maanantai 12. syyskuuta 2016

Jospa se siitä!


 Syksy on tullut ja laidunlohkot on jätetty jo rauhaan. Pariskunta on siirtynyt väliaikaisijoitukseen "kentälle" jonne on heinätarjoilu.

Eivätpä enää huku horsmiin. :D  8.9.2016
Sain loistavaa heinää paikalliselta lammasfarmilta. Esikuivattua silppua, joka on kyllä todella kuivaa. Kiitos vaan, Helena! :)  Kaverukset ovat syöneet sitä vapaasti, mutta koska en halua paalia laittaa mätänemään tarhaan, niin se on meidän pihavajassa fillareiden kanssa. Ehkä jo seuraava paali pärjäisi kelien puolesta taivasalla. Paitsi jos vettä sataa vielä tammikuussakin, niin kuin viime vuonna..


Tänään oli sopivan tuulinen ja viileä aamu loimenpesuun. Polttiaisia on vielä iltaisin reilusti, niin Selma saa pyjamansa kyllä takaisin kunhan se kuivuu.


Olen tarkoituksella sijoitellut heiniä vähän eri paikkoihin tarhassa, koska hevoset polkevat mukavasti horsmanvarret pois ja tasaavat maata. Ihan vain alueen ratsastuskäyttöä ajatellen. Kun lumet tulee, niin alla ei sitten olisi mitään epäilyttävää.

Liikutukset ovat olleet edelleen samaa linjaa, maastoilua hevosten tahtiin. Välillä lepopäiviä tulee kolmekin peräkkäin. Selman kinner ei ole mennyt huonompaan, mutta turvotus ei ole laskenutkaan kokonaan. Kengittäjän kanssa asiaa tuumailtiin ja koska hevonen ei edelleenkään onnu, eikä ole edes epäpuhdas, niin katselen vielä tovin. Nyt olisi se laserhoito hyvä. Kyllähän se hidasta on palautuminen jos jänne pääsee venähtämään. Mutta mihinkäs meillä kiire olisi!

Selmalla on taas ratsun tukka. >.< Ei ollut taas kuin keskellä kaulaa töyhtö. Mutta nyt olen löytänyt hoidon, jonka avulla ensi kesänä toivottavasti tukka säästyy! Tai sitten ei. Tervaöljy tuntuu toimivan Selmalla huippuhyvin ja on edullista. Aiheesta enemmän myöhemmin. :)  Uudet takajalan suojat, joissa on heijastimet, löysin Hööksiltä.

Aino halusi päästä Selman selkään pitkästä aikaa. Hiukan kevennyksen tahti tuotti alkuun vaikeuksia, kun on tottunut tuolla pikku-singerillä tikkaamaan. 5.9.2016


Hirveen hieno kuva! ^.^

Siellä ne meidän heinäpaalit nakottaa nätissä pinossa. Ja oma heinäpelto kasvaa horsmaa taustalla.

Ponny on hurmannut myös pienemmän tyttäreni, joka ei varsinaisesti hevoshullu ole. Satunnaisesti tekee mieli selkään.

Lenkillä uhkaa laihtuminen, joten välitankkauksia pitää olla. Ainakin kun selässä on sellainen joka ei osaa kieltää. Ainon kanssa ei mene läpi nämä. ;)

Saatiin ne horsmatkin sitten nurin, kun sama urakoitsija joka pellot perusti, kävi niittämässäkin. Oikein hyvin heinä on juurtunut.

Isäntä ja Hilla toteamassa heinän kohtaloa. Oikealla näkyvä kuusi on pihatien päässä oleva kahden ikivanhan lehtikuusen, yhden ikivanhan männyn ja punaisena loistavan ikivanhan vaahteran luoma kuja. Tätä peltotietä pitkin pääsee ratsastaen oikaisemaan meidän maastoreiteille.
Sen suurempia ei hevosten kuulumisiin liity. Josko sitä sitten siirrytään remppakuulumisiin?

