keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Ostaisinko suokkivarsan?

Suomenhevosella ei mene kovin hyvin. Vuonna 2014 suomenhevosia oli Hippoksen tilastoinnin mukaan 19 400 kpl joka oli 26% koko Suomen hevos- ja ponipopulaatiosta (74 600 kpl). Sama lähde kertoo että suokkivarsoja syntyi viime vuonna 1003 yksilöä. On sanottu, että rodun säilymiseen tarvittaisiin 2000 varsaa vuosittain. Nuo viime vuoden syntyneet olivat pääosin seuraavien oriiden jälkeläisiä (vuonna 2013 20 tai yli tammaa saaneet):

A.T. Eko (i. Suikun Ero, ei. Vokker) 26 tammaa
Apassi (i. Vokkerilla, ei. Nils Aslak) 44 tammaa
Camri (i. Cameron, ei. Vokker) 22 tammaa
Franko (i. Turo, ei. Patrik) 48 tammaa
Hepori (i. Sipori, ei. Vekseli) 30 tammaa
Huiman Pyste (i. Pysteri, ei. Hulina) 34 tammaa
Humeeti (i. Hovi-Ari, ei. Kihin-Muisto) 20 tammaa
I.P. Lento (i. Vistari, ei. Suikku) 82 tammaa
I.P. Vektori (i. Turo, ei. Luonnos) 22 tammaa
Knuutilan Veikko (i. Pellervo, ei. Mallipoika) 26 tammaa Huom! Ainoa ratsuori tässä joukossa!
Lars (i. Liising, ei. Viesker) 36 tammaa
Liising (i. Patrik, ei. Vekkuli) 150 tammaa
Patrikin Muisto (i. Patrik, ei. Vokker) 36 tammaa
Sipori (i. Suikku, ei. Jaska) 63 tammaa
Tuisku-Topi (i. Turo, ei. Patrik) 20 tammaa
Tuokkolan Touho (i. Liising, ei. Vispok) 21 tammaa
Turon Into (i. Turo, ei. Poika-Luonnos) 35 tammaa
Viesker (i. Vokker, ei. Jaska) 67 tammaa
Villihotti (i. Aatami, ei. Ruutu-Poika) 25 tammaa

Yhdeksälletoista oriille meni siis 807 tammaa kaikista 1501 tammasta. Se tekee melkein 54% astutetuista, Varsoja ei toki tullut noista 1501 yrityksestä kuin se aiemmin mainittu 1003. Ja silmä sanoo jo noilla sukutiedoilla, että keskenään sukua ollaan vahvasti (Turo ja Hovi-Ari ovat Suikun poikia, Cameronin isä on Suikun Ero ja Aatamin isä on Vokker).

Seppo kesällä 2012. Sepon iii. on Jaska, joka on mm. Vieskerin emänisä. Pienet on piirit.
Raviurheilu on suomenhevosta kannatteleva luonnonvoima. Mutta nyt ravikasvattajatkin ovat alkaneet jättää tammojaan tyhjiksi. Samaan aikaan kun huoli suomenhevosten geenien sumppuuntumisesta kasvaa, ei kaupaksi mene edes myyvimpien valtasukuisten isäoriiden jälkeläiset, jollei emän puoli ole täyttä timanttia. Tallit täyttyy varsoista ja kasvamaan jääneistä. Ongelma on, ja sen syytä pallotellaan vilkkaasti sylistä syliin. Miksi valtio ei tue? Miksi ei käytetä erisukuisia oriita? Miksi ei osteta erisukuisia varsoja? Miksi ei ylipäätään osteta varsoja? Miksi käytetään kirjaamattomia oriita?

Samaan aikaan kun jo syntyneet suomenhevosvarsat odottavat ostajaa vieden tilaa uusilta maailmaantulijoilta, tuodaan Suomeen ratsuja ja poneja yli 1000 yksilöä vuosittain. Kaikkia suomalaisia hevosharrastajia ei voi saada rakastamaan suomenhevosta. Mikä on aika perseestä. Sehän pelastaisi suomenhevosen välittömästi jos kaikki harrastajat saisi aivopestyä kansallisrotumme ääreen. Mutta kun ei niin ei. On väläytetty sitäkin ideaa, että tuontihevosille laitettaisiin samanlainen tuontivero kuin autoillekin. Siitähän saataisiinkin kätevästi se valtion tuki alkuperäisrodun kasvatukseen. ;)

Seppo. Kuva: Sari Kuure
Jotenkin varsat pitäisi saada liikkeelle. Harrastajamäärä ratsupuolella kasvaa kokoajan samoin hevosenomistajien määrä. Mutta miksi ratsuihmistä pelottaa ostaa varsa? Tietysti on olemassa ihmisiä, jotka haluavat valmiilla hevosella kilparadoille. Mutta on myös olemassa suuri joukko ihmisiä, joille se hevosen kanssa oleminen, ystävyys, kumppanuus, kokemukset ovat tärkeinta ja koko homman ydin. Olisiko tässä joukkiossa potentiaali pelastamaan kasvattajat ahdingosta?

