Hyvinvoinnin tuottaminen hevosen avulla

Olen tuottanut hyvinvointia itselleni Selman avulla viime viikonlopun. Perjantaisen hölkkälenkin jälkeen kävin lauantaina tekemässä mäkitreeniä pitkästä aikaa (viimeksi on päässyt kiipeilemään toukokuussa) harjulla. Tamman kanssa täytyi käydä sama keskustelu aina mäen alla:

Selma: Jos minä laukalla tästä nytten?
Minä: Ei, kun kävellään.
Selma: Pikkasen laukalla tästä...
Minä: Kävellään.
Selma: Ravia ees?
Minä: Käynti.

Ja kävellen mentiin. Mutta yllättävän sitkeä sissi oli, vasta kuudennen rinteen juurella tarjosi pelkästään ravia.

Seuraavana päivänä oli vuorossa palautteleva maastolenkki. Tarkoitus oli pysytellä metsäautotiellä koko ajan, mutta Selmalla oli parempia visioita...

Se on jo pidempään vilkuillut tieltä haarautuvia, melko isokivisiä metsäkoneen uria. Joskus se on lähtenyt alkuun, pysähtynyt siihen pissille ja hetken tuumailtuaan palannut takaisin tielle (tästä voi tarkkaavaisimmat päätellä kontrollin tason kun allekirjoittanut maastoilee mussulla). Mutta nyt oli se päivä, että lähdettiin kokeilemaan. Ensimmäinen yritys ei tuottanut muuta tulosta kuin louhikoita vainoharhaisesti panikoivan ratsastajan, joten paluu päätielle ja  parin kilometrin jälkeen uusi yritys.

"No joko se paparazzaaminen alkais välttää?"

Kyllä sitä taas täytyy iloita miten huippuhienot treenimahdollisuudet meillä onkaan! Ja tietysti täytyy välillä muistuttaa itsellenikin, ettei hevonen jolla voi yksin maastoilla vaikeissakin maastoissa ole mikään itsestäänselvyys. Se on kallis aarre.

Kallis aarre loimitettuna villalla ja kuoriloimella matkalla treenin jälkeen tarhaan.

Sitten kävi niin hassusti, että päätimme lähteä tulevana sunnuntaina Kajaaniin ihastuttavan Kajaanin ratsastusseuran (KRS) järjestämiin 1-tason koulukisoihin, kun ne niin sopivasti on. Meillähän on se "sääntö", että 1-tasolla heA:ta ja 2-tasolla heB:tä, mutta nyt tarjolla oli heB:ssä K.N. Special, jonka Mira ja Selma ovat menneet ennenkin. Selmalle itseasiassa se olisi jo kolmas K.N. Special. Mutta heA:kin vaikutti oikein mukavalta ohjelmalta. Se on Kenttäkilpailuohjelma N:o 6 2009. Kahden radan meneminen on ollut Miralle aina etukäteen stressaavaa, koska muistamista on paljon. Jossain vaiheessa päätettiin sekin että vain yksi luokka, Miran stressin minimoimiseksi. 

Rataharjoitukset 28.10.

Mutta koska tuollaiset tylsät päätökset rajoittavat jännittävää elämää ihan liikaa, tilanne on nyt se, että ilmottauduttu on niin heB:hen kuin he:A:hankin! Koko rahan edestä nyt sitten kun kerran paikalle raahaudutaan. :D

Itse tykkäsin kovasti tuosta A:n ohjelmasta. Mikä tietysti on hyvin olennaista näissä hommissa. ;) Rata on hyvin symmetrinen, looginen ja hevosystävällinen. Esimerkikisi harjoituslaukalla tehtävän kolmikaarisen kiemurauran jälkeen tulee keskilaukkalävistäjä ikään kuin "palkaksi". Se sopii Selmalle paremin kuin hyvin! Selmalla on molemmissa radoissa omat haasteensa koulutuksen tässä vaiheessa, mutta kun se vain keskittyy ja kuuntelee mitä Mira sanoo eikä sooloile tai hössötä, se pystyy kyllä suorittamaan kaiken ihan ok:sti. Haasteellisimmat kohdat ovat K.N. Specialissa toiselta laukkalävistäjältä siirtyminen suoraan käyntiin (vasta aivan viimeaikoina Selman laukkaa on saanut lyhennettyä oikeasti, ja se on aika olennainen osa tämän tehtävän sujuvuutta) ja tietysti A:ssa se kiemuraura, jossa tamman kohdalla on aina riski että se vaihtaa laukan. Treeneissä se sujui kyllä yllättävänkin mukavasti.

Noh, koska odotukset on aina matalalla, niin voi lähteä hyvillä mielin matkaan. KRS:n kisoissa on aina todella kivaa ja järjestelyt ovat huippuluokkaa. :)

Vaikka sataa ja naama on kurassa

Tänään oli kärripäivä ja vanhempi tyttäreni halusi heti lähteä mukaan kun vain koulusta pääsi. Niinpä suuntasimme tallille ja teimme työnjaon: minä hain Selman ja Aino kävi harjapakin valjastuskatokselle. Ainon hommiin kuului myös piikkisualla harjaaminen, savien rapsuttelu pois etujaloista, Helosaanin levittäminen lonkkakyhmyssä olevalle hampaankuvalle ja takasuojien laitto. Opetin Ainoa myös valjastamaan ja taas totesin kuinka hankalaa on selittää (saati tehdä hitaasti) asiaa, joka on itsellä jo niin lihasmuistissa ettei sitä aivoillaan ajattele. Mutta sai Aino ensimmäisen valjastuksensa tehtyä potkuremmeineen kaikkineen. Ihan hyvin pian 10-vuotiaalta, joka on 140 pitkä. Keli oli kuin suihkepullolla olisi joku suihkutellut tasaisesti naamaan. Toppavaatteissa kuitenkin pärjättiin. Kehuin Ainoa, että hän taitaa olla kyllä Todellinen Heppatyttö kun minun kanssa lähti treenaamaan hevosta vaikka on kylmää ja märkää ja harmaata ja naamaan tulee rapaa, hiekkaa, vettä ja karvoja. Siihen tyttö tuumasi, että "Hevosten hoito on kyllä ihanaa ja ratsastaminen on ihanaa ja silittely on ihanaa. Mutta ei se ole se koko juttu. On myös niitä puolia mitkä ei ole niin ihania ja nekin on tärkeitä asioita. Oppii ihan uusia juttuja." Jos äiti onkin vähän dille välillä, niin onneksi jälkikasvu on noinkin viisasta. Toinen tytär on jopa niin viisas että pysyttelee mieluumin kokonaan pois tallilta. ;)

