Hevosen arvostelemista ja matoja

Tämä viikko on ollut hyvin antoisa, mutta myös harmillinen. Maanantaina polvilumpioni meni sijoiltaan liukastuttuani tallin pihassa ja joudun jäämään sairaslomalle. Tiistaina matkasin luokkakaverini kyydillä taas kouluun, Yläsavon ammattiopistoon Kiuruveden Hingunniemeen. Järjestyksessä toinen lähijakso siis tallimestarin erikoisammattiin opiskelevilla.Vaikka jouduin klenkkaamaan kaksien keppien kanssa, niin kyllä koulussa vaan on ihanaa! Meillä oli edessä kaksi päivää sh ja lv orinäyttelyitä ja kaksi päivää eläinlääkäri Katja Hautalan erittäin antoisia luentoja varsomisesta ja loishäädöstä. Eipä juuri olisi voineet olla aiheet enempää kiinnostavia!

Opiskelimme siis hevosen arvostelemista ensin oman opettajan kanssa, sitten kävimme seuraamassa ratsu- ja pienoriiden kantakirjaamistilaisuudet ja kuuntelemassa loppulausunnot. Asiat olivat minulle tuttuja Selman ansiosta, sillä se on arvioitu 2 v. ja 3 v. varsanäyttelyissä Eero Perttusen toimesta sekä tosiaan kantakirjattu 5-vuotiaana Leppävirralla vetokokeella työkantakirjaan. Rakenteen arvioimista itseopiskelin jo ennen Selman ostoa, sillä halusin jalostuseläimen ja toivoin harjaannuttavani silmääni näkemään rakenteen ja jalka-asentojen hyvät ja huonot puolet. Silloin kahlasin läpi Suoralla-lehden viisi vuosikertaa ja katsoin kaikki niissä olleet kantakirjattujen tammojen ja oriiden kuvat ja lausunnot. Koetin nähdä kuvasta lausunnossa mainittuja asioita ja lopulta se alkoi toimia. Eli vuodesta 2006 olen koittanut nähdä (suomen)hevosien rakenteesta ja jalka-asennoista onko niillä millainen lapa, lautanen, onko sapelit etujalat tai käyrät kintereet jne. Aihe kiehtoo minua kovasti ja joskus haluaisin päästä näyttelylautakuntaan.

Nyt sitä sain leikkiä, sillä me saimme tehtäväksi pareittain valita J-suunnan oriista kaksi jotka itse arvioimme rakenteen ja liikkeiden osalta ja sitten kävimme kuuntelemassa loppulausunnot joissa saimme "oikeat vastaukset". Aika lähelle pääsin omani kanssa! Liikkeet tosin ovat se heikompi kohtani, sillä olen treenannut vain valokuvien kanssa ja tunnistan lähinnä liikevirheet joita omilla hevosillani on ollut tai jotka ovat hyvin räikeitä. Ensin kuitenkin oli P, R ja Ta oriiden vuoro. Ratsukokeen teki vain kimo ori E.V. Tiikeri joka on Selman eno. ;) Se hyppäsi verryttelyssä vähän okserin sekaan ja sai itsetuntoonsa kolauksen. Estekoe oli sitten sille aika hankala ja se kielteli paljon, mutta kyllä se sai kuitenkin estekokeen läpi. Mielenkiinnolla katselin esteitä sillä tammojen R-ktk estekoe on tismalleen samanlainen. Kouluohjelma on tammoilla Laatuarvostelu (heB) ja oriilla puolestaan FEI:n kenttäkilpailuohjelma poneille 1993. Estekorkeudet ovat 85-90 cm. Vielä on meillä treeniä edessä... Ratsu ja pienoriita arvostellessamme ihan omaksi iloksemme olin monen kohdalla sitä mieltä, että niillä on hieman käyrät kintereet. Luokkakaverini jo nauroivat, että näen joka paikassa vain käyriä kintereitä. Ei niin monella voi olla! Itsekin jo aloin epäillä silmiäni, mutta loppulausunnoissa kävi ilmi, että sittenkin näin oikein. "Käyrähköt kintereet" olivat hyvin yleinen lause. Mikä ei tietenkään ole kovinkaan hyvä asia suomenhevosen tulevaisuuden kannalta.

Mielenkiinnolla seurasin juoksijaoriiden lihaskuntoa ja lihavuusasteita. Senkin arvioiminen näin amatöörinä on hauskaa. Seitsemästä suomenhevosoriista yksikään (!!) ei ollut puhdas 3 lihavuuskunnoltaan vaan 3+ oli kaksi, 4- kolme ja 4 kaksi. Tämä yllätti kyllä. Lämminveriset olivat uskomattoman lihaksikkaita takapuolestaan ja vaikka suokki-ihminen olenkin, kyllä kaiholla katselin niiden pussihousuja ja pullistelevia lapalihaksia... Seitsemästä lämminverisestä lihavuuskunnoltaan 3- oli kolme, 3 kaksi, 3+ yksi ja 4- yksi. Näin ajattelinkin sen olevan, kun sellaisia atleetteja olivat. Huhhei. Siinä oli sitä MASSAA, vaikka lihavuuskunto oli miinuksen puolella normaalista! :) Sivusta ei reisilihaksien kolmiulotteisuutta niin näe kuin takaa tai edestä, mutta All Cantab oli hieno samoin kuin vanhempi herrasmies Zerberus.


