Talven ihmemaa

Uusi raskaampi työ on vienyt jaksut aika hyvin sen suhteen, että saisi aikaiseksi tapella tietokoneen (vanha läppäri) kanssa kuvien ja tekstien parissa, mutta kun Pasi vähän potki persuksille, niin nyt se sitten tapahtui. Tammikuusta jäi päällimmäiseksi mieleen mukava talliporukka. Hevoset ovat liikkuneet melko vähän, mutta säännöllisesti kumminkin. Kukaan ei ole alkanut kummoisesti lihomaan, ihan sopusuhtaisena ovat säilyneet. Maastoilua on ollut  ja välillä ollaan hyödynnetty myös kenttää, joka on talvikauden käytössä.

Iloiset retkellellähtijät 8.1.2017

Välillä koko lauma on siis lenkkeillyt ihanien naisten ja typsyjen toimesta ja välillä ollaan vietetty parisuhteen laatuaikaa satulassa. Minun selkäni on ollut ajoittain siinä kunnossa, että ratsastus täytyy toimittaa kevyessä istunnassa Selman kaulaan tukien. Onneksi Riimi osaa laukata pientä nättiä laukkaa perässä silloinkin kun Selma päästelee rivakampaa ravia, niin olen saanut järjestettyä niin Ainolle kuin Pasillekin Riimin satulassa kaikki askellajit sisältäviä retkiä vaikka itse olen vammastellut kyydissä kivuliaana. Kerran kokeilin itse mennä Riimillä perässä (se oli myös eka kerta Riimin kyydissä), mutta totesin, että Selma on parempi vammaisratsu. Syystä, että se on tasainen juna (vaikka vauhti olisikin kova), joka kiihtyy ja hidastaa junamaisesti, ei westernratsumaisesti. Tuskaisen selän kanssa kaikki äkkiliikkeet tuntuu nimittäin...no, ihan hirveältä.

21.1.2017

Toinen syy on se, että se kannattelee päätään maastossa melko samalla korkeudella ja olipa kyse kiitolaukasta tai ravista, niin se antaa minun tukea otteeni kaulan puoliväliin (samalla kun siis olen kevyessä istunnassa). Laitan molemmat peukalot siis kaulan yli poikittain ja osittain kannattelen painoani näin välttääkseni ristiselkään kohdistuvia tärskyjä. Riimin kaula on hento ja erittäin eläväinen ja se reagoi myös siihen jos yritin tukea kaulaan. Ja ennen kaikkea sen satula on aivan kamala. Siis istua. Ainakin minun (ja itseasiassa kaikki ovat tuumanneet samaa). Sille onkin koulusatula etsinnässä.

Uutta minulle on se, että on ylipäänsä kenttä käytössä omassa pihassa, mutta myös se että Meidän Tallille saadaan aikaiseksi valmennusryhmä! Ja kaksikin!

Pasi elämänsä ensimmäisellä Oikealla Ratsastustunnilla 22.1.2017. Hienosti meni! Samassa ryhmässä meni Aino Riimillä.

Ryhmä kaksi ja Aino seuraamassa luokkakaverin suoritusta Ponnyn kanssa.

Meidän ihana ope on ratsastuksenopettaja Outi Tuorilainen, jolla on takataskussa mm. suomenhevosten aluemestaruus kouluratsastuksessa (Itä-Suomi). Yritämme saada säännöllisesti ryhmät kasaan, mutta se on tietysti aina haasteellista kun koitetaan monen menot ja vaihtelevat työajat ymppäillä yhteen. Ja kesällä saattaa ongelmia tuottaa kun kentän pohja ei olekaan ihan näin kelpo. Mutta tykkään tykkään tykkään!!

Lauma pakkasessa 24.1.

Aurinko lämmittää jo kivasti kylkiä.

Riimikin on alkanut kestää pakkasta mukavasti. Kylmimmillä keleillä loimi tulee selkään kyllä.

Valkoinen mammutti.

Ponny on ollut oma hauska itsensä. Perheulkoilupäivänä poniini pääsi toimimaan myös talutusratsuna pienimmille.

Aino <3 Ponny 28.1.2017

Ainon ottama kuva talutusratsastuksesta. :D On siellä selässäkin joku..

1.2.2017 Yksisarvinen by Aino.

Rekiretken peräporukka.

Henkilökohtainen kuljettajani Oona! :)

Sen kerran kun itse ei ohjasta niin joutaa kuvaamaan. :D

Paluu kotiin.

Olen saanut ihanan innokkaan talliapulaisen lukiota käyvästä Oonasta, joka on ollut niin pihattoa oljittamassa, maastoretkillä, valmennuksessa, kärriajelulla kuin innokkaana opettelemassa rekivaljastusta ja -ajoa. Aivan ihanan positiivisella ja kaikkeen hevosiin liittyvään innolla suhtautumisella varustettu ja säänkestävä nuori nainen, jolla on myös lahjoja kouluratsastukseen. Olen pitänyt Oonalle pari tuntia Selman kanssa (näillä vähäisillä ohjaustaidoilla) ja hirvittävän hienosti on ratsastaja päässyt jyvälle miten Selmaa ratsastetaan. Mahtavaa!

