Pissis ja Pimpula Pampula (Video)

Monivuotinen haave pukuratsastuskilpailujen Kür-luokasta toteutui vihdoinkin. Haaveilimme jo keväällä osallistuvamme Kajaanissa Lady Meetingiin, mutta koska Selmalla oli vaivoja se jäi välistä. Onneksi oman kylän talli järjesti omat kisat ja pääsimme toteuttamaan kaikki kummallisimmat patoutumamme.

Selma on niiin messissä tässä hommassa!! :D

Biisi oli Antti Tuiskun Keinutaan, jolle olemme räkättäneet mahat kippurassa aina kun se on radiosta tullut. Sen "dingdididingdididing" -kohdasta tulee meille mieleen Selman kiemurtelut, pällistelyt ja varojen väistelyt. Puhuimme alkuun leikillämme, että sen biisin kanssa Lady Meetinkiin, koska todennäköisesti Selmalla kuitenkin tulisi joitakin yllämainituista oireista radalla ja tässä tapauksessa se olisi vain hyvä.

Verkassa

Biisin teema on viirahtaneet jatkot joista voi olla meilläkin pari omakohtaista kokemusta. Niinpä aloimme luoda asustusta henkeen sopivaksi. Pissikset palaamassa baarista...

Laukkaverkkaa. Varpaita kuulemma paleli. :P

Paikalliset kirpparit, kaupat ja tyttärieni tavarat läpikäytyämme saimme kokoon sen verran hupaisan kokonaisuuden, että repeilimme ihan huolella. Omat vitsithän ne parhaat aina on! Vaativin osa olikin sitten radan suunnittelu.

Aloitimme sen Miran kotisohvalla kuuntelemalla biisiä ja katsomalla sen päälle edellisiä kisavideoita. Näin tuli aika nopeasti päätettyä missä kohdassa biisiä mennään mitäkin askellajia. Toki täytyi ottaa huomioon tamman kuumahtava luonne ja suunnitella alkuun ravia jossa se on eniten mukavuusalueellaan, sitten käyntiosiot ja lopussa laukkaa.

Seuraava vaihe oli ottaa treenit omalla lyhyellä kentällä (kisarata oli pitkä) ja lähinnä kokeilla mitä Selmasta saa irti edes jollain tasolla mukavasti. Tai sinne päin edes. Tuomareinahan kisoissa oli paikallinen taksikuski (ei hevostaustaa) ja Huputitihumma-liikkeen omistaja joka on harrasteratsastaja ja -kisaaja. Ei siis ollut paineita tuleeko suoritetut liikkeet niin että kova koulutuomari ne hyväksyisi. Totesimme että tunnistettavasti sieltä lähtee raviväistöt, käynnissä käännökset takaosan ympäri, ravista ja laukasta seis, keskiravi, keskilaukka, peruutus ja vastalaukat. Illalla jatkoimme taas Miran luona ja teimme hahmotelman ohjelmasta.

Aina valmiina. Vaikka sitten ihan pöljiin juttuihin. <3

Sitten olikin enää kolme päivää aikaa ennen kisoja ja niistä kisaa edeltävä päivä oli perinteisesti Selmalle vapaa. Siispä kaksi iltaa aikaa käydä raviradan pitkällä kentällä testaamassa käytännössä mitä saadaan biisiin osumaan. Meidän luonteille on hyvin tyypillistä, että biisissä olevat a, b ja c-osat tarkoittavat että tietyt liikkeet tehdään tasan tietyssä kohdassa ja Mira kuuntelee iskuja joista tietää lähteä tekemään jotakin ja hoksaa jos on myöhässä tai etuajassa.

In action eli radalla. Kuva: Anni Karjalainen

Heti ensimmäisissä treeneissä totesimme, että ohjelmahahmotelmamme on tietyin osin aivan kelpo ja tietyin osin aivan liian pitkä. Alkuperäisessä suunnitelmassa meillä oli tarkoitus esittää käyntiosiot ja käännökset tuomereiden edessä, mutta pitkän kentän toisesta päästä ei ratsukko olisi sinne ehtinyt niin kuin suunnittelimme. Niinpä käyntiä jäi pois aika paljon ja käännökset tulivat A päätyyn, kauas tuomareista.

Kuva: Anni Karjalainen

Saimme ensimmäisenä iltana tunnin treeneissä hiottua ohjelman lähes valmiiksi. Seuraavat treenit kesti vain 20 min ja rata mentiin läpi kolmesti pienillä viilauksilla. Iskut akoivat olla kohdallaan ja ihan siinä tätikin meinasi herkistyä kun laukkakahdeksikossa sattui niin hienosti että volttien väliin tarkoitettu pysähdys tuli juuri sillä hetkellä kun biisissä pysähdytään sanomaan "Pää, olkapää, peppu" ja siitä laukka jatkui topakasti toiselle voltille vaihdettuna. Sniiisk.

