Varusteiden korjausopissa

Vuoden viimeinen postaus sitten edessä. Jotenkin ei nyt tullut inspistä tehdä mitään kollaasia vuoden huippuhetkistä. Niitä oli paljon ja uusi pieni hevonenkin saatettiin onnistuneesti maailmaan. Sen sijaan kerron tallimestarin opintoihin kuuluvasta varusteiden korjauksesta. Mikä onkin aika näppärä ja taloudellinen taito.

Alunperin minun oli tarkoitus vaihtaa korjaustunneilla Selman siloihin jyrkempi kaari, mutta varhaisdementiasta kärsivänä unohdin sitten silat tallille ja täytyi kotoa kaivaa jotakin vanhaa ja hajonnutta. Jota löytyy muuten yllättävän paljon. Näppeihin osui ysäriltä peräisin oleva lyhyt rintaremmi, jota olen käyttänyt lähinnä hiihtoratsastuksessa. Selmalla kyseistä lajia ei kyllä olla (vielä) harrastettu.

Tässä erittäin epähavainnoliistavassa kuvassa on korjauskohde eli toisen puolen remmi oli katennut reikien kohdalta ja se täytyi vaihtaa. Jouduin siis purkamaan ommelta ensin käsin tuosta soljesta oikealle niin pitkälle että remmi irtosi.

Koska minua tytötti ja opettaja esitteli meille bling blingejä, niin  päätin laittaa kaulan yli tulevaan kapeaan remmiin kolme pinkkiä timangia molemmille puolille.

Reijät timangeille.

Jouduin ompelemaan uuden remmin siis käsin ja pitkällisen purkamisen jälkeen oli vuorossa uuden nahkaremmin työstäminen. Se piti leikata sopivan levyiseksi, reunat piti pyöristää ja tehdä kaiken laisia uria ja leikkauspinnat maalata mustalla maalilla ja kiillottaa... Kaikkea kivaa. Sitten pääsin ompelemaan. Se tapahtuu kahdella neulalla ja on aika vinkeää touhua. Tai siis helppoa jos saa neulat mukavasti läpi eikä työnnä myöskään toista neulaa toisen neulan langan läpi ja saa itseään jumiin. Vanhana pukuompelijana en kovinkaan paljoa reijittänyt itseäni.

Ja tulihan siitä valmistakin sitten lopulta. Vanhan rensselin kiiltävin ja uusin osa.

Ihan ite ommeltua tikkiä.

Vanha katkennut remmi uuden ja korjatun rinnalla.

Vielä olisi korjattavaa noissa jonkun aiemman omistajan korjauksissa, jotka näkyvät vaalealla paksulla langalla tehtynä tuossa keskellä. Rintaremi on puettu "ponille" joka on valjastöiden paras apulainen. Siinä istutaan ja polkimella saa tiukennettua noita leukoja jotka muodostavat ponin kaulan,

Säästäisihän se todella paljon rahaa kun itse korjailisi kaikki tuollaiset pienet hommelit. Eikä muutenkaan varastossa lojuisi kasoittain "korjuutan tuon sitten joskus" -tavaraa. On varmaankin hommattava ainakin neulat ja lankaa. Ja jostain kun tuollaisen ponin vielä saisi, niin hirmu kiva olisi.

Kiitos kaikille teille kiinnostuksestanne jotka olette seuranneet touhujamme! Kiitoksia myös kaikille jotka ovat jakaneet ajatuksiaan, kokemuksiaan ja huoliaan kanssani blogin kautta tai muilla kanavilla. On ihanaa kun on saanut tutustua teihin samanhenkisiin suokkien rakastajiin! Me jatkamme ensivuonna samalla meiningillä ja toivotaan että Mira ja Selma pääsevät starttaamaan heA:ta.

Hyvää Uutta Vuotta ja onnea sekä menestystä kaikille!