Haaste: mitä, miksi ja kuinka

Blogitallin viikkohaasteella minua heitti Takaisin lähtöruutuun -blogin M. Kiitos siitä!

 

Tarkoituksena on analysoida omaa hevosharrastustaan. Joskus sitä tosiaan tulee kysyttyä itseltään miksi hitossa tätä touhua tekee, koska tässä ei ole kyllä kertakaikkiaan mitään järkeä! Mutta järki taisi minulla jäädä jo 7-vuotiaana tyttösenä kesällä 1990 jonnekin orilaitumen sisäpuolelle kun kohtasin Rudolfin. ;)

Mitä harrastan

Harrastan äärimmäisen monimutkaisesti rakentuneen ja monellatasolla toimivan yksikön eli hevosen opiskelua. Itsenäistä opiskelua arjessa oman hevosen kanssa (ja menneiden omien hevosten kanssa) sekä tiedonhakua ja lopulta täytyi luovuttaa ja mennä heppakouluihin mistä olen aina haaveillut. Tiedonjanoni tuntuu olevan loputon. Mitä enemmän opin, sitä enemmän tahdon tietää lisää. Kaikki hevosessa kiinnostaa. Suolinkaisista jouhenkiilotussuihkeisiin, länkivalmistajista koulutuomareihin. Käytännössä harrastan siis hevosen omistamista. Hevosen, jolle olen pesonal trainer, lastentarhan täti, äiti, ystävä, ravintoterapeutti, fysioterapeutti, muuten vaan terapeutti, varusteassistentti, joulupukki ja kakkalinko.

Miksi harrastan 

Kun tili on tyhjä hierontojen, kengitysten, tallivuokrien, valmennusten, kisareissujen ja varustehankintojen jälkeen, mietin tätä kysymystä hetken. Toisaalta, miksipä minä tarvitsisinkaan uusia vaatteita, kenkiä, hierontoja tai lomareissuja? Minullahan on tässä kaikki mitä tarvitsen ja lapsetkin saan pidettyä ruuassa, vaatteissa ja harrastuksissa. :) Perimmäinen syy tähän itseaiheutettuun köyhyyteen on näissä silmissä:

 

Se hellyyttävä "huoli", joka Selmalla (ja aika monella suomenhevosella) tuntuu aina olevan rauhalliseen ja hyvään käytökseen yhdistettynä. Lisäksi aina vain jaksaa kiehtoa se, miten saaliseläin - pakoeläin -  voi kiintyä ihmiseen (petoon), toimia hänen kanssaan pienin elein kommunikoimalla ja osoittaa tunteensa voimakkaasti. En pysty sen paremmin selittämään. Minusta vaan on huikeaa, että valtava eläin joka pystyisi tappamaan minut sekunnissa, päästää hellimmän hörinän minulle...luottaa minuun vaikka pelottaa...antaa kaikkensa... Se on vain niin upeaa.

Ja sitten on tällaiset pienen pienet lisämausteet jotka eivät ainakaan vähennä syitä harrastaa:

Ja sitten on sekin perspektiivi, että kun ei omat taidot riitä saamaan hienoa eläintään leijailemaan ja tanssimaan, niin voi nauttia siitäkin näystä kun saa puhuttua taitavammat tekemään sen puolestaan. ;)

Kaikki on vaan NIIN SIISTIÄ tämän tamman kanssa. ;)

Sitäpaitsi karsinan ja tarhan siivous on aika terapeuttista. Näkee kättensä jäljen ja tulee hyvälle mielelle.

Eikä omien kasvattien loistohetketkään motivaatiota vähennä:

Seliseli Kuupeli, Selman ensimmäinen varsa.

Kuinka harrastan

Hevoset ovat olleet omassa pihassani ensipollesta lähtien (kesällä 1999 sain Kaurahatun) talveen 2011-12 josta lähtien hevoseni on ollut vuokratallissa. Molemmissa on puolensa. Nykyinen talli on kyllä niin mahtava paikka, että en vaihda jossei ole pakko. Se on hieno kombinaatio omasta ja ylläpitotallista eli se on kimppatalli. Tallin omistaja jakaa käsitykseni hevosten kuivikkeen, heinän ja veden määrästä kanssani prikulleen ja saan toisin sanoen ruokkia, kuivittaa ja juottaa hevostani aivan niin paljon kuin haluan (mikä on aika paljon). Lisäksi valmennusmahdollisuudet ovat aivan uskomattomat: suuri valaistu ja hyväpohjainen kenttä, estekalusto, ravirata lähellä, uittomahdollisuus, maastoreittejä loputtomiin, harjuja kiipeilyyn joko ratsain tai kärreiltä, mahdollista pitää Selmaa ravureiden perähevosena (hyvää treeniä, mutta saa juosta "nakuna")... Seura on mitä parhainta ja aina on tietotaitoa jos haluaa jostakin itseään askarruttavasta keskustella. Ihan parasta. Uskallan väittää, että harrastan parhaassa mahdollisessa paikassa, vaikka meillä ei ole maneesia, kävelykonetta, solariumia eikä lämpölamppuja. Tottakai sekin on tärkeää, että Selma saa olla vapaalla heinällä talvikauden ja laitumella kesäkauden. Ja aina on mahdollista ottaa talliin yöksi jos tarve vaatii. Hoito on huippuluokkaa (vaikken itse pääsisikään paikalle).