Sellaisen uurastuksen lisäksi uurastin tänään tilastoinnin äärellä ja keräsin samaan paikkaan kaikki tapahtumat missä Selma on ollut mukana, sekä koko hurjan kilpailuhistorian. Eihän sovi unohtaa, että se olin minä itse, joka korkkasi niin Selman koulu- kuin estekisauran vuonna 2009 sen ollessa nelivuotias! Ja millä sukseella! Hohhoo. No, siellä ne nyt ovat minulle muistissa ja voidaan Miran kanssa katsoa mitä luokkia ollaan aiemmin menty (huomatkaa monikko, tandeminahan me mennään ne luokat aina...) ja onko kehitys noususuunteista. Eli siis kilpailu- ja tapahtumahistoria löytyy TÄÄLTÄ.

Minun harteilla onkin Selman treenailu tänä viikonloppuna Miran karattua sinne HIPHSiin. Suunnitelmissa on kiipeilytreenit huomenna ja sunnuntaina palauttava maastoratsastus. Laatuaikaa siis ihanan hallavaharjan kanssa.

Herrojen haukkuma

Otsikon historia on ajalta jolloin puhuin ääneen vanhalle hevosmiehelle vieväni Selman varsanäyttelyyn 3-vuotiaana. Herra tuumasi synkkään sävyyn, että "Sinne viet, herrojen haukuttavaksi!" Tästä olen repinyt huumoria kaikki nämä vuodet ja jaksan repiä edelleen. Sehän on kyllä taivaan tosi, että suomenhevosten ja lämminveristen näyttely- ja kantakirjauslausunnot Hippoksen karkeloissa eroavat aika radikaalisti niistä lausunnoista joita olen jokusen ratsu- tai ponirotuisen yksilön papereista lukenut. Käytännössähän Hippoksesta saa vikalistan. ;) Selman toinen vikalista poksahti tänään postiluukusta palautetun passin muodossa ja pääsin toteamaan, että kyllähän se "voimakas laukka" oli todellakin väärinkuultujen sanoitusten osastoa ja oikea termi oli se mitä ajattelinkin, eli voimaton. Mutta käydään nyt läpi koko lausunto ja koska tykkään vertailla ja tilastoida, laitan rinnalle aiemman lausunnon arvosteluineen työkantakirjauksesta. Ja en minä ihan oikeasti ole sitä mieltä, että Hippoksesta saa vikalistan.

T-ktk 18.5.2010                                                    R-ktk 10.10.2015

Mitat:

säkä   159 cm                                                         160 cm
lautask.  159 cm                                                    159 cm
rungonpituus 168 cm                                             169 cm
rinnan leveys 43 cm                                               44 cm
lautasleveys   60 cm                                               57 cm
rinnan ympärys 183 cm                                          194 cm
etusäären ymp. 19,5 cm                                          20,5 cm
kuntoluokka     3+                                                   3

Pisteet:

Luonne 7                                                                 8
Liikkeet 7                                                                7
Käynti 8                                                                   -
Veto    10                                                                 -
Ratsastettavuus -                                                     7
Tyyli  6                                                                    -
Yht. 38                                                                    22

Tyyppi 7                                                                  7
Runko 6                                                                   6
Jalka-asennot 7                                                        8
Jalkojen terveys 7                                                    8
Kaviot 7                                                                   7
Yht. 34                                                                     36

Arvostelu T:
Hyvänpuoleiset tyypit, kevyt avo runko, pitkä kaula, lihaslaiha selkä ja lanne, pieni kuvesyvyys, ulkolonkkainen lyhyt lautanen, kapeat reisilihakset. Hyvin kestäneet jalat, melko hyväasentoiset etujalat, takajalat ahdasasentoiset. Etukaviot hyvät, takakaviot holvikkaat mutta levenevät. Ahtaanlaiset suorat käyntiliikkeet. Hieman väljenevät suorat rennot raviliikkeet. Hätäinen irtiotto ja veto. Hätäinen ohjastaa.

Arvostelu R:
Hyvänpuoleiset tyypit, etupainoinen. Kevyt pitkä avo runko, ylhäälle asettuva kevyt kaula, lihaslaiha painunut selkä, pieni kuvesyvyys, ulkolonkkainen lautanen. Melko hyväasentoiset jalat. Hyvänpuoleiset kaviot, hieman vetäytyneet kannat, kavioissa pieniä lohkeamia. Etujalkojen liikkeet ahtaanlaiset ja takajalkojen liikkeet väljät suorat käynnissä, rento pitkä askel. Etujalkojen  liikkeet hieman melovat ja takajalkojen liikkeet väljät ravissa, suora rento ravi. Käynti 7: Hieman lyhyt, askel ei veny riittävästi, tarmokas. Ravi 7: Tahdikas, hieman etupainoinen. Laukka: 7 Voimaton, hieman etupainoinen. Ratsastettavuus: Kevyt kädelle, tarmokas. Kiltti.

Noin. Hyvänpuoleinen tamma on siis minulla. Ja on mustaa valkoisella siitä, että on hätäinen ja kiltti. :P Eikä ole vastaanväitettävää, missään muussakaan kohdassa. Rakenteen osalta olen lautakunnan kanssa aivan samaa mieltä, ehkä olisin vikoja löytänyt itse pari lisääkin. Itsestäni voin olla ylpeä siltä osin, että sain maastakäsin ahtaat takajalkojen käyntiliikkeet venymään väljiksi ja askeleen rennoksi ja pitkäksi. Kyllä sitä kotona vähän treenattiinkin Sempulan kanssa. Mitoissa tuo lautasleveyden pienentyminen viidessä vuodessa ei tässä kohtaa tarkoita että viimeisetkin pyllylihat olisivat kadonneet, vaan siitä, että Perttunen mittasi aikanaan tuon leveyden Selman ulkonevien lonkkaluiden kohdalta ja tämä nykyinen lautakunnan pj näiden lonkkakyhmyjen alapuolelta. Rinnan ympäryksestä näkyy kuitenkin että runkoon on tullut lihasmassaa sitten 5-vuotisajoilta.

