Siellä ne ovat ja kuinka sinne päästiin

Pihatto saatiin avattua hevosille 4.12. Tarkoitus oli että tähän tilanteeseen oltaisiin päästy alunperin lokakuun loppuun mennessä, mutta marraskuun puolen välin jälkeen alkoi olla selvää, että aikataulussa ei aivan pysytty. Mikä toki on aivan ymmärrettävää kun kaikki tehtiin omin käsin ja työaikaa jäi about 3,5 h per päivä OIKEIDEN töiden jälkeen. Ja lähinnä appiukko siellä ahkeroi. Vaikka allekirjoittanut stressasi, niin syksy oli kuitenkin niin suotuisa kelien puolesta, että ei hevosilla mitään hätää ollut. Oikeastaan oli vain kaksi vuorokautta jolloin harmitti, ettei polleilla ollut mahdollisuutta päästä katon alle ja seinien suojaan. Ja näinä päivinä satoi märkää vaakana. Onneksi on toppaloimia ja muita fyllinkejä.

Ensimmäiset hetket hieman pöyristyneessä tilassa. Kuva: Pasi

Kaiken ähräämisen ja stressin jälkeen oli sitten aika surkuhupaisaa seurata, kuinka pelottava paikka tuollainen pehmeäksi kuivitettu makuuhalli on villihevosille. Kun sieltä ei näe preeriaa ollenkaan ja jos kuuluu outo ääni, on pakko singota samantien pakoon ulos. Ponny vanhana agilitykonkarina oli lähinnä tohkeissaan uudesta leikkipaikasta, mutta Selmalla oli stressikäyrä tapissa ja hätäkakka tuli välittömästi. Ah tätä suomenhevosen tyyntä ja järkkymätöntä mieltä! Tuo olisi sodassa kuollut sydänkohtaukseen ensimmäisen hävittäjän kohdalla. Iltapuurot käytiin vetämässä mahaan pikavauhtia ja samantien kansanvaellus heinäpaalille yönviettoon. Ajattelin, että aamuyöstä alkava räntäsade houkuttelisi koplan takaisin sisään, mutta ei. Päätetiin seurailla viikko tilannetta ja jemmailla leipiä ruokakuppeihin silloin tällöin jotta oppisivat paikan mukavana. Ja jos ei tehoa, niin teljetään sitten muutamaksi yöksi sisään, että leimaantuvat.

Nyt pieni kuvakollaasi mitä me ollaan tehty nämä blogihiljaiset viikot (tähän voi lisätä sitten raskaat päivä- tai vaihtoehtoisesti iltaduunit jotka on välillä vieneet mehut aika totaalisesti, myös viikonloppuna).

Käytävä näytti hyvin lupaavalta jo 22.10. :D

Siis luulitte että se valmistuis lokakuunloppuun?? 30.10.

Onneksi Selma on lenkkeillyt kuitenkin säännöllisesti. Nykyään ei tarvitse enää pihalla varustaa!

5.11. on aivan hyvä päivä alkaa pystyttämään aitaa. Testissä oli Puuilosta löytyvä tolppakaira.

Toimii! Kuminuijalla sai naputeltua nämä kätevänoloiset muovitolpat maahan. Hankkijalta ostettiin ja tykästyttiin kyllä.

Sähköä kuljettaa mustavalkea Olli-sähkököysi, joka on 8 mm paksua. Reijät noissa tolpissa on 10 mm, joten hyvin mahtui. Kun vähän leikki MacGyveria.

Laitumet ja järvi lepotilassa.

12.11. käytiin rekiretkellä ennen kuin lumet sitten suli.

Ja Ponny tietysti messissä.

"Tekeeköhän ne tota aitaa meille?? Kato, siellä on vielä pitkää ruohoo lumen alla!"

20.11. kasvoi oviaukolle katos.

Ja samana päivänä pollet pääsi testaamaan uutta aktiivitarhaansa. Tässä vaiheessa aloitettiin totuttaminen siihen, että heinät tarjoillaan postilaatikon kupeella ja vesi tallin oviaukon luona (pääsy talliin oli tietysti vielä estetty).

Kelien puolesta voitiin lykätä paali kokonaisuudessaan tarhaan.  4.12.

Loppusiivous 4.12. Väliaikana rakennuskuvia ei juurikaan tullut otettua. Mutta siellä on villaa ja tuulensuojalevyä ja muovia jne. Tikkaiden takana näkyvään vaaleaan kohtaan tulee pieni kulkuovi ihmisille.

Pehkutettu. Alimpana kumimattoa, sitten yksi suurpaali turvetta (sitä ei laitettu ihan koko alueelle, puoleen halliin ehkäpä), joka oli muuten kivasti jäässä. Sen jälkeen avattiin yksi olkipaali, joka riitti mainiosti. 

Seuraavaksi opastettu kierros heinäpaalilta makuuhalliin, olkaa hyvät.

6.12. -23 pakkasta, eikä haittaa yhtään. Tässä seiskoskellaan heinäpaalin tuntumassa.

Huippumaisemoijien suunnittelema kulkuväylä.

"Tästä lähetään ja päätepaikka on tuolla noin. Siellä ukko vislaa."

"Ootteko vielä kelkassa?"

"Sit tästä tiukka oikee. Tänne siis."

"Eiks ollu helppo reitti? Nyt mennään sisälle."

"Tämmönen tää ny on sitte."

Ja koska kyyläily on aina mukavaa, asennettiin kämppään valvontakamera. Josta saa riittävän hyvää kuvaa kännykkään koko päivän, mutta aika kökkölaatua näin verkkojulkaisuun.

Pusi pusi mammaa.

Eristetty vesiastia on nyt siis pihaton sisällä ja se toivottavasti motivoi kaveruksia hengailemaan siellä enemmän. Eilen ja tänään ollaan houkuteltu ne päivällä sinne juomaan lämmintä vettä ja etsimään leipiä kipoista. Suolakivi on siellä myös. Eilen iltapuurojen jälkeen kun pariskunta taapersi paalille takaisin, jemmasin testiksi leipää kippoihin. Aamulla kun Pasi kävi tsekkaamassa vesitilanteen, niin sitä oli käyty juomassa ja myös leivät  oli kadonneet. Joten yöllä on käyty sisällä. Tänään Selman silmän ilme oli jo aivan toisen näköinen kuin toissapäivänä. Kuten tuosta ylläolevastakin huomaa, niin hyvin levollinen oli jo. Ponny on pissannut olkiin jo kahdesti ja juuri sinne päätyyn minne suunnittelinkin ja minne turve laitettiin. Jee! Kamera on siis siinä päädyssä missä on vesi, suola ja ruokakipot. Tuolle seinälle mikä Selman kaulan yläpuolella näkyy, ruuvataan vielä kiinnitysrenksut varustamista varten. Tämän talven varustehuoneena toimii rehuhuoneen viereinen tila josta tulee tulevaisuudessa se loimien kuivatushuone. Siellä on nyt patteri jotta varusteet ja rehut säilyvät sulana. Remppa jatkuu siis sitten keväällä ja nyt huilataan tämän suhteen.