Se puitteista. Sitten se, mitä itse teen... Harrastusmuotoani olen käsitellyt melko syväluotaavasti tekstissäni Miksi en ratsasta sitä itse? . Siihen minulla ei ole enää lisättävää. Minä siis olen ehkä pohjimmiltani treenari ja samoilija. Ja nämä molemmat tapahtuu maastossa. Ajan paljon: kärreillä, reellä, lanalla. Nykyään jos ratsastan, ratsastan kiipeilemällä harjua ylös ja alas tai hölkkälenkkiä ravureiden perässä. Koulutuuppailun olen jättänyt Miralle joka saa keskittyä Selman edistämiseen. Minä pidän huolen että tamman lihaksisto ja pääkoppa ovat tarvittavassa kuosissa. Ja näin minä olen äärimmäisen onnellinen ja tyytyväinen. :) Selma on lisäksi paljon tyytyväisempi kun sitä ratsastetaan "kunnolla" 1-3 krt/viikko ja muut liikutukset (5-3 krt) tapahtuu muilla tavoin. Se siis liikkuu n. 6 päivänä viikossa.

Siinäpä sitä syytä ja seurausta. Haastan Suomitäykkärin matkassa -blogin Lissun, Selityksen makua -blogin Jonnan ja Capital & Co -blogin Niinan.

Hevosen valmentaminen

Tallimestarin opintoihin kuuluu myös hevosen valmennusfysiologia. Aihe on minulle hyvin rakas ja yksi mielenkiintoisimpia.

Hevosen valmennuksen tarkoitus on hyödyntää hevosen perimässä olevat mahdollisuudet ja hioa sen elimistö huippukuntoon. Valmennukella parannetaan hevosen koordinaatiota, kestävyyttä, hyvää energiantuotantokykyä ja lihasvoimaa. Hevosen perinnöllisesti heikoin ominaisuus määrää kuinka hyväksi suorittajaksi se tulee ja tätä heikointa ominaisuutta on erityisesti kehitettävä.

Valmennuksessa olennaista on säännöllisyys ja nousujohteisuus. Elimistön on kehittyäkseen saatava säännöllisesti vaihtelevaa ärsykettä. Harjoituksen rasittavuutta sekä määrää on asteittan lisättävä.
Valmennuskaudet jaetaan peruskuntokauteen, kilpailuun valmistavaan kauteen ja kilpailukauteen.

Peruskuntokausi

Peruskuntokaudella kehitetään hevosen perusvalmiuksia, aineenvaihduntaa sekä lihaksiston ja hermoston suorituskykyä. Se vahvistaa tuki- ja liikuntaelimistöä ja on erityisen tärkeä nuorille hevosille. Hevosen peruskestävyyttä ja perusvoimaa kehitetään ja kauden lopussa mukaan otetaan kullekin lajille tyypilliset harjoitukset. Täytyy muistaa, että lihaksisto voi kehittyä nopeammin kuin jänteet, siteet tai nivelet ja tästä voi seurata jalkaongelmia mikäli asiaa ei tiedosteta.

Kestävyysharjoittelulla luodaan pohjakunto. Harjoitusta tehdään vähintään 15 min/työjakso ja työjaksoja voi olla useita. Kestävyysharjoituksessa syke nousee selvästi yli leposykkeen mutta pysytään anaerobisen rajan alapuolella eli aerobisella alueella (hevonen poistaa maitohappoa enemmän kuin sitä muodostuu). Peruskestävyysharjoituksessa syke on 140-170 kertaa minuutissa (leposyke hevosella on n. 24-40 krt/min). Aerobinen tehoalue on 160-180 krt/min.

Intervalliharjoitus on jaksottaista harjoittelua jossa syke kohoaa jopa maksimiin (n. 230-250 krt/min). Vetojen välillä on osittainen tai täydellinen palautuminen joissa syke laskee anaerobisen puolelle. Harjoitukset ovat nopeus- tai voimaharjoituksia. Näiden harjoitusten tarkoitus on nostaa hevosen anaerobista kynnystä eli se pystyisi poistamaan maitohappoa yhä suuremmilla sykkeillä. Anaerobinen kynnys vaihtelee yksilöittäin 180-210 lyöntiä minuutissa. Kun tämä raja ylittyy, lihassoluissa muodostuu enemmän maitohappoa kuin sieltä pystyy poistumaan ja hevonen alkaa väsymään.

Voimaharjoitus

Nopeusharjoitus

Kilpailuun valmistava kausi

Kilpailuun valmistavalla kaudella kehitetään lajivalmiuksia. Ravihevosella aloitetaan hiitit, estehevosella rataharjoitukset jne. Kokonaisrasitus on harjoituksissa korkea. Oikea levon ja rasituksen suhde on tärkeä, sillä levon aikana treenin tulos kehittyy.

