maanantai 31. heinäkuuta 2017

Hei hei Heinäkuu!

Mihin ne viikot oikein häviää? Vasta kesäkuu kääntyi heinäkuuksi ja nyt on jo viimeinen päivä.

Meidän kesä on mennyt suhteellisen leppoisasti. Polkaisin pari kertaa monttuun ja sain selkäni taas sen verran ärtymään, ettei ratsastaminen tuntunut kauhean kiehtovalta. Niinpä lähes koko heinäkuun ihailin Selman hanuria. Ja mikäpäs siinä.

Syntymästään säikähtänyt. 1.7.

Valjastan Selman aina irti pihalla. Tässä se on parkkeerattu jo kärrin eteen ja saanut "Siinä!" -komennon, mikä tarkoittaa että ei liikahdeta ennen kuin käsky käy. Toki katastrofin varalta Riimi ja Pasi hengaa edessä. 1.7.

Tammanvartijat. :D Eipä tuota hirveästi tartte vahtia.




Hevoset ovat kiertäneet laidunlohkoja suunnilleen siihen tahtiin, että ne ovat pihaton yhteydessä n. 2 viikkoa, talon takana rannassa n. 7 pv, ylemmällä lohkolla 4 pv ja kentällä 3 pv ja sitten taas pihattoon. Ovat myös olleet huonon kelin (sade tai kova paahde) pihatossa pienennetyllä alueella joitain tunteja. Seuraavat kuvat on otettu ylemmmältä talontakuiselta lohkolta 7.7.



Sopivan tuulinen päivä, niin Selman pyjama oli pesussa.

Puskajussi. :D

Vanhan pitää venytellä niskojaan makailun jälkeen. <3






Riimillä kesti epäilyttävän pitkään vaihtaa talvikarva kesäkarvaksi. Se alkoi kevättalvella näyttää minun silmääni matoiselta, koska sen kylkiluut alkoivat tulla pintaan, maha kuitenkin oli pyöreä ja toisaan pitkä karva vain roikkui kiinni vaikka alla näkyi lyhyttä ja uutta kesäkarvaa. Soitin eläinlääkärille saisinko sille matolääkkeen ilman kakkanäytettä, koska on mielestäni aivan selvä tapaus. En ole Selmaa aikoihin enää madottanut keväisin sillä sen lantanäytteet ovat olleen puhtaat, ponilla on ollut sama homma. Riimi on kuitenkin jo 22-vuotias ja vanhemmilla hevosilla vastustuskyky sisäloisia vastaan heikkenee. Tietysti myös aineenvaihdunta heikkenee ja sekin on yksi syy huonolle karvalle. Eläinlääkäri oli puhelimitse aika varma, että Riimillä on cushing. Itse vähän nostin kulmiani, sillä jostain syystä olen kuvitellut, että se on ylipainoisten ongelma ja Riimi taas on ennemmin taipuvainen laihtumiseen kuin lihomiseen. Se on myös hyvin energinen ja pirteä ja sen lihakset ovat hyvässä kunnossa, eikä se myöskään juo/virtsaa poikkeavan paljoa. Mutta nämä asiat eivät kuulemma tarkoita etteikö Riimillä olisi cushing. No, saatiin matolääke ja pari viikkoa sen antamisen jälkeen karva alkoi tippua. Pitkään Riimi piti kiinni leukaperissä olevista haivenista ja kyljessä oli myös vielä heinäkuun puoliväliin hahtuvia,  mutta nyt se on täysin sileässä "arabikarvassaan". Syksyllähän ymmärtääkseni cushing-kokeet on otettava, mutta jotenkin tuntuu hupsulta niitä ottaa kun ei ole oikein oireita. ennemmin kyttäilisin noita sisäloisia ja tästä viisastuneena annan syksyn matolääkkeen jälkeen jo kevättalvella seuraavan. Toki kokeet otetaan jos oireita alkaa ilmaantua (iäkkään hevosen hitakainen karvanvaihto ei mielestäni pelkästään riitä, varsinkin kun se teki hienon ja kiiltävän kesäkarvan).



