä jalansijoillaan johon sen käskin. On se vaan huvittava tapaus, kun on niin äärimmäisen arka, säikky ja pelokas ja silti se toimii tilanteessa kuin tilanteessa. :) Ilmeisesti nöyryys ja palvelualttius sekä luotto ihmiseen korvaa yllämainitut puutteet.

Hikijumpan jälkeen lähdettiin taas rantaan. Hulda oli koko ajan hyvin lauhkealla ja kiltillä tuulella. Uimaan se meni nyt hyvin reippaasti, pärski vettä ensimmäistä kertaa ihan itse ja ei olisi millään lähtenyt järvestä vaikka me jo Selman kanssa seistiin rantavedessä kyselemässä että joko sitä lähdetään kotiin. Ihan hupsu varsa. Sain jopa videota sen pulikoinneista. Taustalla kuuluvat pörinät ovat Selman mielipiteitä rannassa olevasta soutuveneestä.

VIDEO

Nyt on taas Relaxant Seerumi käytössä ja saman sarjan pesuneste kokeilussa. Jospa parin viikon kuluttua olisi iho ja karvat taas kunnossa.

Hammashuoltopäivä

Tänään Selman hampaat raspattiin vuoden tauon jälkeen. Raspaajana toimi hevoshammasteknikko Marika Heiskanen jonka yritys on Hirnuva Hammas. Marikan rauhalliset otteet ja leppoisa suhtautuminen saivat Selmankin rentoutumaan ja raspaustuokiosta tuli kaikinpuolin hyvin miellyttävä. Selma ei siis ollut rauhoitettuna (vaikka kuvista ehkä niin voisi päätellä...) eikä kiinni missään. Se oli irti karsinassa, päitset kaulalla. Minä lähinnä keskityin kuvaamaan ja pitämään sen taukojen aikana poissa syömisistä (ettei suu täyty ruualla).

Suunaukaisija laitetaan.

Tunnustelua...

Kerroin Marikalle, että Selma on viimeaikoina purrut oikeaan ohjaan kiinni ja syy voi olla lihasperäinen (jumi) tai hampaissa. Marika totesi, ettei oikealla puolella ollut mitään kummallisempaa kuin vasemmallakaan.

Piikit pois. :)

Loppusilaus.

Raspaus on ihan mukavaa hommaa! :D

Löydökset olivat jokavuotiset piikit yläposkihampaiden ulkoreunoilla ja alaposkihampaiden sisäreunoilla. Marikalta saa aina paperilla raportin mitä suusta löytyi ja mitä korjauksia tehtiin.

Poskihampaissa oli hassua porrasta kehittynyt. Marika havainnollisti minulle tilanteen ja korjauksen piirroksella:

Etummaiset alaposkihampaat olivat kasvaneet muita korkeammiksi ja kuluttaneet yllä olevia vastaparejaan. Vasemmalla puolella porrasta oli 3 mm ja oikealla 2 mm. Tämäkään ei siis voinut olla syynä oikeaan ohjaa puremiselle.

Muuten Selmalla on kuulemma oikein nätti suu ja se suurella varmuudella periyttää sitä myös varsoilleen. :) Olipa taas ihanaa nähdä Selma rauhallisena raspauksessa! Se on ollut rauhallinen aina siihen saakka, kun viime kesänä sen raspasi eläinlääkäri, joka löysi vasemmanpuoleisten yläposkihampaiden taaimmaisesta hampaasta jonkun hankalassa paikassa olevan piikin ja Selma riehaantui aivan täysin hyppien pystyyn ja heitellen kaulaansa puolelta toiselle. En siis ollenkaan tiennyt miten se nyt reagoisi Marikaan. Tämä oli kuitenkin toinen kertamme Hirnuvan Hampaan asiakkaana ja ensimmäinen kerta sujui todella rauhallisesti, joten toivoin sydämeni pohjasta että nyt menisi samoilla sävelillä. Ja ei tarvinnut pettyä! Ihan huippua! Huldankin hampaat kurkattiin ja todettiin, että ei ole neidillä ylä- eikä alapurentaa vaan aivan priimat vauvahampaat.