Mielensähyvittäjä

Nyt on huilittu stressivapaasti yli viikko ja vasta nyt Mira kipusi taas Selman selkään. Tähän saakka Selman ohjelma on ollut kutakuinkin seuraavanlainen:

La: kantakirjaus
Su: käyntimaasto (ihan ite ratsastin, laittakaa ruksi seinään!)
Ma: vapaa
Ti: vapaa
Ke: hölkkälenkki ajaen, n. 7 km
To: vapaa
Pe: tuntsarina
La: kevyt läpiratsi kentällä + yhden vauvaäiskän satulaterapia (ja ihan ite ratsastin taas, OHO!)
Su: vapaa
Ma: vapaa

Ja sitten tuli se tämäniltainen. Syksy saa ja minä en. Ainakaan järjestelmäkameraa. Niinpä kuvaamisesta on aivan turha haaveilla syyshämärässä. Ja tottakai silloin kun kuvista ei kertakaikkiaan tule mitään, niin tamma leijailee ja kokoaa ja ryhdistää ja ollaan niin avuilla, niin avuilla, että! On se jumankauta. Kyllä minä yritin, että vähän saisi tekstin sekaan pontta kuvista.

Nämä ovat alkuravikuvia. Aika pikaisesti tälläkin vaalean tukan määrällä hokasin, että parempi keskittyä vain asettelemaan maapuomeja jotka olivat päivän aiheena.

Estetreenien alku- ja loppuverkoissa Selmalla on aina ollut tapana pällistellä ihan jo niitä maassa olevia puomeja. Sillä on kuitenkin tehty puomityöskentelyä teinivuosista lähtien, mutta syystä tai toisesta sen mielestä puomit ovat aina yhtä ällistyttäviä ja epäilyttäviä. Siksi päätimme että tuplaamme jollemme triplaa maapuomien käytön koulutreeneissä. Tällä kertaa tehtäviä oli kaksi, kolmesta puomista muodostuva kulma, jossa askeleen pituutta pystyi säätelemään ratsastustien avulla ja kolmen puomin ryhmä suoralla uralla (kentän poikkihalkaisijalla tällä kertaa).

Kulmaviuhka ja aropupukummitus

Tällä kertaa Selma yllätti ja teki käärmemäisiä lähestymisiä vain kaksi kappaletta: ensimmäinen tälle viuhkalle ensimmäistä kertaa tultaessa ja toinen samalle kun oli kyseessä ensimmäinen lähestyminen toisesta suunnasta. Muuten se meni todella hienosti ja sulavasti. Päivän sana oli lyhentäminen ja sekin sujui, malttia löytyi. Suoralla olleilla puomeilla lyhennettiin ensin ravia ja sitten laukkaa. Aluksi laukkapuomien välit olivat n. 1,7 m ja sitten 1,5 m. Paria huonoa lähestymistä lukuunottamatta Selma tsemppasi hyvin ja alkoi itsekin katsoa oikeaa "ponnistuspaikkaa". Se tosiaan ponnisti puomeille niin tehokkaasti, että hyvää pepputreeniä tuli ihan näilläkin.

Puomihommien jälkeen Mira jatkoi lyhennysharjoituksia laukassa ja Selma näytti taas meille jotain uskomatonta. Se kasasi itsensä todella hienosti ja laukkasi sellaista koottua laukkaa, jota ei olla ennen saatu nähdä! Tuli kyllä aivan mahtava fiilis! Taas tajusin sen kuinka paljon viimesyksystä ratsukko on kehittynyt. Ja nyt oikeastaan vasta on päästy alkuun. Aivan huikeaa. Toivottavasti edessä olisi terveitä kuukausia ja vuosia, jotta edistyminen saisi jatkua. Tamma on aivan tajuttoman hieno kun se saa paketin kokoon ja korvat tötteröllä tanssii. Huhhuh. Itsekin olen leijaillut koko illan siitä asti. :D

Hikinen urheilija iltapuurolla

Selma on taas räjäyttänyt talvikarvat kehiin. Jouduin parturoimaan (saksilla...) etujaloista karvat, sillä kylmääminen ei oikein enää toiminut sellaisen eristysvillan läpi. Tällaiset syksyt ovat todella kurjia kun lämmin keli jatkuu kovin pitkään ja turkki ei kun tihenee. Klippaaminen on ulkona treenaavalle ja lähestulkoon asuvalle omasta mielestäni hankala vaihtoehto. Tai jos klippaisin, niin täytyisi todella tarkkaan miettiä mistä kohtaa. En haluaisi yhtään enempää loimitella. Kainalot ovat Selmalla sellainen murheenkryyni, että sinne saattaa tulla kurarupi tai joku muu iho-ongelma kun karvaa on paljon ja kelit leudot. No, jos talvet alkavat olla vastaisuudessakin max -10 astetta, niin kai se on vain vedeltävä turkkia pois.

Seuraavana kalenterissa häämöttää marraskuun puolenvälin kieppeillä Anna Kilpeläisen valmennus Joensuussa. Sitä odotellaan kyllä kuin kuuta nousevaa taas. Huippua! Myös Evan kanssa on juteltu, jotta estetreenit jatkuisivat. Ja Salla Aarion valmennuksiin Mira ja Selma menevät aina kun vain mahdollista. Sallahan käy täällä meidän pikkukylällä joka toinen viikko peräti, mikä on todella hienoa ja tietenkin koitamme hyödyntää näin mahtavan mahdollisuuden!

Terkkuja tuli myös Huldan suunnalta, typykkä on tällä hetkellä edestä 153 cm ja takaa 159 cm! Selma oli itse vuotta vanhempana 152 cm - 156 cm, että tyttärestä tulee kyllä valtava. :)

Kantakirjaus 10.10.2015, Joensuu (videoita)

Aivan alkuun pyydän, että katsotte videon viimeisistä estetreeneistä, jotta ymmärtäisitte millaisessa ahdistuksessa ja stressissä elin estekokeen osalta lauantaiaamuun asti..

