tiistai 10. marraskuuta 2015

Kapuloita rattaissa

Viime torstai ei tiennyt hyvää. Olin käynyt Selmalla ajamassa normaalin hölkkälenkin ja kaikki meni niin kuin yleensä, eli mainiosti. Aivan viimeisellä kilometrillä kun tultiin jo loppukäyntejä tallille, mentiin pihapiirin läpi (josta aina muulloinkin kyseisellä reitillä mennään). Vanhan, pimeänä olevan talon ohi kulkiessamme ikkunasta heijastui Selma, mikä oli kyseisestä otuksesta sen verran järkyttävää, että se päätti säpsähtää omaa kuvajaistaan. Tämä ei ollut paras peliliike alustalla, joka koostuu tällä hetkellä märästä nurmikosta ja pudonneista lehdistä. Selma liukastui. Takajalat kaatuivat onneksi samaan suuntaan -TUMPS - ja pitkällisen harkinnan jälkeen etujalat myös. Kaatuminen kävi hyvin rauhallisesti ja muistutti muuten piehtarointiin asettumista, paitsi takapää meni ensin ja rivakammin kuin suunnitellussa pötkähtämisessä. Tässä kohtaa jo elämän keskisormeen tottunut hevosenomistaja oli varma, että jalka/lonkka/niska/kylkiluu murtui, jänne venähti ja/tai suoli meni solmuun, mutta hevonen jatkoi loppukäyntejä tapauksen jälkeen ihan neljää jalkaa symmetrisesti käyttäen. Sillä oli luvassa seuraavana päivänä Miran koulutuuppausta, joten arvelin viimeistään sitten käyvän ilmi mihin koski.

Ja koskihan sitä vaikka mihin. Käynti ja ravi oli ok, mutta laukka oli aivan kamalaa. Lavan ja lautasen lihakset olivat (ymmärrettävästi) ottaneet osumaa. Tämän viikon lauantaille aiottu Jauhiaisen Evan estehyppelö alkoi tulla perumislistalle pikkuhiljaa, mutta päätin vielä katsoa ennen lopullista päätöstä. Selma huili viime lauantain ja sunnuntaina se teki tuntsariduunia. Ja Mira kertoi sen olleen edelleenkin kipeä. Kummallista kyllä, kerrankin se ei ole ep, mutta laukka vaan ei pyöri. Eilen minulla oli iltatalli ja menin tallille vasta hieman ennen sitä. Kun otin Selman sisään, hieroin sen ristiselkää tunnustellen ja vertailin lautasten ja lapojen lihaksia normitilaan. Ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Tässä kohtaa tämä asia olisi ehkä ollut jo parempaan suuntaan ja pienellä kävelykuurilla ohitettu. Mutta sitten tuli toinen asia. Siirsin katseeni takajalkoihin ja ne olivat molemmat aivan pökkelöt.


Laitoin savet yöksi jalkoihin, vaikka epäilykseni kohdistui saman tien virukseen. Tänään minulla oli vuorostaan aamutalli, joten pääsin itse tsekkaamaan tilanteen. Joka oli säilynyt ennallaan. Savien laittelu on aivan turhaa. Lämpöä ei ollut, vielä. Mutta saikkua on tiedossa pari viikkoa ainakin. Perutuksi tuli siis Evan lisäksi Anna Kilpeläisen valmennus, jonka piti olla sunnuntaina Joensuussa. Johan tässä olikin pari kuukautta terveitä päiviä.

10 kommenttia:

  1. :( Niin tyypillistä. Täälläkin on poni edelleen flunssasaikulla, eilen taas oli noussut lämpö. Ja marraskuukin saapui sateineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puuuhh. No, jos tästä jotain lohtua hakee, niin ensiviikolla täällä ainakin jäätyy pohjat, joten joutaakin saikkuilemaan.. >.<

      Poista
  2. Oih tylsää. :/ nuo virukset on kyllä tosi kurjia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on. Tähän saakka ollaan selvitty ilman, mutta tämä vuosi näkyy olevan tällainen "eka kerta ikinä"-vuosi. Eka jännevamma, eka ähky, eka mahahaava, eka virus. Eiköhän siellä listalla vielä jotain ole. Melkein pari kuukautta aikaa ottaa haltuun ennen kuin vuosi vaihtuu. :P

      Poista
  3. No voi kökkö :( Onneksi ei kuitenkaan kaatuessa sattunut pahemmin ja toivon mukaan sairastelut muutenkin on nopeasti ohitse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kökköpä hyvinki. Se ois se postimerkkeily tai pitsinnypläys niin mukava harrastus. Vai alkaisko keräillä kiviä? :D

      Poista
  4. Ei hemmetti! Jo nyt taas koettelee, voi myrkky! Tsemppiä! Joskushan tuurin on käännyttävä..itse kullakin :) Toivotaan parasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tuurin kääntymistä ootellessa sitä elääkin varmaan vanhaks ja viisaaks. :D Kiitos tsempistä!

      Poista
  5. Moi! Tämä kysymys ei kuulu aiheeseen mutta kun tiedät työvaljastuksesta niin voiko tamppilängillä ajaa luokin kanssa. Ts. meinasin siirtää rahkeet suoraan längistä tulevaan "lenkkiin" mikä on valmiina vai tarviiko se nirhata irti jotta saan pujotettua rahkeet paikoilleen? Meinasin vaan että tuleeko veto jotenkin väärin jos en revi sitä nahkalenkkiä irti? Kiitos jos viitsit vastata, olen pähkäillyt ja kysellyt asiaa saamatta vastausta... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a, hankala sanoa. :D Ei ole tuosta kokemusta, ennemminkin luokkivaljaiden muuntamisesta tamppivaljaiksi. Ei kai siinä muuta ongelmaa tule, kuin että kestääkö se nahkalenksu sitten... En tosiaan ole ammattilainen kuvailemiesi länkien kanssa (enkä kyllä mikään länkiseppä tai valjasmestari muutenkaan), nähnyt toki olen, mutten noin käytettynä. :) Oletko kysynyt Työhevosseuran tai Työhevosharrastajien viisailta? Täälläpäin Suomea kaikilla on luokkivaljastukseen tarkoittut länget ja useimmat työvehkeetkin muunnettu aisoiltaan luokilla vedettäviksi. Ja jos joissain kärreissä on lyhyet aisat, on niillä tosiaan ajettu kuitenkin samoilla "luokkilängillä", hieman vain rahkeita pidennetty ja puljailtu remmien kanssa. :)

      Poista

En tietoisesti julkaise minkäänlaista perustelematonta negaa, sitä saa elämässä vastaansa muutenkin. Tämä on minun muumimaailmani. ;)