perjantai 28. marraskuuta 2014

Haaste: mitä, miksi ja kuinka


Blogitallin viikkohaasteella minua heitti Takaisin lähtöruutuun -blogin M. Kiitos siitä!

 https://4.bp.blogspot.com/-PvLnDUvd4Mo/VGUA9ZoHH7I/AAAAAAAAhvs/nXrP8A-Pa8w/s1600/harrastusanalyysi2.png

Tarkoituksena on analysoida omaa hevosharrastustaan. Joskus sitä tosiaan tulee kysyttyä itseltään miksi hitossa tätä touhua tekee, koska tässä ei ole kyllä kertakaikkiaan mitään järkeä! Mutta järki taisi minulla jäädä jo 7-vuotiaana tyttösenä kesällä 1990 jonnekin orilaitumen sisäpuolelle kun kohtasin Rudolfin. ;)

Mitä harrastan

Harrastan äärimmäisen monimutkaisesti rakentuneen ja monellatasolla toimivan yksikön eli hevosen opiskelua. Itsenäistä opiskelua arjessa oman hevosen kanssa (ja menneiden omien hevosten kanssa) sekä tiedonhakua ja lopulta täytyi luovuttaa ja mennä heppakouluihin mistä olen aina haaveillut. Tiedonjanoni tuntuu olevan loputon. Mitä enemmän opin, sitä enemmän tahdon tietää lisää. Kaikki hevosessa kiinnostaa. Suolinkaisista jouhenkiilotussuihkeisiin, länkivalmistajista koulutuomareihin. Käytännössä harrastan siis hevosen omistamista. Hevosen, jolle olen pesonal trainer, lastentarhan täti, äiti, ystävä, ravintoterapeutti, fysioterapeutti, muuten vaan terapeutti, varusteassistentti, joulupukki ja kakkalinko.



Miksi harrastan 

Kun tili on tyhjä hierontojen, kengitysten, tallivuokrien, valmennusten, kisareissujen ja varustehankintojen jälkeen, mietin tätä kysymystä hetken. Toisaalta, miksipä minä tarvitsisinkaan uusia vaatteita, kenkiä, hierontoja tai lomareissuja? Minullahan on tässä kaikki mitä tarvitsen ja lapsetkin saan pidettyä ruuassa, vaatteissa ja harrastuksissa. :) Perimmäinen syy tähän itseaiheutettuun köyhyyteen on näissä silmissä:



Se hellyyttävä "huoli", joka Selmalla (ja aika monella suomenhevosella) tuntuu aina olevan rauhalliseen ja hyvään käytökseen yhdistettynä. Lisäksi aina vain jaksaa kiehtoa se, miten saaliseläin - pakoeläin -  voi kiintyä ihmiseen (petoon), toimia hänen kanssaan pienin elein kommunikoimalla ja osoittaa tunteensa voimakkaasti. En pysty sen paremmin selittämään. Minusta vaan on huikeaa, että valtava eläin joka pystyisi tappamaan minut sekunnissa, päästää hellimmän hörinän minulle...luottaa minuun vaikka pelottaa...antaa kaikkensa... Se on vain niin upeaa.

Ja sitten on tällaiset pienen pienet lisämausteet jotka eivät ainakaan vähennä syitä harrastaa:


Ja sitten on sekin perspektiivi, että kun ei omat taidot riitä saamaan hienoa eläintään leijailemaan ja tanssimaan, niin voi nauttia siitäkin näystä kun saa puhuttua taitavammat tekemään sen puolestaan. ;)




Kaikki on vaan NIIN SIISTIÄ tämän tamman kanssa. ;)




Sitäpaitsi karsinan ja tarhan siivous on aika terapeuttista. Näkee kättensä jäljen ja tulee hyvälle mielelle.

Eikä omien kasvattien loistohetketkään motivaatiota vähennä:

Seliseli Kuupeli, Selman ensimmäinen varsa.