VIDEO viimeisistä treeneistä

Jänneoireilun takia emme päässeet hyppäämään koko kesänä ja näin ollen jouduimme kiihdyttämään hyppytreenitahtia loppua kohti, kun päätös kantakirjauksesta tuli tälle syksylle. Syy miksi päädyin kirjaukseen juuri nyt, oli samainen jänne, sillä ajattelin ettei se ehkä kestä hyppäämistä enää jatkossa ja nyt olisi "viimeinen tilaisuus" mennä estekoe. Treenit meni tähän saakka aivan hienosti, Julkusen Evan kanssa Selma hyppäsi yhden ohijuoksun jälkeen empimättä ja Mirankin kanssa homma sujui... Kunnes se päätti että en halua.

Jalostusohjesäännöt ovat melko vaikeaselkoiset sen osalta, että mitä tapahtuu jos koulukokeesta saa esimerkiksi 62% (joka oikeuttaa II palkintoon), mutta esteet menevät plörinäksi..

Lauantain epätietoinen, ahdistunut ja jännittynyt aamu alkoi kun herätyskelloni soi 03:30. Olimme aamutallissa 04:00 (kaikki lämpöiset olivat katollaan, vain Selma seisoi höristen pystyssä) ja kaarsimme tallin pihasta Selma kyydissä (ja muut toimitettuna tarhoihin) klo 05:00. Kokeiden oli tarkoitus alkaa Liperin Ratsastuskeskuksessa klo 9:00. Olen itse asunut Liperissä 6 vuotta ja äitini asuu siellä edelleen, joten tiesin että ajoaika sinne on henkilöautolla on noin 2 tuntia. Lisäsimme siihen trailerin kanssa tunnin ihan vain kaiken varalta. Olimme perillä tasan 2 tunnin ajomatkan jälkeen, joten meille jäi pari tuntia antaa Selman tottua ympäristöön ja tehdä verkka.

Selma ei ollut syönyt matkan aikana korttakaan, joten sillä oli mahassa vain aamulla syöty mash. Mikä ei ole yhtään kiva mahahaavan sairastaneelle. Se ei myöskään suostunut juomaan edes melassivettä. Vein sen motivoitumaan syömäpuuhiin kahden shettiksen viereen ja ruoho sekä ponien vanhat karisseet heinät maistuivat. Ruohossa oli varmasti sokerit jo aivan karseilla korkeuksilla, mutta tässä kohtaa ripulin pelko oli pienempi kuin syömättömyyden pelko. Ponit näyttivät Selmalle hyvää esimerkkiä aamuheinillään ja rento rouskutuksen fiilis tarttui onneksi tammaankin.

Paikalla oli myös Sepon siskopuoli Pikkunäppärä (i. Jaapeli), jonka omistaja Hannele oli hyvä turva ja kohtalostressaaja minulle (terveisiä vaan!) ja Näpy piti Selmalle seuraa aina tarvittaessa. Pikkunäppärä meni siis piekkarikantakirjaan ratsastettavuudella. Ilahduttavaa oli myös se, että ihanat kuvaajat Tuovi Hietala ja Hanna Käräjäoja tulivat Liperiin saakka kuvaamaan näitä kahta tammaa ja myöhemmin myös raviradalle Joensuuhun, jossa kuvattavia oli enemmänkin. Terkut sinnekin! Ja kiitokset aivan huikeista kuvista jälleen kerran! Ratsastuskuvat lisään tänne myöhemmin, kunhan Tuovi ehtii ne käsitellä.

Mira verkkasi Selmaa ulkokentällä joka tuntui Selmasta olevan hyvin miellyttävä ja rento paikka. Siinä oli maneesin seinä toisella pitkällä sivulla ja muuten ympärillä oli ratsastuskoulun hevosia aamuheinillään kaikessa rauhassa. Selma liikkui todella hyvin, oli kuulolla ja kevyt kädelle. Mira sanoi moneen kertaan, että on aivan kummallista kun se ei pure yhtään oikeaan ohjaan. Mutta niinhän se on yleensä mennytkin, että verkka jos tehdään toisessa paikassa kuin itse suoritus, ennättää tamma jännittyä sitten "uudessa" paikassa, eikä olekaan enää niin hyvä. Mutta sitten meillä kävi tuuri. Tero (arvijoija ja koeratsastaja) kysyi haluaako Mira ratsastaa kokeen maneesissa vai ulkokentällä! Ja tottakai Mira valitsi ulkokentän, kun Selma siinä niin hyvin liikkui. Ja liikkui koko koulukokeenkin!

Koulukoe-VIDEO

Ehkä olisi voitu käyttää sihteeriä arvioijalle, niin hän olisi voinut keskittyä täysin katsomaan suoritusta. Lautakunnanharjoittelija tuumasi Miralle radan jälkeen, että sepäs oli katsojaystävällisesti ratsastettu. Selmalle pointsit siitä, että esitti kouluradan rakko pinkeänä. Se nimittäin kävi välittömästi pissille kun pääsimme maneesiin heti koulukokeen jälkeen.

Kyselin lautakunnan harjoittelijalta ja itse arvioijalta miten käy jos esteet alkaa tökkiä. Harjoittelija ei tiennyt varmaksi, mutta sanoi, että kokeessahan arvioidaan rohkeus, tekniikka, lähestymiset jne, ei sitä selviääkö se koko radasta. Tero puolestaan sanoi, ettei koetta pysty arvioimaan jollei hevonen esitä yhtään hyppyä. Näillä tiedoilla siis estekokeeseen. Ja sehän meni näin:

Estekoe-VIDEO

Missään vaiheessa ei kuulunut, että koe pitäisi keskeyttää hylsyn takia, joten elimme uskossa että se ehkä sitten meni läpi. Jalostusohjesäännöissä lukee, että arvijoija voi antaa mielensä mukaan ratsukolle kaksi yritystä. Mutta alkaen mistä? Ensimmäisestä esteestä? Kuuluuko koe viedä loppuun vaikka yritykset olisivat loppuneet jo ensimmäiselle esteelle? Estekokeen jälkeen askellajit arvioitiin Miran esittämänä ihan vain ympyrällä ja satunnasesti maneesissa valittujen teiden perusteella.

