Jotain vanhaa, jotain lainattua ja prosentit yllättää

Otimme tietoisen tappion tämän vuoden seuranmestaruksissa. Päätimme jo aiemin kesällä, että 1 tason kilpailuissa stratataan heA ja 2 tasolla voi mennä heB. Toisin sanoen meitä ei heC luokissa enää näy. Meillä ei periaatteena ole tavoitella varmaa sijoitusta vaan parantaa edellisiä suorituksia, pyrkiä kehittymään ja etenemään. Tämän päivän kisat olivat siinä mielessä erikoiset, että oli kaksi kisaa samana päivänä, samassa paikassa. Ensin 1 tason kisat joissa nuo seuranmestaruudet ratkottiin tasoilla heC, heB ja heA ja lisäksi seniori ja juniori palkittiin erikseen joka luokassa. 2 tasolla luokkia oli vain kaksi, heB ja heA.

Kisaa edeltävän illan näkymä makkarin lattialla. Jotenkin kotoisaa alkaa nukkua tallintuoksussa.

1 tason luokat olivat huomattavasti vaikeammat kuin 2 tason. HeA oli FEI World Dressage Challenge Test B 2001 päiv. jossa on avot, vastalaukkaa pitkät pätkät (myös kaarevalla uralla), laukannostot ja vaihdot käynnin kautta, käännökset takaosan ympäri ynnä muuta jännää. Ajattelin että kiva jos tulee 50% ja superhuippua jos 55%. Lisättyä käyntiähän tuosta hevosesta ei irtoa mitenkään päin! HeB puolestaan oli meille "vanha" ohjelma, koska se on kisattu aiemminkin. siitä ajattelin realistiseksi tavoitteeksi 2 tasolla 60%. Kyseessä oleva tuomari on aika tiukka (tai muut ovat höveleitä), joten odotukset eivät todellakaan olleet korkealla.

Valmistumassa heB:hen.

Yllätys oli melkoinen kun kävi ilmi, että meidän lisäksi heA:ta oli 1 tasolla starttaamassa vain kaksi ratsukkoa. Näistä kolmesta osallistujasta 2 oli suomenhevosia ja yksi puoliverinen. Sijoituksia ei tarvinnut hirveästi meidän kohdalla miettiä etukäteen.

Hevosen puunaus tuotti ymmärrettävästi tuollaisen tukkahirviön kanssa meillekin harmaita jouhia. Muutaman yrityksen jälkeen tulimme golfpallojen kannalle. Jatkoimme myös perinteitä ja jotain oleellista piti jättää kotiin. Kuten kypärä. Onneksi jälleen kerran järjestävä taho pelasti ja Mira sai painella ratansa varsin näyttävässä kypärässä.

Helppo A. Kuva: Taina Ruotsalainen

Kuva: Taina Ruotsalainen

Kuva: Taina Ruotsalainen

Kuva: Taina Ruotsalainen

Kuva: Taina Ruotsalainen

Rata meni sinänsä hyvin, Mira jopa muisti kaiken (mikä oli oikeasti ihan hitonmoinen suoritus!). Selma piti vastalaukkansa niinkuin piti ja vaihtoi laukat tällä kertaa oikeasti käynnin kautta, mutta parit raviaskeleet vaihtojen yhteydessä pienensi numeroita. Rivi oli melko puhdas 6-rivi seassa jokunen 5 ja yksi 6,5. Mira ei ollut rataan ollenkaan tyytyväinen. Selma oli ollut todella tahmea, roikkunut kädellä ja sitä joutui potkimaan liikkeelle. Verkassa se oli ihan hyvä. Kouluaitojen sisällä tapahtuu usein tällainen "jäätyminen", mikä on todella harmillista. Minusta homma meni kuitenkin varsin mallikkaasti, eikä se näyttänyt laisinkaan niin kamalalta kuin Mira antoi ymmärtää. Silti hämmennys oli taas totaalinen kun kuulutukset kertoivat, että prosentteja tuli 58,8! Aivan uskomatonta. Ja se lisätty käyntikin oli 6, mikä nyt jaksoi huvittaa vielä kotimatkallakin. Sija oli odotetusti 3./3 voittajan saadessa 66%.