Marikalla on myös mielenkiintoinen blogi, jossa hän kertoo opiskelustaan eläinlääkäriksi. Kannattaa tutustua! :)

Jumppaa pumppaa (Video)

Puska-Pirkko. Hulda esittelee alla olevalla videolla myös esteratsun laukkaansa. ;)

Tänään oli vuorossa estetreenit ja teimme Sarin kanssa seitsemän osaisen innarisarjan joiden välit oli 3 metriä. Aluksi puomit oli maassa, sitten nosteltiin vähän kerrallaan ja lopuksi ne oli 70 cm lukuunottamatta kavalettiä siellä seassa. Hyvin venyi Selma tuolle välille. Tarkoituksena oli saada takapuolen ja selän vahvistumisen lisäksi etujalkoihin nopeutta. Selma saisi vikkelämmin kerätä etuset rinnan alle. Kuvasin videon jonka lopussa näkyy, että tuli ne etutöppösetkin lopulta terävämmäksi. Loppuraveissa Selma oli äärimmäisen irtonainen, letkeä ja hyväntuulinen. Sitä oli ilo katsoa!

VIDEO

Olen koko viikon katsellut Selmaa sillä silmällä ja ollut tyytyväinen sen ulkomuotoon. Vauvamaha on alkanut kadota, lihasta on tullut lommottaviin kohtiin ja siltikin sillä on kevyt rasvakerros kyljissä joten ruokinta ja treeni on mennyt nappiin imetystä ajatellen.

Hikinen esteratsu.

Pesun jälkeen kylmäyksessä.

Paljon on vielä työtä edessä, että se olisi kaunis lihaskimppu.

Miksi en ratsasta sitä itse?

Siinäpä vasta kysymys joka tuntuu askarruttavan yhtä jos toista tuttua, ystävää, sukulaista, ventovierasta ja naapurin kissaa. Miksi ostaa hevonen, maksaa sen kulut vuokratallissa ja laittaa toiset ratsastamaan sillä? Ehkä jopa vielä maksaa jollekin siitä ratsastuksesta?! (Ja voin kertoa, että olen valmis myös maksamaan siitä, että joku tietty ihminen osallistuu valmennukseen Selmalla ja tottakai olen maksanut kisakuluja ja jopa palkaa kisaamisesta jollekin muulle.)

Hei, minä ratsastan!!!

Niin, tämä on elämää suurempi mysteeri. Ainoa syy täytyy olla, että olen vähän vajaa päästäni. Tai sitten katselen maailmaa aivan eri kantilta... Minulla on tällä hetkellä montakin syytä miksi en itse ole ratsastanut kuin kolme kertaa puoli tuntia tänä kesänä:

1. Selma on tarkoitus kantakirjata R-suunnalle mahdollisimman pian

Haluan Selman (joka kääntyy vuoden vaihteessa jo 10-vuotiaaksi...) olevan suunnilleen heA ja re100 tasoinen ennen kuin lähdetään kokeilemaan. Itse olen heC-heB ja re70 (varmalla hyppääjällä, Selmalla ehkä re60), joten mitä minulla on sille annettavaa nyt ratsastuksellisesti? Ei yhtään mitään. Sen sijaan suunnittelen sen treenit, ruokinnan ja terveydenhuollon. Minä olen vastuussa siitä kuka sillä treenaa milloin ja mitä. Minun vastuulla on se, että pysytään tavoitteissa. Varovainen haave on, että jo ehkä ensi keväänä voitaisiin kokeilla Kiuruvedellä tarjota kirjoihin, mutta ei sinne mennä ennen kuin ollaan valmiita. Nykyisen estetreenari Sarin on tarkoitus hypätä kirjauksessa vaadittava rata. Haluan myös koulu- ja estekisoja alle ennen kirjaamista ja toivon että Mira osallistuu johonkin ja aluekisoihin käytän sitten maksullista kuskia. Minä voin itse ylläpitää selästä käsin herkkyyttä istunnalle ja treenata siirtymisiä yms tai käydä maastossa. Mutta miksi en tee sitä nyt? Koska:

2. Selma on imettävä tamma jota treenataan

Mielestäni 3 krt/viikko on aivan sopiva treeni tammalle jolla on alla 0-3,5 kk ikäinen varsa. Näistä päivistä yksi menee koulutreeniin jossa hevosta on tarkoitus viedä koulutuksellisesti eteenpäin (jota minä en voi tehdä puutteellisten taitojeni vuoksi), yksi estetreeni joka vaatii rohkean, taitavan ja kokeneen hyppääjän (en minä) ja yksi on voima-ajopäivä jonka voin hoitaa itse. Mutta sehän ei tietenkään ole ratsastusta, niin sitä ei lasketa. ;) Pian treeniä alkaa olla 4 krt/viikko ja pahitteeksi ei olisi tehdä noita koulutuksellisia koulutreenejä paria kertaa viikossa tai joinakin viikkoina treenata esteratsastajan kanssa ihan vaan maapuomeilla estehyppelöiden lisäksi.