Hulda kesällä 2014

Eikö kilpailumenestys tuntuisi maatajärisyttävän hienolta, kun matka olisi tehty hevosen kanssa alusta asti yhdessä? Että sinä olisit ollut se, joka opetti hevoselle kaiken? Tai ainakin apujoukkojen kanssa. Minulle varsojen ja nuorten kanssa toimiminen oli aivan luonnollista ravitaustani takia. Siksi ensimmäinen oma oli juuri kääntynyt 4 vuotiaaksi kun sen sain, seuraava tuli 5-vuotiaana, sitä seuraava (Selma) 2-vuotiaana ja viimeinen 1-vuotiaana. Sitten onkin syntynyt kaksi vauvelia. Enkä olisi koskaan voinut kuvitellakaan ostavani jo valmiiksi "vanhan" hevosen. Nuorten kouluttaminen opettaa aivan valtavasti asioita, Ja vaikka kannustankin myös ex-ravureiden ostamista (kun se on suokki, olenhan suomenhevosen asialla), niin onhan se nyt huomattavasti helpompaa tehdä ratsukoulutus niin sanotusti puhtaalle paperille, eli 3-vuotiaalle jolle ei ole vielä muodostunut minkäänlaisia toimintamalleja. Ja sitten on näitä ihania tätejä kuten Anna, joka opettaa varsansa rinnatusten niin ravi- kuin ratsumaailman saloihin. Ei se tämän rodun kanssa ole ollenkaan kummallista.


Mitä niiden kanssa sitten voi tehdä? Mitä järkeä maksaa 500 e maneesitallivuokraa kolme vuotta ennen kuin pääsee edes selkään?

6 -12 kk ikäinen ostos

Juuri vieroitetulle ostokselle kannattaa katsoa paikka jostakin ravipainotteisesta pihatosta läheltä itseäsi. Näin karkeasti sanottuna. Jos ei pihattoa löydy, niin ravitalli sitten. Tämän ikäistä varsaa voi ruveta totuttelemaan jo valjaisiin ja ajo-opetusta voi aloitella. Ravitalli on tässä paras paikka, mutta nykyäänhän alkaa olla jo valjakkotallejakin sekä työhevostalleja (tai ainakin -ihmisiä). Itse olen opettanut niin Selman kuin Humpan ensimmäisenä rekeen ja sitten vasta kärreihin. Tämän ikäinen osaa kulkea talutuksessa, nostaa jalat ja osa jo seistä käytävällä kahden puolin kiinni, riippuu mitä kasvattaja on ennättänyt tehdä. Sinä voit totutella sen suojiin, loimiin, kaikenlaisiin härpäkkeisiin ja vuosikkaalla voi jo ajaa. Ja Hippoksen näyttelyyn voi tietenkin lähteä ostoksensa kanssa 1-vuotiaana ensimmäisen kerran. Myös Suomenratsujen näyttelyt kannattaa käydä.

N. 9 kk vanha Seppomies. Kuva: Virva Hakala
Hulda n. 10 kk iässä. Kuva: Tiina Kuittinen


Seppo Hinkulan raviopiskelijoiden opetuksessa. Kuva: Yläsavon Ammattiopisto, Hingunniemi

Seppo n. 8-9 kk ikäisenä tutustumassa maapuomeihin liinan päässä. Tämän ikäistä varsaa ei todellakaan juoksuteta liinassa. Mutta liina on hyvä talutusnaru tilantessa joissa varsalle on hyvä antaa liikkumatilaa. Kuolaimet on suussa, mutta liina kiinnittyy päitsiin.