Oona treenaa taivuttamista 5.2.2017

Ilman jalustimia. :)

Puolisuomenhevonen haaveilee 5.2.2017.

Tänään pidin tuntia sekä Oonalle, että Pasille. Kumpikin edistyy mukavaa vauhtia. Motivaatiota Pasillakin riittää vaikka oman kehon hallinta liikkuvan eläimen selässä on ah niin ihanan vaikeaa ja satula ei ole kouluratsastukseen paras mahdollinen. Riimin mukana tuli merkitön yleissatula, jonka Mira huomasi käydessään puristavan etukaarien päiden kohdalta lapoja. Se jäi saman tien pois käytöstä. Nyt Riimillä on sen mukana tullut Equi-Bette Saddlery -merkkinen estesatula. Se on ilman romania liian etupainoinen, mutta laitettiin sinne Wintecin edestä kohottava vaahtomuoviromani alle. Parempi, mutta ei täydellinen ja ratsastajalle hyvin kiikkerän tuntuinen satula muutenkin. Eikä estesatulalla ole koulua kiva vääntää muutenkaan...

Ilmeisesti tämä englantilainen satulamerkki ei ole Suomessa kovin tavallinen, koska itsellenikin on ennestään aivan vieras eikä googlettamallakaan löytynyt mainintoja kuin saksalaisilla sivuilla englantilaisten ja amerikkalaisten sivustojen lisäksi. Uutena nämä kai on about 600 e satuloita, käytettynä 100-500 e tuntuu olevan.

Pasi ja Riimi 11.2.

Oona ja Selma.

Töitä on tytöt tehneet! :D

Semmoista täällä tällä kertaa. Orivalinta on jo mielessä pyörinyt kohta kuukauden. Toivon sormet ja varpaat ristissä, että herra johon olen vahvasti kallellaan olisi käytössä myös tällä kaudella... Nimittäin se on kuulkaas sillälailla, että mikäli vain suinkin on mahdollista, on sulhanen nro 1 Ponuveikko!

Täydellinen opetushevonen?

Tässä kun myötäelää kahden vasta-alkajan (Ainon ja Pasin) ratsastusuraa, on löytänyt itsensä analysoimasta hevoseläinten sielunmaisemaa monet kerrat. Mitä opettaa esimerkiksi lapselle hevonen, joka toimii pienen pienillä avuilla, herkästi painolla, vakaaseen tuntumaan nopeasti vastaten? Hevonen, jonka kanssa ei koskaan tarvitse neuvotella, siltä pyydetään ja se vastaa. Tai vaihtoehtoisesti tekee turvallisemman ratkaisun. No, sellainen hevonen opettaa kyllä mitä on pohkeenväistö tai oikeaoppinen siirtymä, mutta ei se opeta mitä tehdä sitten kun joku muu yksilö ei tottelekaan ollenkaan. Tai pukittelee usein.

31.12.2016

<3 31.12.2016

Hiljainen on kylätie... 31.12.2016

Tai vaihtoehtoisesti millaista on opetella keventämään hevosella, joka ei ilman jatkuvaa käskemistä ylläpidä ravia tai ravaa pienen pientä mummoravia minimitehoilla? Tai nykii ohjan kädestä aina kun hyvä tuntuma hetkellisesti löytyy?

Kaikilla hevosilla on hyvät puolensa ja myös huonot puolensa. Ja vaikka onkin kauhean kiva mennä aina hevosella joka on kauhean kiva ja helppo ja kevyt, niin siinä kohtaa elämäntaivalta kun vasta opetellaan, olisi pirun hyvä joutua kaikenlaisten vänkyröidenkin selkään hyvän opettajan silmän alla. Vänkyröiden ja höyräköiden kanssa tulee aina vastaan ongelma poikineen. Ja jokainen ratkaistu ongelma on uusi työkalu siihen pakkiin jollainen kaikilla ratsastajilla pitää korvien välissä olla. Ja mitä enemmän työkaluja siellä pakissa on, sitä parempi ratsastaja.

1.1.2017

Mira!! 1.1.2017

Meillä on tällä hetkellä aikalailla monipuolinen kattaus opetusmateriaalia näissä kolmessa karvakorvassa. Selma on se, jolla on selkeät askellajit, jos ratsastaja ei tiedä mitä tehdä, Selma ravaa reippaasti ja tasaisesti kentällä miten sattuu, riippuen muistaako kuski ohjata vai ei. Mutta siinä voi keventämistä huoleti treenata, ei se kentältä poistu vaikka portti olisi auki. :D Selma on myös pisimmälle koulutettu ja sen taidot löytyvät hyvin nopeasti kun hallitsee kehonsa ja joku neuvoo mitä tehdä. Se olisi todennäköisesti ratsastuskoulun suosikki kiltin ja helpon luonteensa, sekä ratsastettavuudensa takia. Ongelmat joita sen kanssa oppii ratkaisemaan ovat lähinnä ratsastajan epätasainen käsi, passiiviset jalat, hevosen kiireisyys ja ulkopuolisiin asioihin huomion kiinnittäminen. No joo, vinouden korjaamista ja takajalkojen aktivointia oppii myös, kun tarpeeksi pitkälle etenee.