3. Elämää saattaa olla kantakirjauksen jälkeenkin

Voi olla, että kantakirjauksen ja Selman huiman kisauran jälkeen jää vielä jokunen vuosi minullekin (hyvällä lykyllä 20 vuotta). Sitten voin koluta kaikki valmennukset läpi ja koittaa hilata itsenikin heA -tasolle. Se saattaa jopa käydä helpommin jos heppa olisi jo siellä.

4. Minun motiivini omistaa hevonen on erilainen

Hevosenomistajana olen suurien linjojen, pitkien aikavälien, elämänkaarien ja ikiaikaisen ystävyyden ihminen. Minusta on äärimmäisen hienoa, että ostamani takakorkea kaksivuotias jonka ihan itse opetin ajolle oman kokemukseni tuomalla tietotaidolla, sisäänratsastin, treenasin työkantakirjaan ja koulutin heB-tasolle, on nyt vaiheessa jossa sillä treenataan vastalaukkoja. Noin esimerkiksi. Ei se vähennä tippaakaan minun ylpeyttäni, onneani ja ihailuani, että joku muu sillä treenaa. Päin vastoin! Aina kun saan kuulla Selman ratsastajilta kuinka ihana ja suloinen ja yritteliäs ja herkkä ja vaikka mitä Selma onkaan, koen onnistuneeni erinomaisesti ostamaani varsaa valitessa. Luotin silmääni ja sydämeeni ja onnistuin! Minulla on hevonen, koska voin henkisesti hyvin kun minulla on hevonen. Ja nimenomaan se sisältää sen, että saan seurata sen kehitystä, opettaa ja oppia, olla ensimmäinen ja olla ehkä viimeinen, olla ystävä ja läheinen. En kuitenkaan halua pitää sellaista puutarhatonttu-hevosta jolla ei tehdä mitään, sillä mielestäni hevonen on liikkuva atleetti, jolla täytyy jo terveydellisistä syistä olla hyvä peruskunto, kehittyvä lihaksisto ja terve sydän. Tykkään treenata ja seurata kuinka sen kroppa kehittyy. Ja pohtia ruokintaa... Ja ihan kaikkea.

5. Kilpaileminen ei ole minun juttuni

Olen eläissäni kisannut kolmesti: kerran 4-vuotiaalla Selmalla kävin hyppäämässä 60 cm radan ja kahdesti menin sillä koulukisoissa raviohjelman. Jee. Koulukisoissa kiinnostavinta on tuomareiden kommentit ja ihan vaan mielenkiinnosta voisin käydä joskus kisaamassa heC ja heB luokkia. Saisin arviota omasta ratsastuksesta ulkopuoliselta ihmiseltä. Sitten joskus. Ei ole kyllä minkäälaista intoa tällä hetkellä kivuta itse sinne satulaan. Sitävastoin tykkään kyllä käyttää Selmaa kisoissa hoitajan ja omistajan roolissa ja jännittää sydän kurkussa kentän laidalla, koska:

6. Olen joukkueurheilija

Rakastan sitä, että Selman ympärille on viimevuosina muodostunut ihana TIIMI! Kuinka antoisaa on, kun on minua taitavampia ihmisiä, jotka tykkäävät Selmasta ja ovat innokkaita viemään sitä eteenpäin ja kisaamaan sillä! Sen sijaan että pukertaisin yksin yhden tai kahden valmentajan katseen alla, saan suoraa palautetta Selman satulasta siitä, miltä se nyt tuntuu ja näen itse maasta kuinka se liikkuu. Se on minusta äärimmäisen tyydyttävää. Jos olisin hirveän rikas, ostaisin hienoja hevosia ja tarjoaisin ne ilmaiseksi käyttöön lahjakkaille ratsastajille joilla ei olisi varaa ostaa itselleen kilpahevosta. :) Olen luonteeltani enemmän sponsori kuin kilpailija. Kasvattaja ja hoitaja enemmän kuin urheiluratsastaja. Ja minusta todellakin jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!