Sujuvasti meidät siirrettiin ilman menneiden kokeiden väli-infoja koeratsastukseen. Tässä vaiheessa kännykkä oli jo täyttynyt "Miten meni/menee???!!"-viesteistä, joihin oli sattuneesta syystä vastattava, että ei mitään hajua. Päättelimme hiljaisuudesta, että koska Selma kuitenkin lopulta ylitti jokaisen esteen, niin ehkä se meni sitten läpi.

Jäljellä oli enää arvioijan suorittama koeratsastus, johon olin alusta asti luottanut vahvasti, sillä Selma on aina liikkunut ammattiratsastajien alla hyvin. Ja menihän se nytkin.

Koeratsastus-VIDEO ft. Pikkunäppärä ;)

Taipumisessa oli hieman ongelmaa, mutta muuten olen ihan tyytyväinen.

Tämän jälkeen meille ilmoitettiin, että voimme poistua. Kello oli jotakuinkin 11.00 ja tammojen arvostelut alkaisivat Joensuun raviradalla vasta 14:15. Pakkasimme edelleen syömättömän (noo, otti se kaksi suullista omia heiniä) ja juomattoman tamman kyytiin ja hylkäsimme sen traileriin Abc:n parkkipaikalle ja menimme syömään. Raviradalle lähdimme noin 12:00 maissa ja siellä sitä sitten pönötettiin. Minun ohjelmanumeroni olisi vielä jäljellä, joten oli hyvää aikaa alkaa stressaamaan siitä kuinka hyvin saan käyntiin yliastuntaa ja raviin lennokkuutta maastakäsin.

Treenasin vielä hieman ja Selma oli kovin herkästi hyppäämässä kiireisestä töpökäynnistä raville mieluummin kuin pidensi askeltaan. Ja minusta tuntui ravin osalta, etten edelleenkään kykene kiihdyttämään pitkiä kinttujani täyteen vauhtiin niin lyhyellä matkalla. Tuttujakin näkyi. Puolet lautakunnastakin sattui olemaan vanhoja tuttuja. Yksi jäsen tuli juttelemaan ja sanoi, että tämähän on aika vanhaa sukua. Ja onhan se, Hilton myötä.

Pääsimme mittaukseen noin 14:30 ja heti alkuun lautakunnan pj pudotti pommin. "Kai teille kävi selväksi siellä Liperissä, että estekoe ei mennyt läpi, joten koko homma on hylätty?" Öööh..no ei käynyt ei, "Haluatteko keskeyttää kantakirjauksen nyt vai laitetaanko ratsastettavuudella? Ne kokeethan teillä on jo tehty." Mietin puoli sekuntia ja sanoin, että laitetaan sitten, kun ollaan täällä jo päivystetty useita tunteja. (Oltaisiin voitu lähteä Liperistä suoraan kotiinkin jos tieto olisi siellä tullut, mutta ehkä tämä oli tarkoitettu menemään juuri näin.) Odotin niin innolla mittaustuloksia, että en oikeastaan tuntenut edes pettymystä. Ja toisaalta tämä mahdollisuus hylsystä oli leijunut mielessä koko loppuviikon.

Mittaustuloksista muistan että säkäkorkeus oli kuin olikin enemmän kuin viisivuotiaana mitattu 159 cm. Se oli yhdellä mittauksella 160 ja toisella 161. Muistaakseni päätyivät 160 cm. Leveys- ja pituusmittoja en enää muista, mutta etusäären ympärys oli nyt 20,5 cm sen oltua 5 v. 19,5 cm. Tämähän on aina sitä parempi mitä isompi mitta on (=järeät jalat ovat kestävämmät). Jalkaterveydestä numerot paranivat nuorena annetusta 7 nyt kahdeksikkoon perusteina ikä ja treenimäärä. Kaviot olisivat muuten olleet 8, mutta kevään väkirehujen syömättömyyskauden muistona olleet vaakasuuntaiset rannut ja hieman vetäytyneet kannat pienensivät numeron 7. Lihavuusaste oli puhdas 3, eli normaali.

Tämän jälkeen jatkettiin pönötystä ja odottelua. Tammoja oli yhteensä 6 ja ne kaikki mitattiin ja arvioitiin (jalat ja kaviot) syvällä hartaudella, niinkuin asiaan kuuluukin. Tässä vaiheessa kiinnitin huomiota Selman takapolvissa oleviin pieniin nestepatteihin, joita ei ollut ollut aiemmin aamulla. Mira kopeloi ne myös ja totesimme ne todellakin nesteeksi. Alkoi sapettaa se, ettei estekoetta keskeytetty heti kun se päädyttiin hylkäämään, vaan Selman oli pakko turhan takia rämpiä rata loppuun asti. Selkeästi polvet reagoivat viimeviikkojen hyppytreeneihin ja varmasti kieltoihinkin löytyi syy näistä röllyköistä. Ei ollut hevoselle aivan reilua. Ja sekin ärsytti, ettei polvet olleet ragoineet aikaisemmin. Tietenkin olisin perunut koko homman.

 Noin klo 16:00 oli meidän vuoro lähteä kehään. Välihuomiona, että olimme tässä vaiheessa olleet liikkeellä jo 11 tuntia. Hevonen edelleen vähällä syömisellä, eikä juonut vaikka kuinka tarjottiin.

Käyntiä

Ravia

Sain kuin sainkin käyntiin yliastuntaa, ravista en tiedä. Miran mukaan se oli ihan ok. Muistaakseni 7 tuli ravista ainakin.

Miran oli tarkoitus videoida/äänittää lausunto, jotta saisin oikeat numerot heti kirjoitettua tänne, mutta hän videoi kehässä juoksun ja akku loppui sitten silloin kun tarve olisi ollut suuri. Infoa tuli todella paljon ja aivot olivat jo siinä pisteessä, että valtaosa meni ohi.

Pottatukka

"Siis sanoiko se VOIMAKAS laukka??"

