Sitten takaisin tallille, huopakin on mukana. Rankutetaan duettona mantraa passi-numerolappu-kannukset-passi-numerolappu-kannukset, kunnes ollaan tallilla ja autoon laitetaan passi, numerolappu ja kannukset. Mantrassa ei mainita satulavyötä. Mira kiinnittää laina-autoon trailerin ja parkeeraa sen valmiiksi pihalle ja avaa luukun. Minä käyn pahaa-aavistamattoman hamppuharjan jonka kainalokarvat ja mahavillat lepattaa kevättuulessa. Ja se aavistaa pahaa välittömästi kun näkee trailerin. Se hyytelöityy. Harjaan ja letitän 160 cm korkeaa pakoeläintä jonka persaus tutisee koko session ajan. Se seisoo hiljaa käytävällä, tuijottaa lasittuneesti kaukaisuuteen ja tutisee. TRAILERI OLI PIHALLA.
Harja on liian lyhyt verkkoon tai pysymään kokonaisuudessaan ranskiksella. Ja liian pitkä sykeröihin. Täytyy käyttää luovuutta, tyttärien kanssa kehittyneitä letitystaitoja, vahvinta hiusgeeliä ja pitävintä hiuslakkaa mitä markkinoilta (meidän kylältä) löytyy. Aika loppuu, häntä täytyy letittää. Se sujuu samalla kun Mira laittaa kuljetussuojat jalkaan. Tamma menee tutisevine takalistoineen kyytiin helposti ja hytkyttää koko yhdistelmää. Hätäkakkaa, sitä tulee. Tarkistusmantraa hoetaan. Onhan mukana satula-suitset-loimet-passi-numerolappu-kannukset-hevonen-huopa-ratsastaja... Listassa ei mainita satulavyötä.
Kisapaikalla hyytelö tulee ulos tutisemaan ja huutamaan. Kun se haistaa muut kavioeläimet, tutina lakkaa. Varustaessa huomaamme yllättäen, että satulavyö jäi kotiin. Se onneksi järjestyy lainaan järjestävän tallin tuntsarilta. Verkassa meillä on Ratsu, joka on kuulolla, ryhdikäs, jäntevä, energinen. Tekisi mieli filmata, mutta pelkään että luuri tekee temput eikä sitten suostu filmaamaan itse kisasuoritusta. Kadun tätä varmasti kauan. Pieni piru olkapäällä sanoo, että jos verkka menee hyvin, suoritus ei mene. Mutta en jaksa välittää siitä. Se on ennenkin ollut väärässä. Ja oikeassa. Enää ei stressaa, ihailen vain ylpeänä kaunista ratsukkoa. Hallavaharjani. Ja Mira kuin velho satulassa taikoo eleettömästi tanssia.
Valmistatumassa |
Maneesissa, jossa suoritus tapahtuu, Selma rentoutuu ja rauhottuu. Pörhäkkyys on poissa, mutta se on kuitenkin kuulolla. On aika mennä ruudun sisään...
VIDEO
Hoemme, että on pakko tulla ainakin 60%. Muuten olisi pettymys. Ja sitten pitkällisen odotuksen jälkeen tulos kuulutetaan. Pisteitä ropisee 154,5/250, 61,8%. Se on aika hyvin, sillä lopputuloksissa sijoitus on 4./11. Kolmas sai prosentteja 62,8, joten ei se kaukana ollut ettei olisi valkoinen ruusuke tupsahtanut. Se olisi ollut meille kyllä suuri yllätys. Niinkuin oli tämäkin tulos. Oikein hyvä tulos.
Kaunotar ja Hyytelö |
Mäntysuovalla valkaistu nokka ja joku urpo joka koittaa saada samaan kuvaan mahtumaan itsensä ja hevosen pään... Mission impossible. |
Askellajit 6,5, Lennokkuus 5,5 (oli verkassa kyllä ainakin 6,5 :P), kuuliaisuus 6, ratsastajan asento, istunta ja apujenkäyttö 6,5 ja oikeiden teiden seuraaminen 6,5
"Letkeäliikkeinen ja tahdikas hevonen, joka saisi olla jäntevämpi ja energisempi. Hyvä tulee! :)"
Hönöt ry kiittää ja kuittaa. Stressin jälkeinen väsymys vie voiton koko kööristä.
Voi teitä! Mutta hieno suoritus, hyvä te!
VastaaPoistaKiitokset! :D Ja onnea Viballe äitiydestä! <3
PoistaKiitos =) Tulin juuri stalkkaamaan, mitenkäs sinä Selmaa viime keväänä tässä kohtaa ruokitkaan =P
PoistaAi jaa? :D Saat kyllä Viballe syöttää valkuaista varmasti enempi, kun ei oo herkkä sille. :)
PoistaOot onnistunut niin hyvin varsojesi kanssa, että eihän sitä tiedä, mitä tipsejä täältä tarttuu ;)
PoistaHaha! No se on varmaanki enemmän ollu geeneistä kiinni ku ruokinnasta. :D Mutta liikaruokinnasta toki voi tulla niitä irtopaloja varsulille. Mut ei liian vähänkä pitäis ruokkii. Siinäpä sitä tasapainoilua. Onneks suokit on selvinny varsojensa kanssa tähän päivään villiheinää niukasti syömällä, ei täällä pussiparatiisissa oo niillä enää mitään muuta hätää ku läskiin hukkuminen. :D
Poista