torstai 26. maaliskuuta 2015

Olen mestari!

Vihdoinkin on vuoden työsarka takana. Eilen kävin tekemässä viimeisetkin näytöt hyväksytysti ja sain tallimestarin erikoisammattitutkinnon suoritettua siinä aikataulussa kuin pitikin! Todistusta siis odotellaan. :)

Ratsastusnäytön kumppanini 20-vuotias ruunaherra Asterix. Jota ei kiinnostanut poseerata eikä oikein mikään muukaan. ;)
Päivä alkoi kahden portfolion esittämisellä ja siihen oli varattu aikaa 45 minuuttia. Aiheet olivat niinkin vaatimattomat kuin 1. Hevosen hoito ja valmentaminen sekä 2. Hevosen terveydenhuolto. Ensimmäistä tein kuukausitolkulla ja kun minulla oli 80 sivua kasassa, selvisi että luokkakavereilla portfolio oli 30 sivua. Piti hieman fonttia pienentää ja lauseita tiivistää... Mutta lopulta nuo kaksi olivat yhteensä jotakuinkin 90 sivua. Että jokunen tunti on tullut läppäriä hiplailtua ja kirottua ja muutama litra teetä juotua. Mutta sainkin palautetta ensimmäisestä, että se on todella kiitettäväntasoisesti koottu ja ulkoasultaan siisti. Tai molemmat olivat siistejä, kuulemma huomasi että Terveydenhuoltoon en ollut sitten ihan niin paljon panostanut. Myönnän. Hyväksytty oli toki esitys.

Seuraavana oli vuorossa ratsastus, joka oli huimat 15 minuuttia pitkä kestoltaan plus varustaminen ja purkaminen. Meidän täytyi ratsastaa hevoset ajatuksella, että ne olivat olleet edellisenä päivänä raskaissa kilpailuissa, esimerkiksi kenttäkisoissa ja nyt ne piti palautella. Ratsastin Asterixia kykyjeni ja selkäni mukaan niin reippaaksi ja rennoksi kuin pystyin. Menin isoa ravia, isoa käyntiä ja isoa laukkaa, paljon kaarevia uria ja voltteja. En saanut sitä eteen alas tuossa ajassa, mutta pääasia oli että näyttö oli läpi ja sain kehuja että ratsastin laukan kevyessä istunnassa,

Sitten riennettiin kengityshalliin jossa sain ensimmäisenä paikalletulijana valita uhrin. Otin korkeamman yksilön joka sattui olemaan pystyynkuollut lämminverinen. Kenkä lähti irti ja myös meni takaisin kiinni suhteellisen sujuvasti. Hevonen oli kyllä pitkässä kaviossa, mutta koska meille ei vuolu kuulu, niin siitä ei tarvinnut välittää. Valmiista tuotoksesta aloin pelätä että kiristinkö sittenkin kotkauksia liikaa... Aiemmin oppitunneilla ongelmani on ollut etten ole saanut niitä aina kirittyä tarpeeksi tiukkaan. Mutta minä ja luokkatoverini saatiin molemmat kehuja että homma on kiitettävällä tasolla läpi. Hieman se hymyilytti sillä ei se nyt kiitettävää ollut nähnytkään, mutta toisaalta meidän koulutukseen kuului tasan tarkkaan irtokengän kiinni saaminen vanhoihin  naulan reikiin.

Kengityshallista riensin suoraan toimenpidehuoneeseen jossa odotti valkoinen läski poni. Ja eläinlääkäri, joka otti näytön vastaan. Aiheena oli anatomia, rakenne ja lääkitseminen. Jännitin tätä ehkä jopa hieman enemmän kuin kengitystä. Mutta kun arvioija alkoi kysellä ja huomasin osaavani vastata kysymyksiin olo helpottui. Paitsi se ei tullut ihan apteekin hyllyltä mihin hankoside kiinnittyy alaosastaan. Hmmh.. Kuitenkin plussaa sain siitä, että osasin kertoa mikä aiheuttaa ja altistaa polvikanavan ahtaumalle (sapeliasento, supistunut etusääri ja joissain tapauksissa jännevamman seurauksena yläosastaan turvonneet jänteet). Olin kuulemma paras siihen astisista näytön antajista mikä sai poskeni punoittamaan. Mukava kuulla välillä semmoisia kommentteja.

Sitten olikin enää jäljellä hevosen lastaaminen. Tiesimme jo etukäteen että lastattavat ovat kokeneita ravureita joten sitä en sitten enää osannut stressata ollenkaan. Lisäksi saimme luokkakaverini kanssa yhdessä toimia niin, että lastattavia hevosia oli kaksi ja avustettiin toinen toisiamme. Toinen siis talutti ja toinen vahti sillan vierellä ja laittoi puomit kiinni. Läpi meni että läpsähti ja niin sitä käveltiin aurinkoisella Hingunniemen pihalla ja olo tuntui hyvinkin epäuskoiselta. Että siinäkö se oli?? Teinkö minä sen?? Ihan oikeasti selvisin siitä ja vielä melko helpontuntuisesti? Vuosi takana ja nyt olen tallimestari! Nyt vasta alkaa oikeastaan tajuta. Aika hienoa!

Kotona Selma oli vissiin kuullut, että mamma on nyt koulun käynyt ja osaa irtokengän laittaa kiitettävästi kiinni. Oli nimittäin takakenkä tänään enää kahdella naulalla kiinni. Puuhkis. Jostain syystä kaksi ekaa naulaa ei millään löytänyt vanhoja reikiä ja lopulta Mira löi ne ja minä loput. Mutta saatiinpahan kenkä kiinni ja sinällään täytyy olla tyytyväinen, että tamma antoi aivan kiltisti (jos pyllyn tutinaa ei lasketa) laittaa TAKAkengän. Se on ollut se hankala homma jopa kengittäjille. Muuten kyllä huomasi maastoratsastuksessa että on pari vapaapäivää ollut takana. Jostain kumman syytä tallilta ajeltiin suoraan uuteen paikalliseen hevostarvikeliikkeeseen ostamaan pelhamit. Ei vain kokoja ollut, mutta tilaukseen meni. Ei ihan kuparirollereilla ollut vaikutusta kun uljas kisaratsumme kiisi Mustin perässä.

Josta tulikin mieleeni, että suunnitelmissa on kauden ensimmäinen koulustartti 19.4. Kajaanissa. Jee! I-tasolla kylläkin.

Selma Mustin perähevosena 20.3. Itse ajan Nakkia tässä.
Että semmoista tällä kertaa. Kakkukahveet pidän sitten kun todistus tupsahtaa postista. Ja senhän on kyllä oltava hevosenkengänmallinen. Kakun siis, ei todistuksen.

9 kommenttia:

En tietoisesti julkaise minkäänlaista perustelematonta negaa, sitä saa elämässä vastaansa muutenkin. Tämä on minun muumimaailmani. ;)