Ei kinosta. -Hannes
Pasi on joutunut lapiohommiin armaan appiukon kanssa. Rakennusprosessin jumittava rengas on tallin pihanpuoleinen seinä ja osa tielle antavasta päädystä. Eli tämä:




Seinälle on käynyt köpelösti, sillä vuosien mittaan maa-aines on kohonnut ja kohonnut niin, että lopulta ulkopuoli on paljon korkeammalla kuin rakennuksen (maapohjainen) sisäpuoli. Sittenhän on käynyt niin, että sadevesi on saanut mukavan liukumäen suoraan kohti puurakenteita kun seinän alahirsi on hautautunut maan sisään. Asiaa ei toki ole ainakaan auttanut se, että ilman rännejä samaan pisteeseen on ohjautunut kaikki sadevesi myös peltikatolta. Tämän seurauksena routa on kallistanut tukipylväät vinoon ja RUMPS, seinä on pudonnut n. 20 cm sijoiltaan pylväiden ulkopuolelle. No, ehkä siitä ei lähtenyt rumps-ääntä. Mutta hätä ei ole tämän näköinen. Ensin miehet siis kaivelivat enimpiä maita lapiolla. Sitten vuokrattiin Avant kuskeineen ja kaivuuhommat nopeutuivat kunnolla.

Päätyyn piti tehdä kulkureikä Avantille. 31.8.2016

Vanha väliseinä tukee kattorakenteita.

Muualla maa on pysynyt matalampana ja antanut rakenteiden olla rauhassa.
Sitten jatkui anturoiden kaivuu käsipelillä.

Uuden väliseinän anturakuoppa suuntaa oviaukon reunasta vastakkaisen oviaukon reunaan.
Ja sitten päästiin viime viikonloppuna anturanvaluhommiin! Nämä tosielämän MacGyverit tekivät valumuotit lecaharkoista niin, että ne peitettiin kirkkaalla muovilla (harkot eivät siis tartu valuun kiinni, vaan ovat muottina toimimisen jälkeen valmiina muurattavaksi oikealla kohdallaan).

Ensimmäinen kärrillinen! Makuuhallin kulkuseinän perustukset menossa. 10.9.2016

Lahonnut seinä sahattiin poikki niin, että kovaa puuta jäi jäljelle.


Valu tänäaamuna kuivuneena. :) Makuuhallin koko hahmottuu nyt paremmin, kun alue on rajattuna.

Niissä kohden, missä pylväät olivat suorassa, ne valettiin anturan sisään.

Miiru halusi tulla oppaaksi.



"Puuttuva palaneeen!" Eikös se ollu se joku Robinin biisi.

Mitta on harkkojen muuraajalle merkkinä mihin pitäisi tulla makuuhallin oviaukko.

Harkkojalan mallailua. Ja joku elukka.

Tästä kuvasta käy hyvin selväksi kuinka korkealla maa on pihan puolella. Se profiloidaan uudestaan niin, että se viettää pois päin tallista ja vedet päsevät valumaan sinne minne pitää. Ei talliin.
Miun lattialankut joutuivat ulkomajoitukseen. Nööööyyy!

Makuuhalliin tulevat kumimatot on pesty ja rullattu odottamaan h-hetkeä.

Mistä tietää, että taloudessa on hevosia? :D Ikinä ei pyykkinarulla oo hevoskamaa olluna...
Semmoinen on tilanne nyt. Toisin kuin Pasilla, alkaa minulla olla jo ihan tyyni olo sen suhteen, että ennen pahimpia kelejä saadaan pihatto valmiiksi. Hyvää vauhtia päästään nyt etenemään. Siivous- ja purkutyöt ovat paljon hitaampia kuin rakennustyöt, niin se vaan on.


 Suomenhevosen päivän iltana sain Jonnalta viestin että "Seppo mainittu!" ja linkin Aamulehden kolumniin, jossa esiteltiin hauskoja suomenhevosten nimiä. Hetken löi päässä tyhjää ja kolumnia lukiessa oli hyvin hämmentynyt ja epäuskoinen olo. Mutta kyllä! Seuraavat rivit aukenivat silmieni eteen:

"Suloisia nimiä ovat Armastus, Hekoheko, Seliseli Kuupeli, Hunajakaneli, Aika Taitava, Aika Liekeissä, Nekku Etevä ja Kissanainen. Makeita nimiä ovat myös Muriseva Muffinssi ja Lakritsikinuski."

