Hei hei Heinäkuu!

Mihin ne viikot oikein häviää? Vasta kesäkuu kääntyi heinäkuuksi ja nyt on jo viimeinen päivä.

Meidän kesä on mennyt suhteellisen leppoisasti. Polkaisin pari kertaa monttuun ja sain selkäni taas sen verran ärtymään, ettei ratsastaminen tuntunut kauhean kiehtovalta. Niinpä lähes koko heinäkuun ihailin Selman hanuria. Ja mikäpäs siinä.

Syntymästään säikähtänyt. 1.7.

Valjastan Selman aina irti pihalla. Tässä se on parkkeerattu jo kärrin eteen ja saanut "Siinä!" -komennon, mikä tarkoittaa että ei liikahdeta ennen kuin käsky käy. Toki katastrofin varalta Riimi ja Pasi hengaa edessä. 1.7.

Tammanvartijat. :D Eipä tuota hirveästi tartte vahtia.

Hevoset ovat kiertäneet laidunlohkoja suunnilleen siihen tahtiin, että ne ovat pihaton yhteydessä n. 2 viikkoa, talon takana rannassa n. 7 pv, ylemmällä lohkolla 4 pv ja kentällä 3 pv ja sitten taas pihattoon. Ovat myös olleet huonon kelin (sade tai kova paahde) pihatossa pienennetyllä alueella joitain tunteja. Seuraavat kuvat on otettu ylemmmältä talontakuiselta lohkolta 7.7.

Sopivan tuulinen päivä, niin Selman pyjama oli pesussa.

Puskajussi. :D

Vanhan pitää venytellä niskojaan makailun jälkeen. <3

Riimillä kesti epäilyttävän pitkään vaihtaa talvikarva kesäkarvaksi. Se alkoi kevättalvella näyttää minun silmääni matoiselta, koska sen kylkiluut alkoivat tulla pintaan, maha kuitenkin oli pyöreä ja toisaan pitkä karva vain roikkui kiinni vaikka alla näkyi lyhyttä ja uutta kesäkarvaa. Soitin eläinlääkärille saisinko sille matolääkkeen ilman kakkanäytettä, koska on mielestäni aivan selvä tapaus. En ole Selmaa aikoihin enää madottanut keväisin sillä sen lantanäytteet ovat olleen puhtaat, ponilla on ollut sama homma. Riimi on kuitenkin jo 22-vuotias ja vanhemmilla hevosilla vastustuskyky sisäloisia vastaan heikkenee. Tietysti myös aineenvaihdunta heikkenee ja sekin on yksi syy huonolle karvalle. Eläinlääkäri oli puhelimitse aika varma, että Riimillä on cushing. Itse vähän nostin kulmiani, sillä jostain syystä olen kuvitellut, että se on ylipainoisten ongelma ja Riimi taas on ennemmin taipuvainen laihtumiseen kuin lihomiseen. Se on myös hyvin energinen ja pirteä ja sen lihakset ovat hyvässä kunnossa, eikä se myöskään juo/virtsaa poikkeavan paljoa. Mutta nämä asiat eivät kuulemma tarkoita etteikö Riimillä olisi cushing. No, saatiin matolääke ja pari viikkoa sen antamisen jälkeen karva alkoi tippua. Pitkään Riimi piti kiinni leukaperissä olevista haivenista ja kyljessä oli myös vielä heinäkuun puoliväliin hahtuvia,  mutta nyt se on täysin sileässä "arabikarvassaan". Syksyllähän ymmärtääkseni cushing-kokeet on otettava, mutta jotenkin tuntuu hupsulta niitä ottaa kun ei ole oikein oireita. ennemmin kyttäilisin noita sisäloisia ja tästä viisastuneena annan syksyn matolääkkeen jälkeen jo kevättalvella seuraavan. Toki kokeet otetaan jos oireita alkaa ilmaantua (iäkkään hevosen hitakainen karvanvaihto ei mielestäni pelkästään riitä, varsinkin kun se teki hienon ja kiiltävän kesäkarvan).

