maanantai 1. elokuuta 2016

Aurinko paistaa lautakasaankin

Isäntä on laittanut hihat heilumaan minun vähäisemmällä avustuksella ja pihaton vanhojen rakenteiden purku on hyvällä mallilla. Kaiken siivoamisen jälkeen pääsimme käsiksi verstaana olleen puolen lattiaankin.

Raivaamisen paremmalla puolella.



Lian alta paljastui vanhat, leveät lattialankut, jotka olivar osittain säilyneet käyttökelpoisina.

Vielä on välikatto, josta saattaa antaa pahaa silmää vierailevalle koiralle. 

Löytyneet lattialankut kokosimme sivuun koska heitti idealla. Varustehuoneen lattian voisi askarrella niistä siihen betonin päälle, niin ei olisi niin kylmä ja kostea! Hiontaa ja öljyämistä siis tiedossa.

Makuuhallin pohja luonnontilassa. Seuraava vaihe sen suhteen on joku pikkukaivuri jolla raapataan muhjut pois ja levitellään hiekat valun alle.

Lattialankut reunimmaisessa pinossa odottamassa kohtaloaan.


Seuraavaksi siivosimme vintin, jotta Pasi pääsi välikaton kimppuun. Sillä välin laitumella...




Kauhean rankkaa... Ja kun pitäisi jaksaa etsiä sitä syömistä laitumen perältäkin eikä vain kaluta pihan puolta. Mutta kun eihän sieltä kaukaa näe ketään eikä voi kytätä mitä ne kaksjalkaiset puuhaa...

Ensimmäiset lankut makuuhallin katosta irroitettu! Alkaa tulla tilan tuntua!

Sama tilanne yläkkerrasta kuvattuna. Uusi välikatto tulee tuohon kohtaan josta harja lähtee taittumaan. Päätyoven kohdalle laitetaan pari ikkunaa puolen välin alapuolelle ja yläpuoli laudoitetaan umpeen. 
 Kattorakenteiden tuenta on aiheuttanut perheensisäistä (appiukko ja mies tietysti kuuluu perheeseen) kädenvääntöä, sillä tuossa kuvassa näkyvät tukipuut ovat vanhan väliseinän päällä. Sen seinän, jonka minä haluan purkaa ja joka on tällä hetkellä kantava seinä. Minä, Timpurin Tytär, elän vakaasti siinä uskossa, että löytyy sellainen tukiratkaisu joka sallii koko vanhan väliseinän poistamisen ja siirtämisen uudelle paikalle. Kaikki eivät ole kanssani samaa mieltä, mutta kunhan isi tulee niin... Jos isukki sanoo, että se ei onnistu kuin jättämällä vanhaa seinää tuohon, niin uskon vasta sitten. Ei sillä, että jääräpää olisin. Mutta jos perhana maneeseja saa tehtyä ilman tukipylväitä keskellä siellä täällä, niin kyllä nyt yhden pienen makuuhallin. Jumaleissön. :D

Näkymä ylhäältä alas. Se siitä raivatusta alakerrasta... ;)

Homma etenee...

Katto puretaan vain tuohon asti, mihin se on purettu oikealla reunalla. Ei siis enää paljoa jäljellä, että pääsee nuo poikkiparrutkin pudottelemaan alas.

Olen myös pitänyt kavioliittoterapeuttisia istuntoja ruohikossa. Täytyyhän aina pitää mielessä, että hevosen kanssa on oltava tiukat rajat ja paljon rakkautta. Siitä syntyy lempi ja luotto. Heinäkuun viimeisenä päivänä Selma sammui laitumelle. Sammuminen oli hyvin nopea ja intensiivinen. Hetki aiemmin se söi varsin tyytyväisenä uuden lohkon ruohoa ja seuraavalla vilkaisulla veteli hirsiä umpiunessa.

"Hei eukko, tuo kuorsaa!"

Zzzzz....Zzzzz....
Huvittavinta oli, että se ilmiselvästi näki unta sekä syömisestä, että kävelemisestä. Se hamusi hampaillaan ilmaa ja nyki jaloillaan. :D Tajusin hihitykseltäni alkaa videoimaan vasta aivan lopusta.



Mussukat! <3 Kuva: Pasi

Kuva: Pasi

Kuva: Pasi

Lenkit ovat olleet ajopainotteisia viime ajat, sillä Ainoon iski vesirokko (jota luulin alkuun enteroksi) eikä ratsastaminen ole onnistunut. Eikä onnistu vieläkään. Tänään latasin kännykkään taas pitkästä aikaa Sports Trackerin ja käytiin liikuttamassa heposet ajamalla ja tiuhtina. Tehtiin kevyt normi hölkkälenkki ja yllätyin kun matkaa tuli himpun vajaa 14 km! Viime viikolla käytiin yksi pidempikin lenkki kun tutkailtiin tuntematonta tietä ja tänään tajusin, että taisi mennä silloin lähemmäksi 20 km jos tuokin matka oli jo 14. Rautainen Ponny on puksutellut perässä aivan tyytyväisenä. :D Tänään juuri hikiä pesiessä ihailin sen pers- ja reisilihaksia jotka ovat hyvinkin napakassa kunnossa. Noin 3-4 kertaa viikossa ollaan liikuteltu kaviokkaat. Viime viikolla lepopäiviä tuli vähän useampi putkeen, kun töitä oli joka päivä lauantaita myöten ja olin lisäksi Pasin kaverina yllämainituissa hommissa.

Mutta Selma on ainakin oppinut relaamaan ja sehän on ollut se tavoite nro 1 tälle kesälle. Mahahaavasta ei taida olla enää tietoakaan. :)

2 kommenttia:

  1. Tuollaiset vanhat lautalattiat ja ne lankut, ne on aarteita! Se on hyvä, että pidät pääsi. Kaikki mikä kaduttaa omalla kohdalla, on juuri niitä juttuja, joissa tuli annettua periksi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, katsotaan miten hyvin ne istuu sinne varustehuoneen lattiaan. :D Jäärä ei taivu ennen kuin on pakko. :P

      Poista

En tietoisesti julkaise minkäänlaista perustelematonta negaa, sitä saa elämässä vastaansa muutenkin. Tämä on minun muumimaailmani. ;)