maanantai 24. lokakuuta 2016

Työssäkäyvän hevonen omassa pihassa

Otsikkoon voisi vielä lisätä "rempan keskellä". Tuo mukavan pikku mausteen kaikkeen. Tässä siis minun muovaamani selviytymisstrategia asian tiimoilta.

Hevosten hoitorutiinit

Koska kello 04:00 herätykset eivät ole koskaan kiehtoneet minua, halusin elämääni pihaton. Ja myös siitä syystä, että karsinassa töröttäminen ei ole koskaan kiehtonut Selmaa. Ja paljon muita hyviä syitä. Herätykseenhän valinta vaikuttaa niin, että minun ei tarvitse aamulla lähteä vapauttamaan hevosia ulos ja huonoina aamuina loimittamaan. Ne ulkoistavat itsensä ihan omin neuvoin. Siis sitten kun pihatto on valmis ja hevoset majailevat sen sisällä. Ja sitten kun kelit suo pitää heinäpaalia taivasalla, myös aamuheinien nakkaaminen jää pois. 

Tällä hetkellä tilanne on se, että aamulla Pasi nakkaa valmiina kasseissa olevat heinät hevosille siinä 05:00 aikaan ja lähtee töihin. Minä lähden töihin 06:30 ja katson auton ikkunasta kun kavioeläimet syövät heinää. Se heinänkantokykyinen ihminen, joka tulee ensimmäisenä kotiin (yleensä Aino) antaa päivä heinät. Viikonloppuna tai vapaapäivänä minä annan. Joko minä, tai Aino tekee valoisan aikaan iltapöperöt valmiiksi (koska talliin ei tule vielä valoa), ne laitetaan turpoamaan autotallista saatuun lämpimään veteen yleensä kuuden aikaan. Samalla valoisalla pakkaan neljä kassia heinää, noin 5 kg per kassi. Siinä on yö- ja aamuheinät. Pimeän tullen, otsalampun valossa käydään kahdeksan aikaan antamassa pöperöt, yöheinät ja täyttämässä iso saavi lämpimällä vedellä (sieltä autotallin vesipisteestä, letkulla). Mikäli päivällä on liikutettu ja loimitettu, kokeillaan onko karva kuiva ja jos on, loimet riisutaan pois. Tämä kaikki tapahtuu toistaiseksi siis taivasalla.

Tarhan siivous tapahtuu silloin kun on virtaa ja ei ole satanut liikaa. Mutta tapahtuu.



Liikunnasta huolehtiminen

Olen ottanut viime viikot suhteellisen rennosti hevosten liikuttamisen osalta. Niillä on pieni syysloma, kesään verrattuna. Ihan vain siksi, että kun on töissä 8-15.30 tai 7-15.00, juossut siellä koko päivän jalkansa helläksi ja selkänsä kivuliaaksi, ei oikein ole jaksuja. Tiedättehän. Koitan niiden vähäisten jaksujen jämillä hoitaa kodin niin että siellä voi elää (en todellakaan puunaa ja aina en kerkeä tehdä niitä vähäisiäkään ennen kuin supermieheni tekee nekin), hevoset ja lapset niin että ne voivat hyvin ja parisuhteen niin, että se voi loistavasti. Täytyy sanoa, että en muista milloin olen viimeksi käynyt ajamassa. Saati ratsastanut. Mutta koska olen vastuullinen hevosenomistaja, olen jatkuvasti haravoinut alueelta innokkaita hevosenkaipuisia ihmisiä. Minähän tunnetusti tykkään sponssata toisten harrastusta. Ihan oikeasti, tämä ei ole edes sarkasmia.

Pohjois-Savon kattavalle fb kirppikselle tekemäni hakuilmoitus poiki yhden vastauksen, mutta kun sitten oivalsin hyödyntää ihan tämän pienen kylän omaa face-ryhmää niin johan niitä innokkaita naisihmisiä ilmaantui kolme kappaletta! Joten ei huolta, sekä Ponny, että Selma ovat kyllä retkeilleet, vaikka mamma on keskittynyt syömään särkylääkkeitä yliannostuksella ja neulomaan sukkia.

Uusi liikuttajahenkilö on siinä mielessä hassu otus, että alkuun hänen perehdyttämiseensä joutuu tuhraamaan omaa aikaa ja energiaa enemmän kuin jos olisi ihan vain itse käynyt lenkin humpsauttamassa. Mutta mitä suurempi aarre liikuttaja on, sitä nopeammin hän pärjää omillaan. Ja senhän näkee jo heti ensimmäisellä kerralla. Syy siihen miksi en ole itse ollut kärreillä tai satulassa viime viikkoina, on myös siinä, että olensen sijaan ollut fillarin päällä mukana maastoilemassa. Kerran kaikkien kolmen mukana ja sitten ne ovatkin jo porskutelleet itsekseen, niin ei ole tarvinnut mennä mukaankaan enää. Huipputyyppejä!

Perehdyttäminen onkin sitten tässä sirkuksessa oma juttunsa...

"Meillä on tää paimen täällä autotallin nurkalla, se pitäis muistaa laittaa päälle sit kans." (Eli piilossa kaikkein kauimpana hevosista.)