Riimi myös kokeili miltä tuntuu piehtaroida maa-ampiaispesässsä. Seuraus oli koko oikeaan takajalkaan, reiteen ja lautaseen ylettävä nokkosihottuma ja se, ettei ruuna meinannut pysyä pystyssä vaan alkoi jatkuvasti kaatua terveelle jalalle. Lievästi sanottuna säikähdin hitokseen, että nyt se kuolee käsiin. Varsinkin kun en tietenkään ollut todistamassa ampiaisten iskua. Pasi oli nähnyt Riimin piehtaroivan ja sen jälkeen se oli saanut tolkuttoman pukkihepulin, mikä ei ole ollenkaan sen tapaista. Siitä meni minuutti ja minä näin kun se alkoi potkia ilmaa sellaisella karatepotkulla suoraan sivulle sillä purrulla jalalla. Ja sitten alkoi se horjuminen. Otettiin lauma talliin ja tajusin että polle ei oikeasti aio pysyä pystyssä ja se terve jalka joutuu tolkuttoman painon alle (mikä ei vanhalla hevosella ole kovinkaan hyvä juttu, kun nivelet ei varmasti ole enää aivan priimat). Niinpä parkkeerasin sen seinän viereen, jotta se nojaisi siihen ja soitin eläinlääkärille. Tultiin siihen tulokseen että odotellaan ja kylmätään kinttua. Sillä se meni sitten ohikin, onneksi. Olen kyllä kuullut vastaavista tapauksista, mutta ei ole tähän päivään mennessä omalle kohdalle ole osunut.

Asiasta pahvilaatikkoon, Selmalla ei olla tuuppailtu koulua sen jälkeen kun talvikenttä tuli keväällä käyttökelvottomaksi. Se on siis ollut puskaratsu ja ajohevonen sittemmin. Asia muuttui hetkellisesti, kun Mira tuli käymään. Oona tuli myös mukaan tuuppauspäivänä ja sai Miralta vinkkejä Selman ratsastukseen. Tämä tapahtui siis 14.7.

Oli ihana nähdä, miten helposti Selma muisti kaikki jutut ja kuinka kivasti se kantoi etuosaansa ylhäällä säästä ja lavoista asti. Eron entiseen huomasi siitä, että se ei jaksanut kantaa niin kauaa kuin ennen. Mutta kyse oli vain huvihumputtelusta, joten se ei kyllä haitannut mitään.

Selman tukkakutina on pysynyt tänä kesänä todella hyvin hanskassa. Koska kutina liittyy selvästi vihreän ruohon syöntiin (se alkaa n. 2 pv vihreään totuttelun jälkeen, aivan sama mikä ötökkätilanne on silloin) aloitin harjan ja hännän yrttiöljyhoidon heti vihreän syönnin alettua, samoin loimituksen. Loimi on Selman kohdalla lähes pelkästään suoja jouhien katkeiluun, se ei sinäänsä vähennä kutinaa, ihon hoito vähentää.

Kuva: Oona Niskanen

Olen siis tehnyt yrttiöljyn rypsiöljystä ja pihalla kasvavista yrteistä. Olen vaihdellut yrttejä aika-ajoin, jotta vaikutus olisi paras mahdollinen. Tässä lista käyttämistäni yrteistä:

Poimulehti
Parantaa pintaverenkiertoa, estää tulehduksia ym.

