torstai 3. huhtikuuta 2014

Persaukisten ei pidä ostaa hevosta

Hevosia pidetään nykyään monenlaisilla budjeteilla. On takapihalle ostettu 400 e lämppäri tai 20 000 euron hevonen luksustallissa, jossa pelkkä tallivuokra on 700 e. Usein kuulee, että köyhällä ei saisi olla hevosta, koska oletettavasti ei ole vara hevosen sairastuttua maksaa hoidosta ja lääkkeistä.

Noh, voin kertoa että minä olen pienituloinen. Synnyin pienituloiseen perheeseen ja olen pienituloinen varmaan hamaan hautaan saakka. Minkäänlaisia perintöjä ei ole tulossa. Ensimmäinen oma hevoseni maksoi 6000 mk ja se säästettiin lapsilisilläni jotka muistaakseni olivat 500 mk/kk. Purua saatiin ilmaiseksi tuttavaperheen omistamalta hirsiveistämöltä, kuivaa pienpaaliheinää 6 mk/paali naapurin maanviljelijältä ja kauraa toiselta naapurilta hyvin halvalla. Kivennäissäkin hain meijeriltä, MulliMelliä. Polle oli omassa pihassa ja hoidin sen ihan itse lukion ohella. Euroiksi muutettuna minulla meni kuukaudessa n. 40 e heiniin, 3 e kauroihin ja 5 e kivennäiseen. Hevonen kengitettiin 6 viikon välein ja se maksoi 30 e. Hevosenpito maksoi minulle siis 78 e/kk ja jos siihen nyt sähköt haluaa lisätä, niin jokatapauksessa alle 100 e/kk. Siihen meillä riitti vara aivan hyvin.

Tällä hetkellä maksan 300 e/kk tallivuokraa. Se tekee 25% kuukausituloistani. Olen työtön yksinhuoltaja (tällä hetkellä opiskelen peruspäivärahalla). Silti lapsilla on ruokaa, merkkivaatteita ja harrastuksia ja hevosellani varusteita, valmennuksia, rokotuksia ja kisoja. Sitä on myös hoidettu klinikalla ja kotitallissa. Miten tämä on mahdollista? Valinnoilla. Kaalilaatikolla, vaatteiden kierrätyksellä (saadaan ilmaiseksi ja annetaan ilmaiseksi), kirppareilla... Käytän päivittäin rahaa ruokaan ja kodintarvikkeisiin 10 e, ostan kaikki varusteet hevoselle markkinoilta käytettynä (ostan vain laadukkaita) tai liikkeistä alennuksista, suunnittelen tarkoin mitä ostan ja milloin. Todella harvoin ostan itselleni mitään ja jos ostan, niin kirppareilta tai vaihtoehtoisesti jonkun yhden kalliin ja kestävän tuotteen. Asumme edullisesti ja vaatimattomasti. Minulla on säästötili jossa on pieni hätävara pesämuna jos tulee jotain yllättävää. Ja ihmeen kaupalla saan jopa minimaalisista tuloistani säästöön kuukausittain tuonne tilille. Valmennuksiin menen kun se sopii taloustilanteeseen, yleensä 1-2 krt/kk kalliimpi, useammin edullisempi. Olen joutunut jättäytymään pois valmennuksista rahapulan vuoksi, sen myönnän.

Uusi vohveliloimi, jonka ostoa suunnittelin 2 vuotta ja johon tuhlasin n. 24 euroa.


Tiedän, että on ihmisiä joiden mielestä on epäreilua että tällainen "yhteiskunnan loinen" harrastaa verorahoilla (lapsilisä+työttömyyskorvaus+asumistuki) ja on myös ihmisiä jotka eivät voi ylipäätään käsittää miten voin pitää hevosta ollessani työtön. Kävisin kuitenkin yhteiskunnalle varmasti huomattavasti kalliimmaksi jos möisin tammani ja alkaisin pyöritellä peukaloitani kotona. Mielenterveys romahtaisi hyvin äkkiä. Tottakai minua harmittaa elää jatkuvasti kädestä suuhun ja tuntea syyllisyyttä siitä, että pidän hevosta vaikken käy töissä (tai käyn, mutten saa siitä korvausta). Edelleen haaveilen yrittäjänä elämisestä: joskus vielä saan kapean leipäni siitä mitä rakastan eniten eli hevosista.

Voisin käyttää 400 e/kk sisustukseen. Tai kenkiin. Matkusteluun tai hyvään ruokaan. Käytän sen hevoseen pitäen kuitenkin huolen siitä, että lapsilla on ensisijaisesti kaikki hyvin. Elämä on valintoja ja minä olen valinnut näin. Ja olen onnellinen persaukisuudesta huolimatta!