Ainoa mitä Miralle jäi mieleen ratsastettavuuslausunnoista oli kevyt kädelle ja ainoa jonka minun aivoni tallensivat oli voimakas laukka, jota kyllä en uskonut vaan varmistin kaikilta lähellä seisovilta, että sanoiko ne todellakin voimakas? Vai voimaton? En ole koskaan törmännyt lausuntoon jossa laukkaa kuvaltaisiin voimakkaaksi. Ehkä kuitenkin kuulin väärin. :D Runkopiste jäi mieleen, se on 6 ja muistan lautakunnan mutinaa etupainoisesta. Muut meni ohi.

Siinä se mamman rupukka on. <3

Selma sai vauvansinisen ruusukkeen merkiksi että se on hyväksytty kantakirjaan. Rastastettavuudella laitettavathan eivät saa palkintoa. Piekkarit on asia erikseen, ne palkitaan kyllä. Selman rekisterinumero on nyt sitten entisen 1120-05T :n sijaan 1120-05TR.

Kuuluttaja, joka kävi ruusukkeen laittamassa tuumasi, että Selma on kuvaajien lemmikki. Se oli kyllä ihan totta. Tuli olo, että liikkuu jonkun julkkiksen kanssa, kun joka paikassa kamerat lauloivat, mihin vain ulkona Selman pysäytin. :D Vaikka se on liian pitkä ratsuksi ja liian kevyt työhevoseksi, on sillä kuitenkin jotakin maagista karismaa, mikä vetoaa moniin ihmisiin. Siihen kai itsekin lankesin 8 vuotta sitten. ;)

Aivan tyytyväinen tammanomistaja ja vähän hönö tamma.

Pääsimme lähtemään kotiin 17:00 aikaan ja tallilla olimme puoli kuusi. Mira kävi Mustin heti talliin jotta saadaan aviopari yhteen. Selma joi noin 20 litraa ihan pelkkää vettä ja siihen vieä 15 l melassivettä päälle. Ja heinää alkoi uppoamaan. Oli se onneksi jo trailerissa kotimatkalla alkanut hieman syömään. Näin päivä saatiin onnellisesti loppuun.

Edelleen ihmettelen miksei pettymyksen hyökyaalto ole vallannut minua, vaikka voisi sanoa että vuosien työ (ja rahallinen panostus) meni hukkaan (olisihan tuon saanut jo 4-vuotiaana ratsastettavuudella kirjoihin). Mutta en tiedä minne se hyökyaalto on jäänyt jemmaan. Itse voisin jättää homman nyt tähän ja olla tyytyväinen, Mira vielä suunnittelee kisatuloksien haalimista ja niitten pohjalla tarjoamista uudelleen R-kirjaan. En sano ei sillekään ajatukselle. Ja eihän sitä tiedä mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Mira on nyt vuoden ratsastuksella saanut Selman kehittymään aivan valtavasti ja matka on vasta alussa. Ja Eva lupasi hypätä jos kantakirjaus siirtyy jonnekin muuhun ajakohtaan. Toki nyt on allekirjoittaneella paukut aika loppu ja on olo että voisi välillä itsekin harrastella. Puskailla, ajaa reellä (kohtahan se lumi tulee, eikä tarvita kuin 4 cm...), alkaa harrastaa porkkanajumppaa ja kenties herkkujen kanssa lähestyä noita pelottavia estekalustoja. Päällimmäisenä on helpottunut olo kun se on nyt ohi. Persielleenhän se meni, että en nyt jaksa hirveästi juhlistaa tätä kantakirjausta, mutta toisaalta jostakin syystä se ei harmitakaan. Aika neutraali fiilis, mutta kokemusta karttui taas takkiin todella paljon!

Kunhan lausunnot tulevat julki, kirjoitan erikseen postauksen. Kiitokset kaikille mukana eläneille ja erityissuperkiitokset rakkaalle Miralle, joka on tehnyt töitä hevosen kanssa, potkinut minua heikolla hetkellä, satsannut aikaa ja rahaa ja todellakin taisteli niin koulu- kuin estekokeen läpi aivan huippuhyvin! Kaikkesi annoit ja se merkkaa minulle paljon. <3

Team Hönö kiittää ja kuittaa.

Paniikkihörhön lopputreenit ja tukkakriisin tulos (videoita)

Viikonloppu meni suunnitelman mukaisesti. Lauantai oli vapaa ja sunnuntaina Mira kävi pitkällä kentällä treenailemassa ja teki samalla myös laukkatreeniä raviradalla minun (hermo)lomaillessa poissa paikkakunnalta. Muuten suunnitelmat niin sanotusti kusahtivat taas vaihteeksi estetreenin puolelta. Jostain syystä kaikki kysytyt esteratsastajat saavat aina h-hetkellä "kiireitä" ja niin kävi taaskin. Ymmärrän kyllä. Minullakin olisi "kiireitä" jos pitäisi tuolla pöljällä hypätä 90 cm ratana.. No joo, tuuri vain ei nyt ole meidän puolella mitenkään tässä asiassa. Ehkä kohtalo yrittää vihjailla, ettei kannattaisi lähteä kokeilemaan. Mutta milloinkas minä semmoisia olisin kuunnellut!

Kulorautias kuuraisessa maassa 7.10.2015

Tukkakriisi kulminoitui myös. Pitkällisestä vastarannankiiskeilystä, yleisestä jänkkäämisestä ja ennen kaikkea puolen vuoden varjelusta huolimatta, alistuin Miran tahtoon, Sniiiisk. Sillä on taas ratsun tukka.

Mutta tottahan se on, mitä Mirakin minulle takoi kalloon, että se on huomattavasti siistimpi ratkaisu, kuin se, että harja on ratsunmitassa niskasta ja keskeltä kaulaa (20 cm matkalta) ja muualta puoleen kaulaan.