"Tää tarha on tuleva kenttä ja jossain vaiheessa tässä, kun saadaan tehtyä, niin tarha on sitten tuolta tonne menevä...silleen hevosenkengän mallisesti.. Ja heinät tulee olemaan sitten tuolla postilaatikolla." (Todella kaukana tallista)

"Tähän tulee satulahuone. Mutta nyt ne kamat on sitten tässä. Paitsi nuo, mitkä on tuolla. Tähän on tarkoitus ottaa patteri, että saadaan väliaikaisesti satulat lämpimään. Ennen kuin siis saadaan se oikee satulahuone. Mutta nyt ne satulat on kuitenkin tuossa. Huomenna ehkä saan siirrettyä ne kaikki kamat tähän tilaan..ööö..."

"Loimia on tässä, paitsi jos ei ole, niin ne on sitten tuolla talon pannuhuoneessa kuivamassa. Siellä autotallin vieressä. Ja huovat, pintelit ja suojat voi olla siellä kans. Ja valjaat."

"Hevoset laitetaan tähän talon nurkkaan kiinni. Sitten kannattaa vislailla jos tulee mistä tahansa suunnasta, koska ne säikähtää kun kulman takaa tulee. Ja Selma säikkyy noita remppaääniä. Ja pieniä lintuja. Ja kaikkea kädestä putoavaa tavaraa. Ja omaa heijastinloimeaan. Ja.."

Jossain vaiheessa itseltäkin usko loppuu kun kuuntelee omia sepotuksiaan! Pasikin jo hyvin valoisasti tuumasi, että tällä menolla on ehkä kuukauden kuluttua hevoset pihatossa. Noo, pessimisti ei pety.

Mutta koska vakaasti uskon siihen, että Oikean Tarhan valmistuttua siivoan kentän pohjan lunta odottamaan (jollei sitten ole jo lunta...) ja sitten tulee lunta ja sitten siinä pystyy kivasti ratsastelemaan ja valonkin saa vajan päätyyn... Pianhan sitä humputellaan joka ilta pimeästä huolimatta. Khöh.

Loppuvuosi on töissä aivan hurjaa tahtia, joten ihan suosiolla höllään sitä pakko-liikuttaa-hulluna-hevosia -pipoani. Tässä iässä ja näillä vaivoilla on jo oppinut olemaan itselleenkin armollinen.

Parasta

Mikä on parasta kaikessa tässä omassa pihassa seikkaillessa?

1. Saan toteuttaa vainoharhaista kyttäilyäni ja tarkkailla joka välissä Selman naaman ilmettä, mahan pinkeyttä, hännän asentoa, nivelien paksuutta, heinän syöntiä, kakan laatua, juomisen määrää ja kaikkea muuta jota on kiva seurailla ja mistä repiä pahimmillaan stressiä. Mutta jotenkin se vaan on niin, että pienempi stressi ja paniikki jos toteaa itse, että sillä on jalassa haava tai nivelessä turvotusta kuin saada puhelu tallinpitäjältä samasta aiheesta. Mukavampi kuulla itse yskähdys kun kuulla, että "Selma aamulla yskäsi". Vaikka tapahtuuhan sitä tässäkin perheessä, että joku muu ennättää toteamaan ensin. Esimerkiksi Aino.

2. Asiat tehdään just niin kuin minä sanon. Ja haluan. Koska olenhan paras kaikista ja tiedän miten ne hommat kuuluu oikeasti tehdä. Minulla on koulutus ja kaikkea. Eikä heinistä, kuivikkeista tai vedestä säästellä.

3. Lapset (ja mies) saavat mahdollisuuden oppia lukemaan hevosia seuratessaan niiden laumaelämää ja jokapäiväisiä toilailuja. Aino oppii myös vastuullisuutta ja oikeasti pitämään huolta hevosista. Hyvässä vauhdissa on myös äitiltä peritty hevosen fyysisten muutosten kyttäily.

10 kommenttia:

  1. Juuri tänään vastasin koulussa kaverin kysymykseen "miten te onnistutte ruokkimaan neljä kertaa päivässä heinällä?" Aloin sitten selvittää että aamulla, jos minä menen aikaisin kouluun ja ehdin, niin laitan heinät ja hevoset ulos, mutta jos en ehdi niin sitten laittaa mies, ja silloinkin laittaa mies jos käy sellainen munkki että saan hiukan pidempään nukkua niin yleensä silloin mun annetaan nukkua (öö paitsi että meillä on kohta kolmevuotias lapsi joten mun pitkään nukkuminen on jonkun muun hyvin varhain nousemista :D). Ja sitten joskus puoliltapäivin tai siinä main, tai joskus kymmeneltä tai joskus vasta yhdeltä mutta siinä kuitenkin, paikkeila, on yleensä vielä mies kotona ja se laittaa päiväheinät tai sitten minä jo tuun jos oon mennyt tosi aikaiseen, tai sitten laittaa mummo joka on hoitamassa lasta. Ja sitten iltapäivällä minä olen ehkä jo tullut tai mies on juuri lähdössä tai sitten on taas se mummo tai sitten jos ei oo kukaan niin sitten on vaan annettu enemmän silloin kymmenen ja yhden välissä ja kieltäydytty ottamasta vastahaavaa ITSELLE siitä että on nyt poikkeuksellisesti näin (taas) toimittu. Ja illalla sitten minä ruokin kun laps nukkuu ja se nyt nukkuu koska nukkuu, yleensä puoli kymmeneen mennessä. Ja sitten jos on huono keli niin sitten kaikki menee jotenkin eri lailla koska on kiva että hevosilla on joka tapauksessa vähän heinää edessä kun tulevat sisään ja sitten joku laukkaa niitä ruokkimassa kun tulee tai menee tai ehtii.

