Elävien kirjoihin

Pikkuhiljaa alan harkita helpotuksen huokaisua. Selma ei ole reiluun viikkoon saanut ähkyoireita ja se on jo pari päivää ollut taas laitumellakin ympäri vuorokauden. Kolmesti se on liikkunutkin eikä treenien jälkeen ole ollut kipuilua. Ratsastaessa se on tuntunut omalta normaalilta itseltään, kuumuu ja on energinen.

2.7. olisi I tason koulukilpailut omalla kylällä. Vakavasti on harkinnassa mennä heB ja kokeilla debytoida heA, koska se kerran on mahdollista pikkukisoissa. Tähän pohjaten lähdimme hieman extemporena lähimmälle ratsastuskoululle, Ahonlaidan harrastetallille, kouluvalkkaan jota käy säännöllisesti pitämässä Salla Aario. Meille tämä oli ensimmäinen kerta kyseisen valmentajan silmän alla. Salla käy pitämässä myös estevalkkoja, joihin on tarkoitus osallistua kunhan jalka sallii taas hyppelyt.

Onhan se Selma vähän reppanan näköinen tiputuksen jälkeisen kaljun kanyylikohdan ja hankatuneen naamansa kanssa, mutta mitäs pienistä kun tamma oli reipas ja vaikka jännitti, se teki taas kaikkensa. Ja kuljetushan on Selman paras laksatiivi.

Valmennus oli todella hyvä ja Sallan tyyli selkeä sekä kannustava. Hän myös osasi viedä seka ratsun että ratsastajan mukavuusalueensa ulkopuolelle, mikä on ainoa mahdollisuus jos halutaan kehittyä. Meidän tapauksessa se käytännössä tarkoitti, että Selma piti viedä muoto- ja kantoasioissa uudelle tasolle lyhennyksissä ja keskiaskellajeissa. Se puolestaan aiheutti Miralle fyysistä hommaa niin että hiki valui. Kuvasin kentän laidalta, edelleen kännykälläni, joten laatu ei päätä huimaa. Ei kulu päivääkään etten haaveile järkkäristä, mutta näitten eläinlääkärilaskujen jälkeen ei tarvitse enempää haaveilla. ;)

Tunti aloitettiin ensin käynnissä tekemällä siirtymiä askellajin sisällä. Salla kehui Selman käyntiä kelpo keskikäynniksi askelpituutensa puolesta (muoto olisi tarvinnut olla pyöreämpi jos oikeasti oltaisiin keskikäyntiä haettu, mutta nyt ei ollut se pointtina), mikä hämmensi meitä. Sillä meistä keskikäynti on Selman heikoin lenkki. Tosin tuomaritkin ovat kyllä pisteyttäneet sitä ihan ok pisteillä. Hetkinen... Täytyisikö alkaa uskoa että Selman käynti on ihan jees kuitenkin?

Pitkät sivut kunnolla eteen.

Lyhyillä sivuilla kokoaminen.

Selmalla on taipumuksena kuumentua kun siirtymiä aletaan tehdä ravin tai laukan sisällä. Niinpä se kävi kädelle raskaaksi, mitä se ei kyllä normioloissa ole koskaan. Tosin eipä normaalioloissa olla näitä siirtymisiä tehty tällaisella intensiivisyydellä. Ennen valmennusta arvottiin laitetaanko nivelet vai kanget ja kanget olisi kyllä ollut parempi ratkaisu.

Kuten tyypillistä en olisi ulospäin tiennyt Miran kamppailuista mitään jollei hän olisi asiasta maininnut. Ratsukko näytti varsin seesteiseltä ja elegantilta. Salla korjasi Selman tyyliä lähteä lisäykseen sukeltamalla ja hän neuvoi Miraa ratsastamaan lisäystä ajatuksella "ylöspäin". Ja ai jukra kun Selma sai pienen pätkän lisäystä tehtyä ryhdikkäänä! Kyllä siinä unohtui mammalta kuvaamiset ja kaikki kun täytyi ihmetellä että onko tuo minun hevoseni.

Lyhennyksissä vinkkinä oli ajatella avotaivutusta. Ja se toimi todella. Sitten tehtiin paljon voltteja. Salla neuvoi valmistelemaan voltit kunnolla ja kielsi ratsastamasta ajatuksella, että "minäpä TUOSTA käännän voltille...". Noottia tuli kaikille ratsukoille samasta aiheesta. Sen sijaan ennen volttia Salla neuvoi ratsastamaan avotaivutusta, jolloin hevonen on jo valmiiksi voltin suuntainen ja sitten koko paketti on käytännössä kasassa kun käännös voltille tapahtuu. Ja kappas, sekin toimi!

