Maneesittomat treenaa...

Pohjat on nätisti sanottuna haasteelliset tässä vaiheessa kevättä. Tosin vuosi sitten otetuissa kuvissa ei näy lunta juuri missään enää... Mutta se ei lämmitä mieltä yhtään. Tallin starttihevoset kärsivät kun pitäisi päästä hiitille ja rata on huono, ajolenkkien pohjat on huonot, kaikki on huonoa. Joutuu ajamaan kovemmat pätkät henkensä uhalla jossain syrjäteillä autoja peläten.

Ja meilläkin olisi haaveena 19. pv olla Kajaanissa koulukisoissa heB:tä tanssahtelemassa. Hjuu. Nyt kun sohjokentästä on päästy, niin tarjolla on routakuoppaa, alla lohkeilevaa jäätikköä, upottavaa hiekkaa ja tilsoja etusiin (joissa ei ole niitä pirun tilsakumeja nyt sitten...). Jaa, että eikö löydy raviin tahtia? Kumma.

No, koska olemme näissä olosuhteissa syntyneet, kasvaneet ja eläneet reilut 30 vuotta, emme Miran kanssa lannistu. Ne treenit pidetään mitä ollaan suunniteltu. Ainakin yritetään. Jotain sinne päin. Eilen käytiin ajolenkillä Mustin ja Selman kanssa ja voin kertoa että oli naama ravassa niin että kulmakarvoilta tippui kuravettä suuhun. Ja siihen vielä pölisevät irtokarvat päälle. Kai olen muistanut mainita, ettei meidän koppakärreissä ole sellaisia elämää helpottavia osia kuin lokasuojia... Saati hevosen persiin ja kuskin välissä mitään rättiä estämässä tilsoja/kiviä/rapaa tulemasta otsaan. Mutta ei siinä. Mukava lenkki oli. Kovaa ravia mentiin. Phtyi.

Tänään oli vuorossa sitten koulutuuppausta vaihteeksi nivelillä. Kenttäkin näytti lupaavalta, aurinkoisempi ja kuivempi pääty jo hiekalla ja toisessa päässä lunta vain ohuelti. Mira ennätti jo päästää alkukäyntien aikaan suustaan pahaenteisen lauseen "täähän tuntuu ihan hyvältä jo". Ravissa päästiin toteamaan, että no ei tunnu sittenkään. Alta lohkeileva valkoinen jutska ja kaviot imaiseva ruskea jutska toivat jännittävää vaihtelua ihan jo ympyrään jossa niitä oli puolet ja puolet. Alkulämmittelyinä Mira otti laukkaa tahdittoman ravin sijaan.

Vasen laukka kuumotti Selman niin että oikea meinasi nousta miten sattuu ja millon sattuu. Niinpä odoteltiin milloin kuuma kisahevosen luonne jäähtyy. ;)

Pahoittelen että kuvat ovat laadullisesti surkeita. Tajusin vasta kuvia purkaessani, että jossain vaiheessa kännykkäkameran säädöt ovat menneet kuvan tarkkuuden osalta pienimmälle mahdolliselle. Harmittaa kyllä, koska kerrankin valoa olisi ollut riittävästi..

 Ravin tahti ei edelleenkään löytynyt ja Selma oli avuille melko kuuro. Turhautuneena Mira sanoi lähtevänsä läheiselle peltotielle laukkaamaan. Minä siirrtyin siinä vaiheessa haravoimaan tarhasta kakkaa. Hetken päästä ratsukko tuli takaisin ja Mira sai työstettyä ravia ihan meidän tallin pihassa olevalla kulkuväylällä jota pitkin mennään tarhoille ja kentälle. Siinä oli sula, pitävä pohja ja Selmakin alkoi tulla herkäksi omaksi itsekseen. Vilkuilin välillä menoa ja se näytti kyllä paikoitellen hyvinkin upealta. Mutta koska kakkaneuroosi iski, niin en malttanut enää mennä kuvaamaan. Ja kuvanlaatua katsellessa ehkä hyvä niin...

Haravoin Mustin kanssa läjiä ja sitten kun kävin väillä Miran apuna purkamassa ja loimittelemassa Selman, hain etukuormaajan ja lapattiin läjät kauhaan. Aika oli siinä kohtaa kortilla ja tyydyttiin vain tarhan etuosan siivoamiseen.

Kuva: Mira

Musti oli hyvin kiinnostunut vekottimesta ja Selma vain hengaili hyvännäköisenä messissä. Huomenna olisi haaveena lähteä pitkästä aikaa tekemään mäkitreeniä harjulle. Ne näköjään ovat sulaneet ensimmäisinä. Olen ollut viikonlopusta lähtien kuumeen ja nielutulehduksen kourissa, niin pienellä varauksella suhtaudun huomiseen suunnitelmaan, mutta toivottavasti olo sallisi.