perjantai 31. heinäkuuta 2015

Pissis ja Pimpula Pampula (Video)



Monivuotinen haave pukuratsastuskilpailujen Kür-luokasta toteutui vihdoinkin. Haaveilimme jo keväällä osallistuvamme Kajaanissa Lady Meetingiin, mutta koska Selmalla oli vaivoja se jäi välistä. Onneksi oman kylän talli järjesti omat kisat ja pääsimme toteuttamaan kaikki kummallisimmat patoutumamme.

Selma on niiin messissä tässä hommassa!! :D

Biisi oli Antti Tuiskun Keinutaan, jolle olemme räkättäneet mahat kippurassa aina kun se on radiosta tullut. Sen "dingdididingdididing" -kohdasta tulee meille mieleen Selman kiemurtelut, pällistelyt ja varojen väistelyt. Puhuimme alkuun leikillämme, että sen biisin kanssa Lady Meetinkiin, koska todennäköisesti Selmalla kuitenkin tulisi joitakin yllämainituista oireista radalla ja tässä tapauksessa se olisi vain hyvä.

Verkassa
Biisin teema on viirahtaneet jatkot joista voi olla meilläkin pari omakohtaista kokemusta. Niinpä aloimme luoda asustusta henkeen sopivaksi. Pissikset palaamassa baarista...

Laukkaverkkaa. Varpaita kuulemma paleli. :P

Paikalliset kirpparit, kaupat ja tyttärieni tavarat läpikäytyämme saimme kokoon sen verran hupaisan kokonaisuuden, että repeilimme ihan huolella. Omat vitsithän ne parhaat aina on! Vaativin osa olikin sitten radan suunnittelu.

Aloitimme sen Miran kotisohvalla kuuntelemalla biisiä ja katsomalla sen päälle edellisiä kisavideoita. Näin tuli aika nopeasti päätettyä missä kohdassa biisiä mennään mitäkin askellajia. Toki täytyi ottaa huomioon tamman kuumahtava luonne ja suunnitella alkuun ravia jossa se on eniten mukavuusalueellaan, sitten käyntiosiot ja lopussa laukkaa.


Seuraava vaihe oli ottaa treenit omalla lyhyellä kentällä (kisarata oli pitkä) ja lähinnä kokeilla mitä Selmasta saa irti edes jollain tasolla mukavasti. Tai sinne päin edes. Tuomareinahan kisoissa oli paikallinen taksikuski (ei hevostaustaa) ja Huputitihumma-liikkeen omistaja joka on harrasteratsastaja ja -kisaaja. Ei siis ollut paineita tuleeko suoritetut liikkeet niin että kova koulutuomari ne hyväksyisi. Totesimme että tunnistettavasti sieltä lähtee raviväistöt, käynnissä käännökset takaosan ympäri, ravista ja laukasta seis, keskiravi, keskilaukka, peruutus ja vastalaukat. Illalla jatkoimme taas Miran luona ja teimme hahmotelman ohjelmasta.

Aina valmiina. Vaikka sitten ihan pöljiin juttuihin. <3
Sitten olikin enää kolme päivää aikaa ennen kisoja ja niistä kisaa edeltävä päivä oli perinteisesti Selmalle vapaa. Siispä kaksi iltaa aikaa käydä raviradan pitkällä kentällä testaamassa käytännössä mitä saadaan biisiin osumaan. Meidän luonteille on hyvin tyypillistä, että biisissä olevat a, b ja c-osat tarkoittavat että tietyt liikkeet tehdään tasan tietyssä kohdassa ja Mira kuuntelee iskuja joista tietää lähteä tekemään jotakin ja hoksaa jos on myöhässä tai etuajassa.

In action eli radalla. Kuva: Anni Karjalainen
Heti ensimmäisissä treeneissä totesimme, että ohjelmahahmotelmamme on tietyin osin aivan kelpo ja tietyin osin aivan liian pitkä. Alkuperäisessä suunnitelmassa meillä oli tarkoitus esittää käyntiosiot ja käännökset tuomereiden edessä, mutta pitkän kentän toisesta päästä ei ratsukko olisi sinne ehtinyt niin kuin suunnittelimme. Niinpä käyntiä jäi pois aika paljon ja käännökset tulivat A päätyyn, kauas tuomareista.