Nokkonen
Vahvistaa ihoa, edistää verenkiertoa, hoitaa erilaisia iho-ongelmia ja hilseilyä

Siankärsämö
Puhdistava, tulehduksia estävä, edistää pintaverenkiertoa

Puna-apilan kukka + muut apilat
Rauhoittaa ja pehmentää ihoa, hoitaa ärtynyttä ihoa

Mesiangervo (lehti ennen kukintaa ja kukka heti puhjettua)
Lievittää kipua ja tulehdusta, hoitaa ihottumia

Piharatamo
Rauhoittaa ärtynyttä ihoa, vahvistaa ja puhdistaa ihoa, lievittää kutinaa

Niittyhumala
Parantaa tulehdusta, elvyttää ja uudistaa ihoa

Tietoa kasveista on kirjoissa ja netissä hirvittävästi. Kannattaa googlettaa vaikkapa sanoilla hortoilu, luontoportti ja frantsila, jos kasvit kiinnostaa tai ihan noilla mainitsemillani kasvien nimillä. Voi päätyä muillekin kiinnostaville sivustoille. Myös yksi lempikirjoistani on Anne Tuomivaaran kirjoittama Eläintenhoitajan yrttiopas, josta löytyy todella paljon tietoa kasvilääkinnästä.

Hommaan sopivia kasveja on paljon muitakin. Mutta nyt on menty näillä ja lisäksi n. 2 dl öljyä olen laittanut n. 1/2 tl tervaa. Tai ehkä vähemmän.

Kukkaöljyn ainekset ylhäältä laskien: mesiagervon kukka, niittyhumala, valko- ja puna-apila, siankärsämö ja poimulehti.

Yrtit silputaan kuivaan ja puhtaaseen lasipurkkiin.

Yrttisilppu. Riittäisi puolikin purkkia silppua ja loput öljyä varmaan. Mutta olen tehnyt vahvaa tavaraa. :P

Öljy lisätty sekaan ja korkki kiinni. Jääkaappiin ja käyttövalmista n. 4-14 vrk kuluttua, uutos on sitä vahvempi mitä kauemmin sen antaa tekeytyä.

20.7.

Selma ei ole hangannut harjaansa juuri ollenkaan. Tuo kohta missä jouhet ovat lyhyempiä, on kitukasvuinen. Se on varmaan hangattu jo niin monena vuonna, että nyt se ei enää kasva vaikkei hankaakaan sitä.

Viime kesänä häntä oli tämän näköinen vessaharja jo 7.7.

Etutukastakin oli hangattu jo puolet 1.8. mennessä, kuin myös muualta harjaa. Keskellä oleva liehu oli vain pitkää jouhta. Aloin käyttää tervaöljyä vasta loppukesästä. Sitä ennen käytössä oli Solheds, eikä se tässä tapauksessa tuonut apua samalla tavalla (ja käy aika pirun paljon kalliimmaksi kuin rypsiöljy. Hyvä nokkapullo jäi kyllä öljyn levitykseen!).

Käytännössä siis jos Selma ei liiku, laitan laitumella ollessa öljyä joka toinen päivä. Jos Selma liikkuu, se yleensä hiostuu reilusti. Silloin tehdään vesipesu kropalle ja sen jälkeen hoidetaan. Käyn harjan läpi tekemällä poikkijakauksen ja laittamalla nokkapullolla öljyn jakaukseen ja 4 cm päähän uusi jakaus jne. Samalla idealla myös häntä. Koko kesänä en ole pessyt harjamartoa enkä häntää. Voi kuulostaa kamalalta, mutta tästäkin huolimatta Selman iho on aivan pehmeä, hilseetön, hajuton (no vieno tervan tuoksu) ja vaalea, ei ollenkaan punertava niin kuin aiempina kesinä. Se ei myöskään ole paksuuntunut ollenkaan ja öljy häviää Selman iholta niin, ettei siihen jää rasvaista kerrosta. Pyjama on kyllä varsin öljyinen ja sitä saa pestä senkin edestä, eikä täysin lähde silloinkaan. Selma ei hankaa sen enempää kuin nuo muutkaan kaverit eikä harjamarto ole samalla tavalla kosketusherkkä kuin viime kesänä, jolloin Selma ravisteli päätään jatkuvasti ja varsinkin jos esim. yritin selvittää harjaa tai vaikka selkään noustessa kosketin kaulaa. Joten kyllä näistä minun litkuista on ollut meille iso apu. :)

Mahassa on haava se kiva haava on (Ällövaroitus!)

