Savea, laidunta ja Seppo

Toissapäivänä kävin Selman kanssa käyntimaastossa. Edelleenkin se liikkuu aivan normaalisti, myös alamäet joita nyt väkisin tulee kun tallin pihasta johonkin suuntaan poistuu. Reissun parasta antia auringon ja linnunliverryksen lisäksi oli koko talven hukuksissa ollut setolkkapatja joka katosi alkutalven rekiretkellä setolkan alta. Siellä se pötkötti ojan pientareella! Hetken mietin että uskallanko jalkautua (ihan vain siksi että pääsenkö selkäni kanssa enää takaisin satulaan maasta ponkaisten), mutta täytyihän se patja saada tallille kuivumaan. Lenkkeily ja painonpudotus on selkeästi tuottanut tulosta ja pääsin satulaan aivan kevyesti.

Reissun jälkeen kylmäsin banaanijalkaa ja samalla otin väliaikakuvia Selman lihavuusasteesta (tai oikeastaan kuntoluokasta, lihavuus kuulostaa hassulta tästä hevosesta puhuttaessa..) sekä jouhien kunnosta.

22.5. Ihan töhö kuva, mutta pakko oli ottaa tältä kyljeltä että harja näkyy. :D Hännässä näkyy taas niitä "tontun leikkaamia" kohtia... Syytän Mustia. Se oli mutustellut ötöloimen häntäläppääkin. Valitettavasti todistusaineistoa ei ole joten lopullista tuomiota ei voi antaa. ;)

Häntä 22.5. 2015

Häntä viime vuonna 29.5.

Mira antoi kokeilla jalkaan kylmäyksen jälkeen ostamaansa kylmäyssavea jossa on MSM mukana. Sitä varten jouduin leikkelemään Selman tuhdit vuohiskarvat pois (toki ne olisi sheivattu jokatapauksessa maanantaina ultrauksen yhteydessä, etenkin jos piikittää tarvitsee). Vaikutti oikein mukavalta tuotteelta, Selman iho ei oikein kestä linimenttejä. Tämä voisi olla hyvä. Eilen (eli ratsastusta seuraavana päivänä) kun kopeloin jalan, se tuntui kuivemmalta juuri jännetupin kohdalta . Joko se johtui kävelytyksestä tai savesta. Mutta jänteellä tuntuu edelleen paksumpi kohta puolen välin yläpuolella. Joka ei ole edelleenkään kosketusarka...

Noh, iloisempiin asioihin päästiin heti hoitotoimenpiteiden jälkeen, sillä vietiin koko tallin nelipäinen porukka laitumeen puoleksi päiväksi. Olen Selmaa syötellyt parisen viikkoa narun päässä ja kävivät aiemmin Mustin kanssa lohkolla pari tuntia mussuttamassa.

Selma ja Musti

Kuusijalkainen Musti taustalla. ;)

Vaemon kanssa ulukona syömässä. Savet jalassa. 

Loppuun pitää vielä laittaa ihanaakin ihanampi tuore kuva kokoajan miehistyvästä (ja tummuvasta) Seposta, joka oli päässyt irtohyppäilemään.

Kuva: Jutta Makkonen

Ihailen etenkin tuota lanneseutua joka on niiiiiiin paljon paremmin rakentunut kuin emällään. Huippuhieno ori. Oih ja voih! Ihan heppatyttöytyy tässä kun sivusta seuraa. Seposta on liikkuvaa kuvaa ajolenkiltä myös omistajansa BLOGISSA. Naureskeltiin jo tuolla facebookissa, että onneksi Seppo lopultakin rupesi tummenemaan virallisen värinsä mukaiseksi (trt), koska minä yipuhuin tunnistajan merkitsemään sen tummanrautiaaksi vaikka hän olisi halunnut laittaa punarautiaaksi. Kuloakin vähän koitin tarjotella, mutta siihen tunnistaja sanoi ettei voi sitä ainakaan laittaa ennen kuin varsakarva on kokonaan vaihtunut. Sitten Seppo päätti punastua kunnolla ja olen kärsinyt asiasta hieman huonoa omaatuntoa. Mutta onneksi Seppo uskoi kasvattajaansa ja tummuu isänsä ja emänsä mukaiseksi. ;)

Sepolla oli kuitenkin pienenä jaloissa ja päässä hyvin tummaa, harmahtavaan taittuvaa karvaa ja päättelin että punainen karva on todellakin varsakarvaa.

Ja sitten se meni ja teki itsestään punarautiaan vaaleilla jaloilla!!! :D 

Nyt näyttäisi tapahtuneen paluu juurille.

Tasapuolisuuden nimissä kuva myös pikkusisko Huldasta joka myös on päässyt jo vihreän herkun makuun.

Hulda Hurmiina toukokuussa 2015. Kuva: Tiina Kuittinen

Ja sitten ei kun jännittämään huomista jalan ultraa. Huuuuh...