Maanantaina Selmalla oli kengitys. Nyt pitäisi popot olla vimpan päälle. Eilen hypättiin kotona sitä kuuluisaa kantakirjausrataa, mutta edelleen alamittaisena. Kieltoja tuli ja sujuvat hypyt oli melko harvassa. Okserit kuitenkin jo venytettiin 95 cm leveyteen ja ne ylittyi 70-80 cm korkeudelta loistavasti kun neitirouva vain suostui ylipäänsä lähtemään yli. On se kyllä niin väärin että on suomenhevosia joilla ei runko ja ponnu ole tarkoitettu 90-100 cm radoille ja ne silti hyppää kaiken mitä eteen laittaa. Sitten on elukka jonka runko ja ponnu menisi heittämällä 110 cm ja ristikotkin pelottaa. Aargh. No, Selma olisikin liian täydellinen jos se olisi kaiken hyvän lisäksi vielä rohkea ja pelotonkin.

Pysty 70 cm. Kännykkä venyttää aina Selman naaman ihan puikulaksi. :D

Tällä hetkellä tilanne on siis se, ettei se ole mennyt vielä kertaakaan koko rataa 90 cm korkeudella. Kyllähän se hirvittää, koska elin siinä uskossa että noille korkeuksille päästään jo tähän mennessä. Se on kuitenkin viime vuonna hypännyt ratana sitä korkeutta, nyt aikaa ja hyppyjä (=voimia) kuluu turhaan kieltojen takia. Pakko kuitenkin aina lopettaa kun tulee hyvät hypyt, olipahan korkeus sitten mikä tahansa.

Kuvasin Miran kännykällä koko radan. Laatu on valitettavan huono, mutta näkee siitä ettei sujuvuus aivan kokoajan ole hyvää, ja senkin että joillekin esteille sujuu sitten ihan vallan mainiosti. Ja jokaista estettä pitää pällistää ennen ponnistusta. Voisikohan tuolle tehdä lobotomian ennen lauantaita?

RATAVIDEO

VIIMEINEN SARJA -VIDEO, jossa okseri 80 cm korkea ja 95 cm leveä.

Nooh, huomenna käydään vieraassa paikassa vielä treenaamassa esteitä viimeisen kerran. Sitten on kaikki käytettävissä ollut aika käyttetty. Banaanijalan kosto yltää tänne saakka.

Estetreenin jälkeen Selma sai taas Miialta hierontaa. Liki parituntisen kokovartalokäsittelyn. Kaikki meni siihen asti hyvin kun käsiteltiin kaula ja lavat, mutta kun kohteena olisi ollut takaosa, Selma veti hepulit jostakin ulkona olevasta meille mysteeriksi jääneestä asiasta ja alkoi tutista taas kuin hyytelö. Sehän kyllä huolestui jo lähtökohtaisesti kun varustimme sen estetunnille tallissa emmekä ulkona. Se on jo yhdistänyt tallissa varustamisen kisoihinlähtemiseen, vaikka talvikaudet ollaankin varustettu tallissa ihan aina, eikä vain kisa-aamuina. Ja sekin oli tavallisuudesta poikkeavaa, että treenin jälkeen jäätiin talliin hieroskelemaan eikä päässyt Mustin luo. Noh, eihän se auttanut kun käydä tämä miesrelaxantti sieltä tarhasta talliin madamen kaveriksi. Loppui se tutina samantien ja saatiin pyllykin käsiteltyä. Selma oli melkolailla kokovartalojumissa, mutta oikealta puolelta pahemmin kuin vasemalta. Lannealueelta lihakset olivat juntanneen rankaan aivan kiinni, niin kuin tiesinkin. Selmalla on taas ollut se monttu ristin kohdalla ja nikamat sen etupuolella koholla. Oikea sisäreisi oli jumikipeä samoin kuin vasen issias.

Selmaa on nyt loimitettu kuin parastakin ratsua. Enää ei onneksi ole polttiaisia, mutta mitä lähemmäs lauantai hiipii, sitä tehokkaammin yritetään pitää sen lihakset lämpiminä. Kunhan koittaa sunnuntai, niin palataan normaaliin loimitusarkeen, mikä tarkoittaa, että nakuna pihalle aamulla aina kun ei tule taivaalta jotain märkää tai tuule yli 5 m/s. Tai molempia.

Tänään olimme reippaita ja siirryimme taas raviradan kentälle treenaamaan koulukokeen radan vielä kerran läpi. Selma oli edelleen vino, puri oikeaan ohjaan ja heitti takapäätä oikealle, mutta ei minun silmään niin radikaalisti kuin ennen hierontaa. Muuten se liikkui ihan hyvin, mitä nyt pohja oli vaihteleva ja välillä ei niin hyvä. Lanaamista ei tuolla raviradan kentällä harrasteta.

Alkuun Selma roikkui aika paljon kädellä eikä avut menneet läpi, mikä on tyypillistä aina kaikkialla muualla kuin kotikentällä. Rata pitäisi edelleen saada ratsastettua pyöreämmässä muodossa, mikä on ihan hirvittävä työ silloin kun se on tuollainen. Parhaimmillaan kun Selma toimii millin pienillä avuilla ja on itse aktiivinen. Mira meni radan kolmesti läpi, ja vasta viimeisellä kerralla avut alkoivat mennä läpi ja laukkaakin pystyi lyhentämään ja pidentämään. Tuossa radassa on Selmalle hankala paikka se, että laukkojen jälkeen tulee käyntiosuus ennen lopputervehdykseen ravaamista. Sille jää aina laukka henkisesti päälle ja jos ei muuta, niin se alkaa taas roikkua käsillä. Vaihtoehtoisesti se kipittää jotakin etäisesti käyntiä muistuttavaa.

Sain viimeisen radan videolle, se jää nyt siis viimeiseksi koulutreeniksi sitten. Glups.

VIDEO

Asiaan varmaan kuuluu että nyt on varsin epätoivoinen olo koko homman suhteen? Aikataulukin tuli samoin kuin paljastukset lautakunnanjäsenistöstä sekä koeratsastaja. Aikatauluhan sínällään on taas Hermoheikkohyytelön kannalta hilpeähkö, kun kokeet on klo 9:00 paikassa A ja rakennearvostelu klo 14:15 paikassa B. Liikkuminen näiden välillä vie trailerin kanssa n. 25 minsaa. Katsotaan nyt miten kauan kokeissa menee. Selma kun ei tunnetusti kestä jonnekin karsinaan jättämistä tai katoksessa seisottamista (trailerikaan ei ole sen mielestä turvallinen ja rauhoittava vaihtoehto). Seisoohan se, kuin tatti, mutta se tutina ja ripulointi... Toisaalta jos se jäkittää itsensä jumiin panikoimalla, niin ei se enää kokeiden jälkeen niin maailman loppu ole. Jospa ne näyttelyn varsat saisi jotkut äitiendorfiinit virtaamaan ja se unohtaisi stressata.