Riimi myös kokeili miltä tuntuu piehtaroida maa-ampiaispesässsä. Seuraus oli koko oikeaan takajalkaan, reiteen ja lautaseen ylettävä nokkosihottuma ja se, ettei ruuna meinannut pysyä pystyssä vaan alkoi jatkuvasti kaatua terveelle jalalle. Lievästi sanottuna säikähdin hitokseen, että nyt se kuolee käsiin. Varsinkin kun en tietenkään ollut todistamassa ampiaisten iskua. Pasi oli nähnyt Riimin piehtaroivan ja sen jälkeen se oli saanut tolkuttoman pukkihepulin, mikä ei ole ollenkaan sen tapaista. Siitä meni minuutti ja minä näin kun se alkoi potkia ilmaa sellaisella karatepotkulla suoraan sivulle sillä purrulla jalalla. Ja sitten alkoi se horjuminen. Otettiin lauma talliin ja tajusin että polle ei oikeasti aio pysyä pystyssä ja se terve jalka joutuu tolkuttoman painon alle (mikä ei vanhalla hevosella ole kovinkaan hyvä juttu, kun nivelet ei varmasti ole enää aivan priimat). Niinpä parkkeerasin sen seinän viereen, jotta se nojaisi siihen ja soitin eläinlääkärille. Tultiin siihen tulokseen että odotellaan ja kylmätään kinttua. Sillä se meni sitten ohikin, onneksi. Olen kyllä kuullut vastaavista tapauksista, mutta ei ole tähän päivään mennessä omalle kohdalle ole osunut.

Asiasta pahvilaatikkoon, Selmalla ei olla tuuppailtu koulua sen jälkeen kun talvikenttä tuli keväällä käyttökelvottomaksi. Se on siis ollut puskaratsu ja ajohevonen sittemmin. Asia muuttui hetkellisesti, kun Mira tuli käymään. Oona tuli myös mukaan tuuppauspäivänä ja sai Miralta vinkkejä Selman ratsastukseen. Tämä tapahtui siis 14.7.









Oli ihana nähdä, miten helposti Selma muisti kaikki jutut ja kuinka kivasti se kantoi etuosaansa ylhäällä säästä ja lavoista asti. Eron entiseen huomasi siitä, että se ei jaksanut kantaa niin kauaa kuin ennen. Mutta kyse oli vain huvihumputtelusta, joten se ei kyllä haitannut mitään.




Selman tukkakutina on pysynyt tänä kesänä todella hyvin hanskassa. Koska kutina liittyy selvästi vihreän ruohon syöntiin (se alkaa n. 2 pv vihreään totuttelun jälkeen, aivan sama mikä ötökkätilanne on silloin) aloitin harjan ja hännän yrttiöljyhoidon heti vihreän syönnin alettua, samoin loimituksen. Loimi on Selman kohdalla lähes pelkästään suoja jouhien katkeiluun, se ei sinäänsä vähennä kutinaa, ihon hoito vähentää.

Kuva: Oona Niskanen

Olen siis tehnyt yrttiöljyn rypsiöljystä ja pihalla kasvavista yrteistä. Olen vaihdellut yrttejä aika-ajoin, jotta vaikutus olisi paras mahdollinen. Tässä lista käyttämistäni yrteistä:

Poimulehti
Parantaa pintaverenkiertoa, estää tulehduksia ym.

Nokkonen
Vahvistaa ihoa, edistää verenkiertoa, hoitaa erilaisia iho-ongelmia ja hilseilyä

Siankärsämö
Puhdistava, tulehduksia estävä, edistää pintaverenkiertoa

Puna-apilan kukka + muut apilat
Rauhoittaa ja pehmentää ihoa, hoitaa ärtynyttä ihoa

Mesiangervo (lehti ennen kukintaa ja kukka heti puhjettua)
Lievittää kipua ja tulehdusta, hoitaa ihottumia

Piharatamo
Rauhoittaa ärtynyttä ihoa, vahvistaa ja puhdistaa ihoa, lievittää kutinaa

Niittyhumala
Parantaa tulehdusta, elvyttää ja uudistaa ihoa

Tietoa kasveista on kirjoissa ja netissä hirvittävästi. Kannattaa googlettaa vaikkapa sanoilla hortoiluluontoportti ja frantsila, jos kasvit kiinnostaa tai ihan noilla mainitsemillani kasvien nimillä. Voi päätyä muillekin kiinnostaville sivustoille. Myös yksi lempikirjoistani on Anne Tuomivaaran kirjoittama Eläintenhoitajan yrttiopas, josta löytyy todella paljon tietoa kasvilääkinnästä.