    Tässä vaiheessa (lapsettoman) kaverin naama näytti hieman hätääntyneeltä enkä enää keksinyt mitään lohduttavaa sanottavaa. Elämä on :D Silti en vaihtais. Koska kakanlaatu, yskähdys, iltahepuli, juon-lämmintä-vettä-ja-vesisaavi-kauniisti-höyryää-aamupakkasessa, ja kaikki muu. Se kun kahvinkeiton lomassa voi katsoa ikkunasta kun oma muru siinä rouskuttaa heinää (siis heppa. ei puoliso. se ei rouskuta heinää. vielä.).

    PS. Kello on 21.30, mun pershedelmä vaipui uneen ja minä lähden siivoamaan karsinoita ja ottamaan hevosia sisään. Adios, ja jaksamista kaaokseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai helevata! :'D Se on oma ihmislaatunsa joka tästä pöljäilystä nauttii. Mutta kekseliäisyys kyllä näitten kanssa on hioutunut aika priimaksi täytyy sanoa. :D

      Poista
  2. Ei hitsi miten tutulta kuulostaa. Meillä oli viime syksynä ihan sama meininki. Ja vähän vielä talvellakin... (Kannettiin koko talvi sisältä vesiä talliin. Se oli kivaa se.) Eikä se talli vieläkään ihan valmis ole, mutta hei, meillä on satulahuone, ja sinne tulee lämmin vesi! Sitä on oppinut iloitsemaan pienistä jutuista. Meillä ei tosin ole pihattoa, välillä mietityttää oisko kuitenkin pitänyt, mutta näillä nyt mennään. Mutta hei paljon tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jännään onko meilläkin sama tilanne veden kanssa kuinka pitkään... Onneks letku yltää tuolta autotallista kuitenkin pihattoon asti. :D Kiitos, tsempata tässä pitää itse itseäänkin. Ja kuvitella päivittäin mielessään kaikki valmiina. Ja sitä kuvaa kohti haparoida. :D

      Poista
  3. Kyllä ne hevoset pärjää, vaikkei niitten kanssa koko ajan riehuisikaan! Ja hieno homma, että olet löytänyt innokkaita liikuttajia, kun ei niitäkään ihan joka oksalla kasva. Toivon mukaan heillä riittää innostus sittenkin, kun on vaan pelkkää synkkää, märkää ja pimeää... :)

    Tiedän tunteen, kun joutuu ihan kaiken kertomaan alusta asti jollekin toiselle. Sitä on yllättävän paljon asioita, mitä haluaa sanoa.

    Melkoisen hienolta nuo teidän suunnitelmat ja kaikki kuulostaa, teillä on hyvä tiimi siellä tekemässä! Se on hienoa, että koko perhe hoitaa pottia yhdessä.
    Tsemppiä pimeneviin iltoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, lähinnä ponin vatsanympäryksen mukaan liikutaan. Ja kyllähän nuo alkaa portilta syliin työntyä jos ei ole lenkille pääseet muutamaan päivään. :D Täällä on onneksi aarteita nämä löytämäni liikuttajat, eivät ihan pienestä hetkahda. Toivotaan, että Selma vie sydämen (niin kuin on vienyt kaikilta aina ennenkin) ja jaksaavat käydä. :)

      Hyvin suunniteltu on kaukana valmiista! :'D Ja kyllä tässä saa onnellinen olla, että projektille on appiukkoa myöten omistaututunut kaikki. Sääliksi käy Pasikin, kun tahkoaa tuolla kylmässä väsyneenä MINUN unelmieni eteen. Kimpale kalleinta kultaa tuo mies.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Jeeep! :D Päivääkään en vaihtais!

      Poista
  5. Aikamoinen projekti se on tuo teidänkin pihaton rakennus kun kattelin aiempia kuvia! Voin niin samaistua tuohon uuden ratsastajan perehdytykseen, ihan samat selitykset meilläkin kun edelleen rakennushommat vaiheessa ja varusteet siellä täällä :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samassa veneessä! :D Joo, kyllä se ois tuhat kertaa helpompi ollu tehä uus alusta asti, mutta on se oma sielunsa noissa vanhoissa rakennuksissa. Viime hetkillä kerittiin pelastaa navettavanhus. :)

      Poista

En tietoisesti julkaise minkäänlaista perustelematonta negaa, sitä saa elämässä vastaansa muutenkin. Tämä on minun muumimaailmani. ;)