Kilpailukausi

Kilpailukaudella ylläpidetään saavutettua kuntoa ja huippukunto ajoitetaan toisaalta juuri kilpailukaudelle. Rasituksesta palautuminen on tärkeää ja hevosen psyykkisiä ominaisuuksia pyritään kehittämään.

Kestävyysvalmennus

Kestävyysvalmennus koostuu useasta osa-alueesta ja jokainen niistä parantaa hevosen puskurikapasiteettia. Mitä parempi puskurikapasiteetti hevosella on, sitä vähemmän sama maitohappomäärä laskee lihaksen pH:ta.

Eniten harjoitetaan peruskestävyyttä ja vauhtikestävyyttä jotka tapahtuvat anaerobisen kynnyksen alapuolisilla sykkeillä. Kovemmilla sykkeillä harjoitetaan maksimikestävyyttä ja nopeuskestävyyttä.

Peruskestävyysharjoitus on pitkäkestoinen, 2-4 x 10-30 min, syke on n. 120-150 krt/min ja käytössä ovat hitaat lihassolut. Tämä tarkoittaa käytännössä siis rauhallista ravia ja kävelyä vaihtelevissa maastoissa 3-4 kertaa viikossa (kunnonkohotuskaudella) tai 2-3 kertaa viikossa (ylläpito). Tämä on turvallisin tapa laihduttaa hevosta ja lisäksi se kehittää notkeutta, voimaa, ketteryyttä ja tarkkaavaisuutta. Peruskestävyysharjoittelu myös kasvattaa sydämen iskutilavuutta ja lisää kudosten hapen sekä energian saantia avaamalla lihasten hiussuonistoa.

Vauhtikestävyysharjoitus on aerobinen tehoharjoite jossa työhön osallistuu hitaiden lihassolujen lisäksi myös nopeita soluja. Syke on 130-180 krt/min. Harjoitukset tehdään intervallityyppisesti 5-15 minuutin vedoilla palauttaen vetojen välillä. Palautus kestää yhtä kauan kuin veto. Esimerkiksi 3 minuuttia laukkaa - 3 minuuttia käyntiä/hidasta ravia = yksi veto ja yksi palautus. Intervallien sisällä on hyvä tehdä temponvaihteluita ja rasitustasoa (vetojen määrää tai pituutta tai molempia) on nostettava pikkuhiljaa. Vauhtikestävyysharjoittelu vahvistaa tukikudoksia, kehittää verenkiertoelimistöä (hiussuonitus lihassolujen ympärillä paranee ja verisuonten koko ja veren kokonaismäärä kasvaa), vahvistaa sydänlihasta ja hitaiden lihassolujen lisäksi nopeita lihassoluja.

Maksimaaliset- ja nopeuskestävyysharjoitukset koskevat lähinnä ravihevosia, laukkaratsuja sekä kenttähevosia. En paneudu niihin nyt sen tarkemmin.

Voimaharjoitukset

Voimaharjoittelu on lähellä kestävyysharjoittelua. Voimaa tarvitaan kaikissa urheilusuorituksissa. Hevoselle ei tehdä maksimivoimaharjoitteita ja voiman ylläpitoharjoituksetkin tehdään vain kerran viikossa. Voimaharjoitukset kasvattavat lihassolujen kokoa, niiden määrä ei lisäänny.

Yleisvoimaharjoitus on aerobinen työskentelyä. Jo peruskuntoharjoitukset sisältävät usein yleisvoimaharjoituksia.

Kestovoimaharjoituksilla parannetaan hevosen lihasten verenkiertoa ja hiussuonistoa. Lihasten motoriikka kehittyy, mutta maitohappoa ei vielä synny. Kestovoimaharjoitus ylämäkeen ilman vastusta: mäen kaltevuus 5%, hidasta ravia 5 x 500 m, palautus vetojen välissä 3-5 min. Syke vedon lopussa n. 210 krt/min.

Nopeusvoimaa kehitetään lyhyemmällä kestolla ja suuremmalla vastuksella.

Yleisvoimaharjoittelua peruskuntokaudella.

Kestävyysvoimaharjoittelua.

Nopeusvoimaharjoittelua jyrkkään mäkeen käynnissä.

Mistä voimaa?

- vastuskärryt
- mäkiset maastot
- hangessa kahlaaminen
- pehmeä ja upottava pohja (esim. hiekka)
- reki
- erilaiset lisäpainot
- laukkapyrähdykset
- sarjaesteet
- matalat hypyt sarjoina
- maapuomit/kavaletit
- työajo

Selkeitä voimaharjoitteita tehdään voimankasvatusvaiheessa max 2 kertaa viikossa. Liiallinen voimaharjoittelu heikentää lihasten kestävyysominaisuuksia. Maaston kuormittavuutta ei kannata aliarvioida, sykkeet nousevat hyvinkin nopeasti ylämäissä. Huolellinen verryttely ja jälkiverryttely täytyy muistaa aina ja harjoitusten tehoja on nostettava asteittain. Nuorella hevosella voimaharjoittelu on aloitettava erityisen varovasti. Myös ruokinta on oltava kunnossa, jotta paukkuja riittää. Hevosen rakenne voi myös olla esteenä voimaharjoittelulle: käyrät kintereet ja jänispatit kipeytyvät herkästi.