Kuva: Anni Karjalainen

Kisapaikalla kiinnitin huomiota siihen että musiikki tuli aika hiljaa. Kävin jossain vaiheessa kysymässäkin että saako sitä kovemmalle, sillä aloin huolestua kuuleeko Mira kauas kentälle mikä kohta siellä on milloinkin menossa. Koska kuurona hän ei olisi voinut suorittaa vaivalla hiottuja muuveja oikeille kohdille. Saatiin se onneksi kovemmalle.

Kuva: Anni Karjalainen

Rata lähti hyvin käyntiin, vaikka alku jäi biisistä mykäksi. Raviosuudet meni etuajassa, sillä raviradan kentällä olimme treenanneet ilman aitoja ja ilmeisesti hieman isommalla alueella kuin itse 20 x 60 rata on. Mira kuitenkin sai biisin kiinni pysähdyksessä (ennen peruutusta), jossa odotti sitten tarkoitettua kauemmin. Jännitin tuleeko laukannosto oikeaan iskuun. Sitä ennen oli ravivoltti jonka sai tarvittaessa tehtyä ympyränä jos aikaa piti pelata suuntaan tai toiseen.. Ja sitten musiikki mykistyi.

Kuva: Anni Karjalainen

Mira ei tietenkään voinut tietää kesken ravivoltin pysähtyikö biisi paikalleen vai jatkuiko se äänettömänä. Niinpä hän ennätti lähteä extravoltille kun äänentoisto heräsi taas elämään ja kippas kappas, se olikin edennyt äänettömällä ollessaan. Niinpä Mira oli voltin verran jäljessä.. Ei tullut pää-olkapää-peppu laukkavolttien väliin, mutta sitten Mira rallasi laukkaosuudet siihen malliin, että tuli loppuun etuajassa. Ja viimeisellä vastalaukkakaarteella Selmakin vaihtoi askeleessa myötälaukalle ja Mira joutui vaihtamaan laukan vielä ennen lopputervehdykseen laukkaamista. Mutta kaikesta huolimatta minulla oli voittajafiilis! Elämämme ensimmäinen kür-ohjelma oli suunniteltu ja saatu toteutettua siihen malliin, että kokonaisuus oli kuitenkin eheä, se istui biisiin ja Mira onnistui pelastamaan ohjelman monessa kohdassa! Kieli poskessa tämä tietysti tehtiin, mutta taustalla kuitenkin haave vakavemmistakin luokista joskus tulevaisuudessa tai tyylikkäistä ohjelmista joidenkin tapahtumien yhteydessä.

Lopputervehdys tasajaloin! Kuva: Anni Karjalainen

Mutta kuten sanottu, näiden kisojen ei ollut tarkoituskaan olla vakavat. Tuomari Hurmio (mies) ja Tuomari Turmio (nainen) sanoiksi virkki:

Ykköspalkinto siis tuli ja miinusta vaille täydet pisteet. Meinasi naurupissa lirahtaa housuun kun luin kommentit. Miinus olisi tod.näk. jäänyt saamatta jos olisimme saaneet toteutettua käännökset tuomarien nenän eteen niinkuin alunperin oli ajatus, mutta näillä treeneillä ei siihen kyetty, Täytyy nyt tyytyä näihin pisteisiin. ;)

Tuomari Hurmio palkitsee Pissiksen. Kuva: Kaisu Polso

Kunniakierros. Kakkoseksi tullut hukkasi jo hevosensakin! :D

Kuva: Anni Karjalainen

"Pääsenköhän mie ennää ikinä kottiin syömään ja Mustin luo..?" Kuva: Anni Karjalainen

Tuomarien kommentit aiheuttivat lievästi ilmaistuna hilpeyttä! Kuva: Anni Karjalainen

VIDEO

Suppuvarpaan supikkaat ja muita tarinoita

Raviradan kentällä 27.7.

On ilmoja pidellyt. Selma on kuitenkin treenaillut ihan normaaliin tahtiin, enimmäkseen ratsain, mutta on käyty kärreillä myös hölkkälenkkejä ja mäkitreenejä. Tähtäimessä on elokuun puolessa välissä olevat II-tason koulukisat naapuripitäjässä Lieksassa. Vieläpä oman seuran järkkäämät. Siellä sattuu olemaan suokkiluokka ja sinnehän me suunnataan. Jos kyyti suo. Mira, joka on ollut tähän asti kuski niin hevoselle kuin autollekin, on nimittäin töissä kisapaikalla meidän kaupungin ihanan varusteliikkeen, Huputitihumman, kojulla. Joten ihan ei natsaa kuljetukset perinteisellä kaavalla... Katsotaan mihin ratkaisuun päädytään.

Tötterö lähdössä iloisin mielin kärryttelemään 16.7.

Häntä näyttää aika kivalta edelleen.

Kengitysaikakin oli ja päädyttiin kengittäjän kanssa laittamaan Selmalle eteen kavion pyörähdystä edesauttavan pyöreäprofiiliset kengät. Ajatuksena siis se, että suppuasennon aiheuttamat rasitusvauriot niin nivelissä kuin jänteissäkin minimoidaan. Hyvin todennäköisesti loppuiän ratkaisu.