10 kommenttia:

  1. Elämä on todellakin valintoja :) Meilläkin menee hevoset kaiken edelle, itselle ostetaan joskus jotain, jos rahaa jää. Kummasti mitään ulkomaan matkoja, merkkivaatteita tms. ei enää edes halua. Yhtä suuria ilon aiheita itselle on hevoselle uusi satulahuopa/ loimi tms. Valmennuksista en toistaiseksi suostu tinkimään, kisoissa voi sitten käydä harvemmin, ne eivät ole niin tärkeitä. Silti koen elämäni olevan hyvin rikasta ja juuri sellaista elämää, kuin haluankin elää. Ymmärrän siis sinua oikein hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niin kovin kuvaavaa, että ähkin tuskasta jos unelmafarkkuni maksavat 60 euroa ja samalla voin surematta laittaa 80 euroa sadeloimeen joka on pakko uusia kun entinen ei pidä enää vettä. ;) Ja usein koen kauheaa shoppailumorkkista jos ostan jotain jota en voi perustella todellisella tarpeella. Hyvänä esimerkkinä elämäni ensimmäiset Pikeurit jotka ostin vuosi sitten joulun alla. Ne oli 4 vuotta haaveilemani softshellhousut kokopaikoilla ja maksoi aivan liikaa. Mieheni sanoi, että osta nyt kerralla hyvät niin on välineet kunnossa (syksyt ja keväät ratsastin joko jäässä kesähousuilla tai hiessä toppahousuilla). Noh, ostin. Surin rahan menoa kolme päivää ja siitä asti olen ollut hyvin onnellinen että nyt on välikausihousut joilla ratsastaminen on miellyttävää! :D Voi voi...

      Poista
  2. Tosiaankin elämä on täynnä valintoja! Rahaa riittää siihen, minkä katsoo tärkeäksi. Mulla vähän samanlainen juttu kuin Maijulla, viime keväänä sain kerran mieheni mukaan hevostarvikeliikkeeseen ja ostin sieltä melko hinnakkaat suojat Vihrulle, kun niille oli tarvetta. Samalla reissulla hypistelin yhtä paitaa alennusrekissä ja mietin pitkään ostanko sen. Mieheni totesi, että miten ihmeessä sä mietit noin paljon jotain kympin paitaa, kun äsken ostit kyselemättä ne paljon kalliimmat suojat... No, niille suojille oli tarvetta ja paidalle ei. Ja rekkiin jäi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Anu! :D Tää on niin tätä. Kerran vuodessa jos itselleen jotain "turhaa" ostaa, niin sitten on ihan ihmeissään pitkään sen jälkeen. ;)

      Poista
  3. Täytyy Maiju ihailla organisointi kykyä, jota sinulta löytyy roppakaupalla. Heitäppä vähän tähänkin suuntaan!

    Oma talous on kestokuralla. Takana kaksi vuotta sairaslomaa. 300 päivän kohdalla sairastamisesta ei enää maksettu vaan jouduin olemattomalle päivärahalle. Siihen päälle hevonen sairastaa, koirat sairastaa, jaa sairastin kai itsekkin, mutta eipä sitä ehdi edes huomata...

    On ihan hyvä ohjenuora muistuttaa ihmisiä, ettei hevosen pitäminen ole todellakaan halpaa huvia. Hevosia hylätään koko ajan talleille, koska ei ole enää varaa vuokraan eikä hevoseen. Silti, kyse ei ole yksin rahasta vaan juurikin mainitsemastasi valinnasta.

    Sitäpaitsi, monella kalliilla hevosella on kalliissa tallissa asiat paljon huonommin kuin halvalla hevosella "köyhän", mutta rakastavan omistajan hoidossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta turiset, kuomasein!

      Mutta en tiedä siitä organisointikyvystä... Olen ehkä vain kauhean pihi. ;) Kai sitä vain on sellainen elämäntapaintiaani.

      Poista
  4. Voi, tiedän niin hyvin tuon tilanteen. Itse pidin aikoinaan köyhänä opiskelijana kahta hevosta opintotuella, Kelan peruspäivärahalla ja joskus jopa sossun toimeentulotuella. Ei siinä paljon juhlittu, vaikka siihen aikaan tallivuokrat ja omakin eläminen olivat sentään halvempia kuin nykyisin. Nykyisillä hinnoilla ei kyllä taitaisi millään onnistua enää.

    Nyt on sentään jo useamman vuoden ollut mukavampi tilanne, ja pystyn pitämään useampia hevosia sekä joskus jopa siitä huolimatta käymään etelänreissuilla tai ostelemaan itsellenikin jotain. Toisaalta näin jälkeen päin ajatellen on kyllä hyvä, että on kokenut myös ne köyhät ajat. Nyt tätä vähän parempaa tilannetta osaa kyllä todella arvostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haaveissa on että joskus ei tarvitsisi penniä venyttää.. Mutta toisaalta kun näin on elänyt koko ikänsä, niin ei osaa muuta kuvitellakaan. :)

      Poista
  5. Tämä on niin totta. Kahden hevosen ja ponin elättämiseen menee n. 100€/kk, kun on oma kengittäjä kotona. Talli ja tallipiha (ja muutama muukin asia tällä tontilla...) on rakennettu velkarahalla, minkä takia elämä on yhtä kituuttamista. Odotan aikoja, jolloin palkasta ei joka kerta katoa puolta ennen kuin se edes ehtii tilille tulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silkkaa hulluuttahan koko hevosharrastus on, mutta minkäs teet, kun onni tulee vain niistä kaviokkaista ihanuuksista. ;)

      Poista

En tietoisesti julkaise minkäänlaista perustelematonta negaa, sitä saa elämässä vastaansa muutenkin. Tämä on minun muumimaailmani. ;)