lauantai 6. kesäkuuta 2015

Joka sortin tarkkailua


Meillä tarkkaillaan. Kaikki hevoset ovat päättäneet että nyt kun laidunkausi alkoi on hyvä aika keksiä kaikkea pientä kremppaa jotta päästään turhista liikunnan aiheuttamista katkoista syömisessä. Siksi niiden kaikkien kinttuja on tarkkailtava. Kuka on lyönyt minkä jalan mihinkin, kellä turvottaa tänään polvi ja mikälie huomenna ja kuinka Selman banaani muotoutuu.

Mutta tarkkailtavat asiat eivät siihen lopu. Siirsimme ne viljelykierrosta johtuvista syistä hemmetin kauas tallista laitumelle. Saareen, jonne pitää mennä siltaa pitkin. Aktiivisessa treenissä oleville hevosille todella kiva pikku lisä, sillä hevosten raahaamiseen laitumelta tallille ja takaisin menee lähemmäs puoli tuntia. Riippuen miten paljon ennen siltaa ja sillalla pöllöillään. Niinpä hevosten normaali tarkkailu laitumella kätevästi ohi ajamalla ei onnistu, vaan vesiä ja muita muuttuvia tekijöitä on tarkkailtava lähtemällä asiakseen paikan päälle. Tässä kohtaa voi tietysti yhtyä hevosten järjestelyihin puolivillaisten saikkujen muodossa, sillä tällaista True Heppatyttötätiäkin alkaa kehtuuttaa hakea banaanijalkaa sieltä saakka kävelytykseen. Onneksi lohkot ovat jäätävän suuret ja kävelytystä tulee omasta takaa.

Laitumelle siirtyminen.

Väkirehujen syöttölohkot, tässä vaiheessa auki kaikelle väelle.
Alkuun myös hevosten syömistä oli tarkkailtava, koska molemmissa pariskunnissa on yksi jolla on paljon ruokaa ja toinen jolla vähän. Selmalla on vähän. Ja siinäpä sitä sitten voi yksinäinen täti aamu- tai iltatallissa miettiä kuinka asia hoidetaan. Varsinkin kun esimerkiksi meidän pariskunnasta Musti ei tykkää omista ruuistaan eikä Selma omistaan, mutta kaverin eväät tuntuisivat varsin herkullisilta. Sitomisleikkeihin ja vieressä seisten ajan kuluttamiseen kyllästyttyämme ideoimme syöttölohkot, joihin toinen riiviö kummastakin pariskunnasta menee ja toinen syö lohkon ulkopuolella. Ja kas, ongelma ratkaistu! Eikä tarvitse edes sähkön mennä näissä langoissa, toistaiseksi.

Kaiken tämän tarkkailun uuvuttama täti on saanut tarkkailla Suomen puolustusvoimien taholta tallialueen valtaamista armeijan käyttöön. Viime kesänä kun valjastuskatokselle kaarsi armeijan väkeä kyselemään kenen tilukset ovat ja kertomaan että suunnittelevat alueelle sotaharjoitusta, se kuulosti tämänkin tädin mielestä ihan hyvältä ajatukselta. Onhan tien toisella puolella tyhjiä rakennuksia. Vanhan maatalousoppilaitoksen verran. Siinä vaiheessa kun armeijan "Pääsy kielletty"-teippiä ilmestyi alkuviikosta turvekatokselta vanhojen tarhojen ohi kentän kulmalle ja juuri sitten siihen laitettiin kulunvalvonta, alkoi tädillä hieman käyrä kohota. Siis eikö me päästä kentälle?! Miksi Ville (etukuormaaja) on teipin takana ja siellä on muuten meidän ainoa hanakin josta vesi pitää laitumelle viedä?? Ja mistä hitosta me tuodaan hevoset sieltä saaresta varustettavaksi? ETTÄ MITÄ TÄMÄ TÄMMÖNEN PELI ON?? Tarvittiin pieni kokoontuminen meidän puoleisen prikaatin kapteenin kanssa jotta selvisi mistä meillä, Hyvin Tärkeillä Henkilöillä on kulkulupa. Eipähän tarvitse satula- tai kärrivarkaita pelätä pariin viikkoon, vartiosto on sitä luokkaa. Meille tuli yllätyksenä että harjoitusalue turposi tallin takaa sen etupuolelle ja armeijalle tuli yllätyksenä, että alueella liikkuu päivittäin ihmisiä ja hevosia. Jännä. Ei sitä tietysti äkkiseltään uskoisi, että tallilla voisi semmoista tapahtua.

Tässäkin kohtaa olen ihan tyytyväisenä alistunut pitämään vähän tehokkaampaa saikkua Selmalle kuin olisi tarviskaan. Ei todellakaan kiinnosta pyöriä tuolla alueella yhtään pakollisia ruokintoja enempää. Hevosetkin päätettiin pitää saaressa, vaikka tallin takana on myös yhdet lohkot. Mutta taistelu on mahdollinen hetkenä minä hyvänsä eikä ole syytä testailla tämän hevoslauman hermoja vilkkaan maantien läheisyydessä jos alkaa konekiväärit räikimään vieressä..

Noooh...ei tämä enää kauaa kestä.

Eilen tarkkailtiin Selman kinttua taas ja se sai siihen myös laseria.


Jänne laseroitiin aivan ylhäältä alas niveleen asti ja teimme kymmenen kerran hoitosuunnitelman. Banaanin odotetaan laskevan normaaliksi jänteeksi. Kylmäyssavenkäyttöä jatketaan myös. Ja liikuttelu on hyväksi tietenkin. Mutta taidan suosiolla odottaa ensi torstaihin kun armeija pakkaa kimpsunsa ja kampsunsa pois ja siirretään hevoset lähilohkoille.

Savinen banaani.
Että tämmöistä täällä. Hirvittävän motivoivaa hevosharrastelua.

4 kommenttia:

  1. Kylläpäs teillä tapahtuu! En ole ennen kuullutkaan, että armeija valtaisi tallin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ollaan edelläkävijöitä tässäkin asiassa. ;)

      Poista
  2. Ja minä kun luulin, että meillä on monimutkaiset järjestelyt tänä kesänä, mutta että mitä että o.O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä mittasuhteet monimutkaisuudessa on sitä luokkaa, että osaa tästä lähtien arvostaa 500 m laitumelta hakuja ilman asemiehiä. :D

      Poista

En tietoisesti julkaise minkäänlaista perustelematonta negaa, sitä saa elämässä vastaansa muutenkin. Tämä on minun muumimaailmani. ;)