Terveydenhuoltoa

Katja Hautala luennoi ensin varsomisesta, siihen valmistautumisesta, yleisimmistä ongelmista, alkavan varsomisen merkeistä jne. Päällimmäisenä mieleen jäi, että tamman omasta rokotusohjelmasta viis veisaten rokotetaan 1 kk ennen varsomista influenssa- ja tetanusrokote, jotta varsa saa siitä parhaan hyödyn. Loishäätö (Ivermektiini, EI Axilur) on annettava mahdollisen lähellä varsomista. Seleeni ja sinkkilisä on tarpeen ja varsomiskarsina täytyisi desinfioida kuumalla höyryllä lähellä varsomista, jotta suolinkaisten munat tuhoutuvat. Ne eivät kuole millään desinfiointiaineilla...

Varsomisen jälkeen mitataan kuume 5 aamuna, jotta mahdollinen kohtutulehdus saadaan heti kiinni. Emätinvuotoa tulee normaalisti n. 1-5 vrk, mutta jos se haisee niin on aika soittaa eläinlääkäri paikalle (tulehdus). Varsakiima tulee n. 10 vrk varsomisen jälkeen ja silloin varsa saattaa alkaa ripuloimaan, mutta se menee ohi. Utareita pitäisi seurata myös usein, jotta huomataan mahdollinen utaretulehdus.

Kaikkea mahdollista opiskelimme aiheeseen liittyen ja välillä alkoi ahdistaa. Kun siis puhuttiin esimerkiksi siitä, että varsa on tulossa pahassa asennossa ja joissakin tilanteissa sitä voi auttaa. Tavallaan helpottavaa ettei peli välttämättä ole menetetty, mutta toisaalta tuntuu kokemattomana ihmisenä ahdistavalta että vastuu jäisi minulle siinä kammottavassa tilanteessa. Että joutuisin kaivelemaan huonosti jäänyttä varsan etujalkaa Selman sisuksista... Hui. Meillä kun ei ne lekuritkaan paikalle ehdi ihan vartissa, voipi mennä kolmekin tuntia tai yli. Nooh, ei pitäisi etukäteen stressata.

Luennolla painotettiin, että jokaisella tallilla olisi hyvä tehdä kunnollinen terveysohjelma. Saimme selailla materiaalit ja lomakkeet läpi ja ne tuntuivat kyllä todella näppäriltä. Etenkin nyt ajankohtaiselta tuntuu vastasyntyneen varsan kortti josta on hyötyä myös seuraavan varsomisen kannalta kun on mihin verrata. Ihanaa että Suomen huippuosaajat ovat tehneet näin suuren työn ja kaikki nämä ovat ilmaiseksi jokaisen hevosen- ja tallinomistajan saatavilla! :)

Madotuksista Hautala intoutui puhumaan pitkään ja hartaasti. Hän tekee madonmuna-analyysejä ja on todella perehtynyt aiheeseen. Hän kertoi tekevänsä esimerkiksi Primus-tallin lantanäytteet ja usean vuoden kokemuksella samoista hevosista hänelle oli jo muodostunut käsitys siitä, mitkä yksilöt ovat "vähämatoisia" (madotetaan vain syksyisin tupla Strongidilla tai Ivermektiinillä ja näyte katsotaan kerran vuodessa) ja mitkä ovat matoisempia (näytteitä katsotaan 2-3 kertaa vuodessa ja madotetaan sen mukaan 2-3 kertaa Ivermektiinillä/Strongidilla). Missään nimessä ei kuulemma saa madottaa 4 x vuodessa ilman analyysejä. Vaikka tätä on jankattu jo joitain vuosia, on edelleen hevosia joita madotetaan liikaa (tai liian vähän). Varsojen ja alle 4 vuotiaiden ongelma ovat suolinkaiset ja varsa täytyy madottaa Axilurilla ensimmäisen kerran 8-10 viikon iässä ja ensimmäisen vuoden aikana 2-3 kk välein. Syksyllä varsoille ja nuorille annetaan Strongid P. Varsoja ei koskaan pidä madottaa näytteen mukaan, sillä suolinkaiset eivät välttämättä jätä munia suolistoon silloin kun ovat vaeltelemassa keuhkoissa... Immuniteetti suolinkaista kohtaan kehittyy usein jo 1 vuoden ikään mennessä. Jos varsa on hyvin matoinen, annetaan ensin 5 mg/kg ja siitä viikon kuluttua 10 mg/kg Axiluria, jottei kuolevat madot aiheuta suolitukosta. 6 kk:n ikäinen varsa painaa n. 200-300 kg (sh ja lv).

Sen kysyin Hautalalta, että miten se syksyn "tupla Strongid" käytännössä toteutetaan, sillä eri talleilla tuntuu olevan hyvin erilaiset tavat. Toiset antavat kerralla tuplasatsin ja toiset antavat kerran normaalin annoksen ja viikon tai kahden päästä toisen samanlaisen. Hautala vastasi, että ehdottomasti KERRALLA tupla-annos, koska halutaan poistaa heisimadot ja yksinkertaisessa annoksessa ei ole riittävästi voimaa siihen. Ja näin opin taas uutta! :)

Jokohan tämä romaani koulunpenkiltä alkaisi riittää... Kolmen viikon päästä pääsee taas uudelleen Hingunniemeen! Sitä odotellessa etsiskelen mammalle liikuttajia ja koitan parannella koipeni johonkin kuntoon. Huomenaamuna lääkäriin hakemaan saikkua. Onpa tylsää. Mutta onneksi Selmuska on iloinen ja pirteä tötterö ja masussa potkitaan ahkerasti!