1,5 - 2-vuotias ostos

Tämän ikäisellä voi jo ajaa säännöllisesti pari kertaa viikossa vuoden mittaan lenkkejä pidennellen ja tahtia tihentäen. Isojen hevosten mukana voi tehdä paljon kaikenlaista. Tässä vaiheessa karsinatallikin voi alkaa tuntua toimivalta ratkaisulta. Edelleen pitäisin edullisella, mutta pätevällä ravitallilla. Sellaisella, että ajomaastoja löytyy. Hippoksen näyttelyyn mennään taas 2-vuotiaana katsomaan paljonko on kasvettu edellisvuoden mittauksista ja joko nyt onnistuu mennä käynti käyntinä ja ravi ravina. ;) Samoin SuoRan näyttelyyn taas.


2-vuotias Ahon Humu kesällä 2010.

Seppo irtohypytyksessä kesällä 2014, 2-vuotiaana. Kuva: Jutta Makkonen
Sepon ohjasajotreeniä. Kuva: Jutta Makkonen
Varsan kanssa voi myös saada kimallusta ja elämystä. Seppo SuoRan Match Showssa 2014. Kuva: Jutta Makkonen
Hyvällä varsalla on ilo ajella! Jonna ja Seppo. Kuva: Jutta Makkonen


3-vuotias ostos

Kolmivuotiaan kanssa käydään viimeistä kertaa näyttelykehissä, sillä 4-vuotias on jo kantakirjausikäinen eikä sitä lasketa enää varsaksi. Tämän ikäisen kanssa en vieläkään etsisi kentällistä tallia pakonomaisesti. Edelleen liikutus tapahtuu pääosin ajaen ja kun selkääntotutuksen aika koittaa, on tutut ajomaastot siinä paras ja tehokkain ympäristö. Suoria uria ja mäkiä on tämän ikäisen ratsastuksen resepti. Kentällä keritään kyllä pyöriä vielä 20 vuotta. Selma meni kentälle ensimmäistä kertaa 4-vuotiaana ja silloinkin se tapahtui vain 2-3 kertaa. Säännöllisesti sillä alettiin ratsastaa kentällä 5-vuotiaana ja ihan hyvä siitä tuli. En juoksuttaisi liinassakaan vielä tämän ikäistä. Enkä nelivuotiastakaan kuin aivan satunnaisesti. Monella nuorella suokilla on tässä vaiheessa kasvurajoja luutumatta ja takapolvet löysät (monilla löysyyttä on vielä 5- ja 6-vuotiainakin, mikäli säkäkorkeutta tulee huimasti). Selkäytyminen tapahtuu ajetulla varsalla yleensä aivan kivuttomasti. Se osaa jo ohjasotteet ja ääniavut, vain pohkeet täytyy opettaa ja nekin yleensä hoksataan noin 2 minuutissa muutamalla seis-liikkeelle-seis -toistolla alustavasti. Suomenratsujen järjestämät Laatuarvostelut alkavat 3-vuotiaista, joten irtohyppyä kehiin ja karsintoihin väläyttelemään lahjoja (tai lahjattomuutta). :)

Selma 3-vuotisnäyttelyssä. Blondi. :D

Ahon Humu savottakurssilla opetushevosena 3-vuotiaana. Vaikka varsinaisesti taisi Humppa olla opetuksessa. ;)

Samalla kurssilla. Pari puuta Humpankin kuormaan. Etualalla lastataan Selman rekeä.

Ensimmäisiä ratsastuskertoja 3-vee Humpalla. Maastoiltiin vuosi ennen kuin nähtiin kenttä ensimmäistä kertaa.
Varsan voi laittaa jo 2-vuotiaana näin parivaljakkoon vanhemman ja kokeneen hevosen kanssa. Tässä kuvassa Selma on jo 4-vuotias ja Kaurahattu 14, mutta ensimmäistä kertaa Selma oli 3-vuotiaana parissa. Silloin taluttaja kulki toisella puolella.


Vai sittenkin sika säkissä?



Kasvattajalle parhaat kaupat tehdään tietysti jo tamman sisään. Tilausvarsa alkaa olla jo aika suosittu tapa hommata itselleen varsa, mikäli kaupan olevista ei löydy juuri sitä sukuyhdistelmää minkä haluaisi. Tai jos tiedossa on aivan huipputamma josta tykkää. Selmalla näitä on tehty jo kaksi. Toki sukupuolta ei voi valita paitsi Selman kanssa, se tekee mittatilausvarsoja. Mutta jos ei ole niin väliksi haluaako tamman vai ruunan (ja tokihan voi oriinakin pitää jos siltä tuntuu), niin sekään ei tahtia haittaa. Plussana tässä on joulunomainen odotus milloin käärö kuoriutuu, hevoslapsen kasvun seuraaminen aivan alusta asti, värin jännittäminen ja se, että se olet sinä joka opettaa sen talutukseen, kavioiden nostamiseen ja aivan mihin tahansa. Tilausvarsan teko ratsuharrastajalle mahdollistaa myös oriin valinnan niin, että varsa olisi mahdollisimman erisukuinen.