Tähän loppuun Eero Perttusen ohjeistuksesta näyttelyyn valmistautumiseen, listan viimeinen kohta:

"Hevonen on kaunis eläin ja eläimistä ehkä jaloin. Niinpä sen kanssa ei saa olla suru puserossa, vaan tulee esiintyä iloisesti ja reippaasti, kun on päässyt tuttavaksi niin suuren ja komean eläimen kanssa."

Näillä mennään!!

Kuvan kaunis töyhtöhyyppä. >.<

Tilannekatsaus ja romantiikkaa

Enää piirun vaille viikko kantakirjaukseen. Alkaa olla jo stressitasot Eiffel-tornin kokoluokkaa, mutta toistaiseksi kaikki on mennyt aikalailla semimukavasti. En nyt mitenkään tässä kerjää kohtalolta, Universumilta tai metsänhaltioilta mitään takaiskuja! Ihan voin sen sanoa, että Selma on vino, sillä jumii risti ja lapa ja oikea laukka ei pyöri ihan niin hyvin kuin vasen ja puree oikeaan ohjaan ja asettuu ulos ja... hirveästi on jo ongelmia, yhtään ei tarvita lisää!

Mitenniin minulla on muka joku värineuroosi...?

Viikkosuunnitelma on tällä hetkellä seuraavanlainen:

Perjantai 2.10. Selma menee tuntsarina

Lauantai  vapaa

Sunnuntai Mira treenaa koulukoetta varten kotona

Maanantai 5.10. vapari tai estetreenit, riippuen milloin estestuntti pääsee + kengitys

Tiistai kiitolaukka- tai estetreenit, kuten yllä + hieronta

Keskiviikko Mira treenaa koulukoetta varten raviradan kentällä

Torstai Miran estetreenit

Perjantai vapaa

Lauantai 10.10. KANTAKIRJAUS

Hui kauhistus.

Tehotiimi. :D

Estetreenit eivät menneet ihan niinkuin oli suunniteltu, sillä Julkusen Eva ei päässytkään hyppäämään tällä viikolla. Eilen meillä oli hyppypäivä sitten keskenämme ja se nyt oli aivan katastrofi jo lähtökohtaisesti kun ilta pimeni totaalisesti ja valot ovat vain kentän toisessa päässä. Selma ei tiennyt mitkä ovat varjoja ja mitkä puomeja! Yllättävän hyvin se hyppäsi olosuhteisiin nähden, vaikka kieltoja tietenkin tuli. Tai kieltoja ja sitten paikaltaan roiskaisuja. Meillä on kuitenkin tuo varasuunnitelma B ja stuntti joka toivottavasti selviää tällä viikolla paikalle ja saadaan lopultakin kantakirjausrata hypättyä oikeilla korkeuksilla. Nyt ollaan hypätty sitä kyllä oikeilla esteillä, mutta matalampana ja okserit kapeampana.

Seuraava sukupolvi hoitaa alku- ja loppukävelyitä. Plus Selman ja muittenkin hevosten hoitohommat (kuten kuolainten pesut ja kavioiden putsaukset). ;)

Ruokinta on tällä hetkellä seuraavanlaista "sadasta purkista ja pussista" -ruokintaa:

Aamu:
0,5 l Black Horse Mashia
1 dl Black Horse Kilparehua
1 dl rypsiöljyä
1,5 rkl merisuolaa

Ilta:

0,5 l Mashia
1 dl Kilparehua
1 dl rypsiöljyä
1,5 rkl merisuolaa
2 rkl Munkinpippuria (ötököihin ja kiimaa tasoittamaan)
1 rkl Lakritsinjuurta (mahahaavaan)
1 mitta Black Horse Zn
vitamiinia

+ Vapaa heinä

Näillä eväillä on menty jo jonkun aikaa (meillä laidunkausi loppui jo elokuussa) ja Selma näyttää tältä:

Kuva: Taina Ruotsalainen

Loogisuuden nimissä täytyy tarkistaa ennen koulutreenejä, että miten ne maapuomit olikaan estekokeessa sijoiteltu... Ja luurilla tietenkin! :D

Mielenkiinnolla odotan mikä on virallinen kuntoluokitusnumero. Veikkaan itse jotakin 3+ ja 4- välillä. Kylkiluut kyllä löytyy ihan silittämällä hieman voimakkaammin. Ratsastettavuusarviotakin odotan... Huhhei. On tämä vaan kamalaa. :D Ja Selmakin teki tukkakriisin sitten tähän saumaan. Etutukasta oli ennen kisoja jäljellä halkaisijaltaan n, 0,5 cm paksu nippu, jonka naksautin katki. Nyt sillä on ihan tyhmä pumpulitöyhtö vain. Ja niskasta on katkonut tukkaa. Aaarhgh.

Sitten niihin romantiikkajuttuihin. Mustia ei haittaa tyttöystävän tukkakriisi ollenkaan.

Töyhtöhyyppä ja Turpo-Urpo

Mustilla on halipula...

Selmalla ei. :D

Selma sai myös nivelsuitsiin uuden otsapannan. Kun löytyi Huputitihummasta sopivan värinen...

No en voi sille mitään!! :D

Selman Facebook-sivulla meni tänään 100 tykkääjän raja rikki, mikä on todella huikeaa! :) Siellä on arvonta menossa, kuvaa tykkäämällä osallistuu nimikyltin tai pienen muotokuvan (voittaja saa valita) arvontaan. Käykäähän tykkäämässä, jollette jo ole sitä tehneet. :) LINKKI ARVONTAAN, toivottavasti toimii. Voisi täällä blogin puolellakin vastaavan arvonnan pitää joskus myöhemmin. Ehkäpä vaikka Joulun alla.

Kakkatalkoot

Rakas, pieni ystävä.