Ep Selina

Hönö

Eilen oli päivä jolloin pyysin Miraa ratsastamaan Selmaa kentällä jotta pääsen kyttäämään sen liikettä. Se oli siis huilinut to-su tarhassa ja käynti ainakin oli puhdasta. Toki se rallaili tarhassa muiden mukana häntä tötteröllä, joten tolkuttoman kipeä se ei ainakaan ollut. Ja kaikki jalat edelleen viileät ja kuivat.

Mira ratsasti sillä ensin käyntiä ja se liikkui ihan normaalisti. Pyysin menemään ravia pitkällä ohjalla jotta näkisin kaulan liikkeestä sen nyökkäyksen. Ja näkyihän se. Ei koko ajan, mutta volteilla ja kaarteilla silloin kun vasen etujalka oli sisäjalkana. Ja lopulta myös suorilla. Pientä nyökkyä. Liikkeet kuitenkin oli letkeät ja askeleet symmetriset, joten...aargh. Lopetettiin siihen ja mentiin talliin kopeloimaan. Heittelimme arvauksia puikkoluusta olkaniveleen ja kun Mira alkoi olkaniveltä painella, sormet lipashtivat lapaluun alle ja johan tamma hetkahti. Sieltä löytyi kipeä kohta ja Mira tunsi kuinka joku lihaskalvo oli aivan pinkeänä. Kipeää oli myös ryntäiden puolella lihaksessa. Onneksi Timo on tulossa hieromaan aivan lähipäivinä, niin nähdään mitä tapahtuu. Toivon sydämeni pohjasta että kipu on lihasperäistä ja nivelet ja jänteet ovat kunnossa. Kummalista toki on se että kipu yltyy liikunnan myötä. Jos olisi kyse maitohapoista tai vastaavasta, niin sen pitäisi vertyä kun lihakset lämpiää...

Karvakasa jonka irokeesi on laskeutunut. :P

Suunnitelmani on nyt hoitaa liikutus kävelemällä. Testaan liikettä auratulla tiellä, ylämäessä, alamäessä, pienessä hangessa, syvemmässä hangessa jne. Niin kauan kävellään kun liike on käynnissä ok ja tamma mielellään menee. Ja kunnes Timo tulee. Kunhan kelit ensin vähän lämpiäisivät. Tänään ja huomenna taidan keskittyä kouluhommiin ja antaa Selman nauttia vielä vapaapäivistä. Pakkasta on melkein -30 astetta nimittäin... Täti jäätyy. Laatuaikaa toki ennätetään viettää.