Hommaan sopivia kasveja on paljon muitakin. Mutta nyt on menty näillä ja lisäksi n. 2 dl öljyä olen laittanut n. 1/2 tl tervaa. Tai ehkä vähemmän.

Kukkaöljyn ainekset ylhäältä laskien: mesiagervon kukka, niittyhumala, valko- ja puna-apila, siankärsämö ja poimulehti.

Yrtit silputaan kuivaan ja puhtaaseen lasipurkkiin.

Yrttisilppu. Riittäisi puolikin purkkia silppua ja loput öljyä varmaan. Mutta olen tehnyt vahvaa tavaraa. :P

Öljy lisätty sekaan ja korkki kiinni. Jääkaappiin ja käyttövalmista n. 4 vrk kuluttua.

20.7.

Selma ei ole hangannut harjaansa juuri ollenkaan. Tuo kohta missä jouhet ovat lyhyempiä, on kitukasvuinen. Se on varmaan hangattu jo niin monena vuonna, että nyt se ei enää kasva vaikkei hankaakaan sitä.
Viime kesänä häntä oli tämän näköinen vessaharja jo 7.7.

Etutukastakin oli hangattu jo puolet 1.8. mennessä, kuin myös muualta harjaa. Keskellä oleva liehu oli vain pitkää jouhta. Aloin käyttää tervaöljyä vasta loppukesästä. Sitä ennen käytössä oli Solheds, eikä se tässä tapauksessa tuonut apua samalla tavalla (ja käy aika pirun paljon kalliimmaksi kuin rypsiöljy. Hyvä nokkapullo jäi kyllä öljyn levitykseen!).
Käytännössä siis jos Selma ei liiku, laitan laitumella ollessa öljyä joka toinen päivä. Jos Selma liikkuu, se yleensä hiostuu reilusti. Silloin tehdään vesipesu kropalle ja sen jälkeen hoidetaan. Käyn harjan läpi tekemällä poikkijakauksen ja laittamalla nokkapullolla öljyn jakaukseen ja 4 cm päähän uusi jakaus jne. Samalla idealla myös häntä. Koko kesänä en ole pessyt harjamartoa enkä häntää. Voi kuulostaa kamalalta, mutta tästäkin huolimatta Selman iho on aivan pehmeä, hilseetön, hajuton (no vieno tervan tuoksu) ja vaalea, ei ollenkaan punertava niin kuin aiempina kesinä. Se ei myöskään ole paksuuntunut ollenkaan ja öljy häviää Selman iholta niin, ettei siihen jää rasvaista kerrosta. Pyjama on kyllä varsin öljyinen ja sitä saa pestä senkin edestä, eikä täysin lähde silloinkaan. Selma ei hankaa sen enempää kuin nuo muutkaan kaverit eikä harjamarto ole samalla tavalla kosketusherkkä kuin viime kesänä, jolloin Selma ravisteli päätään jatkuvasti ja varsinkin jos esim. yritin selvittää harjaa tai vaikka selkään noustessa kosketin kaulaa. Joten kyllä näistä minun litkuista on ollut meille iso apu. :)

14 kommenttia:

  1. Itse asiassa se meidän vanhan tallikaverin suokki, millä on cushing, on ihan hoikka ja hyväkuntoisen näköinen, eikä mikään ylipainoinen eli kyllä se mahdollisuus on olemassa.

    Hyvä, ettei Riimille tullut mitään ikävämpiä seuraamuksia ampiaispiehtaroinnistaan!