Päällimmäinen kenkä on "Selman kenkä" ja alimmainen normaali ratsunkenkä vertailun vuoksi.

Selman kenkä oikealla. Profiili on siis viistottu. Tässä kuvassa kenkien alareunat tulevat kaviota vasten.

Selman kenkä päällä, normikenkä alla.

Hyvin on liikkunut tähän asti matami näillä supikkailla. Aarion valmennuksessakin on keritty käydä, mutta valitettavasti pilvipeitteen paksuus on ollut sitä luokkaa, ettei kuvaamisesta ole tullut juurikaan mitään. Viime valkussa Selma kulki sitten tietenkin tähtitieteellisen hienosti. Sehän on selvä, kun en ole kamera nenän edessä valmiina laukaisuun. Mutta ilo oli kuulla Sallan kehuvan ja itse nähdä kuinka Selma kokosi hienosti ja laukat pyörivät taas molempiin suuntiin normaalisti. Mitä edesauttoi pitkästä aikaa suoritettu laukkatreeni raviradalla Miran toteuttamana. Sallan sanoin "jokaisen hevosen pitäisi päästä välillä laukkaamaan täysiä". Kyllä. Alkaa nimittäin lihasjummit irtoilemaan ja liikkeet taas loistamaan!

Mysteerikuva, joka vihjailee jotakin hupsua olevan ohjelmassa ihan lähipäivinä. Ja siitä hupsuudesta toivottavasti on sitten tarjota kattavasti kuvia ja erityisesti videomateriaalia! Joten toivottavasti kelit olisi kerrankin kohdallaan.

Suokkien suvuista for dummies

Minä olen lapsesta asti ollut pienimuotoinen sukufriikki. Tiedän että on olemassa monta kertaa friikimpiäkin sukufriikkejä, mutta kuitenkin. En ole myöskään pitkän linjan hevoskasvattaja jolla olisi 50 kasvattia ja näkemys eri sukujen periyttämistä asioista jne, mutta olen ahminut kaiken vastaan tulleen tiedon niistäkin aiheista lukemalla ja kuuntelemalla. Ja koska tämä on yksi lempiaiheistani, halusin tehdä parhaani ja selvittää muutaman perusjutun suomenhevosten suvuista niille, joita eivät suvut samalla tavalla puhuttele kuin minua ja joille on hieman hepreaa erisukuisuus, sukusiitos, kertaaminen, isälinjat ja emälinjat etc.

Omistamani suomipojat Kaurahattu (s.1995, k. 2011) ja Ahon Humu (s.2008) 3.8.2010

Kantaisät

Jokainen nykyinen suomenhevonen polveutuu suoraa isälinjaa pitkin (sukutaulussa siis se ylin linja missä on i., ii., iii., jne) neljästä oriista: Murto (s.1917), Uljaanpoika (s.1914), Lohdutus (s.1929) ja Kirppu (s.1879). Kirpun linja on näistä uhanalaisin. Oman hevosesi kantaisän saat selville yhdellä tai kahdella klikkauksella sukupostista kun klikkaat aina näkyvässä sukutaulussa kaukaisinta isää. 

Selma polveutuu Kirpusta, niin kuin kaikki joiden isä on Hilto, Toto, Totti tai joku näiden jälkeläisistä. Huvikseni tsekkasin parin bloggaajatoverini hevosten kantaisät. 

Anun Vihru (i. El Vihuri) polveutuu Murrosta, kuten hyvin monet muutkin. Murron linjaan kuuluu kaikki joiden isälinjalla näkyy mm. nimiä Puhemies tai isänsä Erilo, Hilu, Pysteri, Ponne tai poikansa Jonne, Vekkuli tai poikansa Vekku-Lento tai sen poika Suikku.

Co.n Vipsu (i.Fabian) polveutuu myös Murrosta.

Nämä meidän tammuskat eivät tietenkään sitten jatka tätä "isälinjaa" koska ne eivät ole varsoilleen sattuneesta syystä isiä. ;) Joten isälinja loppuu näiden kohdalla tähän. Selman poika, Seliseli Kuupeli (i. Jaapeli), joka on Jonnan aarre sekä oripoika, pääsee hyvinkin todennäköisesti jonkun isäksi vielä. Se jatkaa siis isälinjaansa joka polveutuu myös Murrosta.

Uljaanpojan klaaniin kuuluvat hevoset joiden isälinjassa näkyy nimiä kuten Vilperi tai poikansa Vieteri, V.T. Ajatus, Luonnos, Juonnos, Poika-Luonnos, Etsaus tai vaikkapa E.V. Johtotähti tai joku sen pojista.

Lohdutukseen menevät mm. sellaiset oriit kuin Ero-Lohko, Rallaus, Ero-Ponsi, Ponseri, Ravisteli

Ihan vain nippelitietona muutaman tarjolla olevan ratsuoriin kantaisät:

Murto

Haavekuva, Hessin Leevi, Lerkkana, Ponuveikko, Voiveikko, Preussi, Jalopeno, Silvolan Hemminki

Uljaanpoika

E.V. Tiikeri, Lendur-Emil, Mannin Vilperi

Lohdutus

Pette, Jämpti, Tussarin Luonnos

Kirppu

R.T. Kajaus, Vihi-Totti

Ahon Humu on Uljaanpojan klaania.