Ratsastus voimaharjoituksena

Ratsuhevosen vatsalihakset ja pitkät syvät lihakset tuovat takapään alle. Kokoamalla saadaan staattinen rasitus. Jumppasarjoilla dynaaminen rasitus. Kouluratsastusliikkeiden toistojen määrää lisäämällä rasitus kasvaa.

Kokoamisen harjoittelua. Staattista voimaa.

Verryttely ja suorituksesta palautuminen

Verryttelyn tarkoitus on valmistella hevosen elimistö tulevaan suoritukseen. Hevosen ruumiinlämmön nousu 39-40 asteeseen parantaa lihasten toimintaa sekä lisää jänteiden ja nivelsiteiden notkeutta. Verryttely alkaa käynnillä, jatkuu ravilla ja lopussa voi olla nopeita spurtteja. Kesto ja tempo riippuu ilman lämpötilasta ja hevosen ominaisuuksista. Lämpimällä säällä lyhyempi verkka, pakkasella pidempi, kuumalla hevosella lyhyempi ja rauhallisempi ja laiskalla pidempi sekä spurttailevampi jne. Verryttelyssä aineenvaihdunta ja verenkierto vilkastuvat, lihasten ja elimistön lämpötila kohoaa, lihasten yhteistyö paranee (koordinaatio), vammautumisalttius vähenee ja hevosen psyyke virittyy suoritukseen.

Loppuverryttely on erittäin tärkeä. Tarkoituksena on palauttaa elimistö ja lihaksisto mahdollisimman lähelle lepotilaa. Liike edistää maitohapon poistumista elimistöstä, joten ravaamalla rauhallista hölkkää palautuminen nopeutuu verrattuna pelkkään kävelyyn heti rasituksen jälkeen. Kovasta rasituksesta palauttelu kestää vähintään 30 minuuttia josta noin 15 min hölkkää ja 15 min käyntiä. Heti raskaan suorituksen jälkeen ei hierontaa eikä venyttelyä. Juottaa sen sijaan voi piankin, kunhan vesi on vähintään 15 asteista.

Hikoilu ja elektrolyytit

Hevonen hikoilee 5 litraa päivässä, rasituksessa 8-12 litraa. Hevosen hiki sisältää runsaasti suoloja ja kivennäisaineita eli elektrolyyttejä. Jos nestehukka korvataan pelkällä vedellä, solun ulkoisen nesteen suolapitoisuus laskee joka aiheuttaa lihaskramppeja. Hevoselle voi juottaa elektrolyyttijauheista tehtyä juomaa tai tehdä itse halvempaa versiota:

Vajaa 1 dl melassisiirappia
Vajaa 1 dl Pansuolaa (sis. mineraaleja ja on "laimeampaa" kuin tavallinen suola)
10-15 l lämmintä vettä
 Sekoita ja valmista!

Suolaan kannattaa totuttaa vähän kerrallaan, jos hevonen ei ole tottunut sitä melassiveteensä saamaan. Suolaa voi muutenkin huoletta lisätä hevosen ruokintaan, sillä ne eivät kärsi verenpainesairauksista tai vastaavista. Harrasteratsulle voi syöttää merisuolaa 2 rkl/pv.

Selma hikoillee erittäin helposti ja runsaasti. Aineenvaihdunta ainakin pelaa. ;) Ja koska omistaja vastustaa klippausta, niin sitten loimitellaan.

Tukka ja kanget ratsun tekee

Se on ollut meidän sisäpiirivitsi tässä pari päivää. ;) Selman irokeesi on alkanut kaatua joten sen voi halutessaan kuvitella lyhyeksi ratsutukaksi. Tai sitten vain pöljän näköiseksi liikkeessä heiluvaksi töyhdöksi. Torstaina Selmalle laitettiin kanget toista kertaa suuhun ja Mira kokeili pitkästä aikaa ratsastaa kentällä. Se ei ollutkaan aivan niin kauheassa kunnossa kuin kuviteltiin. Koppura kyllä hieman, mutta murtui ja pehmeni kavion alla niin, että kaikki askellajit pääsi menemään.

Nythän se on valmis ratsu! ;D

Selma on alkanut saada lihaa takapäähänkin. Sen rakentaminen on erityishankalaa Selman perusrakenteen takia. Violetti tökötti takajalassa on haavasprayta. Siinä se kärriin telottu haava komeilee.

Koska kenttä oli mikä oli, Mira hyödynsi olosuhteet menemällä kaikissa askellajeissa mahdollisimman hitaasti. Tavastaan poiketen Selma teki nöyrästi näitä hidastuksia, se yllätti taas suoruudellaan ja hetkellisillä leijailuillaan jota ilmeni ravissa ja laukassa. Se on siis todellakin alkanut saada voimaa takaosaan! Jee! Ja hieroja Timolle on kyllä annettava täydet pointsit. Selman ristiselkä näyttää liikkuvaisemmalta ja sieltäkin jopa pullahtelee liikkeessä jotkin lihakset mitkä ei ennen pystyneet pullahtelemaan jumien takia. :) Voi kuinka paljon tämä hevonen onkaan jo minulle opettanut! Ja on jo sentäs viides treenattavani... Oppia ikä kaikki.

