Takaisin varovaiseen treeniin ja mikä sieltä paljastuikaan!

Eilen Mira ratsasti Selmaa pitkästä aikaa kangilla. Askellajit pidettiin lääkärin suositusten mukaisesti käynnissä ja ravissa ja voltteja ei tehty ollenkaan, ympyröitäkin välteltiin siihen suuntaan missä banaanijalka jää sisäjalaksi, eli oikeen kierrokseen. Noh. Selma ei edelleenkään vaikuttanut pätkääkään kivuliaalta. Se liikkui paremmin kuin aikoihin! Taisin vähän innostua kuvaamaan...

 Ne hetket kun Selma kantoi itseään kunnolla, otti painoa taakse ja jopa kohosi hivenen edestä, tulivat yhä tiuhempaan ja kestivät kauemmin kuin tähän saakka! Olin aivan sanaton ihailusta silloin ja nyt kuvia katsellessani (en nähnyt kirkkaassa valossa edes juuri sitä osuuko ratsukko ruutuun...) olen yhä häkeltyneempi! Tuoko on minun Selman ruppana? Eeei voi olla...

Ja PONNISTUS takaa!

Mira sai tosissaan tehdä töitä pysyäkseen vietereillä ravaavan tamman kyydissä! Koko rivitalon mittainen selkä lähti mukaan ponnistamaan. Aika huippua!

Ja kun eteen tuli keveyttä, läksi etutassutkin liikkeelle.

Sitten keilataan paparazzi...

Ihanaa nähdä taas Selma liikkumassa irtonaisena ja letkeänä. Se ei purrut ohjaan ja oli suorempi. Ja puhdas.

Miralla oli Mustille lainassa kahvasykemittari ja tottakai halusin kokeilla Selmankin sykkeet. Harmi kun harjoituslaukan sykettä ei saatu nyt tietenkään otettua, mutta seuraavat ainakin:

Leposyke 35 lyöntiä/min (toisessa lähteessä normi on 25-35 ja toisessa 20-40)
Harjoituskäynti 41
Harjoitusravi 61

Arvelin tuon "leposykkeen" olevan korkeampikin koska Selmahan ei varsinaisesti lepää koskaan vaan on aina huolissaan jostakin. Ja silläkin mittaushetkellä 12 m päässä purettiin kuorma-auton kyydistä telaketjuilla kulkevaa kaivuria. Ja siitä lähti kyllä kauhea metakka. Että siihen nähden voi olla tyytyväinen siitä sykkeestä! :D Huvikseen voisi kokeilla vielä uudelleenkin.