Kuva: Anni Karjalainen
Saimme ensimmäisenä iltana tunnin treeneissä hiottua ohjelman lähes valmiiksi. Seuraavat treenit kesti vain 20 min ja rata mentiin läpi kolmesti pienillä viilauksilla. Iskut akoivat olla kohdallaan ja ihan siinä tätikin meinasi herkistyä kun laukkakahdeksikossa sattui niin hienosti että volttien väliin tarkoitettu pysähdys tuli juuri sillä hetkellä kun biisissä pysähdytään sanomaan "Pää, olkapää, peppu" ja siitä laukka jatkui topakasti toiselle voltille vaihdettuna. Sniiisk.

Kuva: Anni Karjalainen
Kisapaikalla kiinnitin huomiota siihen että musiikki tuli aika hiljaa. Kävin jossain vaiheessa kysymässäkin että saako sitä kovemmalle, sillä aloin huolestua kuuleeko Mira kauas kentälle mikä kohta siellä on milloinkin menossa. Koska kuurona hän ei olisi voinut suorittaa vaivalla hiottuja muuveja oikeille kohdille. Saatiin se onneksi kovemmalle.

Kuva: Anni Karjalainen
Rata lähti hyvin käyntiin, vaikka alku jäi biisistä mykäksi. Raviosuudet meni etuajassa, sillä raviradan kentällä olimme treenanneet ilman aitoja ja ilmeisesti hieman isommalla alueella kuin itse 20 x 60 rata on. Mira kuitenkin sai biisin kiinni pysähdyksessä (ennen peruutusta), jossa odotti sitten tarkoitettua kauemmin. Jännitin tuleeko laukannosto oikeaan iskuun. Sitä ennen oli ravivoltti jonka sai tarvittaessa tehtyä ympyränä jos aikaa piti pelata suuntaan tai toiseen.. Ja sitten musiikki mykistyi.


Kuva: Anni Karjalainen
Mira ei tietenkään voinut tietää kesken ravivoltin pysähtyikö biisi paikalleen vai jatkuiko se äänettömänä. Niinpä hän ennätti lähteä extravoltille kun äänentoisto heräsi taas elämään ja kippas kappas, se olikin edennyt äänettömällä ollessaan. Niinpä Mira oli voltin verran jäljessä.. Ei tullut pää-olkapää-peppu laukkavolttien väliin, mutta sitten Mira rallasi laukkaosuudet siihen malliin, että tuli loppuun etuajassa. Ja viimeisellä vastalaukkakaarteella Selmakin vaihtoi askeleessa myötälaukalle ja Mira joutui vaihtamaan laukan vielä ennen lopputervehdykseen laukkaamista. Mutta kaikesta huolimatta minulla oli voittajafiilis! Elämämme ensimmäinen kür-ohjelma oli suunniteltu ja saatu toteutettua siihen malliin, että kokonaisuus oli kuitenkin eheä, se istui biisiin ja Mira onnistui pelastamaan ohjelman monessa kohdassa! Kieli poskessa tämä tietysti tehtiin, mutta taustalla kuitenkin haave vakavemmistakin luokista joskus tulevaisuudessa tai tyylikkäistä ohjelmista joidenkin tapahtumien yhteydessä.

Lopputervehdys tasajaloin! Kuva: Anni Karjalainen
Mutta kuten sanottu, näiden kisojen ei ollut tarkoituskaan olla vakavat. Tuomari Hurmio (mies) ja Tuomari Turmio (nainen) sanoiksi virkki:


Ykköspalkinto siis tuli ja miinusta vaille täydet pisteet. Meinasi naurupissa lirahtaa housuun kun luin kommentit. Miinus olisi tod.näk. jäänyt saamatta jos olisimme saaneet toteutettua käännökset tuomarien nenän eteen niinkuin alunperin oli ajatus, mutta näillä treeneillä ei siihen kyetty, Täytyy nyt tyytyä näihin pisteisiin. ;)

Tuomari Hurmio palkitsee Pissiksen. Kuva: Kaisu Polso
Kunniakierros. Kakkoseksi tullut hukkasi jo hevosensakin! :D


Kuva: Anni Karjalainen
"Pääsenköhän mie ennää ikinä kottiin syömään ja Mustin luo..?" Kuva: Anni Karjalainen

Tuomarien kommentit aiheuttivat lievästi ilmaistuna hilpeyttä! Kuva: Anni Karjalainen



VIDEO

2 kommenttia:

  1. Haha! Vähän ihmettelin, mistä on kyse, kun näin jonkun näistä kuvista Facebookissa. Nythän se sitten selvisi. :D

    VastaaPoista

En tietoisesti julkaise minkäänlaista perustelematonta negaa, sitä saa elämässä vastaansa muutenkin. Tämä on minun muumimaailmani. ;)