Kuvaamisen kannalta kelit ovat ikävän hämäriä. Koitin kuitenkin muistoksi videoida näistä kankitreeneistä edes pikkupätkiä. Yhden pätkän laitan tähänkin.

KANKITREENI-VIDEO

Selma on ymmärrettävästi vielä ymmällään kun suussa on kaksi kuolainta, mutta normaalisti helposti vastusteleva herkkis on kuitenkin pysynyt päänsä kanssa yllättävän rauhallisena ja on hoksannut hommaa ihan mukavasti. Kanget olivat vain lainassa, joten ne palautettiin jo ja treenit jatkuvat hamassa tulevaisuudessa kunhan saan ostettua vastaavat.

Satula valuu edelleen harjoitusravissa eteenpäin. Koska olen täysi tollukka, tajusin vasta hetki sitten, että minulla on kellarissa Wintecin edestä kohottava vaahtoromaani. Sitä kokeilin itse eilen maastossa eikä satula liikkunut mihinkään, mutta enhän minä harjoitusravia siellä mennytkään. Seuraavat Miran treenit näyttävät onko siitä apua. Keväällä täytyy pistää harkintaan taas satulan vaihto jos tuohon ongelmaan ei tule ratkaisua. Selman lihaksisto kuitenkin on lähtenyt nyt rytinällä muuttumaan niin edestä kuin takaa, että vielä en ehkä kuitenkaan hyppää satulakaruselliin.

Osaa se Selmakin kilahtaa..

Viime aikoina Selman liikutteluun on liittynyt kärrit jollain muotoa. Sitä on joko ajettu tai se on juossut perähevosena. Satulan alla se on käynyt käyntipainotteisilla kiipeilymaastoilla ja toki Miran kanssa viikoittain kerran tai kaksi on tuuppailtu koulua. Pohjat ovat surkeat, joten hyppytreenit on joutunut jättämään kokonaan pois.

Selma on löyhällä vetosolmulla kiinni kärrin perässä kun pidän sitä perähevosena. Se on todellakin maailman toimivin siinä hommassa, koska lukee tarkasti muita hevosia. Lisäyksenä, että en suosittele kyseistä tapaa kenellekään turvallisuussyistä. Minimiriski tässä on että Selma kompastuu ja rikkoo päitsensä. Toisaalta riski on myös siinä, että kädessä on ohjien lisäksi liina tai talutusnnaru, ja olen valinnut näistä riskeistä tämän hevosen tuntien en, että kädet ovat vapaina ohjaamaan ajohevosta ja Selma tulee omin nokkinensa.

Olen aiemminkin maininnut, että Selma on ääniherkkä ja suhteellisen säikky tapaus. Siihen nähden on aika uskomatonta mitä kaikkea sillä on voinut tehdä, koska se ei todellakaan ole mikään "tykkiruuna" joka hieman hytkähtää kun joku polkee miinaan vieressä... Ei suinkaan. Selma kyllä REAGOI ja se reaktio on aina potku taakse kahdella kaviolla. Kärrit ovat olleen solmussa kaksi kertaa, edellisen kerran syksyllä 2011 kun Alma ajoi sillä ensimmäistä kertaa vuoden tauon jälkeen kärreillä ja paikkana sattui olemaan laidunpelto jonka ruho sattui olemaan jäätynyttä. Ja siitä sattui kuulumaan ääni. Ja sattui olemaan pimeää. Ja potkuremmi sattui olemaan liian löysällä. Noh, vain kärrien etureuna sai vauriota, Selma säästyi naarmuitta. Toissapäivänä ei käynyt niin hyvin.

Historiaa vielä sen verran, että Selma on kaikesta huolimatta hoitanut homman hienosti esimerkiksi laskiaisriehassa rekiajelutushevosena kolmena talvena, ensimmäisen kerran 3-vuotiaana. Sen kyydissä on ollut laumoittain lapsia, reessä, työkärreissä... Omilla koppakärreilläni olen pitänyt kyydissä molempia lapsiani useita kertoja. Lisäksi sillä on ajelutettu kymmeniä kertoja erilaisia asiakasryhmiä.

Noh, toissapäivänä lähdimme Miran ja Mustin kanssa hölkkälenkille ja minulla oli tallilla nuorempi tyttäreni (7 v.) mukana. Tietysti otin hänet kärrin kyytiin. Kaikki meni mainiosti kunnes tyttö keksi ojentaa käden sivuun koskettaakseen tien laidassa olevia mukavasti jäätyneitä pajunvarpuja joista lähti kiva ääni. ÄÄNI. Niin. Noh, hetken kuluttua saimme ihailla Selman takakavioiden pohjia ja katsoa kun potkuremmi katkeaa kappaleiksi. Siinä hetkessä kun pukin seurauksena vasen ohja joutuu takajalkojen väliin, edellä menevä Musti ei säikähdykseltään meinaa pysähtyä ja sinulla on kallein aarre maailmassa siinä vieressäsi hiiren hiljaa, sitä alkaa miettiä miksi hitossa harrastaa tätä lajia. Että eikö sittenkin pitsinnyplääminen toisi riittävää jännitystä elämään. Ja olisi ihan hienoa jos ei itse ainakaan aiheuttaisi jälkikasvulleen vammoja tai vajaamittaista elämää. Onneksi seuraava pukki vapautti ohjan pinteestä ja nuo ajatukset pyyhkiytyivät pois.