Ensimmäinen hevoseni ruuna Kaurahattu oli Lohdutuksen linjaa.

Sukusiitos

Jos jokainen suokkipulleroisemme polveutuu noista neljästä oriista, on sanomattakin selvää, että ne ovat hyvin pitkälle sukua toisilleen. Kuinka paljon ne tulevaisuudessa ovat sukua toisilleen on sitten meidän tämän päivän varsottajien vastuulla. Mitään virallista suositusta ei taida liiemmälti olla, mutta osa pyrkii pitämään syntyvän varsan sukusiitosprosentin max 7% ja osa haluaa pitää sen alle 5%. Itse kuulun jälkimmäiseen koulukuntaan. Ja mitä alhaisempi sen parempi. Tietenkään pelkkää prosenttilukua ei pidä tuijottaa jos halutaan hyvärakenteinen, suorajalkainen suorittaja hevonen, mutta koska nyt puhutaan suvuista, niin puhutaan sitten. Ravipuolella prosentit ovat aika tyypillisesti yli tai nipin napin alle 10 ja pahimmillaan hipovat 20 %.

Otetaan esimerkiksi ruuna jonka kanssa elin kavioliitossa 13 vuotta siitä lähtien kun itse olin 16-vuotias kakara. Eli Kaurahattu aka Haksu. Sukupostissa on näppärät systeemit jotka laskevat hevosen sukusiitosprosentin ja näyttävät mitkä nimet kertaantuvat missäkin polvessa isän ja emän suvuissa. Prosentti ei siis kerro kuinka monta kertaa vaikkapa nimi Eri-Aaroni esiintyy emän puolella vaan se keskittyy siihen kuinka paljon se esiintyy molemmilla puolilla. Haksulla esimerkiksi on mm. seuraavat merkinnät:

Ero-Lohko (3) + (5)  eli Ero-Lohko on isän puolella kerran kolmannessa polvessa ja emän puolella kerran viidennessä.

Ponne (4+5) + (5) Ponne löytyy isän puolelta kerran neljännestä ja kerran viidennestä polvesta ja emän puolelta kerran viidennestä.

Haksun sukusiitosprosentti on n. 4,6%, mutta sillä ei ruunalle ole tietenkään mitään merkitystä.

Se, että nimiä tahallisesti kerrataan eli linjataan on sukurutsausta jalostuksen nimissä toteutettuna. Kertaamisella tai linjaamisella haetaan urheiluhevoselle jonkun tietyn oriin hyviä ominaisuuksia useampaa kautta samaan varsaan. Kaikilla oriilla se ei toimi vaan varsaan kertyy vain sen huonoja puolia, mutta esimerkiksi Vieteri on toiminut melko ahtainakin kertauksina ja se on tuonut jälkipolviin hienoa liikettä. Suikkua on myös linjattu hyvinkin ahtaasti (3 polven sisälläkin) jotta varsaan saadaan vauhtia. Tietenkin nämä tekoset ahtauttavat sukuja, kasvattaavat sukusiitosprosenttia yksilöllä ja aiheuttavat sukukatoa. Mutta sitä on tehty aina. Ennen tietenkin populaatio oli isompi eikä ollut niin hätää koko rodun sukusiittoisuudesta kuin nykyään... 50-luvulla suomenhevosia oli n. 500 000 yksilöä, nykyään hädin tuskin 20 000. Siinä on pieni ero. Semmoinen 480 000 yksilön puuttuminen. Itse en kannata ahdasta linjaamista, mutta toisaalta jos sama nimi on vaikka neljännessä polvessa isällä ja kuudennessa emällä, sen vaikutukset syntyvään varsaan eivät enää ole järin suuret...

Työhevoskurssin satoa.

Sukukato

Sukukato tarkoittaa sitä, että kun lasketaan vaikkapa jonkun suomenhevosen sukutaulusta kuudessa polvessa (voi laskea vaikka 20 jos jaksaa kuluttaa siihen viikkoja) kuinka monta eri yksilöä sieltä löytyy verrattuna jos jokaikiseen ruudukkoon olisi päätynyt aivan eri yksilö. Käytännössä sellaista suomenhevosta ei tänä päivänä taida löytyä, jolla ei kuudessa polvessa toistuisi mikään nimi. Sukukatoprosentti saadaan siis suhteuttamalla todellisten eri yksilöiden määrä niihin "vapaisiin paikkoihin" joita sukutaulussa olisi. Onpas yllättävän vaikea selittää! :D

Yksinkertaistettuna:

6 polvessa voi olla maksimissaan 126 eri yksilöä, 63 oria ja 63 tammaa.

