Siistiä, täsmällistä ratsastusta eli kisakauden avaus

Suunnitelmat muuttuu. Niin myös kisajärjestäjillä. Jos siellä jossain Ruuhka-Suomessa on ongelmana koululuokkien paisuminen, on täällä pörrin persiissä ongelma se, että kisoja täytyy perua osallistujapulan vuoksi. Niinpä alun perin tämän päiväiset 2 tason kisat muuntautuivat 1 tason kisoiksi (heB:hen oli 2 tasolla ilmottautunut peräti kaksi ratsukkoa... Ja se sentään oli avoin kaikille). No, ei se mitään. Mehän mennään kun kisat on omalla kylällä.

Jotenkin oli kummallista, kun ei tarvinnut olla liikkeellä kukonlaulun aikaan, ja kotimatkallakin oltiin melkein kaksi tuntia myöhemmin. No, vähän yli. Kummallista oli myös se, että Selma hörisi nähdessään trailerin tarhastaan. Ehkä se luuli, että Musti tuli takaisin? Mutta kun se ei hirnunut sitten ollenkaan, ei edes ohittaessaan traileria, minkä se kyllä tekee jos kuvittelee jonkun olevan kyydissä. Mutta eihän se nyt sentään voisi olla iloinen reissusta..? Odotin että se alkaisi täristä käytävällä kohtalonsa selvittyä, mutta ei. Tyytyväisenä seisoskeli. Ei hätäkakkaa. Ei edes silloin kun kuljetussuojat laitettiin ja häntä pintelöitiin. Se myös meni koppiin irti, kun lähetin sen sillalta. Hämmentävää. Mitähän yrttejä noissa paaleissa on... No, hätäkakka sentään tuli trailerissa sitten.

Luokkana oli edelleen heB K.N. Special. Rataharjoituksia takana tasan yksi kerta. Mutta verkassahan ennättää pari kertaa mennä ohjelman läpi.

Verkassa Selma painoi alkuun kädelle, mutta alkoi pikkuhiljaa antaa periksi. Radan vaikein kohta on edelleen se, missä lävistäjä tullaan harjoituslaukalla ja ennen kulmaa täytyy siirtyä laukasta suoraan käyntiin. Oikeassa laukassa se vielä onnistuu joten kuten, mutta vasemmassa Selma hirvittävän mielellään ottaisi parit raviaskeleet. Ja tottakai se tässä ohjelmassa tehdään juuri tuon vaikeimman kautta. Verkka oli siis aika laukka-seis-laukka-seis -painotteinen. Ja juuri kun hierojalle vakuuttelin että Selma on ollut vetreänä viime ajat, niin nythän se sitten oli jäykkä. Minä ja suuri suuni.

Alkuun arvelimme mennä ilman pipoa, koska taivaalta ei satanut mitään (lämpötila oli -2 ja +1 välillä). Mutta neitirouvaherkkäkorva oli toista mieltä. Tiesittekö, että tuuli voi mennä korvaan? Sellainen alle 4 m/s tuuli. Kyllä se voi. Vaikka se korva muistuttaa turkisrukkasen sisäpuolta. Kaikkien fysiikan lakien mukaan sen pitäisi olla mahdotonta, mutta kyllä nyt Selmaa ahdisti tämä asia. Piti ravistella ja ravistella ja puistella ja ravistella vähän lisää. Niinpä päädyimme pipoon ja se kannatti, sillä ravistelu loppui miltei heti siihen.

Lähtöjä oli viisi kappaletta, joista 3 ratsasti kisajärjestäjä itse. Saatiin näin luokka kasaan, kaksi sijoittui. Selma starttasi toiseksi viimeisenä.

Kuva: Henna Hara

Kuva: Henna Hara

Kuva: Henna Hara

Kuva: Henna Hara

Selma ei ollut yhtään kädellä enää radalla. Suoritus oli tasainen, rikkeetön ja täsmällinen. Tosin korvien lisäksi tamma on herkkä pohjista ja parissa kohtaa tuli epämääräisiä askeleita sitten siitä syystä. Se on tullut jo todettua moneen kertaan, että eteenpäinpyrkimys katoaa aitojen sisällä, mikä on valitettavaa. Ja siitä sitä noottia eniten tuleekin. Mutta mikä minua ilahduttaa, on se, että Selma oli myös suorituksen ajan rento ja kuuliainen. En nyt väitä että yhtä rento kuin kotona, mutta verrattuna aiempiin reissuihin. Se oli myös suorituksen jälkeen ihan sellaisella normaalilla "kotimielellä": se alkoi heti etsiä maasta heinän korsia. Stressaantuneena se ei todellakaan syö. Eikä juo.