Tilanne pysähtyi kun Musti pysähtyi ja Selma lopetti poukkoilun. Nousin kärreiltä fiksaamaan potkuremmin jämän jotenkin uudestaan kiinni. Silloin huomasin vasemmassa takajalassa 10 cm pitkän viiltohaavan joka vuosi verta. Onneksi se oli vain pinta raapaisu, mutta niin typerästä aiheesta tullut... Jatkoimme lenkin loppuun ja tyttö piti kätensä visusti sylissä koko loppumatkan. "En tiennyt ettei kättä saa laittaa sivuun. Nyt tiedän." Äkkiä sitä oppii kun luulee kuolevansa. Näin jälkeen päin ajateltuna varmasti vinkeää olla tuossa tilanteessa pienenä ihmisenä ja istua siinä toivoen että äiti handlaa homman. Huhhuh.

Onneksi jalkaan ei vielä *kop kop* ole tullut impparia. Se on aavistuksen lämpimäpi kuin toinen ja hieman kerännyt nestettä. Onneksi on pakkasta ja hieman lunta maassa, ei tarvitse paketoida sitä. Eilen kävin Selmalla taas ajamassa, sillä käytiin mäkitreeniä puksuttamassa Mustin kanssa. Keräsin katastrofin aineksia ihan urakalla ja otin Sannin perähevoseksi. Selma toimi taas kuin unelma. Ei mitään ongelmaa. Se oli jo aamutallissa jotenkin erilainen kuin yleensä. Normaalisti se on aika neutraali kun sitä käy ruokkimassa, mutta tuolloin se tunki päätä syliin ja oli inhimillistäen kuin olisi halunnut sanoa "Anteeks, kun sekoilin. En sekoile enää..". Ja todisti sitten sen lenkillä. Otapa tuosta selvää. Ihan apina.

Tänään on Selmalla ollut vapaapäivä ja huomenna on sitten Miran treenipäivä. Kangetkin saatiin kokeiltua ja alkuhämmennyksen jälkeen Selma hyväksyi ne kivasti. Meillä on lainakanki, että jos jollain on myydä 13,5 cm kanki, niin laittaatten mailia maiju.a.okkonen@gmail.com. :) Tuo mitä kokeiltiin oli Sprengerin, melko painava ja about 2 cm paksu. Varsi taisi olla n. 6 cm.

Niin ja sekin unohtui sanoa, että Timo kävi hieromassa Selman toistamiseen sillon kun olin Hinkulassa. Kuulemma paljon kehitystä oli tapahtunut, lihakset olivat paljon paremman tuntuiset käteen ja vinouttakin oli lonkissa jäljellä enää sormen mitta. Hyvin suoranoloinen se on kyllä ollutkin. Huippua! :)

Iilimatoja Hingunniemessä

Nyt on esimiehenätoimimisen tutkintotilaisuuskin suoritettu, koulun käynti alkaa olla jo puolen välin yli reippaasti. :) Hingunniemessä majailen torstaihin asti, niin nyt onkin aikaa bloggailla. Tänään saimme viettää koko päivän kuppari/hieroja/iilimatohoitaja Mari Kivelän seurassa kun aiheena oli vaihtoehtoiset hoitomuodot. Mari teki kranio- ja iilimatohoitoa hevosille ja muutamille halukkaille ihmisille.

Kraniohoidon tarkoituksena on vähentää jännityksiä tuki- ja liikuntaelinsysteemistä. Se on hyvin hellävarainen ja syvästi vaikuttava manuaali hoitomenetelmä. Sitä käytetään akuutteihin ja kroonisiin häiriötiloihin, hermojärjestelmän ja aivonestekierron parantamiseen, lihasten ja kalvojen kireyksien poistamiseen, tasapainoisen liikkumisen saavuttamiseksi ja immuunijärjestelmän sekä ruuansulatuksen ongelmiin.

Käsittely ei ole kovin "näyttävän" näköistä, sillä hoitaja vain pitelee käsiään tietyillä alueilla koskettaen hoidettavaa hyvin hellävaroen. Tulokset saivat kyllä pahimmatkin skeptikot ymmälleen. Ensimmäiset käsittelyt Mari teki hevosille maneesissa, jossa katsoimme kahden ratsukon liikettä käynnissä ja ravissa. Mari arvioi hevosen liikeradat, vinoudet.. Toinen ratsuista mm. kiersi oikeaa takajalkaansa eikä takajalkkojen liike venynyt juurikaan vatsan alle. Vain hyvin yhyen käsittelyn (lavat, rinta, risti ja reidet) jälkeen hevonen liikkui aivan letkeästi ja ratsastaja ihmetteli että alla on kuin eri hevonen. Se ei punkenut ulkolapaansakaan ulos lainkaan mitä teki juuri 10 minuuttia aikaisemmin ennen käsittelyä.