Ei mitään hajua mistä toimittaja oli nimet bongaillut ja kuinka Seppo sinne oli hoksattu, mutta kyllä se iltaa piristi. Itsehän ollaan Jonnan kanssa nauraa kätkätetty nimelle jo suunnitteluvaiheessa, mutta ei tullut kyllä pieneen mieleenkään, että se tuolla lailla tulevaisuudessa "huomioitaisiin". :D

8 kommenttia:

  1. Hienosti teidän remppa etenee!
    Jännä homma ton Aamulehden jutun kanssa, kun siinä mainittiin aika monta tuttua hevosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se suomenhevosen nimeäminen on oma lajinsa. :D Paljon jäi poiskin hauskoja nimiä. Miullekin oli tuttuja nimiä, moni heppa on seikkaillut ainakin Suomenhevonen, paras hevonen! - fb ryhmässä. :)

      Poista
  2. Ai että kuinka riipaisevan tutulta näyttää tuo anturan uudelleenteko ja väärään paikkaan vyöryvän maan lapiointi hushelvettihin. Meillä on kesän projektina ollut uusia heinäladon kentänpuoleinen seinä - iisi juttu, lahot laudat pois ja kierrätyspeltiseinä tilalle. PAITSI että tuli pari muuttujaa, kun koko latoa kannattelevat vinotuet oli pönkätty sellaisenaan anturaa vasten joka oli lannistunut ja kaatunut. Seurasi vaiheet x,z ja y kun ruovittiin ylös ne kaatuneet anturat, kaivettiin salaojaa, valettiin, muurattiin, kärrättiin sepeliä, tehtiin tilapäisiä tukia ja tilapäisten tukien tukia, oikaistiin koko ladon katto jne jne. Pellitys itsessään vei päivän, se muu paska koko kesän :D Siispä tsemppiä ja myötätuntoa, kyl se siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, ettei olla ainoita joilla meinaa usko loppua välillä. :D Kiitos tsempeistä! <3

      Poista
  3. OLette te vaan erireippaita!

    Oli tosiaan hauska tuo Aamulehden juttu ja heti pisti silmään Seppo. Sellainen sen nimen pitääkin olla, että siinä on juju ja se jää mieleen. Oma suosikkini tuossa jutussa näillä perusteilla heti Sepon jälkeen ;) oli Silti Mustikka.

    Ps. Millä ihmeellä saat Selman pysymään noin kadehdittavan timmissä kunnossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miehet on erireippaita.. Mie oon vaan kuulemma työnjohtaja. :D Kyllä se Silti Mustikka on aika ikimuistoinen. :'D

      Selma vaan on läpipasko. Hommaa pitkä- ja avorunkoinen suokki niin voit liittyä lihotuskerhoon. :P Tosin en mie sitä lihota. Pidän semmosena ettei kylkiluut näy. Enkä säännöstele yhtään laiduntamista/korsirehun syöttöä. Sekin on jo todettu ettei tuo syö yli 16 kg kuivaheinää päivässä. Nimimerkillä punninnut ja selkä vääränä kantanut "vapaata heinää". :D

      Poista
  4. Saanko onnitella! Meillä vapaaheinä johtaa siihen, että naama ei nouse paalista ja kulutus on 300kg/viikko. Ne kuulemma lopettaa ahmimisen, kun tajuavat että ruoka ei lopu..no Vipsu ei tajunnut. Tämä siis kokemus parin vuoden takaa -_- Siltä se näyttää nytkin, että on vapaalla heinällä. Vaikka saa kuivaa vain sen 8kg/pv >.< Ainoa missä näkee selkeästi rajoitetun heinän vaikutuksen, on hevosen naama. Se on vähän niinkuin teidän kissalla tuossa yhdessä kuvassa =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Kaurahattu-vainaa oli helppo lihomaan. Että tuttua on sekin. Plus Selmaa edeltänyt lainaruuna oli myös pieni ja todella pyöreä. :D Molemmat pojat pysyi kuosissa semmosella 3-3-4 kilomäärällä ja 15 km hölkkälenkillä 3 krt viikossa plus parina päivänä 1,5 h maastoilut päälle. :D

      Poista

En tietoisesti julkaise minkäänlaista perustelematonta negaa, sitä saa elämässä vastaansa muutenkin. Tämä on minun muumimaailmani. ;)