Kuva: Henna Hara

Hyvä tyttö! Kuva: Henna Hara

Pisterivi oli tasaista 6:sta. Joka kohdassa luki melkein että "saisi olla aktiivisempi" tai "energisemmin, jäntevämmin". Kahdesta kohtaa tuli 5,5 ja ne olivat keskiravilävistäjältä ("tahti kiihtyy, askel ei juuri veny") sekä jälkimmäiseltä voltilta ("saisi taipua läpi rungon, isohko"). Yksi 6,5 jopa osui sekaan ja se tuli laukannostosta joka tapahtuu radan poikki tulevalla tiellä L:ssä ("täsmällinen").

Yhteenvetona:

Askellajit 6,0 "puhtaat"
Lennokkuus 5,5 "tänään läpi ohjelman puutteellinen e.p.p., ratsasta rohkeammin paino takaosalle
Kuuliaisuus 6,0  lisää jäntevyyttä."
Ratsastaja 6,0 "siistiä, täsmällistä ratsastusta, johon kaipaisi lisää energiaa"
Tiet 6,5

Pisteet riitti 59,800% ja se puolestaan riitti 3./5 lopputulokseen, voittajan saadessa 63% ja toiseksi tulleen 60,6%. Jäätiin siis sijoittuneiden ulkopuolelle.

VIDEO

Minulle jäi Selman asenteesta ja suorituksesta hyvä mieli. Oli kiva nähdä se noin rennoin ja iloisin mielin eikä aina niin huolestuneena. Tästä on hyvä jatkaa!

Urpoilua ja kisakalenteri

Hevoset suorittivat maanantaina jossakin vaiheessa omaehtoisen tarhalaumautumisen hajottamalla väliaidan. Iltatalliin tullessani asia aiheutti pientä kuumotusta, koska edellinen kerta kun Sanni ja Selma hengasivat samassa aidassa ei päättynyt kovin hyvin. Nyt kuitenkin tyypit olivat aivan rauhallisia ja tyytyväisiä, Sanni jopa väisti Selmaa. Kaikilla oli jalatkin ehjät, nuorimman lämppärisisaren hokinraapaisua lukuunottamatta (joita sillä on aina, vaikka olisi yksinään...). Pakkasta oli n. -30 astetta ja siinä sitten mietin jo valmiiksi miten aamulla toimin tarhauksen suhteen. Kotona on ollut pieni oksutautipotilas, joten pitkiä aikoja en viitsinyt kotoa olla pois ja lisäksi keli oli aika rapsakka eristeiden ruuvailuun akkuporakoneella...

Pohdiskelimme olisimmeko niin hurjia, että laittaisimme vain kaikki tammat yhteen. Jos Selma oli kerran saanut välinsä Sannin kanssa selviteltyä nyt kun varsa ei ollut välissä? Ne vaikuttivat niin kovin levollisilta...

Yön yli nukuttuani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että en ota riskiä. Meillä on tulossa kisat kuun lopulla ja jos suinkin on mahdollista välttää jalan katkeaminen, niin koitan sen välttää. Niinpä Selma meni väliaikaisratkaisuna kentälle. Ja sekös oli kamalaa.

Kamala osuus on siis se, kun joutuu jäämää yksin talliin muiden lähtiessä pihalle. Totuuden nimissä täytyy tunnustaa, että meillä hoidetaan hevosten ulkoistaminen ja talliin palauttaminen ajankäytön näkökulmasta mahdollisimman tehokkaasti. Ja tottakai se on myös turvallisuusriski. Enkä suosittele kenenkään toimivan näin, varsinkaan jos ei omista yhtä viisasta hevosta kuin Selma. Mutta muistetaan, että kyseessä on aikuisten ihmisten yksityistalli, jossa ei hoideta ulkopuolisten hevosia, eikä muut kuin omistajat (tai surevat lähiomaiset) käsittele hevosia. Tai joskus saattaa toki joku lapsi taluttaa Selmaa, mutta silloin onkin tilanne jo huomattavasti parempi.

