Mitä meille kuuluu? (Videoita)

Joulunalus alkaa olla kiireistä aikaa. Niin työ-, koti- kuin maalausrintamallakin. Siinä pitäisi sitten ennättää hevosta liikuttaa ja mielellään myös itseään. Eikä puhuta edes mistään lasten kanssa joulupuuhailuista. Huhhei. No, meille kuuluu kuitenkin tällä hetkellä oikein hyvää.

Mäkitreenistä palaamassa 14.12. Pakko oli itsekin kävellä loppukäyntien ajan, etten jäädy. Hyrrrr.

Olen ajanut tai ratsastanut Selmalla taas voimatreeniä. Lähinnä reellä menty käyntiä mäkisessä maastossa tai sitten olen ratsastanut mäkivetoja. Viimeisimmäksi (yllä olevan kuvan hetkellä) ratsastin hölkällä vaaran rinnettä ylös kolmesti ja alas kävellen. Muuten koko matka tallilta vaaralle ja takaisin mentiin myös hölkkää (toki alku- ja loppukäynnit siihen sisältyi). Kotiin päin annoin Selman ravata pätkiä oikein rivakastikin, niin mäessä kertyneet maitohapot lähti vähemmäksi lihaksista.

Vaara-Karjalaa ja outo valoilmiö.

Päivän "pituus" (lyhyys) on niin naurettava, että valo ei meinaa riittää mitenkään kuvaamiseen. Siksipä Miran treenejä en ole hirveästi viitsinyt edes yrittää kuvata (ja ei ne räntälämpäreetkään helpota kuvan onnistumista). Mutta siis koulua on tuuppailtu ahkerasti ja kentän pohjan on ollut ihan kelvollinen. Mira on myös keskittynyt voimatreeniin, eli saamaan Selmaa siirtämään painoa takaosalle. Toimiva kuuri oli muutaman kerran peräkkäisinä treenipäivinä toteutettu laukkakahdeksikko, jonka keskellä otettiin seis ja uusi laukka toiseen suuntaan siitä paikaltaan. Alkuun siirtymät olivat hyvinkin mielenkiintoisen näköistä röllähtelyä, mutta topakan ratsastajan ansiosta homma alkoi pian saada terävyyttä (pysähdykset olivat välillä niin säpäköitä, että kuski meinasi tulla kaulalle ja nauru on raikanut kenttää ympäröivän metsän latvassa saakka) ja nostoissa Selma todellakin siirsi painon taakse! Mutta niin kuin aina, huippuhetket tapahtuu aina silloin kun kamera on taskussa. Jotain olen sentään videoinut, kuten seuraavan pätkän jossa mennään ravitreeniä:

RAVIA 9.12.

Viimepäivinä Mira on tehnyt kokoamistreeniä. Selmalla meni välisaikkujen takia voimat sen verran vähiin takapäästä, että ei olla kokoamisessa ihan edistytty niin kuin oli suunnitelma. Mutta onneksi se nyt näkyy taas saavan itseään ryhdistettyä ja takaosaansa alle pieniä pätkiä. Joita on jo aika usein ja ne kestää jo vähän kauemmin kerrallaan. Välillä meinaa dippailla nokkansa liian alas, mutta valtaosin muoto säilyy ihan hyvänä.

17.9. 2015

Selman arki on kyllä ollut vähän myllerryksessä, sillä Musti muutti pois. On sillä kuitenkin tarhanaapurit edelleen siinä turvan ulottuvilla, mutta tilanteita, joissa se jää yksin on tapahtunut nyt tietenkin useammin. Harmillisia mahahaavaherkälle tällaiset, mutta eipä näille mitään voi.

Selmalla on ollut välillä ristiselkä huonona ja välillä lapa tai niska. Laserhoito auttoi jo yhdestä kerrasta ristiin ja Mira on saanut ratsastamalla jumpattua lavan ja niskan liikkeelle. Selman oikea takajalka on vieläkin lihaksistoltaan heikompi ja samoin koko oikea puoli. Sanon vieläkin, koska kaikki palaa kesällä 2013 oikeaan nivuseen uponneeseen keppiin. Oikea puoli on takaa hitaampi ja tekee lihasjumia nälkäkuopan taakse. Jumipäivänä laukka on vasempaan kierrokseen hyvin kulmikasta, kun oikean takasen täytyisi tehdä kaarevalla uralla laajempaa liikerataa kuin sisäjalkana.

Keskiravia

Raviratojen menetetty kiintotähti! :D Osaa se pidentääkin.

Kuvasin tänään vähän pidemmän pätkän videota, joka alkaa muutamasta keskiravikokeilusta (pitkästä aikaa), sitten tulee näistä kuumuneen tamman laukanodotusta ja lopulta se laukkakin. Pitkät pätkät kokoamisharjoitusta ja käyntiä hieman. Pahoittelen vasemmassa reunassa ajoittain näkyvää lapasta.

VIDEO tässä

Seuraava postaus on tarkoitus olla vlogi-muodossa. :) Siihen kokoan kuluneen vuoden ja muuta jännää.