Selmalla esimerkiksi käytännössä 6 polvessa on vain 114 eri yksilöä, sillä siellä esiintyy toistuvasti (joku useammin joku vain pari kertaa) Ihme-Toti, Vihi, Valokko, Vihu, Vorna, Eri-Aaroni, Vieteri, Vilperi ja Vekkuli. Sukukatoprosentin ihanne olisi siis 100%, jolloin sata prosenttisesti kaikki nimet olisivat kuudessa polvessa uniikkeja. Selmalla tuo prosentti on n. 90,5%. Sukukadossa käytetään kuitenkin puhuttaessa termiä sukukatokerroin ja laskettu luku ilmoitetaan desimaaleina prosenttien sijaan. 

114 / 126 = 0,9047... eli 0,905 Mitä lähempänä kerroin on yhtä (eli 100%), sen parempi. Selmalla ja sen jälkeläisillä nämä on hyvät lukemat.

Sukusiitosprosentti puolestaan Selmalla on n. 4,4%. Sukukato- ja sukusiitosprosentit eivät aina ymmärrettävästi kulje käsi kädessä. 

Selman jälkeläsillä prosentit ovat seuraavat:

Seppo 

sukukatokerroin 0,92

sukusiitos 3,8%

Hulda

sukukatokerroin 0,95

sukusiitos 4,4%

Vaikka Huldalla siis on suurempi sukusiitosprosentti, sen sukutaulu on rikkaampi geeneiltään kuin Sepon, sillä kuudessa polvessa Huldalla on yksilöitä kuudessa polvessa 120/126 ja Sepolla 116/126. Huldalla toistuvia nimiä on siis vähemmän mutta osa lähemmissä polvissa kun taas Sepolla toistuvia nimiä on paljon, mutta ne toistuvat kauempana. Erilaisten geenien säilyvyyden kannalta sukukatoprosentti on merkittävämpi kuin sukusiitosprosentti.

Erisukuisuus

Sen lisäksi, että suomenhevoset polveutuvat kaikki Murrosta, Uljaanpojasta, Lohdutuksesta ja/tai Kirpusta on käynyt vielä niin, että menestyneimmät ja kovimmat ravioriit ovat muodostuneet (ja muodostuvat edelleen) niin sanotuiksi "matador-oriiksi" jotka ovat saaneet/saavat moninkertaisesti enemmän tammoja kuin kanssaveljensä. Jo jonkin aikaa on oltu huolestuneita siitä, että liki kaikilta löytyy neljän polven sisällä Suikku, Hilu, Vokker tai Vieteri. Näitä kutsutaan valtaoriiksi.Tilanne tietenkin muuttuu ja elää kun sukupolvet nuorentuvat. Pian kytätään eri nimiä kun nämä vanhat matadorit häipyvät viidensiin ja kuudensiin polviin. 

Erisukuisuuden virallista määritelmää ei ole toistaiseksi tehty. Tiukin vaade on että täysin ja puhtaasti erisukuisella hevosella ei ole ollenkaan suvussaan mitään noista neljästä valtaoriista. Tällaisia hevosia on ymmärrettävästi siitokseen käytettävissä vain kourallinen. Löyhempi vaade on se, että erisukuiseksi saa kutsua hevosta jolla noita neljää nimeä ei löydy neljän polven sisällä. Siinäkin on tavoitetta nykyisellä jalostusmateriaalilla.

Selmalla löytyy Hilu ja Vieteri neljännessä polvessa ja Vieteri vielä toistamiseen viidennessä. Selmaa ei siis voi nimittää erisukuiseksi edes löyhällä mittarilla, vaikka se on myös harvinaista Kirpun linjaa ja sillä löytyy suvusta ne oikeasti erisukuisten suvuissa usein esiintyvät Luonnos ja Toto. Molemmat jälkeläiset ovat löyhällä mittarilla erisukuisia, sillä niiden isäoriit on valittu niin että valtaoriit putoavat molempien puolella viidensiin polviin ja neljä ensimmäistä polvea ovat siis matadorvapaita.

Usein erisukuisuus sekoitetaan pieneen sukusiitosprosenttiin. Näillä ei ole toistensa kanssa mitään tekemistä. Hyvin valtasukuinen hevonen voi olla sukusiitosprosentiltaan pieni ja taas jos erisukuiseen varsaan on linjattu vaikkapa Tottia ja Luonnosta urakalla, se voi olla erisukuinen mutta hyvin korkealla sukusiitosprosentilla varustettu.

Masussa kasvoi erisukuinen Hulda.