Mira ja Selma tekivät voltin josta kouluradalla olisi kuulemma tullut arvosanaksi vähintään 7,5. Oho!

Mira sai myös jatkuvasti kiinnittää huomiota siihen, että Selman takajalat tulevat kiltisti rungon alla eivätkä ala potkia taakse kun alkaa hapottaa tai keskittyminen herpaantuu. Ja Selma regoi kyllä kivasti. Usein Sallan suusta kuului "hyvä muoto, Mira!" tai kehuja tahdista. Ja ne pätkät kun Selma sai pidettyä itsensä kasassa ja takajalat alla olivat taas sellaisia välähdyksiä, että näki kuinka Selmassa on potentiaalia jossain tuolla sisuksissa.

Totinen työn raskaan raataja.

Tottakai Selmaa hapottikin. Sehän on ollut puolivillaisessa treenissä ensin sen oikean etujalan takia ja sitten tuo ähky. Kentän pohja oli tuolla paljon pehmeämpi kuin meillä, mikä tottakai toi treeniin lisäraskautta. Mutta takapäätä vahvistavina harjoituksina nämä todellakin toimi ja pakkohan se on viedä hapotukselle asti jos haluaa lihasta saada. Selmalla vaan on tuo sisu ja hapotuksen sieto huomattavasti parempi kuin esimerkiksi minulla, joka yritän pitää lihaskuntoani yllä treeneillä. Kyllä se kiusaus on suuri esim. vatsalihastreenissä lopettaa siihen kun maitohappo alkaa virrata! Auts..

Välikäynti ennen laukkoja.

Laukkatreenissä tehtävänä oli sama kuin muissakin askellajeissa: lyhentäminen ja pidentäminen. Koko pitkää sivua ei tarvinnut mennä keskilaukkaa, pätkä riitti. Kunhan sen teki huolella. Mira sai hyvin korjattua Selman sukeltamisia näissäkin lisäyksissä. Mutta eniten haltioiduin laukan kokoamisista jossa Selma todellakin (kaikesta kuumahtamisestaan ja väsähtämisistään huolimatta) sai pyllynsä alle aivan todella hienosti.

Jaksaa jaksaa...

Ja hanaa!

Turpa menee ihan tötterölle kun pitää miettiä niin paljon.

Tämä ei suinkaan ole piruetin esimuoto vaan laukkavoltti.

Loppuravien jälkeen Selma pääsi kävelemään ja Salla antoi jokaiselle ratsukolle kehuja, mainisti korjaamisten paikat kertauksena ja antoi kotitehtävät mitä treenata. Hän kehui Selmaa oikein kivaksi ja totesi että ratsukko on niin hyvässä mallissa, että kaikki korjaamiset ovat sellaisia pieniä viilauksia. Ja että nyt on se hetki kun sitä ryhdistämistä PITÄÄ tehdä. Tasapaino alkaa olla kunnossa, ryhdistämisellä saadaan muun treenin lisäksi sitä voimaa taakse. Ja lisäksi se helpottaa myös vastalaukkatehtäviä kun lyhyt laukka onnistuu ryhdissä ja takajalkojen päällä.

Hikinen ratsukko. :D

Tästä on taas hyvä jatkaa.

Valmennuksen jälkeen oikeajalka aka banaani tuntui lämpimältä ja siinä oli vähän nestettä. Olen aina treenin jälkeen kylmännyt sen kylmäysuojilla ja niin tein nytkin. Lisäksi laitoin kylmäyssaven ja sitten tammuska pääsi Mustin kanssa laitumelle.

Eilen, eli valmennusta seuranneena päivänä jalka oli ihan hyvä. Miia tuli laseroimaan jo kuudetta kertaa ja hän sanoi samaa mitä itsekin olen todennut, että banaani ei enää olekaan banaani:

Ensimmäisessä kuvassa jalka ennen hoitoja, toisessa kuuden kerran jälkeen. Ensimmäisessä kuvassa jalassa on turvotusta koko pituudelta ylhäältä jännetupille asti ja keskellä jähmeämpi paksuuntuma.

Ei voi muuta sanoa kuin JEE! Ja sitten kohti uusia vastoinkäymisiä. ;)