Hevoset rentoutuivat silminnähden hoidon aikana.

Kengityspajassa käsiteltiin kolme hevosta, joista kahdelle laitettiin myös iilimatoja.
Hirudoterapia eli illimatohoito on ikivanha, antiikin ajoilta peräisin oleva hoitomuoto. Hoidoissa käytetään vain tiettyä iilimatolajia joka on sertifikoitu. Lääkinnälliset juotikkaat ovat luonnosta lähestulkoon kadonneet, joten kaikki kinttuun tarttuvat madot eivät ole näitä "hoitomatoja". Tämä laji nimittäin erittää n. 120 erilaista lääkeainetta imiessään verta. Hirudiini estää veren hyytymistä ja avaa tukoksia, hyalyronihappo sitoo vettä soluihin ja solut voivat paremmin (suosittu aine ryppyvoiteissa), destibilaasi hajoittaa tukoksia, orgilaasi aktivoi lepääviä suonia, bdelliini ja engliini stimuloivat immuunijärjestelmää jne. Kaikilla näillä on suuri merkitys patologisten prosessien ja tulehdusten ehkäisyssä. Hevoselle iilimatoja voidaan käyttää jännevammoissa, lihasongelmissa, kaviokuumeessa, haavoissa (poistaa arpikudosta), aineenvaihdunnan elvyttämiseen, kesäihottuman hoitoon jne.

Iilimadolle tarvitaan karvaton "laskeutumisalusta". Sakset ja partahöylä ajoi asian.

Mari pyydystää iilimadon ruiskuun josta on katkaistu pää. Sitten odotellaan onko mato suostuvainen tarttumaan kiinni. Jos ei, niin vaihdetaan matoa. Hanskat ovat kädessä siksi, ettei mato tartu omaan sormeen.

Iilimato hankkarivammaa hoitamassa.

Madot ovat kertakäyttöisiä ja ne kokevat polttohautauksen hoidettuaan hommansa. Ne imevät verta niin paljon, että paisuvat noin peukalon levyisiksi ja n. 10 cm pitkiksi. Sitten ne pudottautuvat pois. Aikaa tuohon kuluu n. 30-40 min, mutta aina hoito ei kestä niin kauaa. Esimerkiksi ihmisen kasvojen alueella matoja pidetään vain 2-3 min.

Kraniohoitoa saaneella hevosella oli ristiselkä aivan jumissa, joten sille laitettiin myös maunoja selkään.

Mauno Mato ja sen kaveri.

Verta imevä pää on oikeanpuoleinen.

Toinen mato hyppäsi jo pois saatuaan tarpeeksi ja tämäkin vetelee viimeisiään. Tässä imupää vasemalla puolella.

Verta tosiaan vuotaa pitkän aikaa näistä pienistä rei'istä, sillä matojen erittämä veren hyytymistä estävä aine on hyvin tehokas.

Sitten ihmiskokeiluihin. Kraniohoitoa annettiin jo luokassa parille halukkaalle lonkkien aukaisemiseksi.

Matolaatikko

Osaa alkoi hoidon jälkeen huimaamaan, kaikilla tuntui että jalat olivat kuin makaroonia, kivut hälvenneet ja kävely hieman raskasta. Plus kaikille tuli pissahätä melkein välittömästi. :D

Luokkatoverini ja opettajani pääsivät matojen kanssa hengailemaan, mistä olen piiiikkuisen katkera (olisin halunnut ottaa kipeisiin polviin matohoitoa, mutta olin kai yli-innokas niin jäin paitsi).

Luokkakaverilla oli selkä hyvin kipeä ja seisominen sekä istuminen tuottivat tuskaa. Niinpä "pakotimme" hänet sekä kranioo että iilimadotukseen. Hän kuvaili tuntemuksiaan matojen laittamisen jälkeen puutuneeksi ja rokotusta muistuttavaksi. Kirvely tuli aaltoina. Opettajamme suostui ottamaan madon niskaansa. Hän puolestaan kuvaili puremaa ampiaisen pistoksi. Niska on herkempi alue ja jokainen kokee madon pureman eri tavalla.

Imupää vasemmalla. Myös hännässä on imukuppi, mutta ei hampaita eikä muutakaan "suuta". Kakkaa sieltä tulee kyllä.

Opella taisi olla mato noin 20 minuuttia ja kun se otettiin pois, hän sanoi että tunne on sama kuin olisi hartioille laitettu jääsalvaa. Niskaa kuumotti (missä mato oli ollut), päässä kihelmöi ja hartioissa tuntui viileältä ja kihelmöivältä. Jännää!

Mari on käynyt kahdesti meidän tallilla, mutta Selma oli sillon tiine eikä sitä voinut hoitaa. Kiinnostaisi kokeilla matoja kesällä Selman kutinaan, siihen jäykkään ristiselkään sekä kuulemma madoilla saisi jännetupeilta nesteet pois. Selmalla on hieman kroonisesti takajaloissa jännetupit vähän täyttyneet. Ei nyt kauheat röllykät, mutta etusten kuiviin niveliin verraten on eroa kuitenkin. Katsellaan miten olisi mahdollista saada Mari Selmaakin hoitamaan. :)

Kisakauden päätös (video)

Meidän suunnattoman pitkä kisakausi veteli viimeisensä eilen seurakisoissa Kajaanissa. Nyt siirretään vähäiset rahavarannot valmennuksiin ja ehkäpä keväällä on Selma taas valmiina uusiin koitoksiin.