Oriiden jättämää

Paljon on puhetta siitä mitä mikäkin ori jättää jälkeläisiinsä. Sehän riippuu myös aika paljon emätammasta, toiset tammat (kuten Selma ainakin näin kahden otoksen perusteella) päästävät läpi paljon oriin geenejä ja toiset taas enemmän itseään. Osa johtopäätöksistä ovat yleisesti kannatettuja, kuten vieteriläisten joustavat liikkeet ja osa taas hyvinkin riitaisia kuten suikkulaisten luonne. Tässä omat näkemykseni, osa perustuu tapaamiini jälkeläisiin, osa lukemaani, osa kuulemaani. Kommenttiosioon saa kukin lisätä tai korjata oman näkemyksensä mukaan. ;)

Suikku:

Periytti todella isoa kokoa, punaista väriä,  korkeaa säkää ja vahvaa luonnetta jota osa kutsuu herkkyydeksi ja osa hulluudeksi. Ratsuina menestyvät suikunsukuiset este- ja kenttäpuolella SM-tasolla. En itse halua omiin kasvatteihin Suikkua sukuun, ihan juuri sen yleisyyden vuoksi. Minulla on suikuton tamma, niin koitan talkoilla asian eteen että suikuttomia hevosia löytyisi myös tulevaisuudessa yhdistää niihin joilla suikkua on. Ja lisäksi Suikun suvussa on samoja nimiä kuin Selmalla, joten senkin puolesta jätän väliin suikkulaiset isäoriit. ;) Varsinaisia suikkulaisia (joiden isä on Suikku) alkaa olla enää aika vähän ja nekin vanhoja, mutta on tällä oriilla useita orijälkeläisiä jotka ovat jatkaneet sukua, kuten Sipori, jo edesmennyt Turo ja Suikun Ero.

Vokker:

Minulla on käsitys vokkerilaisista pieninä, ei erityisen silmäähivelevän näköisinä liikkeiltään vaatimattomina pötiköinä jotka ovat vähän perushappamia. Poikkeuksiakin toki on ja mitä kauempana Vokker on, niin sen parempi. Täytyy sanoa että yksi rakkain hoitohevosistani oli pieni vokkerilainen tamma ja Haksussakin oli Vokkeria K.K.Kössin kautta. Mutta molemmat näistäkin täyttivät ylläolevat kriteerit. :D Vokkeria en lähtisi varsinkaan kertaamaan, mutta jos se isäoriilla olisi niin että tulevassa varsassa jäisi viidenteen polveen, niin en antaisi häiritä.

Luonnos ja Toto:

Minulle nämä nimet suvussa tarkoittavat todella hyvää luonnetta, kiltteyttä, nöyryyttä ja yhteistyöhalukkuutta. Juuri sellaista maalaisromanttista "ihmisen ylin ystävä"-hevosta. Ja väitän että myös Selmaan nämä luonteen piirteet ovat tulleet juuri näiden kahden oriin yhdistelmästä. En edes tiedä millaisia nämä itse isukit olivat luonteeltaan, mutta KAIKKI yksilöt jotka ovat vastaani tulleet näiden nimeä/nimiä suvussa kantaen, ovat olleet aivan äärimmäisen ihania luonteeltaan. Näitten kertaamisesta lähipolviin en osaa sanoa, mutta Huldalla Luonnos tuli viidenteen niin isän kuin emänkin puolella ja ihmisen ystävä siitä tuli.

Hilu ja Hilto

Hilulainen huolestuneisuus on termi joka toistuu Hilusta puhuttaessa. Selman kohdalla voin täysin allekirjoittaa. Hilu tuo herkkyyttä ja riippuen yhdistelmästä se on joko erittäin hyvä tai erittäin huono asia. Mutta huolissaan nämä jälkeläiset usein ovat kaikesta. Kuten että taivas tippuu tai muuta vastaavaa. Hilto on yhdistelmä Hilua ja Totoa. Hiltolaisia suokkeja on loistanut todella paljon kenttämestaruuksissa ja esteillä. Kuten Hilton Jäpä, Tähti-Ohjus, Hilton Ilo.. Käsityksessä elän, että hiltolaisilla on hyvä hyppytekniikka. Selmallakin on. Kunhan korvaväli kestäisi. :D

Hilulainen huolestuja. Paitsi että onkin hiltolainen. ;)

Vieteri

Kuten jo moneen kertaan sanottu, niin liikkeisiin saa vieterit kun tämä nimi näkyy taulussa ja varsinkin jos se on siellä useammassa kohtaa. Ratsupuolella varsinkaan ei tarvitse kartella. Vieteristä periytyy myös punaista väriä.

Muista nimistä mistä tykkään tai en tykkää sukutauluissa en oikein osaa sanoa mitään perusteltua. Nimiä jotka aiheuttavat minulla mukavia viboja ovat mm. Ruutupoika ja Perikuva. Mutta koska nämä perustuvat intuitioon eivätkä edes mihinkään mutuun, niin eipä niistä sen enempää.

Toisinsanoen jos reseptiä hyvälle ratsusuokille haluaa, niin se voisi olla Vieteri+Hilu+Luonnos+Toto. Ja hahhahahaa. Minullapa onkin juuri semmoinen. :P

Perusarkea ja valmennusta (VIDEO)

 Perusarki on taas päässyt valloilleen. Selma ja Mira kävivät toistamiseen Salla Aarion valmennuksessakin. Tällä kertaa laitettiin suosiolla kanget päähän. Selmalla kulki ravi todella hyvin, laukka oli nihkeämpää. Tunnilla tehtiin paljon "ylitaivutusta" ja näissä harjotteissa huomasi, että lavat taas kiristävät.

Jälkikasvu kylmäyshommissa.