Mira ja Sempula 1.1.2017

Riimi ja Pasi

Riimi puolestaan on juuri sitä mitä entiseltä tuntsarilta odottaa voi. Se on oppinut menemään säästöliekillä aina kuin mahdollista. Ja alottelijoiden kanssahan se on lähes aina mahdollista. Sen kanssa oppii napakkuutta, apujen oikeaa ajoitusta, periksiantamattomuutta ja myös tasaista kättä, sillä Riimi on hyvin tarkka tuntumasta. Pidemmälle edenneelle ratsastajalle se opettaa väärän muodon korjaamista. Riimi reagoi kovaan tai epävakaaseen käteen nostamalla pään ylös (ja myös nostavaan ohjasotteeseen) ja tasaiseen käteen painamalla turvan lähelle ryntäitä. Se osaa myös lyhentää kaulansa wc-ankka -henkisesti niin, että alakaula pullahtaa ulos ja kaula on lyhyellä kaarella. Tapoja ne on nekin vältellä kuolaintuntumaa.

Minusta on todella hyvä, kun hevonen protestoi epätasaista tuntumaa. Sillä vaikka en mitään muuta pystyisi aloittelijalle opettamaan, niin sen, että sieltä suusta ei vedetä, nypitä eikä ohjija myöskään hukata kokoajan. Se on vaikeaa aluksi, ihan jo se, että ohjat valuu huomaamatta otteesta ja jatkuvasti joutuu niitä keräilemään. Saati se, että tasapaino pitäisi pystyä saavuttamaan ilman käsillä otettavaa tukea! Siksi meilläkin on käytössä satulassa oleva kauhukahva ja kevennystä harjoitellaan vaikka löysällä ohjallla niin kauan, ettei käsien tukea ylösnousemukseen enää tarvita. Liian vaistonavaraisesti käy meillä kädellisillä se, että tuki otetaan siitä mikä on käpälässä. Vaikkapa ohjasta. Ja jankkaan alusta asti, että teidän on tarjottava hevoselle tasainen käsi, johon se sitten voi tarttua luottavaisesti. Se, että ohja käy tuntumalla ja löystyy, kiristyy ja löystyy taas, ei ole sellainen johon tekee mieli suullansa luottaa. Meillä toisin sanoen istutaan satulassa ongella ja tunnustellaan ahvenia molemmilla käsillä. Kalat pitää olla kummassakin ongessa, koko ajan. :D

Turpa tötteröllä.

Mira käy keskustelua Riimin kanssa aiheesta "kuinka liikkua eteen ja samalla kantaa itseään ylälinjasta". Riimi ei tajuuuu.

Alakaulapullautus-ratkaisu. Eeeei käy!

Parempi, mutta vielä hitunen pitäisi kaulaan saada pituutta ja kurotusta kohti tuntumaa. Ei siis missään nimessä turpaa tästä alaspäin vaan kaulaa pidemmäksi eteen. Ravi löytyi jo!

Tämä on se, mihin Riimi mieluiten pakenee tuntumalle haettaessa.

Riimi oli ihan ymmyrkäisenä, kun kumarrus ei kelvannutkaan. Mitä miun pittää tehä???

Hetkittäin oikea suunta löytyi, Miran sinnikkyyden avulla.

Näillä kahdella ratsulla pystyy kyllä trenaamaan vuoron perään helposti jo aika taitavaksi ratsastajaksi. Ainolla on vielä kana kynimättä ja suuri savotta Ponnyn kanssa. Elämä on välillä kuin suoraan Polle -sarjakuvasta, tosin sillä erotuksella, ettei Ainon päättäväisyys vieläkään aivan vedä vertoja Emmalle, mutta on se jo paljon vahvistunut ponin tulon myötä. Kun Aino kokeili Riimiä kentällä, sai kuin saikin tyttö pidettyä laiskottelevan ruunan ravilla olemalla yllättävän napakka! Siitä se, hiljalleen. Pasikin on alkanut päästä kevennyksen saloihin kiinni ja ohjastuntuma pysyy tasaisena jo pidempiä hetkiä kerrallaan. Olen lohdutellut miestä, että kaikilla 15 vuotta ratsastaneillakaan ei ole tasainen käsi (vaikka kyllähän se pitäisi olla), mutta sitä kohti on vain tehtävä työtä. Käsi hiljaa ja jalalla ja muulla kropalla työ. Helppoa kuin heinän teko sadekesänä!