VIDEO heA 1 taso

HeB:ssä Selma tuntui Mirasta paremmalle ja se liikkui vähän paremmin eteen. Pitkänähän se meni eikä takapää ollut alla niin kuin ei A:ssakaan. Jännittynyt ja vino. Tämä rata oli kiinnostava lähinnä tulevaa kantakirjausta ajatellen, koska se oli tasoltaan melko sama ja olosuhteet ovat sillä lailla samat, että Selman täytyy suorittaa vieraassa paikassa. Toki se tapahtuu maneesissa ja paikassa jossa Selma ei ole koskaan käynyt. Rentoudesta ja kokoamisesta ei varmasti tarvitse sielläkään haaveilla. Tai haaveilenhan minä. Prosentteja tuli mukavat 62,955. Sillä irtoaisi kantakirjauksessa jo II palkinto. Sija ei yllättäen ollutkaan Pohjimmainen Peränpitäjä vaan 7./9 voittajan saadessa 70,68% ja viimeisen 60,45%. Selma oli ainoa suokki puoliveristen leppoisassa joukossa...

Pitkä kuin nälkävuosi eikä lainkaan kanna. 

VIDEO heB 2 taso

Kuva: Taina Ruotsalainen

Kuva: Taina Ruotsalainen

Kuva: Taina Ruotsalainen

Yhtään ei pure kiinni... Kuva: Taina Ruotsalainen

Kuva: Taina Ruotsalainen

Rivi oli nyt selkeästi parempi, seitsemässä kohdassa 6, kahdeksassa kohdassa 6,5 ja yhdessä peräti 7 (keskikäynti!!). Taipumisesta tuli kehuja, mutta aktiivisuutta ja pyöreyttä kaivattiin monessa kohdassa.

Askellajit 6,5 "Käynti lyhyttä"
Lennokkuus 6 "Ratsasta aktiivisemmaksi takaosaltaan, selän läpi, ajatus ylämäkeen"
Kuuliaisuus 6
Ratsastaja 6,5 "Siistiä, tasaista ratsastusta"

Tässä ei varsinaisesti tullut mitään uutta. Kisatilanteessa Selma todellakin huonona stressinsietäjänä menettää herkkyyttään ja keskittymistään. Mirakin tietenkin menettää keskittymistään, koska joutuu todella paljon tekemään ajatustyötä muistaakseen radan (me ollaan molemmat ihan aikuisten oikeasti todella lahopäistä porukkaa ja ajatukset häviää päästä kuin vesi hanhen selästä), jolloin ratsastuksen tehokkuus kärsii. Kantakirjausrata on onneksi sen verran simppeli ja Mira on sitä jo konkreettisesti treenannut (jopa poissa kotikentältä), että joku teoreettinen mahdollisuus voisi olla Miran kyetä keskittymään enemmän itse ratsastukseen.

Viikko sitten raviradalla treenattu kantakirjausrata on tallennettu. Se ei ole todellakaan paras suoritus, joten siitä petraamaan. Loppuaika täytyy tasapainoilla radan hinkkaamisen ja Selman pään tuulettamisen välillä.

Laatuarvosteluohjelma, TREENIVIDEO

Tämän päivän perusteella voin suht luottavaisin mielin lähteä kantakirjaukseen toiveella että II palkinto tulisi. Jos Selma näyttäisi kokoamiskykynsä ja olisi aidosti kuulolla (niinkuin se ihanasti kototreeneissä on), olisi mahdollisuudet I palkintoon. Mutta koska liikkuvia osia on niin paljon, pysyn realistisesa tavoitteessa. Senhän saa toki universumi ylittää jos siltä tuntuu. ;)