torstai 6. helmikuuta 2014

Treenihaaveita mamma-maastossa

Tänään päästiin Selman kanssa ensimmäistä kertaa maastoon uudessa tallissa. Mukana oli kaksi ruunapuoleista tallikaveria ja Selma toki käytti tilaisuutta hyväkseen heittäytymällä hädässä olevaksi prinsessaksi asfalttitien ylityksen kohdalla sekä tielle tulvineen ojan kohdalla (tielle oli siis noussut kellertävää jäätä ja sekös oli kammottavaa). Onneksi Prinssi Rohkea saatteli neidon näiden hirvitysten ohi.

Vaikka rakastankin varsojen suunnittelua, niiden opettamista ja kasvun seuraamista, tämä mammailuaika on kyllä siinä mielessä minulle vastentahtoista, että tykkään myös treenata hevosia. Ja tietenkin Selmaa tässä tapauksessa. Nyt on kuitenkin ajettava koneet niin sanotusti alas ja koko ajan hissuteltava enemmän. Mieli jo siintää ensi kesässä, kun toivon mukaan päästään taas treenaamaan kunnolla ja katselemaan syksylle sopivia kisoja.

Vaikka muussa elämässäni olen hyvin hajamielinen, sotkuinen ja laiskakin (mukavuudenhaluinen siis), niin hevoshommissa jokin toinen persoonani puskee pintaan. Käytössäni on treenikalenteri, johon merkkaan kengitysten, madotusten, raspausten ja rokotusten lisäksi kaiken. Siis vasempaan kainaloon tulleesta ruvesta päänviskomiseen. Koska perusliikutus jakaantuu 3-4 henkilölle (minä, vuokraajat ja estekuski), kirjoitan kalenteriin lyijykynällä yleensä kolmen viikon jaksoissa kuka tekee mitäkin minäkin päivänä ja milloin on vapaa. Vuokraajat ovat tottuneet jo kertomaan viestillä mitä harjoituksia tekivät ja miten meni, miltä tamma tuntui ja oliko jotakin erikoista. Tämä lukee itseasiassa jo vuokrasopimuksessa. Nämä viestit sitten kirjoitan kalenteriin ja joka päivältä siellä lukee sitten mitä on tehty ja liikutuksen kesto. Nykyään olen alkanut merkata jopa sään ja lämpötilan. En tiedä miksi! Voipahan vertailla paljonko oli pakkasta viime vuonna tähän aikaan.

Ote huippusalaisesta treeniksestä viime keväältä. Sunnuntain estekisoista suoraan oriasemalle! :D Vapaapäivää ei tälle viikolle sattunut, mutta lomaa tuli oriasemalla 10 päivää putkeen. ;)


Vapaapäiviä Selmalla on yleensä 1-2 pv/vko, ja ne ovat totaalisen vapaita. Joko laitumella tai tarhassa. Joskus on myös yksittäisiä viikkoja, ettei vapaapäivää tule, mutta silloin seuraava viikko alkaa vapaalla.Tähän saakka olemme liikuttaneet Selmaa 40 min - 1,5 h per päivä, mutta ensisyksystä lähtien olen ajatellut niin, että huoleti voin itse käydä myös vuokraajien päivinä vielä maastossa mikäli he ovat menneet kentällä tai toisin päin. En tietenkään halua tylsistyttää tammaa liialla touhulla, mutta maastoon se ei koskaan kyllästy.

Uutena asiana treeniin tulee (sitten varsan pärjätessä tunnin yksikseen) laukkavedot, joita päästään tekemään raviradalle ja vetoavuksi saadaan joko tallikavereita tai pomon ravurit. Voi olla, että tämä henkinen mummo ei uskalla kuin istua siellä ravikärreillä ja laitan jonkun itsesuojeluvaistotta elävän takiaisen sinne kyytiin. Olen neljästi mennyt hevosella kuperkeikan ja alkaa kiihkeät laukkailut hirvittää. Niin kauan on asiat hyvin, kun mieleen ei juolahda se kaatuminen, mutta kun se kerran päähän pälkähtää ja alla vilisevää maata vilkaisee, niin sitten on kyllä peli menetetty. Ravirata voisi toisaalta olla turvallinen paikka siedättää itseään, koska siellä ei niin hirveästi tule mutkia/mörköjä/kiviä/kuoppia/metsän elukoita jne. Noh, katsotaan. Voi olla, että uskallan sellaista kestävyyslaukkatreeniä käydä itsekin tekemässä, että rauhallista laukkaa mennään muutama kierros suuntaansa. Siinäkin kyllä tarvitaan vetoavuksi joku laukkahirmu, yksin kyllä varmasti Selma hyytyisi. Sille laukan ylläpitäminen on tylsää, nostaa kyllä pontevasti ja säpäkästi.