Kohusaappaat läheltä. ;)

Otin pienen pätkän videotakin. Keli oli taas vaihteeksi niin pilvinen, että kännykällä oli turha toivoakaan saavansa edes auttavasti tarkkoja kuvia...

VALKKAVIDEO

Kohta Selmalla voisi uskaltautua taas kokeilemaan esteitä, ainakin matalaa jumppaa. Jalka on ollut nyt aika hyvä ja kävin sillä valkkapäivän jälkeen myös piiiitkästä aikaa kunnon hölkkälenkillä kärrien kanssa. Viimeksi olen tainnut ajaa keväällä, ainakin jos siloissa olevan irtokarvan määrää on uskominen. Selma kulki kärrin edessä oikein iloisena korvat höröllä, eikä 10 km hölkästö tullut kuin kevyt pintahiki. Voimailemaan en ole uskaltautunut etujalan takia vielä kentän lanaamisen muodossa, mutta ehkä kohta sitäkin uskaltaisi tehdä. Voimaa ja massaa (lihasta) pitäisi taas saada saikulla menetettyjen tilalle. Selmalla on kunto niin hyvä jo, että ainoa keino lanauksen ja hyppyjen lisäksi olisi harjulla ja montuilla kiipeily, mutta kaikki nämä urheilumuodot ovat lihasten lisäksi kovaa työtä jänteille ja sekös nyt tätiä hirvittää. Ettei banaanijalasta tulisi taas isompi banaani kun se on nyt saatu suhteellisen hyväksi.

Löysin tässä sattumoisin viimekesäisen videon länkien sovituksesta ja länkikaavan teosta. Jos jollakulla on juuri nyt kyseinen aihe sydäntä lähellä, niin linkkaan sen ja myös luokkivaljastusvideon tähän. Kohtahan ne on rekikelitkin. ;)

LÄNKIEN SOVITUS JA LÄNKIKAAVA -VIDEO

LUOKKIVALJASTUSVIDEO

Näillä mennään. Jospa sitä lähtisi Kipaan vilkuilemaan kisakalenteria...

I-tason kouluratsastuskilpailut 2.7., PiRat (VIDEOT)

Ja niin sitä selvittiin hämmentävän lyhyessä ajassa "kuoleman porteilta" kouluaitojen sisään. Selma on voinut ähkyepisodin jälkeen varsin mainiosti, jalkakaan ei ole vaivannut. Miraa on sen sijaan vaivannut hetken se että Selma on ollut pohkeelle hidas. Tajusin syyn kisoissa, kun muita tammoja oli ympärillä ja useat niistä kiimassa. Selmallakin on siis ollut kiimaa ja oli edelleen. Munkinpippuri on auttanut sen verran että se sentään taipuu eikä ole sellainen varrassika mikä se oli aiemmin.

Hoitajatyttö (eli allekirjoittanut) työntouhussa. Kuva: Anni Karjalainen

Miralla on saappaiden suhteen sisäänratsastus käynnissä ja koska I-tasolla asuun ei puututa muuten kuin että sen on oltava siisti, ehjä ja ratsastukseen tarkoitettu, niin hän sai tietenkin luvan osallistua näillä. Huomasimme jo heC:n aikaan, että prosentit olivat tällä kertaa varsin tiukassa. Liekö kiimasta vai mistä johtuen Selma myös suoritti tasoaan huonommin, mutta kuitenkin sen verran kelvollisesti että lopputulokseen voi olla aivan tyytyväinen. Selma myös hirnui radalla mikä on harvinaista. Senkin laitan kyllä kiiman piikkiin.

Miralla ei ollut hirvittävästi aikaa valmistautua heA:han, sillä heB:ssä ratsukko starttasi viimeisenä ja heA:ssa kolmantena. HeB meni siihen nähden hyvin, että Mira oli aivan varma, että hän unohtaa radan. Mutta melkein hän selvisi ilman unohduksia. Vain lopputervehdykseen saapuessa unohtui siirtyä keskellä rataa keskikäyntiin (lopputervehdys oli G:ssä). Siitä miinustettiin 2 pistettä, mutta sija olisi ollut sama vaikka tätä ei olisi tapahtunutkaan.

Kuva: Anni Karjalainen

Kuva: Anni Karjalainen

Kuva: Anni Karjalainen

Kuva: Anni Karjalainen

HeB VIDEO


Numerot olivat suurimmaksi osaksi 5 ja 6. Pisteitä tuli 138,5 ja prosentit 57,75%. Se riitti sijaan 3./8, mutta osallistujamäärän vuoksi vain kaksi ensimmäistä palkittiin, joten jäimme ilman ruusuketta. Mikä olisi ollut kiva syntymäpäivälahja minulle. ;)

HeA oli minulle jotenkin liikuttava hetki, sillä siinä se minun takkutukkareppana meni tuomarin eteen kangilla (jotka laitettiin päähän enimmäistä kertaa viime talvena) esittämään vastalaukkaa. Ja teki sen vielä aivan puhtaasti. Ainoat erheet olivat radalla vapaassa käynnissä tullut rikko raville ja se, että Selma ei esittänyt laukanvaihtoa käynnin kautta, vaan se tuli ravista.