No siis, meillä on menty Mustin lähdöstä tuohon tarhaurpoiluun saakka ulos niin, että Selmalle on laitettu päitset, ja karsinan ovi on avattu. Selman karsina on siis käytävällä lähinnä ulko-ovea ja muut ovat käytävän perällä. Sitten käydään käytävän perältä vierekkäisissä karsinoissa olevat lämppärit molempiin käsiin ja aloitetaan taival kohti tarhoja. Selma liittyy jonon jatkoksi ja possujunana mennään tallin läpi, ulkopuolella lämppärit siirretään taluttajan molemmin puolin (tässä kohtaa muistutan, että esimerkiksi tallityöntekijän tai lomittajan vakuutus ei korvaa, jos jotain sattuu mikäli on taluttanut kahta hevosta yhtäaikaa, töissä ollessaan siis). Selma seuraa messissä lämppäreiden portille, jossa odottaa yleensä että tytöt on saatu tarhaan ja siinä kohtaa ravaa tai laukkaa omaan tarhaansa ja suoraan heinäpaalille. Sitten vain käydään portti laittamassa kiinni. Mikäli on halunnut kuljettaa Selman talutusnarun sen kaulassa, täytyy se tietysti käydä irrottamassa. Iltatallin aikaan tapahtumaketju menee jotakuinkin samalla tavalla, Selma lasketaan vapaaksi portistaan, se kävelee Sannin ja Nakin portille odottelemaan että kaverit saa lassottua ja sitten lähtee tallustelemaan talliin joko edellä tai perässä. Yleensä ennen tallin etupihaa, se siirtyy perään. Ovet avataan ja mennään sisään possujunassa, joka on siinä järjestyksessä että perimmäinen hevonen on edellä ja sitä luokkaa. Sannin voi laskea Selman karsinan jälkeen irti ja se menee omaan koppiinsa (se usein hairahtuu Selman karsinaan jos laskee aiemmin) ja Selma menee omaan mökkiinsä ilman vahtimisia.

Tämä järjestely ei tietenkään toimi enää, nyt kun Selman tarha onkin kentällä. Ja sillä on kauhea ahdistus ja hätäkakkailu kun joutuu odottelemaan tallissa sen kun vien lämppärit pihalle, eikä pääsekään mukaan. No, kunhan kelit lauhtuu niin saadaan väliaita taas kuntoon.

Muuten ei kuulumisia oikein olekaan. Selma on viettänyt talvilomaa. ;) Se ei onneksi kerää mitään ihmeempää pakkas- tai lomavirtaa, joten viikonloppuna voi aloittaa treenit ihan hyvillä mielin.

Hypoteettinen (koulu)kisakalenteri on siis seuraavannäköinen

31.1. 2-taso, Nurmes
28.2. 1-taso, Vuokatti
6.3. 1-taso, Kajaani
20.3. 1-taso, Vuokatti
10.4. 1-taso Vuokatti
24.4. 1-taso, Kajaani
7.5. 1-taso, Kuopio (melko epätodennäköinen)
15.5. 1-taso Vuokatti
18.6. 2-taso Lieksa
2.7. Lady Meeting, Kajaani (pukuratsastus)
24.7. 2-taso Sotkamo
21.8. 1-taso Kajaani
18.9. 2-taso Kajaani
30.10. 1-taso Kajaani

Tästä puuttuu vielä kaikki Nurmeksen ja Lieksan 1-tason kisat, joten ne kiilaa toki aina edelle. Lisäksi minun työviikonloput todennäköisesti rajoittaa ainakin meikäläisen mukaan pääsyä osaan kisoista. Sikäli mikäli nyt hevonen pysyisi kunnossa koko kauden. Kahdet kisat kuussa on vähän siinä rajoilla viitsitäänkö. Onneksi kisoja on kuitenkin noin kivasti 110 km säteellä. Kuopioon tulee jo vajaa 130 km, samoin kuin tulisi Joensuuhun tai Liperiin, Kiuruvedelle tulee vielä enemmän. Joten eiköhän tässä pyöritä eniten Kainuussa ja omilla huudeilla niin sanotusti.

Ja sitten on vielä tämä kauhea varsakuume. Kimppavarsakuume Selmasta. :D En kestä. Tahtois kokeilla ravivarsaa... Eikä yhtään auta, että Seppo vaan komistuu entisestään:

Kuva: Jutta Makkonen

Seppo on jo kuulemma 160 cm! Äiskästä menee ohi, vaikka isävainaa oli vain 153 cm. :)

Pakkasenpuremat

Täällä on ollut kylmää ja vähälumista. Se tarkoittaa sitä, että tallista jäätyi putket ja yhtenä aamuna armas autoni ei suostunut starttaamaan kohti aamutallia. Nopein tapa saada paukkupakkasilla aamulla juotettua hevosille lämmintä juomaa, oli tuoda kuuma vesi kotoa. Melassipöntöissä. Takakontissa.