Hulda. Kuva: Riitta Turunen

Hulda. Kuva: Riitta Turunen

Voiko enää keksiä syitä miksei ajelisi jonkun kasvattajan luo ja hakisi itselleen omaa ihanaa suokkivarsaa? :D


Kuva: Sari Mannermaa-Huotari
Kuva: Riitta Turunen


26 kommenttia:

  1. Olipa hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta, ja kylläpä olen ylpeä kun mainitsit minut oikein erikseen. :) Tuohon loppuun voisi vielä lisätä, että sitten kun lähtee hakemaan sitä ihanaa suokkivarsaansa niin parhaassa tapauksessa voi käydä niin kuin minulle että lähteekin kotiin kahden varsan kanssa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ei minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin mainita sinut, olet niin esimerkillinen! :D Ja aina parempi kun ostoskassiin tarttuukin kaksi varsaa! :D

      Poista
  2. Oli tosi hyvä kirjoitus näin varsanoviisin ja sellaisesta haaveilevan näkökulmasta myös :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eikun tsiigailemaan myytäviä varsoja. ;)

      Poista
  3. Nyt ollaan oikealla asialla! Ja kirjoituksessa on suomenhevosvarsan ostaminen perusteltu niin kattavasti järkitouhuksi, että tuli suorastaan hinku varsanostoon! Myönnetään, että jo aamutuimaan availin silmiä tuttuun tapaan seikkailemalla netin suomenhevosmarkkinoilla - tapa, josta vaikea päästä eroon, verrattavissa tupakointiin - ja löytyihän sieltä, kaveriehdokkaita kasapäin... Ja nyt, kun on jonkinlaista hajua siitä, mitä varsantekokustannukset ihan pienimmillään ovat, tuntuu käsittämättömältä, miten halvalla puolivuotiaita suomenhevosia myydään! Tärkeällä asialla olevat kasvattajat eivät meinaa saada puoli-ilmaisiakaan varsoja myytyä, samaan aikaan kun kasa söpöjä pörröturkkisia eestiläisnuoria (siis niitä poneja) tuodaan laivalla Suomeen tätien iloksi...

    Kynnys ostaa varsa on tietenkin suurempi kuin ostaa valmiiksi kiltti ja toimiva tätinkuljetin, mutta joskus se matka voi olla tärkeämpi kuin määränpää. Toivotaan, että tämä kirjoitus aikaansaa samanlaista varsanostohinkua myös oikeassa kohderyhmässä - niissä hevosihmisissä, jotka Sitä Oikeaa hevoskaveria ovat etsimässä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jessi!

      Joo, varsanmyynti näinä aikoina on melkeinpä hyväntekeväisyyttä. Ja hyväntekeväisyyttä harrastan itsekin, koska en ole ottanut enkä ota kohdunvuokraa Selmasta minkäänlaista. Olen kustantanut sen ylläpidon tiineyden ajan alusta loppuun, varsantilaajalle on jäänyt vain ja ainoastaa varsaan liittyvät kustannukset. Eli halvemmaksi on tullut kuin omalla tammalla teettää. :D Mutta minä vain haluan varsoja, ihan sama vaikka sponssaisin.

      Toivotaan tosiaan että joku edes intoutuisi varsanostoon. :)

      Poista
  4. Melkein myit idean omasta varsasta hevoskuumeiselle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkein vaan?? Voi ei. Olis pitänyt kirjottaa paremmin. :D

      Poista
  5. Loistava kirjoitus, jälleen kerran!! Lähetäpä tämä Suomenhevosliiton lehteen ja Hevosenomistajaan! Olisi hieno artikkeli :)

