Lattian valu

Syksy on ollut meille armollinen. Kelit ovat olleet hyvät hevosten olla ulkona 24/7 ilman muuta suojaa kuin loimet. Itseasiassa loimiakaan ei ole kelien vuoksi tarvinnut ennen kuin tällä viikolla, kun sateet tulivat pariksi päiväksi. Selma ei ole kasvattanut vielä merkittävää talvikarvaa, niin kuin se ei koskaan tee. Kesäkarvaa se on kyllä pudottanut niin, että silmät ja suu ovat täynnä niitä ajolenkillä.

Selma on hauska, kun se joka risteyksessä aina kohteliaasti kysyy kumpaanko suuntaan mennään. :D 20.9.2016

Kärrin kyydistä saa hirmu onnistuineita kuvia perässä pöksyttäjistä. :D Mutta ilo ja tunnelma käy ilmi kuitenkin.

Viimeaikoina olen istunut pääasiassa kärreillä. Kävi nimittäin viime ratsastuskerralla niin, että selästä johtuva pakara- ja jalkaan heijastuva hermokipu yltyi ihan jumalattomaksi. Ensimmäistä kertaa jouduin sanomaan, että en pysty. Keskellä korpea piti tulla alas. Eikä se kävelykään kyllä asiaa auta, kun sama kiputilanne on siinäkin. Mutta sentään pystyin kontrolloimaan joka nytkäyksen ja rytkäyksen itse, toisin kuin Selman selässä. Kyllä syö naista. Joo, pitäisi mennä fyssarille. Sitten kun joskus kerkeäisi. Vaikka kynnys lähteä sinne madaltui noin 10 metriä. Jos ei voi ratsastaa, niin tilanne on paha. Istuminen, seisominen ja kävely nyt saa tuottaa kipua, mutta jumalvita jos ei pysty ratsastaa...!!

Tällä viikolla tuuli on ollut ympäri vuorokauden niin kova, että polttiaiset eivät ole olleet vaivaksi. Selma on siis saanut nakuilla pitkästä aikaa. Mukava, kun on taas hevosen näköinen hevonen pihassa.

Taustalla kaunis pihattorakennus. ;)

Toistaiseksi "vapaa heinä" on ollut kantomallia, sillä paalia ei voi näillä keleillä laittaa taivasalle. Toivottavasti jonain vuonna saadaan katettu paaliteline, niin jää heinän kantaminen pois plussakeleillä. Siispä odottelen kovasti jo pikkupakkasia, jotta paalin voisi jättää vapaasti syötäväksi.

Talvitarha tulee olemaan hevosenkenkää muistuttava. Yllä olevasta kuvasta selitettynä jos kuvitellaan kuvan vasemmassa reunassa näkyvän vihreän alueen yläreunaan aita (joka siellä siis onkin, mutta ei näy), niin se on "kentän" takapääty. Hevoset tarhaavat siis tällä hetkellä tällä talvikentällä. Ruokinta piste tulee olemaan kuvaajasta katsoen vasemmalla ihan lähellä, kuvan ulkopuolella. Näin ollen hevoset joutuvat kulkemaan pihatosta (jossa vesipiste sitten on) koko matkan kentän ympäri päästäkseen syömään paalille. Ihan vaan siksi, että tulee liikettä. Ponnyä ajatellen.

Pihaton takaosa, eli hevosten näkökulmasta etupiha on nyt raivattu, kaiveltu ja tasoiteltu. Siihen ajetaan todennäköisesti lisää hiekkaa, ainakin sisäänkäynnille. Ja sisäänkäynnille tulee myös katos.

Kentän puolen päätykulmalta järvelle päin

Katettu lantala, varustehuoneen ikkuna (jonka edestä on hävitetty pari seinässä kiinni kasvanutta koivua) ja makuuhallin sisäänkäynti.

Kentän suuntaan. Kentän aita kulkee puiden jonoa myötäillen ja aika lailla sähkötolpan kohdalla on kulma.

Pihaton oviaukolta. Kuja paalille lähtee vihreää reittiä pitkin ensin oikealle ja sitten kaartaen kentän taakse. Tien ja kentän välistä.

Makuuhallin sisällä hommat ovat jatkuneet mukavasti. Lattian tasaamiseen, hiekan ajoon ja jyräämiseen meni paljon aikaa, mutta lopputulos oli kyllä tasaistakin tasaisempi. Ainakin minun mielestä.

Väliseinää kannattelevat betonipylväät kaivettiin ylös ja korvattiin lecaharkoilla. Ne saa valamisen jälkeen helposti hakattua pois, sitten kun väliseinä voidaan purkaa.

Yksi iso kivi on juuri makuuhallin sisäänkäynnin edessä. Se jäi paikoilleen, koska ei nyt dynamiittia viitsitty käyttää. 

Sitten alkoi eristys- ja raudoitusvaihe.

Makuuhalli valmiina valuun.

Tilan koon vuoksi laskimme, että järkevin vaihtoehto on tilata pumppuauto, joka truuttaa kuusi kuutiota betonia kerralla. Se mihin se ei riittäisi, niin valettaisiin sitten myllyllä käsin. Ja sinnehän sitä mönjää sitten ilmestyi. Valun paksuus on 8 cm ja kuorma riitti sekä makuuhalliin, että melkein koko käytävään. Tämä pääty käytävästä jäi käsin valettavaksi.

23.9. 2016

Valmista tuli!

Heti kun pääsin töistä vaadin, että ne kengät, joilla Selma tepasteli tälle tontille, pitää saada upotettua lattiaan. Ja sinne ne meni.

<3

Nyt tilanne on se, että tukirakenteita aletaan vahvistaa ja saada romahtaneet seinät nostettua paikoilleen. Samaana aikaan talvitarhan teko alkaisi olla ajankohtaista. Mistä sitä aikaa ja tekeviä käsiä saisi...

Pakko kertoa loppuun vielä se, kun Pasi ratsasti Selmalla ensimmäistä kertaa kunnolla. Lähdin pyörällä mukaan ja koitin opettaa keventämistä. No, mies päätti istua alas vaan ravissa ja sai tuntuman ja istuntansa heti sellaiseksi, että Selma haki muotoon! Paino kun vähän huojahti, niin Selma luuli että pitää mennä sulkutaivutusta. Muodossa. Joillakin se vaan käy luonnostaan. Ei sillä, että mitenkään katkera olisin, kun 20 vuoden ratsastuksen jälkeen täytyy ratsastaa 40 minuuttia, että saan Selman avuillle ja muotoon. Ja sitten yksi menee sinne silleen että "miten tätä ajetaan?" ja istuu siellä heti täydellisesti. :D No, onneksi edes joku tästä perheestä osaa ratsastaa. Ainakin vahingossa.