Kuinka harrastan

Hevoset ovat olleet omassa pihassani ensipollesta lähtien (kesällä 1999 sain Kaurahatun) talveen 2011-12 josta lähtien hevoseni on ollut vuokratallissa. Molemmissa on puolensa. Nykyinen talli on kyllä niin mahtava paikka, että en vaihda jossei ole pakko. Se on hieno kombinaatio omasta ja ylläpitotallista eli se on kimppatalli. Tallin omistaja jakaa käsitykseni hevosten kuivikkeen, heinän ja veden määrästä kanssani prikulleen ja saan toisin sanoen ruokkia, kuivittaa ja juottaa hevostani aivan niin paljon kuin haluan (mikä on aika paljon). Lisäksi valmennusmahdollisuudet ovat aivan uskomattomat: suuri valaistu ja hyväpohjainen kenttä, estekalusto, ravirata lähellä, uittomahdollisuus, maastoreittejä loputtomiin, harjuja kiipeilyyn joko ratsain tai kärreiltä, mahdollista pitää Selmaa ravureiden perähevosena (hyvää treeniä, mutta saa juosta "nakuna")... Seura on mitä parhainta ja aina on tietotaitoa jos haluaa jostakin itseään askarruttavasta keskustella. Ihan parasta. Uskallan väittää, että harrastan parhaassa mahdollisessa paikassa, vaikka meillä ei ole maneesia, kävelykonetta, solariumia eikä lämpölamppuja. Tottakai sekin on tärkeää, että Selma saa olla vapaalla heinällä talvikauden ja laitumella kesäkauden. Ja aina on mahdollista ottaa talliin yöksi jos tarve vaatii. Hoito on huippuluokkaa (vaikken itse pääsisikään paikalle).

Se puitteista. Sitten se, mitä itse teen... Harrastusmuotoani olen käsitellyt melko syväluotaavasti tekstissäni Miksi en ratsasta sitä itse? . Siihen minulla ei ole enää lisättävää. Minä siis olen ehkä pohjimmiltani treenari ja samoilija. Ja nämä molemmat tapahtuu maastossa. Ajan paljon: kärreillä, reellä, lanalla. Nykyään jos ratsastan, ratsastan kiipeilemällä harjua ylös ja alas tai hölkkälenkkiä ravureiden perässä. Koulutuuppailun olen jättänyt Miralle joka saa keskittyä Selman edistämiseen. Minä pidän huolen että tamman lihaksisto ja pääkoppa ovat tarvittavassa kuosissa. Ja näin minä olen äärimmäisen onnellinen ja tyytyväinen. :) Selma on lisäksi paljon tyytyväisempi kun sitä ratsastetaan "kunnolla" 1-3 krt/viikko ja muut liikutukset (5-3 krt) tapahtuu muilla tavoin. Se siis liikkuu n. 6 päivänä viikossa.


Siinäpä sitä syytä ja seurausta. Haastan Suomitäykkärin matkassa -blogin Lissun, Selityksen makua -blogin Jonnan ja Capital & Co -blogin Niinan.

2 kommenttia:

  1. Tuo varsakuva! Se on niin varsamainen!

    Ja itsessäni tunnistan myös tuon pohjattoman tiedonjanon. Tunnustan, että olen vähän kateellisena lukenut kaikista jutuista, mitä siellä teidän koulussa opetellaan. Mielessä on jopa käynyt, pitäisikö itsekin lähteä tuollaiseen kouluun ihan vaan oppiakseen lisää, vaikka en hevosammattilaiseksi mielikään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää koittaa vätellä varsakuumetta viimeiseen asti. ;)

      Juu, en minäkään tiedä mikä minusta isona tulee, mutta ikävästi se nyt näyttäisi tempovan tuonne hevoskouluihin. Sillä tiellä ei kyllä vahingossakaan rikastumaan pääse, mutta viisastumaan kyllä! :D Että ei kun vaan, onneksi ovat lyhyitä kouluja, niin voi vaikka töistä ottaa vapaata ne muutamat lähipäivät kuussa. ;)

      Poista

En tietoisesti julkaise minkäänlaista perustelematonta negaa, sitä saa elämässä vastaansa muutenkin. Tämä on minun muumimaailmani. ;)