Kajaanissa siis Mira ja Selma starttasivat heC ja heB. Aamu oli hieman paniikinomainen, sillä meillä oli aika tiukkaan laskettu aikataulu ja tarkoitus oli lähteä klo 8:00 kohti Kainuuta, mutta laina-auto ei ollutkaan sitten heti lähtövalmiina ja päästiin hevosten kanssa liikkeelle puoli tuntia myöhässä. Verkka-ajasta se oli sitten pois eikä Mira kauaa ennättänytkään Selmaa ratsia ennen starttia. Se kostautui hieman siinä, ettei Selma ennättänyt rentoutua eivätkä avut menneet aivan puhtaasti läpi. Pikkuvikana Mira teki lopputervehdyksen I:n kohtaan a

HeC Aikuisohjelma -Video

Radan jälkeen Mira oli aivan varma ettei sijoittunut palkittavien kolmen parhaan joukkoon ja hävisi kahville ilman puhelinta. Minä jäin taluttelemaan Selmaa verkkamaneesiin jotta kuulisin tulokset. Kuuntelin että kaikilla kenen tuloksia lueteltiin oli prosentit 50 ja jotain. Sitten kuului Miran tulos: 62,5%. Kun kolme ratsukkoa oli jäljellä, kerrottiin Miran ja Selman olevan johdossa. Laitoin Miralle tekstaria jotta alkaisi kipittää takaisin, sillä mahdollisesti sijoitus olisi tulossa, mutta eihän se vastannut kun ei ollut puhelin lähimaillakaan. Meinasin jo taluttaa Selman kahvion ikkunan alle, jotta älyäisi tulla, mutta kipittihän se tyttö sieltä lopulta. Järkytys oli suuri kun kerroin tilanteen! :D Ja niin vain kävi ettei kukaan enää kiilannut Miran ohi ja voitto paukahti!

B:n verkkaa katsellessani kiinnitin huomiota kun Miralla oli hymy korvasta korvaan. Piti ihan kysyä että mikäs se niin hymyilyttää. En ollut huomannut kun Mira treenasi lävistäjälle tulevia keskiravipätkiä ja Selma oli väläyttänyt aivan tajuttoman hienoja askeleita! Oho! HeB oli K.N. Special ja taso tiedettiin olevan aivan helkkarin kova. Moni heA:ta starttaava meni sen "verkkana". Radan videointi ei sitten mennyt ihan putkeen, sillä kännykän muisti päätti tulla täyteen kesken kaiken. Selma ei ihan tulut niin pyöreäksi kuin olisi vaadittu, se myös nosti toisen laukan viiveellä. Mutta laukkalävistäjät menivät todella hyvin, sillä Selma ei vaihtanut laukkaa eikä lopettanut liian aikaisin. Prosentteja tuli 59,5% mihin sai olla tyytyväinen Selman sen hetkisellä esityksellä. Sija oli sitten jaettu 9. Tulokset kokonaisuudessaan löytyy täältä.

Kehityskommenteissa tuli mainintaa, että hevonen saisi liikkua aktiivisemmin takaa eteen, mikä nyt ei ollut meille suuri uutinen ja tempon lisäyksiin ja keskiraveihin "lisää" ja "enemmän". Talven aikaan treenaillaan siis niitä, vastalaukkaa ja kokoamista. Kankihommelitki täytyypi aloitella pikkuhiljaa. Tästä on hyvä jatkaa!

Tänään Selma sai palautuksena tulla mukaan kun koko muu poppoo oli kärrilenkillä. Minä ajoin Sannia ja otin Selman narunpäähän perähevoseksi.

Minä pinkeissä ja typsyt. Kuva: Mira Tolvanen

Koko tärähtänyt tallipoppoo liikekannalla. ;) Kuva: Mira Tolvanen

Selma oli hyvin tyytyväinen ja se onkin aivan mainio perähevonen. Se tarkkailee muita jatkuvasti ja lähtee ravaamaan heti kun toiset ja pysähtyy myös samantien. Ei sitä oikeastaa edes juuri huomaa siellä perässä jollei katso. :) Hyvää tekee joskus lenkkeillä aivan vapaasti ilman ratsastajaa tai kärriä.

Loppukevennyksenä täytyy kertoa, että tallissa on levinnyt tauti nimeltä aamuvenytys. Sen laittoi liikkeelle nyt jo pois muuttanut puoliverinen tamma, joka harrasti kissamaista venytystä aamulla. Siis sitä missä etuset on pitkällä edessä ja pyllistetään taakse selkää venyttäen. Nooh, tämä tarttui Sannille. Joka tartutti sen Nakille, jonka viereisessä karsinassa Musti oppi sen ja toissa-aamuna Selma esitti saman kun vein sille aamuruuat! :D On meillä notkeita hevosia talli täysi!