Niin vaan on opittu jotenkin Selmaa lukemaan kaikkien 8 kavioliittovuoden aikana. Ihan hyvät diagnoosit oli ne heitot mahahaavasta ja hiekasta suolessa. Sillä nimittäin on hiekkaa suolessa ja mahahaavoja.

Miehen kanssa reissussa.

Hingunniemessä oli helteistä ja huolestuttavaa.

Sitä ollaan taas harrastamisen aallonpohjassa. Tai ehkä mariaanien haudassa. Elän aikoja jolloin itken vuoroin sitä, että olen niin tyhmä etten tajua toisen tuskaa tai sitä että maksan itseni kipeäksi tämän elukan takia enkä edes hyödy siitä nykyään edes ilontuojana (joo, tämä oli musta ja synkkä hetki kun tätä itkin) tai sitä miten kauheaa on pitää sitä nälässä ja viedä se hirveisiin tutkimuksiin kun sille ei voi edes selittää miksi niin tapahtuu. Että en minä tahallaan unohda syöttää sitä 12 tuntiin. Ja pidä juottamatta aamusta iltaan.. Tai itken koska tiedän että talous menee tiukille tai koska tajuan kuinka yksin loppujen lopuksi olen sen asian ja näiden murheiden kanssa: minun valintoja, minun elämä, minun arki, minun rahat, minun hevonen. Tukea ja ymmärrystä tällaiselle mielipuolen touhulle en edes viitsi odottaa. Ja lähimmäisetkään eivät pysty poistamaan näitä tunteita ja murheita minulta saati tuntemaan niitä. Eikä tarvitsekaan. Mutta silti se yksinäisyys on kuin pohjaton kuilu tällaisilla hetkillä.

Ja jos kyynelkanavat ja itkukaivo kuivuvat, voi kerätä multiketutusangstin siitä, että kyseinen murheenkryyni on monivammainen. Pidä sitten kutiavaa, ähky-ja stressiherkkää, pellettiä popsivaa pattijalkaa yön yli karsinassa ilman ruokaa. Ilman loimea kokeilin, kuudessa sekunnissa pyörsin sen ajatuksen. Tallilta kotiin ajaessa olin lievästi ilmaistuna raivoissani. Onneksi en omista kivääriä. Olisi saattanut olla ilmaista hevosenlihaa thaimaalaisten marjanpoimijoiden padoissa iltapalana (heidät on majoitettu sinne samaan missä armeija viihdytti meitä alkukesästä, eli liki samalle tontille). Tai olisin ehkä voinut ottaa mustikkaa vaihtokaupassa.

Noooh, osa näistä slaavilaisista horse blues hetkistä voidaan varmasti laittaa hormoonihöyryjen syyksi. Mensuunituulet niin sanotusti voivat aiheuttaa minulla kärpäsestä härkänen -komplikaatioita. Mutta kyllähän tämä touhu on oikeasti aika turhauttavaa ollut koko tämän kesän.

Kilogrammaa.

Suuntasimme siis paastotun yön jälkeen taas kohti Ylä-Savoa ja Hingunniemeä, tällä kertaa koulun alueella olevalle Savon Eläinsairaalalle. Musti oli matkassa omista syistään, mikä oli ihan hyvä, sillä Selma alkoi pahaa aavistaen ja tavallisesta poiketen tutisemaan jo kun otin sen kotitallissa käytävälle harjattavaksi...

Perillä selviteltyäni lääkärille ähky- ja savensyöntihistorian hän tuikkasi Selmaan rauhoituspiikin. Pyysin saada punnita tamman, sillä tähän ikään asti se on saanut vain painoarvioita osakseen. Asiaa olen käsitellyt aiemmin läskiä ja lihasta vertailevassa kirjoituksessani Lisää massaa? jossa on mainittu Selman aiemmat painoarviot. Itse olen arvioinut sen olevan n. 550 kg eikä se kauas heittänyt. Tästä nyt voi saada osviittaa ihminen joka oman hevosensa painoa aprikoi. Selma on siis n. 160 cm korkea, helkkarin pitkä ja suhteellisen kevytrunkoinen eikä sillä ole ylipainoa ollenkaan.

