Huldan hurmattavana (kuvapostaus)

Tänään lopultakin päästiin lasten kanssa reissuun ja käytiin katsomassa Selman lasta. Oli haaveena molemmat lapset samalla kertaa, mutta koska Jonna oli töissä niin ei päästy Seppoa ihailemaan. Huldaa sitten senkin edestä!

Minä ja Hulda kohtaamme ensimmäistä kertaa vieroituksen jälkeen. :)

Minä olen 180 cm pitkä. Siitä voi pätellä vähän minkä kokoinen tämä vuosikas neiti on jo nyt...

Ja harjahan on tnnistuksesta poiketen selvä hamppu väriltään. Häntä on kyllä liinahtava, niinkuin on tunnistettukin,

Onnellisen omistajan on helppo hymyillä. :D

Todella mukavanoloinen tamma. On luonnettakin, rohkeutta ja päättäväisyyttä. Varmasti saa omistaja tästä toivomansa kisatykin. ;) Täytyy kesällä käydä uudella reissulla kun on Seppokin tavattavissa ja kesäkarva vaihtunut.

Huldan leikkiä (hirveästi KUVIA)

Huldan tämän päivän seikkailut ja toilailut kuvasi Riitta Turunen. Suurkiitokset!

Pikku apulainen...

Huldan keino rapsuttaa kaulaa. Äiti ei aina oikein arvosta...

Äiskälle uhittelua. ;)

Kahlaamasta palatessa...

Pyllyä rupesi kutittamaan kun tuli vähän hikikin kentällä rallaamisesta. Äiti on ihan hyvä rapsutin. Paitsi ettei se pysy aloillaan. Ainakin Selma köyristää hyvin selkäänsä ja venyttää selkälihaksiaan näin! :D

Äitin pesu jäi kesken, kun Hulda halusi että suihkutan paineella kaikki kutisevat kohdat = koko varsan.

Aaah!

Puuhaileva varsa

Eilen pikku Huldan omistaja tuli katsomaan varsaansa ja käytin tilaisuuden hyväkseni Selman hännän pesuun. Oli nimittäin ainakin motivoitunut varsanvahti paikalla! Selman synnytysröpöt olivat jo mukavasti kovettuneet häntään, mutta mäntysuovalla ja jouhienselvityssuihkeella siitä selvittiin. Etenkin kun oli innokas pikku apulainen mukana:

Kuva: Tiina Kuittinen

Kuva: Tiina Kuittinen

Ajattelin, että Selma ottaisi enemmänkin stressiä kun on kiinni ja varsa sinkoilee irti ympäriinsä, mutta aika vähillä hätäännyksillä selvittiin, sillä Hulda pysyi kiltisti äiskän lähellä. Ihmettelemistä tuntui riittävän. Päätin siis pestä Selman kokonaan, koska keli oli lämmin ja tilanne rauhallinen. Pelkkä vesipesu riitti, sillä haluan tamman tuoksuvan itseltään eikä saippualta, jotta varsa ei hämäänny.

Huldakin kastui emän suihkuttelun myötä. Ei haitannut neitiä! :) Kuva: Tiina Kuittinen

Kuva: Tiina Kuittinen

Varsa alkaa jo olla todella rohkea. Lapsihevonen myös testailee rajojaan ja välillä täytyy kuriakin pitää. Heinää se natustelee jo kovalla yrityksellä ja tänään bongasin sen juomasta vettä tarhan saavista äipän kanssa. Jalkoja on silitelty ja talutuksen alkeita harjoiteltu. Pian pääsevät onneksi jo laitumelle.

Kaunokaiset... Kuva: Tiina Kuittinen

Minä ja mussukat. Kuva: Tiina Kuittinen

Ensimmäistä kertaa pihalla

Eilen illalla käytettiin hevoslasta ulkoilemassa hetki. Sen on hyvä saada kävely- ja juoksuharjoitusta sekä saada jalkansa ja kroppansa oikenemaan muutenkin liikkeen avulla. Sen verran paketissa pikkuinen oli mahassa. Kävely alkoi jo sujumaan jollainlailla,  mutta laukka oli lopulta ihan kolmitahtista vaikkakin aivan tajuttoman hupsun näköistä! Tänä aamuna kävivät tarhailemassa hetken, jotta karsina saatiin siivottua. Pitkään siellä ei voinut olla sillä Selma stressasi kun muut stressasivat (siis apua, Selman tarhassa on joku OTUS!!) joten vaavi ei saanut hetkeksikään heittäytyä pötkölleen. Niinpä se kaatuikin uupuneena karsinan oljille kun pääsi takaisin sisään. Päitsetkin sain sille päähän siinä vaiheessa. Tässä pieni kuvakollaasi eilisestä ulkoilusta:

Heti löytyi sydänystävä! :)

Huomenna lähden Hinkulaan, joten hiljennyn taas hetkeksi. Loppuviikosta varmaankin taas lisää kuvia. ;)