Kuva: Anni Karjalainen

Kuva: Anni Karjalainen

Kuva: Anni Karjalainen

Kuva: Anni Karjalainen

Kuva: Anni Karjalainen

Kuva: Anni Karjalainen

Kuva: Taina Ruotsalainen

Kuva: Taina Ruotsalainen

Kuva: Taina Ruotsalainen

Vaihdosta tuli pisteitä 2, muuten samaa 5 ja 6 mitä heB:ssäkin.Tässäkin luokassa oli vain 8 osallistujaa ja kaikki muut tietenkin kokeneempia konkareita. Odotuksena minulla oli vain hyväksytty suoritus, ja senhän Mira paukutti kevyesti, sillä pisteitä tuli 165 p. joten prosentit olivat (minun mielestäni HUIMAT) 56,89%! Kyllä mamma voi olla polleana nyt. Sija oli tietenkin 8./8, se nyt ei yllättänyt meistä ketään.

HeA VIDEO

Kummankin luokan arvostelussa luki tuomarin kommenteissa, että tasainen suoritus ja tahdikkaat sekä letkeät liikkeet.

Lisämukavuuksia on tiedossa, kun Mira ja Selma pääsivät taas demoratsukoksi Anna Kilpeläisen suomenhevosen ratsukoulutuspäiville (jatko-osaan siis) Kiuruvedelle 8.-9.8.! Jipii! Selman ryhmän aiheet ovat Eteneekö koulutus oikeaan suuntaan? ja Millainen kokoamisaste olisi hevoselleni hyödyllinen? Mielenkiinnolla odotan!!

Kisakuume ja keisarinnan uudet saappaat

Uskomatonta, mutta totta: huomenna Selma ja Mira starttaavat kaksi koululuokkaa! Ja mikä jännintä, nyt on edessä myös ensimmäinen heA -luokka. Se uskallettiin ottaa kokeiluun, koska kisat ovat I-tason ja omassa pitäjässä. Tavoitteena ei siitä ole oikeastaan yhtään mitään. Bonusta on jos tulee hyväksytty tulos. Pari päivää ratojen treenauksen jälkeen (tänään on vapaapäivä) tulimme siihen tulokseen, että olisi luultavasti ollut järkevin jättää heB kokonaan väliin ja mennä pelkkä A. Ihan vain Selman jaksamisen ja ennen kaikkea Miran muistikapasiteetin takia. :D Mutta rämmitään nyt nämä läpi ja sitten toteutetaan suunnitelmaa, että II-tasolla heB ja I-tasolla heA eikä useampia luokkia. Ja riippuen tietenkin luokista ja vaikeustasosta. Ja muuta diipadaapaa.

Mira myös satsasi edustusvermeisiin ja rakastui tavallisesta poikkeavamman värisiin Mountain Horsen saappaisiin (jotka ovat krokokuvioidut). Ja nehän mätsäävät Selman läsin kanssa vallan mainiosti!

Päivän pilvisyysaste oli liikaa kännykälleni ja valitettavasti kaikki kuvat ovat tällaista huttua tällä kertaa... Treenit 29.6.

Käyntiä..

Ja ravia.

Toissapäivänä harjoiteltiin siis B:n rataa (Nuorten hevosten kenttäratsastusohjelma 2009). Mira menee A:n radan kangilla. Sekin on muuten Selman ensimmäinen kerta (luonnollisestikin). Työmaata riittää, ratsastaa saa koko ajan täysiä ja sehän se haaste onkin kun helposti keksittyminen herpaantuu kun joutuu miettimään mitä radalla täytyy esittää seuraavaksi ja missä kohti. Mutta koska paineita ei ole, niin minä olen erittäin luottavaisin mielin ja lähinnä toivon että Selma suorittaisi tasollaan ja voisimme kokea voittajafiilistä ihan vain siitä.

Nämä kuvathan menee ihan maalauksista.. ;)

Keskiravin hakemista.

Eilisiä treenejä en ennättänyt kuvata olenkaan sillä minulla oli kuiskaajanhommia. Meidän oma kenttä on lyhyt, joten A:ta (Helppo A:2 2009) täytyi lähteä treenaamaan raviradan ratsastuskentälle. Onhan se b:n ratakin pitkällä radalla, mutta vähän soveltaen se kotikentällä pyöriteltiin. Raviradan treenit eivät olleet aivan priimat, Selma pällisteli tyhjällä alueella ympärilleen etsien muita hevosia ja keskittyminen oli välillä aivan hukassa. Mutta toisaalta se suoritti vastalaukat ensimmäisellä kerralla aivan nappiin. Että ota tuosta nyt selvää. Välillä se tarjosi keskiravin kohdalla laukkaa ja muuta pientä.

Mutta huomenna se nähdään miten käy. Toivottavasti joku muu kuvaisi Selmaa, koska minä otan radat videolle. Mukavaa olla taas normaaleissa tunnelmissa. :)