7. Ratsastus ei ole ainoa treenimuoto

Jos nyt ajatellaan Selman normaalia treeniä, siis kun ei ole varsaa mailla halmeilla, niin se liikkuu kuutena päivänä viikossa. Satunnaisessa järjestyksessä se tarkoitttaa:
- kouluratsastuspäivä
- esteratsastuspäivä
- voimatreeni (esim. lanaaminen)
- 15 km hölkkälenkki kärreillä (saa liikkua vapaasti ilman ratsastajaa)
- maasto
- valmennus (koulu/este) tai laukkatreeni raviradalla

Rakastan ajaa hevosia olipa kyseessä työajo tai kärrilenkki. Joten hoidan ne hommat itse. Maastoilun hoidan myös, jollen ole estynyt tai joku armaista ystävistäni hinkuaa lähteä. Valmennukseen voin mennä, mutta tottakai Selmalla kisaavat ovat ykkössijalla kun mietitään kuka osallistuu. Ja tottakai maksan näistä puolet tai kokonaan, tilanteen mukaan. Laukkatreeniä en uskalla tehdä, joten sekin jää muille. Jos este- tai koulutreeni jää väliin näiden ratsastajien estymisen vuoksi, toki ratsastan sitten itse, mutta:

8. Olen maailman huonoin ratsastamaan itsenäisesti

Minulle pitäisi olla aina jonkun pitämässä tuntia, että jaksaisin keskittyä tunnin ajan ja tekisin kaiken oikein. Olen todella epävarma yksin, enkä osaa aina sanoa teenkö oikein, tai mitä jätän tekemättä. Jos hevonen on kuudella mutkalla, en osaa korjata sitä ja niin edelleen. Aina ei kuitenkaan ole mahdollista saada tunninpitäjää. Joko ei aikataulut osu tai sitten olen syytänyt kaikki harrastukseen varatut rahat muiden Selmaa ratsastavien valmennuksiin. Eikä harmita yhtään! Se on kuin rahaa pankkiin pistäisi. Tottakai tykkään myös ratsastaa ja on upeaa kun tajuan jotain ja kehityn. Mutta se ei ole millään tavoin ykkösenä minulle hevosenomistajuudessa.

9. Haaveilen aivan muusta kuin omasta kisamenestyksestä

Haaveilen siitä, että Selma olisi hienon ratsusuokki-tammalinjan kantaemä. Tai että se olisi jonkun tulevaisuuden periyttäjäoriin emä. Haaveilen että se saisi elää pitkän elämän ja tehdä monta hienoa varsaa. Olen haaveillut näistä asioista vuodesta 2007, kun hain Selman kotiin Joutsenosta. Saan kummallista mielihyvää kun näen Selman nimen jo sen varsojen sukutaulussa. Saati sitten joskus jos se saisi olla mummo tai isomummo ja voisin ihailla aloittamaani sukuhaaraa jonkun hienon suokin sukutaulussa. Ratsastamiseni ei liity näihin suurimpiin haaveisiini mitenkään!

10. Saan enemmän kiksejä katsoessani kuin ratsastaessani

Jos vaihtoehtona on itsenäisesti ratsastaa Selmalla jonka saan menemään pää ylhäällä kipittäen, lapaa ulos puskien ja vain satunnaisilla volteilla pyöristyen TAI että saan ihailla Selman hienoja liikkeeitä, kauneutta, voimaa, nöyryyttä ja eleganssia (sen mitä nyt suokilla voi olla) jonkun taitavan ratsastajan alla... Hmmmm... Vaikea valita kumpi on kivempaa. ;) Joku saattaa nyt miettiä, että miksen sitten lähetä Selmaa jollekin ratsuttajalle toiselle puolelle Suomea. Koska se on ystäväni, rakkaani, jokapäiväisen elämäni pelastaja ja valostuttaja. Haluan nähdä sen päivittäin, monta tuntia kerrallaan. Katsoa kun se laiduntaa, kuulla kun se hörisee minulle... Se on vähän niin kuin se pointti omassa hevosessa. ;)

Mutta älkää huoliko, rakkaat kanssaeläjät! Kyllä minä ratsastan Selmalla. Tänäänkin ratsastin, ihan yksin. Ehkä 20 minuuttia. Ja Hulda oli tallissa koko sen ajan lämppäreiden seurassa. Hyvä me!

Saatan tykätä tästä tammasta enemmän kuin ratsastamisesta. Haittaakse?