    Se on hienoa, että Selmalle on löytynyt apu sinun rohdoksista, säästyy varmasti pitkä penni ja ennen kaikkea hevosen olo helpottuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistä ne sitten keksi ruveta cushingia epäilemään? Mitä olen niistä testeistä lukenut, niin ei taida nekään aina olla täysin varmoja. :/ Mutta pitää keskustella ell kanssa vielä syksymmällä siitä sitten.

      Poista
    2. Suurin syy oli pitkä karva, mikä ei lähtenyt sitten millään pois ja jonkin verran tamma myös oli alakuloisen oloinen. Sopivalla lääkityksellä karva lähti (siis se liian pitkä) ja tammasta tuli oma pirteä itsensä.
      Tuolla kyseisellä tammalla tehdään klinikkalääkärin toimesta testit useamman kerran vuodessa ja lääkitystä muutetaan tarpeen mukaan. Cushing tuolla ei ole edes mitenkään lievimmästä päästä, sillä pahimmillaan on syönyt kolmeakin Prascend-pilleriä päivässä, normaalisti 1,5.

      Poista
    3. Aivan. Tässä Riimin keississä hommaa mutkistaa vielä sekin, että sehän muutti meille kesken talven lämpimästä karsinatallista ja joutui kasvattamaan lisää talvikarvaa joulukuun ja tammikuun aikana. Ja se tosiaan kasvatti! Kyseinen ell myönsi myös sen, että voi olla karvanvaihdot pojalla sekaisin. :) Ite mieluiten kattoisin miten ensi keväänä vaihtaa kun on nyt samassa rytmissä muitten kanssa ja jos silti sama jatkuu niin alkaisin toimiin. :)

      Poista
  2. Tää on taas näitä cushing or not to cushing juttuja ;) kiitos myös öljyreseptistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pittää alkaa päivänkakkarasta kahtoo onko se cushing. :D
      Ole hyvä! :)

      Poista
  3. Musta tuntuu, että Cushing on nyt "muodissa", samoin kuin SI-nivel. Meillähän epäiltiin Suvikalla Cushingia, koska oli vähän pitkä karva talvella ;) Mä mietin silloin, että koska ei oireita niin ei myöskään lääkitystä. Tuolla se nyt taapertaa minkkiturkissaan, joten se siitä pitkästä villasta. Enkä nyt tarkoita sitä, etteikö voisi olla Cushing.... mutta epäilen. p.s. siankärsämöt kerätty :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu. Tälläkin se loishäätö oli niin selkee karvanirrottaja, että en nyt vielä alkais panikoida (toki tottakai tein sitä jo alkukesästä). Riimin talvikarvahan oli pieni ja sievä ja vähän kaninkarva. Toppanuttu villaloimella oli ehdoton must have koko -15 kauden. Että ei voi pitkästä karvastakaan tämän kanssa puhua. Hienoahan se on, että puhutaan näistä ja tietoisuus on lisääntynyt, mutta ei kai se nyt automaattisesti jokaisella seniorilla ole? :O

      Poista
  4. Kiitos yrttiöljyn ohjeesta, menee kokeiluun meidänkin kutisijoilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollos hyvä! Toivottavasti on apua! :)

      Poista
  5. Jos joku haluaa seurata Huldan elämää niin silläkin on oma blogi. Tosin emäntä ei ole yhtä aikaansaapa ja tuottelias kuvien, tekstien eikä minkään kanssa 😂😂😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo! Pittää laittaa tuonne listaan näkösälle. En mie kyllä hirveen tuottelias näy olevan! :D

      Poista
  6. Oi vits, ihanaa kun Riimi on päässyt noin hyvään kotiin :) Muistan kun se syntyi :) Terkkuja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rimpula saa viettää leppoisia vanhuusvuosia. :D Vaikka virtaa on kyllä kuin pienessä kylässä! Toivotaan että kintut kestää sen minkä pää vie. Ainakin hyvä huoli pidetään jaloista, jotta ukko saa toteuttaa itseään. :) Ja tietysti kaikesta muustakin! :D

      Poista

En tietoisesti julkaise minkäänlaista perustelematonta negaa, sitä saa elämässä vastaansa muutenkin. Tämä on minun muumimaailmani. ;)