    VastaaPoista
  6. Hyvä artikkeli. Itse haluaisin tukea suomenhevosemme kasvatusta, mutta minulla ei ole yksinkertaisesti varaa maksaa sekä tallipaikasta että ratsun koulutuksesta. Omat taidot kun eivät siihen riitä, ja mielestäni hevosen kasvatus ja ratsutut vaativat kuitenkin kokemusta, jotta saadaan aikaan hyvä ja turvallinen ratsu. Ja uskon,että tämä ongelma on monilla muillakin, jotka haluaisivat varsan ostaa. Siksi ostin itse valmiiksi koulutetun, osaavan suomenhevosratsun, jonka kanssa onnistui kaikki mahdollinen (ajo, hiihtoratsastus, agility jne.).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Sisäänratsastus sujuu kyllä heC ja heB -tasoiseltakin ihmiseltä. Korkeampi koulutus voi olla myös lyhempiaikaisia pätkiä muualla ja sitten pätkien välissä mennä itse valmennuksissa. :) Siis sitten kun hevonen alkaa olla 4 v. ja yli. Mutta ymmärrän kantasi. :)

      Poista
  7. Hyvä Maiju!!!!! :) Täyttä asiaa!!! oravanpyörä tämä taitaa olla, varsakauppa ei käy, niin uusia ei laiteta alulle... ja kohta ei ole mitä laittaa, kun on vaan vokkeria, suikkua ja liisinkiä.... surullista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Danke Schön! :D Näin se menee. Jostain se tukos pitää saada auki...

      Poista
  8. Hyvin kirjoitettu! Mulla on mielessä oman tamman astuttaminen, ehkä jo ensi kesänä tai sitten myöhemmin. Oria olen puolivakavissani miettinyt jo, mutta sepäs onkin vaikeaa puuhaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan kamalaa touhua! :D Mutta tsemppiä sinne, ilman muuta vauva tulille. :)

      Poista
  9. Ihan totta, että varsoja pitäisi saada liikkeelle. Itsekin ostin suomivarsan, mutta vuosien mittaan tuli niin paljon ongelmia, vaikka yritin kaiken hevosen eteen. Lopulta sitten heppa joutui monttuun. Jotenkin itse kärsi koko asiasta tunnetasolla niin paljon, varsinkin kun kyseessä oli ensimmäinen oma, että ihan suurta hinkua uuteen ei ole. Vaikka kaikki hyvät hetket ja saavutukset olivat kullan arvoisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kurjuus. :( Se on kyllä tässä lajissa aina riski että jotain sattuu. Hullujen hommaahan tämä on. Hevoshullujen. Toivottavasti sinulla kuitenkin jonain päivänä kipinä vielä uudelleen syttyisi. :)

      Poista
    2. Juu. Ainahan tässä lajissa sattuu, varsinkin hevosten omistajille. Omia sattumuksia ja murhetta oli kyllä vähän liikaakin. Pahinta oli kuitenkin epätietoisuus, että paraneeko vai ei ja se, että jäi ilman tukea. Joutui suurimman osan kaikista sattumuksista menemään yksin. Se oli sen verran kamala kokemus, että ei mielellään vähään aikaan sellaista halua kokea...

      Poista
    3. Tiedän tunteen. :( Tämä vuosi on ollut erityisen hankala ja ennenkokemattoman raskas Selman terveyden suhteen. Mutta nämä riskit liittyy kokonaisvaltaisesti hevosen omistamiseen, ei pelkästään varsan. Se vaan on sitten tuuristakin kiinni elääkö se hevonen 30 v. ilman paarmanpuremaa kummallisempaa vai sairasteleeko se varsasta asti. Eikä todellakaan aina voi syyttää omistajaa kaikista terveydellisistä vastoinkäymisistä! Minulle iskee näistä ongelmista vain halu oppia hevosten sairauksista lisää. Että olisi itsellä tietopankkia omassakin päässä jos jotain sattuu. Positiivisesti ajateltuna kaikista kauheimmistakin tapauksista oppia ja kokemusta kertyy huimasti. Toki ne olisi mukavampi oppia luennolla kuin oman hevosen tuskaa seuraten, mutta näinhän se on. Sinäkin olet varmasti oppinut aika suunnattomasti noista hevosesi vaiheista ja pystyt kertomaan omia kokemuksia jos joku kärsii samoista vaivoista ja näin ollen olemaan tukena. :)

      Poista
  10. Siellähän oli tuttu heppa, Humppa. Käytiin katsomassa sitä sillon aikoinaan, kun se oli sulla kaupan :)

    VastaaPoista
  11. hei, kuka on viimeisessä kuvassa? :)

    VastaaPoista

En tietoisesti julkaise minkäänlaista perustelematonta negaa, sitä saa elämässä vastaansa muutenkin. Tämä on minun muumimaailmani. ;)