Vaa'alta humalaisen tamman talutin röntgen huoneeseen. Valitettavasti kuvamateriaalia ei ole tilanteesta, lääkäri lupasi lähettää röntgenkuvat minulle sähköpostissa, lisään ne myöhemmin jos näin iloisesti tapahtuu. Hiekkakertymää oli 18 cm x 4 cm ja pari pienempää kertymää. Ei mikään aivan kauhea määrä, mutta kuulemma riittävä tekemään niitä oireita joita Selmalla on ollut. Lääkäri totesi senkin, että on hyvin hevoskohtaista mihin hiekkamäärään se ylipäänsä reagoi. Joillakin suomenhevosilla voi olla paljonkin hiekkaa mahassa ja ne ovat elämäänsä aivan tyytyväisiä (kunnes piehtaroidessa raskas hiekka kiepsauttaa suolen kierteelle ja päästään leikkauspöydälle tai hengestään). Tällainen määrä hoituu samalla psylliumilla mitä olen syöttänytkin silloin tällöin, viimeksi ähkyn aikaan (jälkeen). Kysyin voisiko olla mahdollista, että hiekkaa on ollut ähkyn aikaan enemmänkin, mutta silloinen psyllium olisi pienentänyt keräymää, vaikkei Selma suostunut syömäänkään kuuria loppuun. Ja kuulemma hyvin mahdollista. Sitten siirryttiin pakkopilttuuseen tähystystä varten.

Miraa häiritsi kun Selman kieli oli rullalla. 

Seitinohut päiväkänni.

Laitan ällökuvat loppuun, joten ne jotka eivät halua nähdä hevosen tyhjää mahalaukkua sisältäpäin voivat lopettaa sitten ennen niitä. Vatsalaukku tähystetään työntämällä sieraimeen letku jossa on kamera. Suunavaaja laitetaan siksi, että letku voi nielun kohdalla kääntyä vahingossa suuhun päin ja hevonen voisi silloin purra kameran tai letkun rikki takahampaillaan. Suunavaaja estää tämän. Jostain syystä minua heikottaa ison letkun työntäminen rakkaan hevoslapseni nokkaan, joten suosiolla jätin huulipuristimen pitämisen Miralle ja keskityin pällistelemään telkkarista Selman mahan näkymiä. Ja tadaa! Se ei ollut syönyt kuivikkeitaan!! Hyvät oli näkymät. Mahaan pumpattiin ilmaa, jotta näkymät olisivat vielä paremmat,

Pumppu jolla ilmaa laitetaan ja toimenpiteen jälkeen poistetaan mahasta.

Hevosen mahalaukku koostuu kahdesta erilaisesta limakalvosta. Alaosa mahalaukusta on tummaa, happoja hyvin kestävää ja happoja erittävää rauhaspintaa. Yläosa puolestaan on ihonväristä ja happoja kestämätöntä. Se raja näkyy kuvissa todella selkeästi. Tästä anatomisesta seikasta johtuu mm. se "sääntö" että tyhjällä mahalla ei hevosella lähdetä treenaamaan. Hevosen liikkuessa mahahapot pääsevät loiskumaan tuonne herkkään yläosaan ja aiheuttamaan verestäviä haavaumia. Samasta syystä pitkiä ruokintavälejä ei pitäisi olla. Hevosen mahalaukku on rakennettu olemaan kokoajan jonkin verran täynnä (=laiduntaminen).