Odotan myös innolla estetreenien alkamista keväällä! Puomityttönähän minä olen niissäkin tapauksissa, koska en myöskään uskalla hypätä itse Selmalla niin kauan kun se on epävarma lähestymisissä. Olen oikea ongelmien kiteytymä! :D Mutta minulla on polvilumpio mennyt 2,5 kertaa sijoiltaan, lonkat myös ovat löysät ja selässä paukkuu s-nikama välillä paikalleen ja välillä paikoiltaan. Siihen kun yhdistää rajut sik-sak -lähestymiset esteelle tai äkkipysähdyksen esteen juureen, niin sitä ei tiedä onko minulla yhtään niveltä enää paikallaan sen jälkeen. Odottelen suosiolla siihen saakka, että Selma on rutinoitunut ja varma hyppääjä.

Viimekausi oli siis Selman ensimmäinen kisakausi, eikä meillä ollut mitään muuta tavoitetta, kuin koluta kaikki kissanristiäiset läpi ja jos hyväksytty tulos tulee, niin se on jo juhlan paikka. Selmalle kisaaminen on kuitenkin aivan uusi asia ja esteillä se jännittää hirvittävästi normaalejakin esteitä puhumattakaan erityisen poikkeavista tai värikkäistä. Siksi viime kesänä haettiin vaikka niitä hylkyjä, kunhan se A) on vieraassa paikassa ja B) lopulta hyppää myös sen kauhian-hirviän esteen yli. Ja näihin tavoitteisiin päästiin jo niissä ekoissa ja viimeiseksi jääneissä kisoissa. Estepuoli jäi tosiaan kesken laitumella nivusiin tulleen pistohaavan takia kesäkuun puolivälissä ja sitten kun siitä oli toivuttu, Selma olikin jo tiineenä. Siksipä jännityksellä odotankin tulevaa kautta. Ja tapaturmaisen kesän jälkeen myös pelkään, että jotain taas sattuu. Ennemmin nämä pelot tietysti kohdistuu nyt varsomiseen...

Mutta siltikin eilen illalla vietin karsinassa pitkän tovin kädet Selman masulla ja tunsin potkuja ja liikehdintää. Mietin siinä, että hassua sitten kun varsa on iso ja hieno, niin se sama sankari potkutteli minua käteen Selman mahassa. Suuria toiveita, haaveita, unelmia... Jotka toteutuu tai ei. Koulussa juuri viimeksi oli aiheena hevosten lisääntymisfysiologiaa ja vaikka aihe kiinnosti aivan hirvittävästi, oli kuitenkin ahdistavaa kuunnella mitkä kaikki asiat tiineydessä ja varsomisessa voikaan mennä pieleen. Eikä pieni varsa ole siltikään turvassa, vaikka varsominen sujuisi hyvin. Huh huh. Pakko vain olla ajattelematta niitä liikaa. "Ei meille satu mitään". Tunnustella vain pieniä potkuja ja odottaa. Vielä 2 ja puoli kuukautta...

3 kommenttia:

  1. Tulin vastavierailulle ja liityin lukijaksi :) Kivan oloinen blogi sinulla, jään ehdottomasti seuraamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja tervetuloa. :) Aika varsapainotteista höpinää taitaa olla luvassa ainakin toukokuuhun saakka kunnes päästään taas treenaamaan. ;)

      Poista
  2. Treeniksessä lukeva "Folliikkeli" kirjoitetaan oikeaoppisesti follikkeli, yhdellä i:llä. ;)

    VastaaPoista

En tietoisesti julkaise minkäänlaista perustelematonta negaa, sitä saa elämässä vastaansa muutenkin. Tämä on minun muumimaailmani. ;)