Nooh, Selma ei ollut pakkasista moksiskaan. Se keskittyi olennaiseen ja oli nakkikerhossa (kuuluen siis hevosiin joita ei loimiteta tyyneen pakkaseen). Sillä ei ole moneen muuhun suokkiin verrattuna jäätävän pitkä karva, mutta sitäkin tiheämpi. Talliin hommattiin uusi lämpöpuhallin, joka Selman mielestä oli ihan paska. Ymmärsin sen siitä, että se ei ollut voinut syödä heiniään koko yönä loppuun, purut oli pitkin seiniä ja alleviivauksena juoma-automaattiin oli osutettu iso kasa kakkaa. Selman taipumus kaivata asuntoonsa wc-pönttöä on jo aiheuttanut sen, että juoma-automaatista on vedentulo katkaistu (edellisen tulvan jälkeen) henkilökunnan taholta ja rouva on sankojuotolla.

Liikuttelut paukkupakkasilla jäi väliin täysin käytännöllisistä syistä. Nimittäin jos sain autoni käyntiin, sen oli oltava noin 40 min käynnissä ensin omassa pihassa jotta se suli (oltuaan n. 9 h piuhassa sitä ennen ) ja sitten koko aamu- tai iltatallin ajan tallin pihassa. Yleensä minulla kestää tallireissu 3 h mikäli käyn liikuttamassa Selman. Sisältäen karsinan siivouksen, ruokien laitot, varustamisen, purkamisen ja loimituksen. Ja ehkä matkat. En viitsinyt a) sammuttaa autoa -30 pakkaseen kolmeksi tunniksi tai b) pitää sitä käynnissä kyseisen ajan. Ja lisäksi aamutallin yhteydessä liikuttaminen ei yleensä ole tämän stressipyllyn kanssa kauhean hyvä ratkaisu, sillä jos jätän sen sisään, se hermostuu ja jos vien sen puoleksi tunniksi ulos, se ei halua antaa enää kiinni (koska syöminen on kesken). Kauhea järkkäily siis kaikin puolin, niin tyydyin köllöttelemään sisällä ja katselemaan lomakuvia.

Mutta heti kun lauhtui -17 asteeseen, lähdettiin parhaassa seurassa 10 km hölkkälenkille kärreillä. Selmalla ei ainakaan ollut vilu, meillä kyytiläisillä ehkä hieman.

Näin meillä puretaan kärrit irti... :D Selma näyttää ihan ponilta kun meikäläinen seisoo vieressä.

Pesisin siltä naaman, mutten viitsi kun se on heti seuraavana päivänä samanlainen. 

Ajoa seuraavaana päivänä Mira ratsasti pitkästä aikaa koulua. Meillä oli kokeilussa uusi bridong. Selmalla on ollut tähän asti Sprengerin aurigan kolmipala bridongina, mutta se ei ole Selman lempikuolain ollenkaan. Kolmipala siis. Olipahan aurigan tai mikä tahansa. Kangen kanssa yhdistettynä kyseinen kolmipala on aiheuttanut sen, että Selma on louskuttanut ja välillä heittänyt kieltä tai ainakin askarrellut kielensä kanssa. Nyt kokeilussa oli Hansbo:n ohut oliivinivel, vähän tämän tyyppinen ja Selma oli tähän todella tyytyväinen. Suu pysyi rauhallisena eikä tarvinnut kertaakaan keskeyttää tarkastaakseni missä kieli on. Loistavaa! Pituuskin sattui kerralla oikein.

Keli oli kuvaamisen kannalta kuin morsian, valoa riitti sen verran että uudempi luurini onnistui kerrassaan mainiosti entiseen nähden. Miran sormet vaan meinasi jäätyä. Siksipä treeni olikin melko lyhyt, mutta ytimekäs: taivutukset, askellajit läpi kootusti ja vastalaukat. Ja Selmahan pani parastaan.

Tänne sekaan oli jotenkin joutunut alla oleva kuva varmaan jostain kansallisen tason ratsusta. En tiedä miten.

Mikä lie. O.o Mutta laitoin sen nyt tuohon, jos joku tunnistaa kenen hevonen se on.

"Äiti kato! Yhellä jalalla!"

Täyskaarto ja vastalaukkalla seuraava pääty.

Vastalaukkaa. Hyvin meni molempiin suuntiin läpi päädyn. :)

Se oli siinä.