Selmalla tästä rajalta löytyi pieniä haavaumia melko laajalta alueelta. Ne eivät tässä tapauksessa liity yllämainittuihin ruokintaseikkoihin, sillä se on, kuten tiedätte, ollut vapaalla heinällä talvikaudet ja laitumella kesät. Nämä ovat ihan vain stressin ja ainaisen huolestuneisuuden aiheuttamia. Aivan kuten stressaavilla ihmisilläkin on usein mahahaava. Selmalle kun huolenaiheeksi riittää, että viereisestä tarhasta otetaan yksi hevonen lenkille (ja tässä matemaattisessa toimituksessa jäljelle jää viereiseen tarhaan yksi ja omaan tarhaan yksi kaveri), niin koita sitten sellaisen elämä tehdä stressittömäksi...

Koska maha oli tyhjä, pääsi eläinlääkäri tähystämään sitä aivan syvältäkin. Toinen riskipaikka haavaumille on mahalaukun ja ohutsuolen liittymä. Ja jep. Sielläpä ne oli, kaksi ärhäkkää, punaista haavaumaa. Tulimme siihen tulokseen, että todennäköisesti se ei ole hiekkaan niin suuresti reagoinut, mutta nämä ovat tuoneet ne mahanpotkimiset. Toki hiekka ei asiaa helpota ainakaan ja eihän sitä tiedä kukaan mikä aiheuttaa tässä tapauksessa minkäkin. Jokatapauksessa mahalaukkuun ei kuulu haavaumat eikä suoleen hiekkakertymä.

Sitten päästiinkin hauskimpaan osuuteen. Tiesin jo etukäteen, että jos mahahaava löytyy, se on todella kallis hoitaa. Juu. Kolmen viikon kuuri: 730 euroa. Siihen päälle klinikka- ja toimenpidemaksut niin ihan mukava paukku. Onneksi Selmalla on edes se suppea eläinlääkärikuluvakuutus (LähiTapiolassa). Se korvasi jo aiemmat ähkyhoidot omavastuun jälkeen ja tämä on sama tauti. Päätöstä ei vielä ole korvauksesta tullut. Katsotaan menenkö konkkaan vai jeesaako vakuutus.

Tällä hetkellä olo on jostain kumman syystä iloinen. Hyvä että syy löytyi ja lääkkeetkin saatiin jo klinikalta matkaan. Tosin kuulin jo sitten toiselta asiakkaalta, että on olemassa tätä meille määrättyä GastroGardia huomattavasti edullisempikin lääke jossa on sama vaikuttava aine. Niinpä tietysti. Lisää rahanmenoa on vielä tiedossa kontrollikäynnin tiimoilta, jolloin Selmalle tehdään parin viikon päästä samat toimenpiteet.

Jatkohoito-ohjeet ovat seuraavanlaiset:

"Mahahaava:

Lääkitykset
-GastroGard 1 tuubi kerran päivässä 3 viikon ajan.

Ruokinta
Nykytietämyksen mukaan vapaa heinäruokinta estää tehokkaimmin haavaumien syntyä (ei näköjään estä). Väkirehuruokinnassa tulee suosia mahdollisimman vähäistä tärkkelys- ja sokeripitoisuuksia (näin on eletty). Energiansaannin takaamiseksi ruokinnan proteiini- ja rasvapitoisuutta voidaan nostaa. Sopivia täysrehuja ovat esim. Racing Selected ja Dodson&Horrell Safe&Sound (Selma syö tällä hetkellä litran eli 500g päivässä Black Horse:n Mashia). Osa viljasta tai väkirehusta voidaan korvata kasviöljyllä (Selma on syönyt jo vuosia rypsiöljyä, tällä hetkellä  1-2 dl päivässä). Öljyä lisätään ruokaan ensin 1 dl päivässä, annosta nostetaan desilitralla viikossa. Käytetystä väkirehusta riippuen 1 dl öljyä vastaa 0,5-1 litraa väkirehua. Öljyn määrä voi olla korkeintaan 1 dl öljyä/vrk sataa elopainokiloa kohden, esim 500 kg hevoselle korkeintaan 5 dl/vrk. Öljyä käytettäessä tulee huolehtia riittävästä E-vitamiinin saannista (meillä ollut käytössä ADE-vitamiinilisä):yhtä öljydesiä kohti ruokintaan tulisi lisätä 150 mg tai 150 IU E-vitamiinia vuorokaudessa. Mahahaavahoidon tukena voidaan käyttää myös kaupallisia ravintolisiä, esim Ekygard (Mustilla ollut käytössä lakritsinjuuri ja sitä ajattelin kokeilla myös Selmalle).

Heinät voidaan jakaa tarhassa ja karsinassa useampaan eri paikkaan, usein hevoset syövät näin paremmin. Tarhausaika tulisi olla mahdollisimman pitkä. Hevosta ei ole hyvä paastottaa ennen treeniä, vaan heinää tulee olla jatkuvasti saatavilla. Erityisen tärkeää olisi että heinät riittäisivät läpi koko yön; tutkimuksissa on osoitettu hevosen mahan happamuuden lisääntyvän aamuyöllä, jolloin heinäruokinnan suojaava vaikutus on tärkeä. Heinien riittävyyttä yön ajaksi voidaan lisätä esimerkiksi laittamalla heinät tiheäsilmäiseen verkkoon.

(No, Selma on vapaalla heinällä päivät ja aamulla on karsinassa aina pieni määrä heinää jäljellä, joten sekin puoli on ihan kohdallaan. Tarhausajat ovat n. klo 8-18, säästä riippuen joskus vähemmän ja joskus enemmän. Laidunnus on sitten 24/7, joten siitäkään ei huolta.)

Liikunta
Nykytiedon mukaan mahahaavalääkityksen aikana hevosen tulisi olla normaaliliikutuksessa."

Hiekkakertymän suhteen hoito-ohjeet olivat hieman ristiriidassa äskeisen kanssa, sillä kuonokoppa on kuulemma ainoa tehokas hiekansyönnin estämiskeino. Vapaa heinä ja kuonokoppa...Ööööh. No, jokatapauksessa psylliumkuuri aloitetaan kun GastroGardia on syöty viikko. Ja sen täytyy olla ehdottomasti kokonaista psylliuminsiementä (jota olenkin aina käyttänyt, koska se on ollut halvinta) ja sitä annetaan 1gramma per elopainokilo, eli Selmalle n. 500 g/pv. 5 litraan vettä. Ja koitan saada sen sekoitettua mashiin jotta söisikin sitten. Lääkärin ohje oli, että mash turvotetaan ensin, sitten siihen lisätään se 5 l vettä ja sekoitetaan nopeasti psyllium ja saman tien tarjotaan. Ja sitten melassivettä kyytipojaksi perään. Tämä kun vielä käytännössäkin onnistuisi tuon kranttuapinan kanssa. Tätä annetaan mieluiten koko annos kerralla päivittäin kahden viikon ajan ja sitten viikon ajan joka toinen päivä. Ehkä se lakritsinjuuri pitäisi laittaa samantien tilaukseen. Se sain Mustin kranttuilut ainakin loppumaan, jospa Selmallekin toimisi. Ja hiekansyöntiä on tehokkaasti vähentänyt tuttavapiirissä bentoniittisavi. Sitä testaan myös.

Nyt koittaa ne ällökuvat...

Tässä ylä- ja alamahan osien raja. Tuo tummanruskea on siis sitä rauhasmahaa. Nuo mustelmaa muistuttavat täplät vaalean yläosan puolella ovat pieniä haavaumia.

Mahalaukun pohjukassa oleva vuotava haavauma. Näitä oli kaksi. :(

Mahalaukun yläosassa olevia pieniä haavaumia laajalla alueella. En edes jaksanut ympyröidä kaikkia...

Sellaista siis. Selma on syönyt lääkkeensä nyt kahtena päivänä kiltisti. Ruoka maistuu ja se on ihan nomaalin oloinen. Se saa huilia nyt viikonloppuun asti, jolloin ehkä käyn ajamassa tai jotain pientä. Ensiviikolla sitten palataan pikkuhiljaa taas töihin.