Tältä meidän treenit käytännössä näyttää. Mira tekee työn ja minä filmaan. Ja hirveä mölinä ja käkätys säestää hommaa.

Täytyy vielä loppuun kertoa Selman ihanasta lapsista välittämisestä. Vanhempi tyttäreni, joka täällä blogissa tunnetaan varsinaisena vanhan liiton heppatyttönä, halusi eilen ratsastaa melkein parin viikon tauon jälkeen. Sormet jäätyi, mutta neiti 10-vee (ja pituutta n. 145 cm) halusi treenata harjoitusravia. Olen sanonut että laukkaa pääsee opettelemaan sitten kun harjoitusravissa pystyy nätisti istumaan yhden kierroksen kentän ympäri. Heh. Tästä siis into kyseisen asian harjoitteluun. Selman ravi on nykyään melko isoa ja yhtäkkiä näytti, että Aino alkoi seilata satulassa valuen ensin toiselle ja sitten tois... Selma pysähtyi. Sillä oli sellainen ilme että "ääks, se tippuu!!" Silmät kuin teevadit ja kaikki keskittyminen satulan päällä olevassa tyypissä. Molemmat jalustimet olivat luiskahtaneet irti. Se ei edes vilkaissut minua! Näin äiti-ihmisenä tietysti huokasin helpotuksesta. Selma ei ole kaikkein helpoin alkeisratsu, koska se on niin äärimmäisen herkkä istunnalle ja kädelle. Se ei siedä tippaakaan epävakaata kättä vaan alkaa vippailla päätään tai kiihdyttää. Ja jos tasapaino on huono, Selma ei pysy reitillä. Se menee sinne minne ratsastajan paino menee. Mutta näistä syistä tyttö oppii ainakin alusta asti keskittämään huomionsa vakaaseen tuntumaan ja paino- sekä pohjeapuihin. Intoa ainakin riittää, enemmän kuin äidillä intoa opettaa... Mutta koitan nyt koulia neitosen sille tasolle, että kykenee ratsastamaan kaikki askellajit kunnialla läpi. Sitten saa taitavammat siirtyä puikkoihin. Selma ainakin kantaa kallista lastiaan huolella. Ja se jopa myötää aina kun Ainon käsi pysyy tasaisen lisäksi pehmeänä. Silloin meinaa vähän tulla tippa mamman linssiin. Roska varmaan.

Arvonnan tulos ja maalaushommia

Bikinit on tungettu takaisin vaatekaapin uumeniin ja vedetty haaroista ratkenneet villakalsarit jalkaan. Mielenkiintoista oli tulla +24 asteen lämmöstä -26 pakkaseen seistemän tunnin sopeutumisajalla. ;) Nooh, en se minä ole joka on täällä pakkasessa tiltannut. Se oli auto ja tallin vesihuolto.

Asiaan. Kuten kaikki intohimoisimmat Selmavideoiden fanit huomasivat, Vuosikatsaus-videoon oli ympätty arvonta, jonka palkintona oli (ja on) tekemäni akvarellimaalaus tai nimikyltti haluamastaan hevoisesta. Osannottajamäärän rajallisuudesta johtuen arvonta oli tällä kertaa astetta helpompi käytännössä toteuttaa (juu, minä todellakin kirjoitin FB arvontaan osallistuneiden yli 100 henkilön nimen paperisuiruun jonka laitoin pussiin...). Osallistujien onneksi voittoprosentti oli nyt myös suurempi. :D Ja tattada daa da daa, voittaja on:

Sanna! Onneksi olkoon! :)

Ja sitten ihan omaksi ilokseni haluan palkita vuoden 2015 kovimman kommentoijan samalla palkinnolla. Näiden iltojeni ilahduttajien rankkaaminen olikin hauskaa puuhaa! Top 5 kovimmat ovat:

5. Anna
4. RC
3. M
2. Anu

...ja ykkösenä tiukasti Anun päihittänyt

1. Co. Onnea onnea! Saat myös mittatilausmaalauksen/nimikyltin! :)

Laitakaa voittajat sähköpostia minulle maiju.a.okkonen@gmail.com, niin suunnitellaan!

Joulun alla maalaushommia olikin hiukan tilaustöiden muodossa. Tässä yhden niistä prosessi kuvin, kyseessä on nimikyltti.

Kuvien laatu ei ole ihan parasta mahdollista, mutta näillä mennään.

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Ja muita kuluneita fraaseja tähän loppuun. Adios!